Suomi NATOn jäseneksi - or not?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
  • Tagit Tagit
    nato

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    885
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Jos ei tule turvatakuita, niin ei taida tulla jäsenyyttä näkyvissä olevassa tulevaisuudessa...
Minua sitten nyppii nämä virolaiset besservisserit. ”Suomi järkyttyi enemmän kuin Viro koska Viro suhtautuu Venäjään varauksellisemmin” - joojoo. Viro esittelee mielipiteitään Amerikansedän selän takaa. Suomi varustaa omaa armeijaansa. Siinä on se ero joka tekee suomalaiset sanomisista pidättyväisempää. Mutta ei Suomikaan sinisilmäinen ole ja siksi oli antamassa Virollekin heti sotilasoppia ja kalustoa kun Venäjän miehitys loppui.

Olen myös täysin varma, että Suomen presidentti ja valtioneuvosto tietävät suurlähettilästä paremmin miten se Natoikkuna on auki. Viro on panostanut armeijaansa melko vähän kun ottaa huomioon rajanaapurinsa. Baltian mailla ei myöskään ole kummoinen sotilasyhteistyö keskenään tai viranomaisten yhteistyö armeijan kanssa.
 
Syynä kai se että asialla ei ole merkitystä. Ahvenanmaan turvallisuus vain paranisi.
Myöhemmin ennättää miettiä milloin Venäjän lähetystö suljetaan ja milloin demilitarisointi puretaan.
Näin juuri. Sitäpaitsi sopimuksen allekirjoittajia ovat Suomi, Ruotsi ja nykyisiä Natomaita . Venäjän kanssa sopimusta ei ole tehty vaan kahdenkeskinen Neuvostoliiton kanssa. Eli riittää kun ilmoitetaan Venäjälle, että tämä loppu nyt.
 
Näköjään major non-NATO ally status voidaan antaa melkein kelle vaan. Nyt sellaisen saa Kolumbia.

Kolumbia on venezuelan naapurissa. Venezuela on ollut venäjän liittolainen, jossa on venäjän pommikoneet käyneet vierailemassa. Muutenkin Monroen doktriinin mukaista toimintaa.
 
Hesarin politiikan toimitus arvioi että Natoon ollaan matkalla.



Kokonaisuutena viesti näyttää kuitenkin selvältä: Nato-tie on auki, mutta karhua ei haluta Nato-maissa kivittää. Päätökset asiassa tehdään Suomessa kevään aikana Ukrainan tilanteen toivottavasti rauhoituttua, ja täksi ajaksi suojaa hankitaan Yhdysvalloista – vähintäänkin symbolisesti.

Kiivaimpien Naton kannattajien heti sodan syttymisen jälkeen esittelemät unelmat nopeasta liittymisestä eivät siis toteudu.

Ilmeisesti puolueet odottavat keskustelua nimenomaan pääministeri Marinilta ja presidentti Niinistöltä. He puolestaan odottelevat kantoja niistä vaikenevilta puolueilta.

ON TOTTA, että nopea Nato-hakemus voisi ärsyttää Venäjää eikä edistäisi Ukrainan sodan uhrien kärsimyksen lopettamista. Eri kysymys kuitenkin on, onko Suomen Nato-keskustelu avointa.

Demokratiassa kansalaisten pitäisi voida hahmottaa edes se, millaisista raaka-aineista Suomen tulevaisuutta nyt pikavauhtia valetaan. Myös aikataulu olisi hyvä ymmärtää, vaikka tilanne ympärillä muuttuukin lähes päivittäin.

Tämä ei tarkoita, että jokaisella kansanedustajalla ja puolueella pitäisi olla heti ehdoton kanta. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että poliitikot avaavat ajatteluaan ja argumenttejaan, jotta kansalaiset pääsevät keskusteluun mukaan.

Juuri nyt Niinistö ei kuitenkaan varsinaisesti yritä ottaa roolia johtajana vaan pikemminkin jakaa vallan taakkaa hakemalla korostetun näyttävästi konsensusta eduskunnasta. Demokratian kannalta tämä onkin hyvä asia.

Julkisista kommenteista päätellen moni poliitikko kuitenkin tuntuu lähinnä odottavan Niinistön nyökkäystä suuntaan tai toiseen. Tätä tosiasiaa Niinistökään ei voi paeta. Siksi häneltäkin voi odottaa selkeyttä ja tilanteen sallimaa avoimuutta – niin suuri presidentin valta nyt on.

Poliitikkojen kursailun ymmärtää, kun käynnissä on sota, jonka lopputulos voi olla arvaamaton myös Venäjän johdossa. Silti demokratiassa, kuten diskossa, joskus omalta tuolilta on vain noustava ja uskallettava ylittää kynnys, joka tuntuu pelottavalta.
 
Hesarin politiikan toimitus arvioi että Natoon ollaan matkalla.



Kokonaisuutena viesti näyttää kuitenkin selvältä: Nato-tie on auki, mutta karhua ei haluta Nato-maissa kivittää. Päätökset asiassa tehdään Suomessa kevään aikana Ukrainan tilanteen toivottavasti rauhoituttua, ja täksi ajaksi suojaa hankitaan Yhdysvalloista – vähintäänkin symbolisesti.

Kiivaimpien Naton kannattajien heti sodan syttymisen jälkeen esittelemät unelmat nopeasta liittymisestä eivät siis toteudu.

Ilmeisesti puolueet odottavat keskustelua nimenomaan pääministeri Marinilta ja presidentti Niinistöltä. He puolestaan odottelevat kantoja niistä vaikenevilta puolueilta.

ON TOTTA, että nopea Nato-hakemus voisi ärsyttää Venäjää eikä edistäisi Ukrainan sodan uhrien kärsimyksen lopettamista. Eri kysymys kuitenkin on, onko Suomen Nato-keskustelu avointa.

Demokratiassa kansalaisten pitäisi voida hahmottaa edes se, millaisista raaka-aineista Suomen tulevaisuutta nyt pikavauhtia valetaan. Myös aikataulu olisi hyvä ymmärtää, vaikka tilanne ympärillä muuttuukin lähes päivittäin.

Tämä ei tarkoita, että jokaisella kansanedustajalla ja puolueella pitäisi olla heti ehdoton kanta. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että poliitikot avaavat ajatteluaan ja argumenttejaan, jotta kansalaiset pääsevät keskusteluun mukaan.

Juuri nyt Niinistö ei kuitenkaan varsinaisesti yritä ottaa roolia johtajana vaan pikemminkin jakaa vallan taakkaa hakemalla korostetun näyttävästi konsensusta eduskunnasta. Demokratian kannalta tämä onkin hyvä asia.

Julkisista kommenteista päätellen moni poliitikko kuitenkin tuntuu lähinnä odottavan Niinistön nyökkäystä suuntaan tai toiseen. Tätä tosiasiaa Niinistökään ei voi paeta. Siksi häneltäkin voi odottaa selkeyttä ja tilanteen sallimaa avoimuutta – niin suuri presidentin valta nyt on.

Poliitikkojen kursailun ymmärtää, kun käynnissä on sota, jonka lopputulos voi olla arvaamaton myös Venäjän johdossa. Silti demokratiassa, kuten diskossa, joskus omalta tuolilta on vain noustava ja uskallettava ylittää kynnys, joka tuntuu pelottavalta.
Aiheellinen huomio mielestäni, tuo Niinistön erityisen roolin korostaminen.

Tämä NATO-kysymys on edelleen tässä ajassa niin voimallisesti sidottu historian kautta, "Keisarilla ei ole vaatteita" -tyyypiseen allegoriaan, että murtautuminen ulos vaatisi mahdollisesti - toisin kuin tuossa sadussa - paitsi reaaliasiantilan ääneen sanomista, niin myös tämän sanomista riittävän korkealta hierarkisen asteikon skaalalta.

Tässä, TP:lle, jolle jo läpi puoluekentän ulottuva kannatus tai ainakin hyväksyntä antaa hyvin tukevan selkänojan vaikuttamiseen, vaikuttaisi nyt kohdistuvan poikkeuksellisen merkittävää, jopa historiallista mahdollisuutta doktriinimuutokseen.
 
Sanotaan, että Venäjä ei koskaan ole niin vahva kuin parhaimmillaan luullaan, eikä niin heikko kuin huonoimmillaan luullaan.

Ensimmäinen alkaa olemaan näytetty, toisen kanssa pitää nyt olla terävänä kuin peräriuskeen antajan. Toinen viisaus kertoo, että kellosepän työ on tarkkuudeltaan kuin sonnan ajoa verrattuna krapulan hoitoon keskioluella. Nato-hakemuksen jättämisen ajoitus jättää nuo molemmat kirkkaasti taakseen.

Jos voisin päättää, antaisin tässä tilanteessa julkisuuteen hakemuksen valmistelun ajan mahdollisimman ristiriitaista ja kriittistä viestiä, vrt Antti Kaikkonen ja Magdaleena Andersson. Kaimansa Li antaa oman arvokkaan panoksensa. Kansan kiukusta ei tarvitse välittää, se vain vahvistaa savolaistyyppistä lähestymistapaa.

It's all about timing.
 
Ei se jäätynyt konfliktikaan välttämättä estä Nato-jäsenyyttä. Jos Venäjä jatkaa samaa taktiikkaa ja koettaa estää liittymiset niin jossain kohtaa Naton on vedettävä johtopäätökset.
 
Ukrainan tilanne on surullinen ukrainalaisen siviilin näkökulmasta, mutta Ukrainan kohtalosta jätettynä yksin ei voi silti ennakoida Suomen kohtaloa.

Suomi on ollut pitkään EU jäsen ja Naton vahva kumppani. Jos Suomi joutuisi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, voisi EU:lta odottaa käytännössä rajatonta taloudellista tukea, jonka voisi käyttää myös aseisiin. Jos koronapakettiin käytettiin 750 miljardia, niin EU:n joutuessa aseellisen hyökkäyksen kohteeksi voidaan puhua varmaan vähintään kymmenien miljardien ellei satojen miljardien tuesta.

Isompi ongelma on, että olisiko rahallinen tuki vaihdettavissa riittävän nopeasti tarpeelliseen kalustoon, jota Suomessa osattaisiin operoida. Tähän voi auttaa sopimukset USA:n kanssa kaluston huoltovarmuuteen liittyen. On ehdottomasti koko NATO:n, koko EU:n ja erityisesti vielä USA:n etu, että aseellinen konflikti ei ala Suomea kohtaan.

Suomen tilanne on Naton ulkopuolella olevana maana silti riskialtis. Mutta on myös todettava että myös Viron tilanne Nato-maana on jäsenyydestä huolimatta riskialtis. En osaa mielessäni ratkaista kumpaan maahan kohdistuu tällä hetkellä enemmän riskejä.
 
Ei se jäätynyt konfliktikaan välttämättä estä Nato-jäsenyyttä. Jos Venäjä jatkaa samaa taktiikkaa ja koettaa estää liittymiset niin jossain kohtaa Naton on vedettävä johtopäätökset.
Muutenhan se ei tarvisi mitään liittymättömyystakuita mistään kun vaan aloittaisi jonkun konfliktin jokaisen ei-natomaan kanssa.
 
Ukrainan tilanne on surullinen ukrainalaisen siviilin näkökulmasta, mutta Ukrainan kohtalosta jätettynä yksin ei voi silti ennakoida Suomen kohtaloa.

Suomi on ollut pitkään EU jäsen ja Naton vahva kumppani. Jos Suomi joutuisi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, voisi EU:lta odottaa käytännössä rajatonta taloudellista tukea, jonka voisi käyttää myös aseisiin. Jos koronapakettiin käytettiin 750 miljardia, niin EU:n joutuessa aseellisen hyökkäyksen kohteeksi voidaan puhua varmaan vähintään kymmenien miljardien ellei satojen miljardien tuesta.

Isompi ongelma on, että olisiko rahallinen tuki vaihdettavissa riittävän nopeasti tarpeelliseen kalustoon, jota Suomessa osattaisiin operoida. Tähän voi auttaa sopimukset USA:n kanssa kaluston huoltovarmuuteen liittyen. On ehdottomasti koko NATO:n, koko EU:n ja erityisesti vielä USA:n etu, että aseellinen konflikti ei ala Suomea kohtaan.

Suomen tilanne on Naton ulkopuolella olevana maana silti riskialtis. Mutta on myös todettava että myös Viron tilanne Nato-maana on jäsenyydestä huolimatta riskialtis. En osaa mielessäni ratkaista kumpaan maahan kohdistuu tällä hetkellä enemmän riskejä.
Mielestäni on tuotu jo tarpeeksi selvästi esille, että EU:lla ei ole sotilaallista voimaa eikä turvatakuita. Natolla on ja Nato tukee sotilaallisesti vain jäsenmaitaan. Ukraina ei ole Suomi ja Suomi ei Ukraina. Ukraina on saanut äärimmäisen paljon materiaalista- että henkistä tukea. Ukraina on kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö tuossa suhteessa. Suomen maantiede tuo jo omat ongelmat saada vastaavaa tukea ja tuen antajan on käytännössä otettava riski siitä, että tästä tulee ihan toisella tavalla sodan osapuoli. Suomi on saari...

Kumppanuus ei siis ole mikään pidäke itsessään ja pidä sisällänsä mitään turvatakuita. Eu on Ukrainan kriisissä ollut hämmästyttävän yksimielinen. Onko tuo pysyvä olotila kuka tietää.

Eu voi toki jollain aikavälillä muodostua liittovaltioksi joka muuttaa silloin myös Eu:n sisäistä- ja ulkoista turvallisuusrakennetta ja voi korvat Naton sellaisena kuin se nyt on. Silloin Eu:n ja Yhdysvaltojen välinen sotilaallinen liitto on kahdenvälinen kun se tällä hetkellä on monenvälinen.
 
Mielestäni on tuotu jo tarpeeksi selvästi esille, että EU:lla ei ole sotilaallista voimaa eikä turvatakuita. Natolla on ja Nato tukee sotilaallisesti vain jäsenmaitaan.
Sen verran huomiona, ettei Natollakaan ole voimaa ilman jenkkejä. USA on siis edelleen se keskeinen toimija eikä edes Ranska, Saksa ja UK ole yhdessä ensinnäkään yhtenäinen eikä toisaalta kyllin vahva. Onneksi on USA vaikka tuo melkoinen kehitysmaa Trumppeineen välillä onkin.
 
Sen verran huomiona, ettei Natollakaan ole voimaa ilman jenkkejä. USA on siis edelleen se keskeinen toimija eikä edes Ranska, Saksa ja UK ole yhdessä ensinnäkään yhtenäinen eikä toisaalta kyllin vahva. Onneksi on USA vaikka tuo melkoinen kehitysmaa Trumppeineen välillä onkin.
Jos nyt esim. UK ja Saksa kasvattavat puolustusmenojaan suuresti, niin alkaa Euroopasta löytyä todellista voimaa. Ongelma on tahto ja loputon diskuteeraus. Jenkit on lopulta tekijämiehiä, homma tehdään pieteetillä, ja roistovaltiot ymmärtävät sen. Vaikka Saksa nyt varustautuu taas, niin vaikea nähdä sitä koskaan enää toimeenpanevana sotilasmahtina. UK on vähän kysymysmerkki, sotaisaa porukkaa tuntuu olevan. Turvatakuut US+UK riittäisi hyvin, kunnes NATO katsottu. Jos ei päästä tai mennä, niin noilta kahdelta maalta toivoisin turvaa, EU:n varaan en laskisi mitään
 
Jos nyt esim. UK ja Saksa kasvattavat puolustusmenojaan suuresti, niin alkaa Euroopasta löytyä todellista voimaa. Ongelma on tahto ja loputon diskuteeraus. Jenkit on lopulta tekijämiehiä, homma tehdään pieteetillä, ja roistovaltiot ymmärtävät sen. Vaikka Saksa nyt varustautuu taas, niin vaikea nähdä sitä koskaan enää toimeenpanevana sotilasmahtina. UK on vähän kysymysmerkki, sotaisaa porukkaa tuntuu olevan. Turvatakuut US+UK riittäisi hyvin, kunnes NATO katsottu. Jos ei päästä tai mennä, niin noilta kahdelta maalta toivoisin turvaa, EU:n varaan en laskisi mitään
Kukaan ei anna yksipuolisesti turvaa. Suomella on mahdollisuus liittyä natoon niin vaikea ajatella miksi usa tai uk antaisi turvatakuita tilanteessa että emme haluaisi liittyä natoon. Tuo olisi todella outoa että turvatakuut kelpaisivat muttei natolta.
 
Kukaan ei anna yksipuolisesti turvaa. Suomella on mahdollisuus liittyä natoon niin vaikea ajatella miksi usa tai uk antaisi turvatakuita tilanteessa että emme haluaisi liittyä natoon. Tuo olisi todella outoa että turvatakuut kelpaisivat muttei natolta.
Näin varmasti olisi, mutta lähinnä ajattelin niitä mustapekkamaita NATOssa, mitä jos joku/jotkut niistä torppaisivat hakemukse. Joo, US voi painostaa niitä(millä?), mutta paljon jää herran haltuun.
 
Mielestäni on tuotu jo tarpeeksi selvästi esille, että EU:lla ei ole sotilaallista voimaa eikä turvatakuita. Natolla on ja Nato tukee sotilaallisesti vain jäsenmaitaan. Ukraina ei ole Suomi ja Suomi ei Ukraina. Ukraina on saanut äärimmäisen paljon materiaalista- että henkistä tukea. Ukraina on kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö tuossa suhteessa. Suomen maantiede tuo jo omat ongelmat saada vastaavaa tukea ja tuen antajan on käytännössä otettava riski siitä, että tästä tulee ihan toisella tavalla sodan osapuoli. Suomi on saari...

Kumppanuus ei siis ole mikään pidäke itsessään ja pidä sisällänsä mitään turvatakuita. Eu on Ukrainan kriisissä ollut hämmästyttävän yksimielinen. Onko tuo pysyvä olotila kuka tietää.

Eu voi toki jollain aikavälillä muodostua liittovaltioksi joka muuttaa silloin myös Eu:n sisäistä- ja ulkoista turvallisuusrakennetta ja voi korvat Naton sellaisena kuin se nyt on. Silloin Eu:n ja Yhdysvaltojen välinen sotilaallinen liitto on kahdenvälinen kun se tällä hetkellä on monenvälinen.

Niin ihan tosissaan väität ettei Suomi saisi Venäjän hyökätessä meille vähintään samantasoista tukea EU:lta kuin Ukraina, joka ei ole EU-maa?

Höpö höpö.

Ja eiköhän se Saksakin ole saanut sillä 100 miljardillaan jotain aikaan asevoimilleen ennen kuin Putin on saanut joukkonsa kuntoutettua Ukrainan katastrofin jälkeen. Kyllä sieltä panssarintorjunta-aseita ainakin tulisi ihan kuten 1944.

Nyt kun Ukrainan sota vain venyy ja syvenee kaupunkitaisteluiksi tilanteessa, jossa Venäjällä on lihan suhteen määrällinen alivoima, ei rahkeet riitä itänaapurilla meidän uhkaamiseen ihan heti.

Varautumisaikaa on sekä meillä että EU:lla ja siitä voimme kiittää Ukrainan talvisotaa. Nyt kun tarpeeksi kattoo niin onhan tuossa roolihahmossa jotain ukrainalaista ulkoasultaan.

Boromir2.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Minua sitten nyppii nämä virolaiset besservisserit. ”Suomi järkyttyi enemmän kuin Viro koska Viro suhtautuu Venäjään varauksellisemmin” - joojoo. Viro esittelee mielipiteitään Amerikansedän selän takaa. Suomi varustaa omaa armeijaansa. Siinä on se ero joka tekee suomalaiset sanomisista pidättyväisempää. Mutta ei Suomikaan sinisilmäinen ole ja siksi oli antamassa Virollekin heti sotilasoppia ja kalustoa kun Venäjän miehitys loppui.

Olen myös täysin varma, että Suomen presidentti ja valtioneuvosto tietävät suurlähettilästä paremmin miten se Natoikkuna on auki. Viro on panostanut armeijaansa melko vähän kun ottaa huomioon rajanaapurinsa. Baltian mailla ei myöskään ole kummoinen sotilasyhteistyö keskenään tai viranomaisten yhteistyö armeijan kanssa.
Sama juttu, varsinkin se propelli-Ilves.
Mitä se muka tietää Virosta ja virolaisista
ennen 90-lukua, kirjoista lukenut vai?
Jenkeissä asunut, todennäköisesti ei olisi siellä mikään. Täällä hän on profeetta, joka tietää kaiken Venäjästä, Suomesta ja synnyinmaastaan...Ruotsista.
Aina aukomassa päätään suomalaisille, lakaisisi siellä Virossa vaan. Siellä on varmaan kaikki kunnossa jo, kun työmiehet lähtivät tänne.
 
Sama juttu, varsinkin se propelli-Ilves.
Mitä se muka tietää Virosta ja virolaisista
ennen 90-lukua, kirjoista lukenut vai?
Jenkeissä asunut, todennäköisesti ei olisi siellä mikään. Täällä hän on profeetta, joka tietää kaiken Venäjästä, Suomesta ja synnyinmaastaan...Ruotsista.
Aina aukomassa päätään suomalaisille, lakaisisi siellä Virossa vaan. Siellä on varmaan kaikki kunnossa jo, kun työmiehet lähtivät tänne.
Eivät nuo vinkumiset ainakaan suomalaisten Nato haluja lisää.
 
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Back
Top