Kommentti: Uudet monitoimihävittäjät ja tiedustelukyky tekevät Suomesta entistä kyvykkäämmän kumppanin Natolle
Suomi on jo niin lähellä puolustusliittoa kuin se on mahdollista ilman jäsenyyttä, arvioi erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Nato, Suomi ja Euroopan unioni. Liput liehuivat pääsihteeri Jens Stoltenbergin ja Naton neuvoston vierailun aikana Helsingissä maanantaina. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva
Jouko Juonala
19:45
Puolustusliitto Naton korkea-arvoinen delegaatio vieraili Suomessa maanantaina ja tiistaina. Ja poistui sitten kohti Tukholmaa.
Muutama huomio visiitistä.
Pääsihteeri
Jens Stoltenberg muistutti Suomea siitä, että Naton jäsenet ovat jäseniä ja kumppanit kumppaneita, vaikka jälkimmäiset olisivatkin mukana edistyneessä kumppanuusohjelmassa. Kuten Suomi ja Ruotsi.
Jäsenmaita koskevat Naton peruskirjan artikla 5:n turvatakuut, mutta kumppaneita eivät. Siinä se ero on. Sitoumuksia ei ole, puolin eikä toisin.
Lue lisää:
”Totta kai on eri asia olla jäsen” – Naton pääsihteeriltä painava muistutus Suomen asemasta
Puolustusvoimissa ja -hallinnossa tiedetään käytännössä, mitä ero Nato-jäsenyyden ja kumppanuuden välillä merkitsee. Sitä, ettei suomalaisille upseereille avata artikla 5:n mukaisia puolustussuunnitelmia tai asiakirjoja.
Vaikka Suomi on mukana tiettyjen Naton sotaharjoitusten suunnittelussa, me emme virallisesti saa tietää mitä joukkoja, mistä ja millä kulkupeleillä Nato varautuu lähettämään vahvistukseksi Norjaan tai Baltian maihin, jos sotilaalliset jännitteet kiristyvät konfliktiksi.
Ehkäpä Suomen sotilasjohdolla on epävirallinen aavistus Naton varautumissuunnitelmista. Olisi hyvä olla, sillä pohjoisen Euroopan puolustusta katsotaan nykyisin yhtenä kokonaisuutena.
Potentiaalisia vastustajia täällä Pohjan perillä on yksi, Venäjä, ainakin perinteisessä sotilaallisessa mielessä. Kyberuhkat ovat asia erikseen.
Nato, Ruotsi ja Suomi syventävät koko ajan kykyään yhteistoimintaan ja valmistautuvat puolustautumaan yhdessä. Juridisia esteitä tämän yhteistoiminnan tiellä ei enää ole. Yksi puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä on kansainvälisen avun antaminen ja vastaanottaminen. Annettava tai vastaanotettava apu kattaa kaikki sotilaallisen toiminnan osa-alueet.
Lisäksi eri operaatioalueet – näyttämöt – ovat keskinäisriippuvaisia. Jännitteiden kiristyminen vaikkapa Mustallamerellä johtaa helposti siihen, että jännitteet kiristyvät myös arktisella alueella. Ja päinvastoin.
Suomella on tärkeä osa Naton strategiassa. Suomi on Natolle kiinnostava ja kyvykäs kumppani, jonka oma puolustus on suhteellisen hyvässä kunnossa.
Uusien monitoimihävittäjien hankinta antaa Suomelle vielä lisää ulottuvuutta ja kyvykkyyksiä. Monitoimihävittäjä on lentävä tiedustelulavetti. Se kerää valtavasti tietoa jokaisella lentotehtävällä. Ja nostaa myös yhteistoimintakyvyn Naton kanssa uudelle tasolle, riippumatta siitä valitseeko Suomi yhdysvaltalaisen vai eurooppalaisen järjestelmän.
Iso merkitys oli myös tiedustelulainsäädännön uudistuksella. Se antoi Suomen sotilastiedustelulle entistä paremmat mahdollisuudet tarkkailla Venäjää, muun mussa tietoverkoissa. Tätä kykyä Suomi rakentaa uusin työkaluin, ja se on Natolle erittäin kiinnostavaa.
Mutta saako Suomi kriisitilanteessa apua lännestä? Tämä on se keskeinen kysymys Suomelle, joka on muodollisesti yhä sotilaallisesti liittoutumaton.
Stoltenberg sanoi, ettei Nato ei ole sitoutunut auttamaan Suomea kriisitilanteessa. Käytännössä Naton olisi kuitenkin vaikeaa tai lähes mahdotonta puolustaa esimerkiksi Baltian maita tekemättä yhteistyötä Suomen kanssa. Suomi on pohjoisen Euroopan strategisessa palapelissä tärkeä nappula.
Nato siis tarvitsee Suomea, ja Suomi Natoa.
Lue lisää:
Evan kysely: Nato-jäsenyyden kannatus kasvoi hieman vuoden takaisesta
Stoltenberg kertoi myös, ettei Nato ole sulkenut ovea Suomen jäsenyydeltä. Se kuuluisa Nato-optio on yhä voimassa. Hakemuksen jättäminen on tietenkin Suomen oma asia.
Jäsenyyskysymystä voi pohtia monesta näkökulmasta.
Yhtäältä, jos Suomi hakee Naton jäseneksi, se aiheuttaa mitä todennäköisimmin Venäjältä hyvin ikävän vastareaktion. Suhteet Moskovaan voisivat ajautua kriisiin. Tätä ei tietenkään tule pelätä, mutta se pitää ottaa huomioon.
Venäjä pitää Natoa perinteisenä vihollisenaan ja toisi lisää asevoimaa Suomen läheisyyteen, jos Suomi liittoutuisi. Dialogi tärkeän rajanaapurin kanssa vaikeutuisi. Suomi voisi myös menettää asemaansa sillanrakentajana ja hyvien palvelusten tarjoajana suurvaltojen valtapelissä.
Toisaalta, ilman jäsenyyttä Suomella ei ole Naton 5. artiklan turvatakuita. Tästähän Stoltenberg meitä ystävällisesti muistutti.
Mutta mitä lisäarvoa Naton jäsenyys Suomelle antaisi? Ehkäpä se toimisi lisäpelotteena Venäjälle. Suomi pääsisi myös Naton ytimeen ja kaikkiin suunnittelupöytiin. Pääsisimme uudella tavalla käsiksi läntiseen tiedustelutietoon.
Nato-jäsenyys myös velvoittaisi. Jos Yhdysvallat vaikkapa joutuisi Kiinan kanssa kriisiin kaukana Aasiassa, Washington voisi vaatia artikla 5:n laukaisemista. Suomi olisi silloin osapuolena mahdollisessa suursodassa.
Kansallisen puolustuksen tueksi Suomi on jo viritellyt muitakin verkostoja kuin Nato-yhteistyötä. Meillä on kahden- ja monenvälisiä sopimuksia puolustusyhteistyöstä Ruotsin lisäksi muun muassa Norjan, Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan kanssa.
Jos katsoo näitä järjestelyjä kokonaisuutena, alkaa sotilaallinen liittoutumattomuus jo näyttää veteen piirretyltä viivalta. Käytännössä olemme niin liittoutuneita länteen kuin se on mahdollista, ilman sitovia liittosopimuksia.
Vasta tositilanteessa nähdään, mikä on Nato-kumppanuuden arvo ja merkitys meidän turvallisuudellemme. Sama koskee muitakin puolustusyhteistyön muotoja.
Hieman lisäturvaa meille ehkä antaa Euroopan unionin perussopimuksen 42 artiklan kohta 7. Se on Suomen ainoa sopimuspohjainen turvatakuulauseke. Se velvoittaa EU-maita avunantoon kaikin käytettävissä olevin keinoin silloin, jos jokin niistä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.
EU:n turvatakuulausekkeen merkitys on kuitenkin hämärä. Vakiintuneita menettelyjä sen käytännön soveltamiseen ei ole, eikä sen toimeenpanoa harjoitella. EU on kehittämässä strategista kompassiaan, mutta tästä hankkeesta tuskin kehittyy EU:lle omaa uskottavaa sotilaallista voimaa Naton rinnalle.
”
Yhteistyö ja verkottuminen samanmielisten kumppanien kanssa on hyvä strategia.
Yksi asia on varma. Vaikka Suomen kansallinen puolustus on melko hyvässä kunnossa ja tehostuu vielä uusien hävittäjien ja merivoimien taistelualusten tultua käyttöön, emme pärjää yksin. Yhteistyö ja verkottuminen samanmielisten kumppanien kanssa on hyvä strategia.
Turvallisuustilanne Suomen ympäristössä vaatii kuitenkin jatkuvaa seurantaa ja analyysiä siitä, mistä saamme tukea erilaisissa poikkeus- ja kriisitilanteissa. Naton sotilaalliset muskelit ovat Yhdysvalloilla, jonka katse on jo kääntynyt kohti Kiinaa. Sataprosenttista varmuutta nopeasta ja tehokkaasta avusta Atlantin takaa ei ole edes Naton eurooppalaisilla jäsenmailla.