Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
^Eiköhän tuo vassin ulostulo ole lähinnä puolueen sisäiseen käyttöön.. Puolueessa ja sen kannattajissa on kuitenkin vielä aika paljon HC stallareita ja näitä nuorempia kaiken maailman "occupy wall street" - larppaajia joille USA on se kanonisoitu Paha.
 
^Eiköhän tuo vassin ulostulo ole lähinnä puolueen sisäiseen käyttöön.. Puolueessa ja sen kannattajissa on kuitenkin vielä aika paljon HC stallareita ja näitä nuorempia kaiken maailman "occupy wall street" - larppaajia joille USA on se kanonisoitu Paha.
Uskon näin, sisäiseen käyttöönhän se oli.
Pidän sitä kuitenkin vähän hölmönä ratkaisuna. Nykypäivän poliittinen kenttä on sellainen että siellä on hitonmoinen määrä äänestäjiä jotka hakevat paikkaansa. Saattaisi olla järkevää panostaa heihin, eikä johonkin oman puolueen marginaaliryhmän miellyttämiseen.
Vihreillä oli etsikkoaikansa. Ville Niinistön aikana puolueesta oli tulossa vain Vihreät, ilman pakonomaista villapaitavasemmistoleimaa, ehkä hiukan jopa oikeistovihreät. Sille olisi saattanut olla hyvinkin kysyntää. Niinistön seuraaja oli vain hölmö ja nykyiset Vihreät taantuivat takaisin sinne villapaitavihreisiin = käytännössä ei jatkoon.
SDP kun jättäisi nimestään etuliitteen sosiaali pois, niin moni uusi äänestäjä saattaisi innostua, Vasemmistoliiton on turha takertua niihin muutamaan USA:ta paholaisena pitävään neukkulaa ihannoivaan stallariin jne jne.
Mutta kun ei niin ei. Jossakin vaiheessa, toivottavasti, tulee joku joka ottaa poliittisen kentän haltuun ja muuttaa kaikki nykyiset puolueet marginaalipuolueiksi. Nykyiset on jo nähty, ei niillä ole mitään muuta sanottavaa kuin vanhat tutut höpötykset jotka eivät johda mihinkään.
 
SDP kun jättäisi nimestään etuliitteen sosiaali pois, niin moni uusi äänestäjä saattaisi innostua, Vasemmistoliiton on turha takertua niihin muutamaan USA:ta paholaisena pitävään neukkulaa ihannoivaan stallariin jne jne.
Mutta kun ei niin ei. Jossakin vaiheessa, toivottavasti, tulee joku joka ottaa poliittisen kentän haltuun ja muuttaa kaikki nykyiset puolueet marginaalipuolueiksi. Nykyiset on jo nähty, ei niillä ole mitään muuta sanottavaa kuin vanhat tutut höpötykset jotka eivät johda mihinkään.

Sääli sinällänsä demarien kannalta, koska puolue on myös tehnyt niin paljon hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. Tokihan voi tarttua aina vuoden 1918 punakapinaan mutta kun politiikassa 30 vuottakin on pitkä aika, niin vuoden 1918 tapahtumat ovat jo yli 100 vuoden takaisia. Mitä sen jälkeen on tapahtunut, on merkitsevämpää niin hyvässä kun pahassa ja sitä demarit ovat tehneet molempia kuten kaikki muutkin puolueet. Hyvistä seikoista esimerkiksi pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, sen rakentamisessa demareilla oli sodan jälkeen iso rooli ja tuskin meistä kukaan haluaisi elää toisenlaisessa yhteiskunnassa kun siinä, tai sellaisessa kun meillä nyt on periaatteidensa osalta.

Monen demarivihamielisen tässä maassa kannatta muistaa että puolueen sisällä spektri on ollut historiallisesti käsittämättömän suuri. Anti-demarien kannattaa ehdottomasti tutustua Väinö Tanneriin, jota pidän itse yhtenä merkittävimmistä suomalaisista poliitikoista kautta aikojen.

Itse suhtaudun varauksella tilanteeseen, jossa yksi puolue täyttää poliittisen kentän muiden puolueiden jäädessä pienenä marginaaliin. Tässä on huolestuttava riski sille, että parlamentaarinen valta keskittyy liiaksi yksiin käsiin ja tämän seurauksena saattaa muodostua yksipuoluediktatuuria de facto muistuttava tila vaikka itse yksipuoluediktatuuria de jure ei syntyisikään. Parlamentaristiselta kannalta on parempi, että hajontaa on enemmän ja tilaa löytyy monelle eri puolueelle.

Se mitä itse kaipaan päivänpoliittiseen skeneen on asennemuutos sekä muutos kommunikointikulttuurissa. Ilmapiiri ei ole tällähetkellä pelkästään tulehtunut, vaan se on suoraansanottuna vastenmielinen ja vihamielinen. Haluaisin sellaisen suomen jossa eri poliittiset liikkeet ja ryhmittyvät voisivat tulla toisiaan kunnioittaen ja asiallisesti kommunikoiden ja nimenomaan asiapohjalta toimeen keskenään. Suoraansanottuna en tiedä onko suomessa koskaan vallinnut senkaltaista ajanjaksoa (tuskin) mutta sellaisen haluaisin kuitenkin koittavan tässä maassa.

Se että yksilöt joutuvat piilottelemaan poliittisia kantojaan eivätkä uskalla sanoa niitä ääneen, on äärimmäisen huolestuttava merkki. Jos poliittiset linjavalinnat ja niiden julkituominen ovat johtaneet ystävyyssuhteiden katkeamiseen vanhojen ystävien kesken tai vainoamiseen tuntemattomien kesken niin elämme todella huolestuttavia aikoja. Politiikka tarvitsee vastakkainasettelunsa, siitä politiikassa on kysymys, mutta monesti tuntuu että nykypäivän vastakkainasettelu ei ole luonteeltaan rakentavaa vaan sen on vihamielistä ja tuhoavaa. Sen tien toisessa päässä on pahimmillaan yhteiskunnallisen luottamuksen menettäminen ja jopa äärimmillään sisällissota "ne" ja "me" jakoineen.
 
Tämä näinkin. Olisiko meillä hyvinvointivaltio läheskään näin laadukas ellei SDP:tä / sen kaltaista puoluetta olisi ollut olemassa. Sillä itse en halua olla tuollaisessa Amerikanhelvetissä, jossa jos et ole rikas, niin voi voi... mitäs sairastuit syöpään. Myypä talosi tai hakeudu konkurssiin. SDP on ollut hyvä vastapaino Kokoomukselle ja Kokoomus hyvä vastapaino SDP:lle.

Itsellä SDP:tä kohtaan tuntemani inho johtuu lähinnä heidän yrityksistään Kylmän Sodan aikana kampittaa kaikkia PV:n hankintoja ja toiminta Neuvostoliiton etujen pönkittämiseksi ja tätä nykyään heidän Amerikka ja NATO -vastaisuus.
 
Itsellä SDP:tä kohtaan tuntemani inho johtuu lähinnä heidän yrityksistään Kylmän Sodan aikana kampittaa kaikkia PV:n hankintoja ja toiminta Neuvostoliiton etujen pönkittämiseksi ja tätä nykyään heidän Amerikka ja NATO -vastaisuus.

Demarien idänpolitiikka, suhde itäblokkiin ja suomettuneisuus voidaan jakaa kahteen ajanjakasoon. Ennen vuosien 63-66 aikaa, ja aikaan tämän jälkeen jonka katson jatkuneeksi tähän päivään saakka Presidentti Ahtisaaren aikaa lukuunottamatta. Ennen tuota jakolinjaa demarithan olivat ulkopolitiikassa paitsiossa ja tekivät hyvinkin merkittävää ja tuloksellista kommunismin vastaista työtä hartiavoimin tässä maassa, osin kyllä CIA:n rahoilla, yrittäen pitää kommunistien valtapyrkimyksiä ja soluttautumista rakenteisiin kurissa. Kannattaa muistella kukas olikaan se talvisodan aikainen ulkoministeri joka välirauhan aikana hyökkäsi toistuvasti "Suomen - Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa" vastaan debateissa, sekä oli jatkosodan aikainen valtiovarainministeri, joka sai näistä mm. töistään Stalinin vihat niskoilleen ja istui sotasyyllisenä linnassa vuoteen -48.

Mikä mies, mikä siivousalue?
 
Mietin tässä erään suositun puolueen turvallisuuspoliittista kantaa. Sallikaa minun esittää kommenttini vertauksen kautta.

Tilanne muistuttaa vähän sitä, ikäänkuin joku nuori pari kaukana Afrikassa miettisi ehkäisyasioita. Heidän mielestään kondomit ovat huonompia, kuin E-pillerit. Sitten tämä pari jättää kondomit pois ja kiertää kylällä saarnaamassa: "Ei kondomia tarvita, koska E-pilleri on parempi." Ongelmana tässä vain on, että E-pillereitä ei saa mistään koko kylästä. Tärkeää tälle pariskunnalle onkin kondomivastaisuus, ei ehkäisy :rolleyes:
 
Viimeksi muokattu:
"56 prosenttia kyselyn vastaajista ei halua Suomen liittyvän Natoon. 20 prosenttia on jäsenyyden kannalla. 24 prosenttia vastaajista ei osaa sanoa kantaansa.

Melkein kaikkien puolueiden kohdalla kannattajien enemmistö on Nato-jäsenyyttä vastaan. Kokoomus on kuitenkin tässä suhteessa poikkeus. Sen kannattajista 44 prosenttia kannattaa Natoa ja 27 vastustaa, loput eivät osaa sanoa.

Perussuomalaiset ovat toiseksi Nato-myönteisin puolue. Heistä 29 prosenttia toivoo Suomen liittymistä sotilasliittoon. Sdp:n kannattajista 20 prosenttia on Naton kannalla. Keskustalaisista 13 prosenttia, vihreistä 12 prosenttia ja vasemmistoliitosta viisi prosenttia on Nato-myönteisiä."

 
"56 prosenttia kyselyn vastaajista ei halua Suomen liittyvän Natoon.”

Vittu näitä vihervasemmistotoimittajia ja Hesaria ihan erikseen. Katsokaa nyt kysymyksen asettelu. Luuleeko nämä toimittajanplantut että Natoon haetaan kansalaisaloitteella vai olettaako, että saamme kutsun jäseneksi.

Kyllähän se on niin, että asian tiimoilta maan parhaiten informoidut eduskunta, hallitus ja presidentti ilmaisevat jos he haluavat Suomen liittyvän Natoon. Ja jos he tätä harkitsevat ja haluavat niin silloin kansaltakin ilmeisesti kysytään neuvoa-antavaa. Tätä ennen tilanne kehittyy suuntaan jossa maan johto näin tekee, jäsenyyden hakemiseen varmistetaan sen todennäköinen läpimeno ja jäsenyyden käsittelyn ajaksi sovitaan jokin turvallisuusmenettely niin Suomen itsensä osalta kuin Naton tai USA:n tukemana.

Kysyä siis pitäisi, että haluatko Suomen liittyvän Natoon jos presidentti ja hallitus sitä suosittelee ja asialla on eduskunnan hyväksyntä. Hesarin tapa on paitsi turha, ennalta arvattava, täysin arvoton ja selkeästi lopputuloksensa mukaisesti tavoitteellinen. Sama kun kysyisi: ”pitäisikö Suomen pysytellä irti sodista”.

3C9789A9-E666-4CB7-BF98-7365A5FEB7E5.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
Lähes 80% äänestäneistä palstalaisista haluaa Suomen liittyvän Naton-jäseneksi. On tämä kyllä melkoinen kupla, tosin positiivisessa mielessä. Mutta lienee selvää, että tälläkään vuosikymmenenä Suomi ei liity Natoon - valitettavasti.
 
Lähes 80% äänestäneistä palstalaisista haluaa Suomen liittyvän Naton-jäseneksi. On tämä kyllä melkoinen kupla, tosin positiivisessa mielessä. Mutta lienee selvää, että tälläkään vuosikymmenenä Suomi ei liity Natoon - valitettavasti.

Selvää?

Vuosikymmen on pitkä aika kansainvälisessä politiikassa. Harva varmaan ajatteli keväällä 1945, että kymmenen vuotta myöhemmin Saksa olisi keskinäisessä puolustusliitossa entisten vihollistensa Ranskan, Britannian ja Yhdysvaltain kanssa. Samoin harva varmaan uskoi keväällä 1989, että kymmenen vuotta myöhemmin Puola, Tsekki ja Unkari liittyisivät Naton täysjäseniksi.
 
Lähes 80% äänestäneistä palstalaisista haluaa Suomen liittyvän Naton-jäseneksi. On tämä kyllä melkoinen kupla, tosin positiivisessa mielessä. Mutta lienee selvää, että tälläkään vuosikymmenenä Suomi ei liity Natoon - valitettavasti.

Alpakka ja silakkaliikkeen jälkeen tulee varmaan liittymistä estämään tähdätty myyräliike. Kovasti harjoittelevat.
 
Ihan mielenkiintoinen juttu ..
Ari Pesosen kirjoitukset ovat yleensä huolella taustoitettuja ja mietittyjä. Pitääpä lukea vielä toisen kerran läpi, ennen kommentointia.
 
Ari Pesosen kirjoitukset ovat yleensä huolella taustoitettuja ja mietittyjä. Pitääpä lukea vielä toisen kerran läpi, ennen kommentointia.
No eipä se toisella lukemisellakaan muuksi muutu. Suomen poliittinen tapa toimia on ollut, ja on, se että alistutaan Venäjän sanelulle sekä että ollaan huolissaan nimenomaan Venäjän "turvallisuudesta":

Hyvä loppuhavainto: Suomen "vakauspolitiikka" epävakauttaa Euroopan turvallisuutta.

Saati omaamme.
 
Kun minä aina narisen siitä, että Suomen päättäjille -suomen asiat ja suomalaisten asiat- ja edut tuntuvat olevan toissijainen asia vs. ilmastonmuutos, maahanmuutto, lihansyönti, köyhien asiat, pudokkaat, työelämän uudistaminen, sote-asiat jne.jne.jne. tuohon listaan sopii niin agendoja kuin puhtaasti hoitamattomia asioita, niin onkohan perhana tämä -Nato-asian vaikeus- sittenkin vähän samaa sukua kuin edm.? Tuli vaan mieleen, kun se virolaisministeri antoi palautetta suomalaispäättäjille vastottain.....se voi nimittäin olla niin, että ulkoapäin katsottuna nämä meidän tohinat voivat vaikuttaa aika erikoisilta.

Jatkan inhoittavaa ajattelua. Jos narinoilleni on asiallista perustetta ja olen oikeassa, niin onko -Nato-liittoutumisen- sietämätön vaikeus oikeasti helvetinmoista piittaamattomuutta suomalaisten ja Suomen turvallisuudesta de facto? Mikä ja mitkä tekijät loppujen lopuksi ovat NE, jotka painattavat Nato-jarrua ilman ABS-mekanismia, suoraan sanoen. Suomettuminen kuulostaa hyvältä selitykseltä, mutta entäs jos syy onkin raadollisesti joku ihan omintakeisempi.....eli kyvyttömyys ja haluttomuus järjestää suomalaisten ja Suomen asioita siten kuin vastuullisesti ottaen kuuluisi?
 
Viimeksi muokattu:
Kun minä aina narisen siitä, että Suomen päättä. Suomettuminen kuulostaa hyvältä selitykseltä, mutta entäs jos syy onkin raadollisesti joku ihan omintakeisempi.....eli kyvyttömyys ja haluttomuus järjestää suomalaisten ja Suomen asioita siten kuin vastuullisesti ottaen kuuluisi?

Vanha virkamiehen ohje; Kun ei tee mitään niin ei tule tehtyä virheitäkään...
 
Pesonen jatkaa hyviä kirjoituksiaan

Erittäin ansiokasta työtä Ari Pesoselta :salut:

On erittäin mielenkiintoista, että yksi Suomen lähihistorian merkittävimmistä päätöksestä ei ole nostanut juurikaan minkäänlaista mielenkiintoa ei mediassa, ei akateemisissa piireissä / tutkijoissa. Toivon, mutta en pidätä henkeäni, että salaiseksi luokitellut osat julkaistaan.

Foliohattu päässä toisaalta totean, että Usarin tekemisissä Poiminnat -nostoissa Pesonen on aina lähes aina nostettu esille. Nyt näitä tähän NATO-päätöksentekoon llittyviä blogeja taas ei ole nostettu esille. Tuskin olisin huomannut, jos @Lunni ei olisi täällä postannut.
 
On erittäin mielenkiintoista, että yksi Suomen lähihistorian merkittävimmistä päätöksestä ei ole nostanut juurikaan minkäänlaista mielenkiintoa ei mediassa, ei akateemisissa piireissä / tutkijoissa. Toivon, mutta en pidätä henkeäni, että salaiseksi luokitellut osat julkaistaan.

Vastahan nuo tulivat vuoden alussa julkiseksi.. loput sitten 15-vuoden päästä, tai sitten kokevat Tiitisen-listan kohtalon..Mutta muuten kyllä vähän vituttaa ettei aiheesta keskustelua synny. Poliittista jargonia liittoutumattomuudesta ja alueen vakaudesta kyllä tuutataan. Onneksi sentään Stubbin myötä päästiin eroon puoluettomuudesta virallisessa liturgiassa..
 
Mikä ja mitkä tekijät loppujen lopuksi ovat NE, jotka painattavat Nato-jarrua ilman ABS-mekanismia, suoraan sanoen. Suomettuminen kuulostaa hyvältä selitykseltä, mutta entäs jos syy onkin raadollisesti joku ihan omintakeisempi.....eli kyvyttömyys ja haluttomuus järjestää suomalaisten ja Suomen asioita siten kuin vastuullisesti ottaen kuuluisi?
Ilman sen parempaa todistusaineistoa tuppaan uskomaan yksinkertaisimpaan selitykseen. Tässä asiassa yksinkertaisin selitys on se, että merkittävä osa Suomen kansasta ja johtavista poliitikoista ei yksinkertaisesti näe tarvetta Nato-jäsenyydelle. Joskus politiikassa tehdään typeriä päätöksiä. Toivottavasti Natoon liittymättömyydestä Suomi ei maksa kallista hintaa.
 
Back
Top