- Status
Olen samaa mieltä! Meillä on Suomessa ajauduttu hämmentävän nopeasti kohti tilannetta, jossa tavalla tai toisella positiivinen näkemys Natosta TAI realistinen näkemys siitä, millaista Venäjän nykypolitiikka on ja mihin se voi johtaa, on "natottamista, sodanlietsomista, kansalaisten pelottelua" jne jne. ja Venäjän hyssyttely on "hyvää ja maltillista reaalipolitiikkaa" - eli siis hyväksyttävää!
Oikeasti olen yhä enemmän ja enemmän hämmentynyt siitä, miten nopeasti olemme lähteneet vajoamaan 80-luvun tasolle tai jopa sitä aikaisempaan aikaan!!
Sotilaat eivät saa puhua - paitsi jos puhuvat siitä, miten Suomi tavalla tai toisella kärsii, taantuu tai menettää jotakin jos liitymme Natoon. Tutkijat eivät saa puhua, elleivät puhu siten ettei se ole erityisen positiivista Naton kannalta tai varsinkaan tuo esiin Venäjän nykypolitiikan mahdollisia uhkia. Poliitikot eivät saa ottaa selkeää kantaa sotilaallisen liittoutumisen puolesta ja jos ottavat, se on "kansalaisten pelottelua ja Suomen ajamista salakavalasti USA:n syliin"...
Tästä onkin hyvä palata Venäjän informaatio-operaatioon ja sen tavoitteisiin - näyttää tehoavan ihan pirullisen hyvin!!!!
Sanonpa myös sen, että miettikääpä mitä ja kuinka paljon jää uussuomettumisen hengessä ikinä tulematta julkisuuteen - sitä nimittäin jää.
Onko jotain linkkiä onnistuneiseen Ukrainan tilannetta käsitelleisiin kirjoituksiin? Valtaosin julkisuudessa on ollut pieleen menneitä ennusteita tilanteen kehittymisestä tai sitten on tyydytty toteamaan tapahtunut.
Nähdäkseni asiantuntijoina esiintyvät tahot ovat vuoroon povanneet Venäjän suurhyökkäystä, tilanteen jäädyttämistä tai Venäjän sotaretken kaatumista milloin mihinkin toissijaiseen ongelmaan. Aina pieleen. Enkä osoita tässä pelkästään kahta mainitsemaasi henkilöä, vaan pinnalla olleita lausuntoautomaatteja laajemmin.
Tuomiojan mainitsema NATO-häntä on kyllä ollut vahvasti näkyvillä. Tiedä sitten onko kyseessä oikeasti liittoutumista ajava kampanja vai pyritäänkö sillä pelkästään vesittämään Unionin vastaisten puolueiden kannatuksen kasvu. On meinaan samanlaista Venäjällä pelottelua muuallakin Euroopassa ja siinä sivussa kansallismielisiä puolueita on pyritty leimaamaan Venäjän kätyreiksi.
On ollut "hieman" vaikeaa arvioida tilannetta vähän jokaiselle taholle koko läntisessä maailmassa. USA ei ole kyenneet siihen riittävän hyvin, Nato ei ole kyennyt siihen riittävän hyvin, EU ei ole kyennyt siihen siihen riittävän hyvin....
Koko homman (Venäjän toiminta) hankaluus on juuri siinä, ettei sitä kyetä ennakoimaan, vaan se on täysin arvaamaton. Tosin jäätynyttä konfliktia Venäjän tavoitteena arveltiin ainakin Suomessa useammallakin taholla suht hyvissä ajoin - ja jäätynyt konfliktihan siitä näyttää syntyneen.
Mitä sitten tulee "Nato-häntään", niin meillä täällä lännessä on kuitenkin ollut tapana, että ihmisillä on lupa ja oikeus tuoda mielipiteensä julki, enkä näe siinä mitään erityistä pahaa jos joku on päätynyt siihen näkemykseen, että Nato-jäsenyys olisi Suomelle varteenotettava vaihtoehto. Miksi siitä on tulossa/tullut Suomessa kirosana - ja vastaavasti kaikenlainen Venäjän hyysääminen ja sen toimien hyssyttely on nousemassa "hyväksi" argumentoinniksi???
Venäjän valitsema linja on agressiivinen ja kun se yhdistetään jo nähtyyn arvaamattomuuteen ja ennakoimattomuuteen, on se varsinkin Venäjän lähialueiden pienille valtioille riski - ja erityisen suuri riski liittoutumattomille valtioille. Se on fakta, ei pelottelua - miksei sitä voi sanoa ääneen? Siksikö, että se pelottaa monia ihmisiä?? Silläkö se ongelma hoituu, ettei siitä puhuta ihmisille???
Saa toki Natosta puhua. Media tosin puhuu siitä vain yhdellä äänellä. Natoa markkinoidaan ihmelääkkeenä. Hintaa on uutisten perusteella vain jokunen kymmenen miljoona vuodessa, muiden sotia ei tarvitse sotia, muut ryntäävät liput liehuen meidän avuksi hädän hetkellä ja Venäjä on korkeintaan vähän harmissaan jäsenyydestämme.
Todellisuudessa veikkaan Venäjän olevan tällä hetkellä valmis aloittamaan Ukrainan tapaisen epämääräisen sodan Suomea vastaan, jos jäsenyyttä yritetään viedä eteenpäin. Asia on todennäköisesti tuotu selvin sanoin Suomen päättäjien tietoon ja siitä tehtiin arvovaltakysymys uuden sotilasdoktriinin julkistamisen myötä. Jatkosta ei neuvotella ilman sotaa. Moskovassa on oltu todella vihaisia Libyan ja Syyrian myötä. Ukrainan vallanvaihdos oli viimeinen naula arkkuun ja seurauksena oli sota. Toki Venäjä voi bluffata uuden linjansa kanssa, mutta uskaltavatko Suomen päättäjät katsoa kortit?
Fencer
Kenraali
Meillä on tämä Halosen-Tuomiojan ulko-ja turvallisuuspoliittinen linja vielä voimissaan.
Vonka
Supreme Leader
Ei Ukraina ole UPI:n tehtävä vaan koko maailma. Mutta pari suuntaa antavaa näistä Tuomiojan murheenkryyneistä:
Elokuun puoliväli, vajaa pari viikkoa ennen Venäjän ATO-operaation hyydyttävää hyökkäystä maailma tuijottaa valkoisiin humanitaarisiin rekkoihin.
Sirén: Venäjä on jopa voinut käyttää Ukrainan rajalla parasta aikaa rajan yli pääsyä odottavaa avustussaattuetta hämäykseksi sotilaskaluston viemiseksi Ukrainan puolelle.
– Koko maailma seuraa tällä hetkellä Ukrainan rajalla olevaa Venäjän avustussaattuetta ja se voi tarjota mahdollisen sateenvarjon sille, että sen alla voidaan tehdä jossain muualla operatiivista toimintaa. Tuntuu, että nyt ei ole valkoiset jauhot pussissa, vaan saattueella halutaan peitellä jotakin, huomauttaa Sirén.
http://yle.fi/uutiset/sotilasasiantuntija_venaja_on_jaanyt_rysan_paalta_kiinni/7414742
Charlyn hieno elokuinen juttu Ukrainan joustavasta selviytymisestä kriisistä toiseen:
http://www.fiia.fi/fi/blog/448/flexible_sovereignty_as_applied_by_ukraine/
Tuosta muutamia Charlyn irtopaloja:
Ruotsin heikentynyt armeija on synnyttänyt turvallisuusvajeen Itämeren alueelle. (kohu Ruotsissa tästä 2013)
Toisaalta hän on väläytellyt liittoa Ruotsin kanssa.
http://seura.fi/puheenaihe/liittoon-ruotsin-kanssa/
Make my day ja pyydä laittamaan vähän Kangaspuroa ja Kivistä tähän vertailuun. Etkö? No minä olen silti antelias:
Venäjällä ei ole tarvetta eikä aikomusta käyttää sotilaallista voimaa Ukrainassa (4.3.)
Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään.
http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2014030418093330_uk.shtml
Niin, saa ja pitää puhua - siitä olemme samaa mieltä. Siitä minulla sensijaan on eri näkemys, miten Nato-jäsenyyttä on tuotu esiin mediassa. Sinä puhut markkinoinnista - minusta edelleen puuttuu suurelta osin fakta ja jos ne faktat tuotaisiin aidosti esiin, muuttuisi tuo mitä nyt kutsut "markkinoinniksi" aika oudoksi..sikäli kun se markkinointina nähdään. Tarkoitan sitä, että faktojen esiin tuominen olisi monin verroin parempaa markkinointia Suomen Nato-jäsenyydelle kuin tuo mitä nyt kutsut markkinoinniksi.
Nyt sitä keskustelua kuiteniin pyritään ilmeisen aktiivisesti monelta taholta kahlitsemaan - miksi? Vastaus löytyy tuosta, mitä edellä kirjoitin. Miksi sitten se olisi kiusallista heille, ketkä haluavat keskustelua kahlita, siihen löytyy vastaus tuosta mitä itse jälkimmäisessä kappaleessa kirjoitat.
Voit mielestäni olla hyvinkin oikeassa tuossa mitä jälkimmäisessä kappaleessasi kirjoitat. Josta pääsemmekin siihen, onko se hyväksyttävää että naapurivaltio puuttuu Suomen asioihin pyrkien määräilemään sitä, miten Suomi politiikassaan toimii? Minusta se ei ole hyväksyttävää, eikä siihen tule alistua, koska sille tielle kun lähtee, ei se tie ihan heti lopu.
Nato-kortilla Venäjä pelaa peliään Suomen suuntaan mielestäni suhteellisen hyvin - ja se onnistuukin siinä hyvin. Onnistuminen johtuu nähdäkseni pitkälti siitä, ettei Suomessa ole faktat oikein hallussa. Ne eivät ole hallussa kaikilla poliitikoilla, eikä varsinkaan kansalaisilla..ja sitä soppaa hämmentää se, että osa poliitikoista on kyllä selvillä faktoista, mutta pelaavat selkeästi Venäjän pussiin. Veteraanipoliitikko Mikko Elo yhtenä esimerkkinä.
Se fakta, johon tuossa viittaan on se, että sotilaallisesti tarkastellen Suomen asema ei Venäjän näkökulmasta muutu siitä mihinkään liitymmekö Natoon vaiko emme. Heidän näkökulmastaan me kuulumme jo nyt länsileiriin, sotilaallisesti siis heidän vihollisiinsa/ vihollistensa liittolaisiin. Nato-jäsenyys sensijaan on oiva työkalu Suomalaisten mielipiteiden muokkaamiseksi. Sillä nimittäin se tarkoitushakuinen pelottelu nimenomaan onnistuu erinomaisesti. Kun joku joissakin piireissä arvostusta nauttiva henkilö - Mikko Elo, Esko Seppänen jne jne - puhuvat "syvällä kokemuksella" siitä miten Suomessa lietsotaan sotaa rauhantahtoista Venäjää vastaan uhkaamalla Venäjää Nato-jäsenyydellä ja kuinka Suomen liittyminen Natoon toisi Suomeen Amerikkalaisia miehitysjoukkoja ja PAKOTTAISI rauhantahtoisen Venäjän näin puolustautumaan iskemällä ennaltaehkäisevästi Suomeen... Tuo puhe tehoaa osaan kansalaisia ja mitä pidempään sitä jatketaan, sitä paremmin se tehoaa.. Faktan kuitenkin ollessa koko ajan se, ettei Suomen asema muuttuisi käytännössä miksikään venäläiskenraalien suunnitelmissa ja kartoilla, vaikka liittyisimme Natoon - PAITSI että Nato-jäsenyyden myötä Suomen päätöksiin vaikuttaminen uhkailuilla ja painostuksella loppuisi kertaheitolla.
Benelli
Respected Leader
Mikä tosin on outoa on että teot eivät vastaa uuden suomettumisen myötä tullutta narratiivia. Sanotaan yhtä ja sitten tehdään jotain ihan muuta kun kansa katsoo muualle. Onko tämä joku oikeiston ja vasemmiston välinen kompromissi jossa vasemmisto saa ylläpitää mieleisiään kulisseja oikeiston hääriessä kulissien takana? Vai kiristääkö oikeisto vasemmalla olevia jollain? Vai yritetäänkö vedättää Putinia?
Vonka
Supreme Leader
Ettei vain oltaisi yksinkertaisesti eksyksissä?
Erota "venäläiset" ja Putinin regiimi.
Putinin regiimi keksii juttuja, ajaa ne kontrolloidussa mediassaan, ja radikalisoituu oman mediansa takia. Valitettavasti.
Tilanne Donbassissahan on jäädytetty. Kun Ukrainan vapaaehtoispataljoonat ja heikot asevoimat olivat lyömässä Venäjän nukkejoukot, Venäjä hyökkäsi vakinaisilla joukoilla. Näillä oli koulutus, raskaat aseet jne. ihan eri tasolla kuin Ukrainan vapaaehtoisjoukoilla ja rankasti laiminlyödyillä vakinaisilla joukoilla.
Tarkoituksena on lamauttaa Ukrainan liikkumavara. Ukraina on reagoinut täysin eri suuntaan. Lainmukainen liittoutumatta oleminen on hylätty ja nyt Ukraina hakeutuu Natoon. Perustelu on että liittoutumattomuus ei toiminut.
Hei, komoon, mites meillä?
Pyrkiä?
Kuten itse sanot. ihan irrationaali juttu. Norja ja Tanska eivät Natosta pois halua. Muista miehitys.
Ruotsin kanssa taas ei soppariin päästä, koska Ruotsi ei halua olla sitoutunut sotaamme. Jos taas Venäjä miehittäisi Gotlannin, liittyy Ruotsi kanssamme heti, koska silloin myös ahvenanmaa ja etelä-Suomi ovat hyökkäyksen kohteena. Silloin tosin Natokin saattaa liittyä Baltian puolustuksen takia. Tämä siis ei ole varmaa. Vain liittymällä
Natoon apu on varmaa.
Pointti onkin juuri siinä mitä tuot esille, eli ei ole syytä eritellä. Valitettavasti.
Nykyisten tulosten valossa sotilaallinen liittoutumattomuus on toiminut varsin hyvin.
Minua ahdistaa se että Natosta puhutaan niinkuin taivaan kirkkaudesta körttiseuroissa. Kaikki muuttuu hyväksi kunhan sinne nyt vain päästään, mutta ei se nyt ihan niinkään voi mennä?
Mitkä ovat ne sotilaalliset velvoitteet jotka Suomi ottaa jäsenyydessä? USA:n halu työntää Baltian puolustus pohjoismaiden harteille on jo tunnettua.
Mitkä ovat seuraukset esim osallistumisesta esim Baltic Air Policing:n? Islannin ilmavalvontaan ei uskallettu ottaa osaa kovat piipussa.
Osallistuuko Suomi Naton jäsenenä esim Baltian sotilaalliseen vahventamiseen? Jos kyllä niin millä lihaksilla?
Mikä on Nato jäsenyyden ja siiitä seuraavien velvoitteiden vaikutus puolustusbudjettiin? Itsenäinen uskottava puolustus on karkeasti arvioiden puoli miljardia euroa pakkasella. Mistä hynkyt sekä oman maan pulustamiseen että Nato velvoitteiden hoitamiseen.
Minkälaisia lehmänkauppoja joudutaan tekemään jäsenyyden saamiseksi? Ennenkuin jäsenkortti on taskussa täytyy jokaisen olemassa olevan Nato-maan ratifioida sopimus. Kreikalla voi olla joitakin reunaehtoja, Suomen Nato-jäsenyys ei heitä heilauta suuntaan tai toiseen, mutta se tarjoaa mielenkiintoisen painostuskeinon muissa asioissa. Turkille myös
Pitäiskö näistä asioista keskustella julkisesti ennenkuin asiasta tehdään päätös?
Ihan hyvää pohdintaa - ja julkinen, avoin keskustelu tosiaankin olisi paikallaan, riippumatta siitä tehdäänkö päätös ilman kansanäänestystä vai sen jälkeen. Toistaiseksi avoin keskustelu on ollut mahdotonta ja mm. ulkoministerin viimeaikaiset touhut ovat omiaan pitämään sitä keskustelua piilossa. Ja sanonpa myös että naapurin informaatio-operaation yksi tavoite on se sama - ja sekin puree pienin askelin. Olemme liukumassa kohti tilannetta, jossa liittouttumiselle positiivinen asiantuntijalausunto on "natottamista ja USA:n maksamaa propagandaa". Samanlaiseksi leimataan liittoutumiselle positiiven poliitikon antama lausunto jne jne.
Baltian puolustuksesta sen verran, että varmasti keskipitkällä tähtäimellä tavoite on se, että Skandinavian maat ottavat enemmän vastuuta Baltian puolustuksesta - enkä ymmärrä, mikä siinä olisi väärää, koska Baltian puolustaminen on myös Skandinavian maiden turvallisuuspoliittinen etu. Se, millä volyymilla kukin Skandinavian maa ottaa osuuden Baltian puolustuksesta ei mielestäni ole merkittävä huolenaihe. Pitkän tähtäimen tavoitehan on, Naton peruskirjankin mukaisesti, että myös Baltian maat vastaavat puolustuksestaan itse. Uskottavan puolustuksen rakentaminen vaan vie aikaa, kuten esim. Virosta näemme. Viro satsaa resursseihinsa nähden hyvin paljon puolustukseensa suhteessa useimpiin muihin Nato-maihin. Sillä se on lunastanut itselleen ns. yksilöllisen puolustussuunnitelman siksi aikaa kunnes se saa oman puolustuksensa kuntoon. Mikä onkin mielestäni ihan reilu peli. Eli siis tarkoittaa sitä, että joku/jotkut Naton jäsenmaat ovat ottaneet hoitaakseen ison osan Viron puolustuksesta siihen saakka kunnes Viro saa armeijansa kuntoon. Mitkä ne maat ovat ja millainen on suunnitelma, sitä emme taida esim. Suomessa kukaan tietää yksityiskohtaisesti, koska emme kuulu porukkaan. Arvioita voi heittää ja mm. harjoitusten perusteella näyttäisi siltä, että Viron puolustuksesta vastaavat tiukassa paikassa lähinnä USA ja Britannia. Mikä onkin Venäjälle jo sinällään melkoinen kynnys - pistänee miettimään kannattaako lähteä kokeilemaan USA:n ja Britannian kanssa ottelua..
Jos pohditaan Suomen osuutta Baltian/Viron puolustuksessa, niin kaiken järjen mukaan tuossa tilanteessa Suomen osuus olisi lähinnä Suomenlahden pohjoisen rantamaan pitäminen hallinnassa, sekä osallistuminen toimintaan Suomenlahdella sekä Baltian että Suomen ilmatilassa. Tämän joudumme ja tulemme tekemään jokatapauksessa, jos Baltiassa/Virossa aletaan sotimaan.
Henk.koht en siis näe Baltian puolustusta ja siitä vastuun ottamista merkittävänä muutoksena nykyiseen tilanteeseen.
Mitä sitten tulee Suomen hyväksymiseen Naton jäseneksi, niin peruskirjan mukaan jokaisen jäsenen on hyväksyttävä uusi jäsen. Kreikka ja Turkki kuuluvat Natoon = ovat hyväksyneet toinen toisensa yhteiseen sotilasliittoon - vaikea olisi nähdä, että esim Kreikalla olisi jotakin enemmän Suomea kuin Turkkia vastaan.. Ja kun otamme realismin esiin, niin kyllähän se niin on että jos vaikkapa USA, Britannia ja Saksa ovat sitä mieltä että Suomi on ok, niin kyllä siinä Kreikat ja muut joutuvat taipumaan samalle kannalle aika nopeasti.
Jäsenyyshakemuksen osalta siis näin - mutta historia on yksiselitteisesti osoittanut vääräksi mm. sen väitteen, että olemalla Natossa joutuu mukaan USA:n sotiin vastoin tahtoaan - tähän mennessä yksikään Nato-maa ei ole joutunut ja sotaan mukaan lähteneitä valtioita on jättänyt sodan kesken, eikä siitä ole seurannut mitään sanktioita näille Nato-jäsenille, jotka ovat jättäneet USA:n johtaman koalition käymän sodan kesken.
chigeen'a
Kapteeni
Tähän viimeiseen lauseeseen sitten takerrutaan. Tämä on se kohta jonka aina voi kääntää mieleisekseen. Natossa on pakko lähteä USA-sotiin. Ei ole. No ei ne sitten auta meitäkään.
Ajatusmalli sopii suomalaiseen alemmuudentunteiseen kansanluonteeseen. Kyllä sitä herrat köyhälle luvataan maat ja mannut, mutta sitten ei kuitenkaan auteta kun hätä on käsillä.
Vaikka Naton osalta tästä ei toistaiseksi ole mitään historiallista näyttöä, kumoaa tämä itsetunto ongelmainen mielikuvana suuren määrän historian tositapahtumista ammennettuja aivan päinvastaisia opetuksia. "Jos uusi sota uhkaa, Suomi ei enää koskaan saa jäädä yksin. Apua on haettava vaikka itse pääpirulta".
Toinen vaihtoehto on sitten se, että kaikin keinoin pyritään välttämään sota, joka taasen käytännössä on tarkoittanut myöntymistä Venäjän tahtoon. Nyt kun Baltia on Naton jäsen niin mahdollisessa Venäjä/Nato konfliktissa Suomi vahvasti Venäjään sitoutuneena tulisi muodostamaan toiminta-alustan venäläisjoukoille ja siten joutuisi Naton iskun kohteeksi. Siinä sitä moraalia sitten koetellaan Eu sotilaita suolatessa ruskin rinnalla, mutta nyky-galluppien valossa silti mieleisempi vaihtoehto suomalaisille.
Eli, Suomen ja Venäjän suhteen mikään ei ole muuttunut. Historia tunnetaan. Ainoa mikä ratkaisevasti muuttui, oli tuo Baltian vapaaehtoinen Nato jäsenyys. Tämä on uutta täälläpäin maailmaa. Ja sen seikan pitäisi viimeistään herättää meidätkin.
Niinpä - nuohan ovat varsin yleisiä käsityksiä molemmat. Molemmat ovat myös vääriä. USA:n sodat eivät ole naton sotia, vaikka jopa Vietnamin sotaa on kuluneen vuoden aikana käytetty toistuvasti esimerkkinä "Naton tuhoamissodista joihin Suomi joutuu mukaan jos liitymme Natoon". Samoin on esimerkkinä käytetty Irakin sotaa/sotia. Mikään näistä(kään) sodista ei ollut Naton sota, vaan erilaisten koalitioiden sotia. En nyt juuri muista tarkkoja lukumääriä, mutta Irakin sotien koalitioissa noin puolet osallistujista ei kuulunut Natoon, toisessa sodista koalitiosta yli puolet ei tainnut kuulua Natoon. Irakin operaatioista homman jätti kesken useampi valtio - USA ei niitä "rankaissut", saati Nato...
Sitten tuo "ei ne meitäkään auta.."
Auttaminen perustuisi 5. artiklaan. USA vetosi siihen WTC-iskujen yhteydessä - ei mennyt läpi. Siitä ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen miten 5. artikla toimisi tilanteessa, jossa vastapuoli on Venäjä. Pitää muistaa, että muutamaa maata lukuunottamatta Nato-maat ovat Eurooppalaisia maita ja EU:n jäseniä, joille Venäjän uhka on sotatilanteessa reaaliuhka. Jos Nato siinä tilanteessa jättää reagoimatta, on se koko nykymuotoisen Naton loppu. Niin ei tule käymään nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Nato kun on käytännössä läntisen Euroopan yhteinen puolustus, eikä siitä luopumiseen ole sen enempää intressejä kuin mahdollisuuksiakaan.
Toki mikään ei ole ikuista, mutta senkään varaan ei voi turvallisuuspolitiikkaa laskea, ettei mikään kestä ikuisesti.
Suomen asema kriisin sattuessa on juuri tuo mitä mainitset - operaatioaluetta jokatapauksessa. Kyse on oikeastaan vain siitä, ketä me ammumme ja kenen kanssa. Vaikea on nähdä tilannetta jossa suomalainen sotilas ampuisi yhdessä venäläisten kanssa Eurooppalaisten maiden sotilaita.
Benelli
Respected Leader
Miten niin ei mennyt läpi?
http://www.nato.int/docu/review/2006/issue2/english/art2.html
Nato on edelleen Afghanistanissa eikä ole poistumassa täysin ihan lähi aikoina.
Vonka
Supreme Leader
Tämän kansaan uppoavan "Nato vie Amerikan sotiin" -kortin lanseerasi näkyvästi Anneli Jäätteenmäki ns. Irak-gaten aikana. Lipponen teki poliittisen virheen ja kävi tapaamassa G.W. Bushia vaalien alla ja lupaili suomalaisia Irakin jälkihoitoon. Jäätteenmäki julisti vaaliteemanaan, että Lipponen vie suomalaiset amerikkalaisten sotiin. Hän sai Lipposen näyttämään kiihkeältä natottajalta. Asiaa auttoi, kun suomalaiset eivät pitäneet GWB:stä. En pitänyt minäkään mutta näin pelin läpi.
Pekkarinen, Kalli, Lankia ja kumppanit olivat jo sopineet Lipposen kanssa, ettei sitten puhuta vaaleissa Irakista.
Jäätteenmäki ei tiennyt asioista. Se oli täysi selkäänpuukotus ja petos. Lipponen meni pois tolaltaan. Välittömästi paloi sitten Jäätteenmäen perse. Tietovuotaja paljastui "presidentin kansliasta".
Matti Vanhaselle tarjoutui oikotie.
Pekkarinen, Kalli, Lankia ja kumppanit olivat jo sopineet Lipposen kanssa, ettei sitten puhuta vaaleissa Irakista.
Jäätteenmäki ei tiennyt asioista. Se oli täysi selkäänpuukotus ja petos. Lipponen meni pois tolaltaan. Välittömästi paloi sitten Jäätteenmäen perse. Tietovuotaja paljastui "presidentin kansliasta".
Matti Vanhaselle tarjoutui oikotie.
- Status