SDP kun jättäisi nimestään etuliitteen sosiaali pois, niin moni uusi äänestäjä saattaisi innostua, Vasemmistoliiton on turha takertua niihin muutamaan USA:ta paholaisena pitävään neukkulaa ihannoivaan stallariin jne jne.
Mutta kun ei niin ei. Jossakin vaiheessa, toivottavasti, tulee joku joka ottaa poliittisen kentän haltuun ja muuttaa kaikki nykyiset puolueet marginaalipuolueiksi. Nykyiset on jo nähty, ei niillä ole mitään muuta sanottavaa kuin vanhat tutut höpötykset jotka eivät johda mihinkään.
Sääli sinällänsä demarien kannalta, koska puolue on myös tehnyt niin paljon hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. Tokihan voi tarttua aina vuoden 1918 punakapinaan mutta kun politiikassa 30 vuottakin on pitkä aika, niin vuoden 1918 tapahtumat ovat jo yli 100 vuoden takaisia. Mitä sen jälkeen on tapahtunut, on merkitsevämpää niin hyvässä kun pahassa ja sitä demarit ovat tehneet molempia kuten kaikki muutkin puolueet. Hyvistä seikoista esimerkiksi pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, sen rakentamisessa demareilla oli sodan jälkeen iso rooli ja tuskin meistä kukaan haluaisi elää toisenlaisessa yhteiskunnassa kun siinä, tai sellaisessa kun meillä nyt on periaatteidensa osalta.
Monen demarivihamielisen tässä maassa kannatta muistaa että puolueen sisällä spektri on ollut historiallisesti käsittämättömän suuri. Anti-demarien kannattaa ehdottomasti tutustua Väinö Tanneriin, jota pidän itse yhtenä merkittävimmistä suomalaisista poliitikoista kautta aikojen.
Itse suhtaudun varauksella tilanteeseen, jossa yksi puolue täyttää poliittisen kentän muiden puolueiden jäädessä pienenä marginaaliin. Tässä on huolestuttava riski sille, että parlamentaarinen valta keskittyy liiaksi yksiin käsiin ja tämän seurauksena saattaa muodostua yksipuoluediktatuuria de facto muistuttava tila vaikka itse yksipuoluediktatuuria de jure ei syntyisikään. Parlamentaristiselta kannalta on parempi, että hajontaa on enemmän ja tilaa löytyy monelle eri puolueelle.
Se mitä itse kaipaan päivänpoliittiseen skeneen on asennemuutos sekä muutos kommunikointikulttuurissa. Ilmapiiri ei ole tällähetkellä pelkästään tulehtunut, vaan se on suoraansanottuna vastenmielinen ja vihamielinen. Haluaisin sellaisen suomen jossa eri poliittiset liikkeet ja ryhmittyvät voisivat tulla toisiaan kunnioittaen ja asiallisesti kommunikoiden ja nimenomaan
asiapohjalta toimeen keskenään. Suoraansanottuna en tiedä onko suomessa koskaan vallinnut senkaltaista ajanjaksoa (tuskin) mutta sellaisen haluaisin kuitenkin koittavan tässä maassa.
Se että yksilöt joutuvat piilottelemaan poliittisia kantojaan eivätkä uskalla sanoa niitä ääneen, on äärimmäisen huolestuttava merkki. Jos poliittiset linjavalinnat ja niiden julkituominen ovat johtaneet ystävyyssuhteiden katkeamiseen vanhojen ystävien kesken tai vainoamiseen tuntemattomien kesken niin elämme todella huolestuttavia aikoja. Politiikka tarvitsee vastakkainasettelunsa, siitä politiikassa on kysymys, mutta monesti tuntuu että nykypäivän vastakkainasettelu ei ole luonteeltaan rakentavaa vaan sen on vihamielistä ja tuhoavaa. Sen tien toisessa päässä on pahimmillaan yhteiskunnallisen luottamuksen menettäminen ja jopa äärimmillään sisällissota "ne" ja "me" jakoineen.
www.hs.fi
puheenvuoro.uusisuomi.fi
