Vastaavasti kannattaa pohtia, kannattaako historian valossa minkään valtion liittoutua Suomen kanssa? Vuonna 1808-1809 Venäjän puolelle haluttiin siirtyä pian -> Ruotsi petettiin. 1915-1917 petettiin Venäjää itsenäisyyspuuhailuilla. 1918 petettiin Saksa joka oli lahjoittamassa Suomelle kuninkaan ja lähdettiin tasavaltalaisiksi. 1918-1919 puuhailtiin Aunuksen retkiä Neuvosto-Venäjää vastaan joka oli juuri antanut Suomelle itsenäisyyden. 1939 petettiin Viro eikä annettu edes moraalista turvaa Neuvostoliiton painostusta vastaan. 1940 Norja ei saanut Suomelta mitään. 1941 tehtiin hyökkäys Neuvostoliittoon jonka kanssa oli solmittu rauhansopimus.
Tämä on kyllä aikamoista mentaaliakrobatiaa. Kyllähän suomalaiset, erityisesti pohjalaiset, varsin urheasti taistelivat Suomen sodassa. Lopputulema oli kuitenkin seurausta siitä, että Ruotsi, toisin kuin vajaa vuosisata aiemmin, käski virkamiesten ja maalaisaatelin jäädä paikoilleen, jotta isonvihan ja pikkuvihan tapahtumat eivät toistuisi, ja tehdä yhteistyötä miehittäjän kanssa. Ajatuksena oli se, että ruotsalainen valta pysyisi alueella, mutta tsaarikin oli ottanut eri lähestymistavan asiaan.
Venäjän vallan aikanahan kapinahenki oli noussut jo reilu 15 vuotta aiemmin, kun Nikolai II rupesi rikkomaan hallitusmuotoa ja sen antamia vallan rajoja. Kyseessä oli sodan aikana jo kyse selkeästi siitä, että Nikolai ei edes yrittänyt hallita lain mukaan.
Saksan keisarikuntaa ei petetty, vaan kuningaskuntahanke kaatui vasta keisarin lähdettyä Saksassa maanpakoon ja Saksan antauduttua ja ruvettua itsekin tasavallaksi. Ei Saksan keisarikunnan pettäminen olisi ollut oikeastaan mahdollistakaan, kun Saksalla oli varsin vahva sotilaallinen läsnäolo Suomessa I maailmansodan päättymiseen saakka.
Aunuksen ja Vienan retket taas olivat jatkumoa siitä, että "itsenäisyyden antanut" Neuvosto-Venäjä oli jo itse sekaantunut Suomen sisällissotaan vain noin kuukausi sen jälkeen, kun Lenin oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden. Suomi myös lopetti Itä-Karjalassa taistelleiden suojeluskuntalaisten tukemisen Tarton rauhan myötä.
1939 Suomi ei todellakaan pettänyt Viroa: virolaisten itsensähän mielestä virolaiset olivat se petturiosapuoli (ja tästä he itseään ihan turhaan ruoskivat), koska Viro ei toteuttanut suunniteltua osaansa Neuvostoliittoa vastaan puolustautumisessa. Ei Virolla toki ollut edellytyksiäkään, kun Latvia ja Liettua eivät myöskään tehneet niin, ja löyhän reunavaltioliittouman vahvin valtio eli Puola oli jo miehitetty.
1941 sodan syttyminen oli väistämättömyys, eikä 1940 Moskovan rauha ollut oikeudenmukainen, sehän oli Kansainliitonkin laittomaksi hyökkäykseksi toteamalla sodalla saavutettu. Myöskään Neuvostoliitto ei sitä kunnioittanut esittäessään välirauhan aikana jatkovaatimuksia Suomelle, samoja joita se oli esittänyt Baltian maille, joihin Suomen oli pakko reagoida liittoutumalla Saksan kanssa, tai hyväksyä sama kohtalo kuin Baltian mailla.
