Vaikka aikajänne 2 vuotta on superpessimistinen (eri analyytikkojen konsensus lienee muutama kuukausi) mun mielestä on ihan uskottavaa pohdintaa, että ottaako Nato edes jäsenhakemusta vastaan tässä tilanteessa. Se, pitääkö se sanoa tuolta paikalta ääneen, on toinen juttu. Moni yksityiskohta on vihjannut siihen suuntaan, että näin saattaa olla viestitetty. Mukaan lukien Kaikkosen möläytys, Niinistön kiertely, Marinin piikki auki kalustolle -kommentit. Sekä se, missä ei ole vielä käyty. Moni asiantuntija on pitänyt muun muassa arvaamtonta Turkkia yhtenä kantona kaskessa, eikä siellä ole kukaan valtiojohdosta vielä käynyt. Samoin ultra-varovaiset kommentit valtiojohdolta Nato-jäsenyydestä. Tietenkään monesta syystä he eivät voisi nyt kommentoida, että hakemusta valmistellaan, mutta myös siinä tapauksessa, että hakemuksen jättämiseen olisi suhtauduttu skeptisesti, pitäisi kansaa tyynnytellä. Myös perustelut ovat linjassa sen kanssa, mitä muut asiantuntijat tai "asiantuntijat" ovat spekuloineet - erityisesti se, että on pitkä maaraja sekä asema erittäin potentiaalisena Venäjän lähihetken hyökkäyksen kohteena. Ja se, että Nato tuntuu näissä signaaleissa suomettuneen - ei haluta provosoida tai provosoitua.
Jos (toivottavasti ei) Nato-ovi on sulkeutumassa toistaiseksi, toimia voisivat olla entisestään kiihdytettävät hankinnat Yhdysvalloista. Karkeasti rinnastaen täälläkin ehdotettuja kahta hypoteettista / märkä uni GlobalEye / Growler -hankintaa - Ruotsilla ei ole meille oikeassa tilanteessa käytännössä mitään tarjota, USA:lla rajattomasti. Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat yhdessä ovat teknisesti suorituskykyiset, mutta noin vanhanaikaisessa sodassa kuin mitä Venäjä haluaa käydä, massalla on väliä. Ja meidän massa on Kiovan yhden esikaupungin väestämäärän kokoinen. Jokainen asehankinta sitoo meitä enemmän Yhdysvaltoihin.
Toinen on se, mitä Niinistö nyt tekee, eli kiertää kaikki maailman kissanristiäiset ja tapaamassa prinssit ja prinsessat: Suomi pitää saada jollain lailla merkitykselliseksi. On surkea tilanne, että mikäli Suomi joutuisi vastaavan hyökkäyksen kohteeksi, sillä ei olisi mitään vaikutusta mihinkään globaalilla tasolla. Ukrainan yhteydessä ollaan huolissaan muun muassa viljasta ja lannotteista, mutta Suomessa tuskin on mitään, mitä tarjota porkkanaksi. Erillissota näillä kulmilla on kuin Argentiina hyökkäisi Uruguayhin. Tai joku Afrikan kahden valtion sota. Sääli, parit Suomen liput joidenkin valveutuneiden Rovaniemellä Joulupukkia katsomassa käyneiden Twitter-tileillä, siinä se. Jotenkin on täysin selvää, että Ruotsi ei julistaisi sotaa Suomen puolesta, jos Venäjä tänne hyökkäisi. Ja luulen, että näin olisi myös toisin päin, jos kohteena olisi Gotlanti.
Mulla on aika pessimistiset näkökulmat, joita lieventää ainoastaan sodan pitkittyminen Ukrainassa, niin sääli kuin se onkin. Mutta saattaa jo riittää nitistämään pahimman maailmanvalloitusinnon hetkeksi.
Isoin ongelma pitkällä tähtäimella Suomelle on jättimäinen Pohjois-Korea rajan takana. Se pitää toisaalta valppaana, kuten Etelä-Koreassa. Toisaalta maailman jyrkin elintasoraja menee jatkossa meidän rajaamme pitkin, eikä se ole hyvä asia.
Paskan möivät - ja voivat sitä myydä lisääkin.
Mikä pointti on sitten Naton Stoltenbergin lausunnot siitä, että ovi auki / heti kun haluatte jne. Mikä tarve hänellä on puhua paskaa? Monesti tällaisissä asioissa se yksinkertaisin vaihtoehto on todennäköisin ja valitettavasti tällä kertaa se on suomalaisten poliitikkojen munattomuus. Viivytellään ja selvitellään, jos ei vaikka tarvisi itse tehdä päätöksiä ollenkaan.