Martti J. Karin näkökulma: Venäjällä on sadan vuoden etumatka informaatiovaikuttamisessa
Venäläisen propagandasivusto Regnumin 23.4. julkaisema artikkeli kertoo, miten hitleriläisen Mannerheimin Suomi on liittymässä Natoon. SA-KUVA
Martti J. Kari
Neuvosto-Venäjän turvallisuuspalveluun Tšekaan perustettiin 1920-luvun alussa Disinformaatiotoimisto. Toimiston tehtävänä oli antaa väärää tietoa eli disinformaatiota Venäjän sisäisistä oloista ja vaikuttaa sillä länsimaiden sisä- ja ulkopolitiikkaan.
Suomi on ollut tämän vaikuttamisen kohteena sata vuotta. Vaikuttamisen tavat ovat vaihdelleet, mutta tavoitteet ovat pysyneet samana. Venäjä on pyrkinyt säilyttämään Suomen etupiirissään murtamalla Suomen kansallista tarinaa.
Kansallisessa tarinassamme Suomi on pieni ja urhea itselleen vapauden taistellut demokraattinen länsimaa, jonka kansa on suhteellisen yksimielinen. Tarinassamme Suomi on maa, joka haluaa elää rauhassa ja joka päättää itse turvallisuuspoliittisista ratkaisuistaan.
Neuvostoliiton aikana Suomen poliittinen johto pyrki muuttamaan kansallista tarinaamme kertomuksilla siitä, miten
Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden ja miten ystävälliset suhteet Neuvostoliittoon ovat kaiken perusta. Neuvostoliitto korosti Suomen puolueettomuutta ja maittemme välillä solmittua YYA- sopimusta, joka lännessä tulkittiin sotilassopimukseksi.
Läntiseen kielenkäyttöön syntyi sana suomettuminen. Suomettuminen tarkoitti Suomen joutumista Neuvostoliiton valtapiiriin ilman maan valloittamista tai vallankumousta. Neuvostoliiton vaikutusvalta ulottui ulkopoliittiseen päätöksentekoon, sisäpolitiikkaan, kulttuuriin ja lehdistöön. Lehdistössä ja kulttuurissa se ilmeni itsesensuurina.
Suomi oli kahden totuuden maa. Sodan käynyt sukupolvi ei koskaan oppinut täysin luottamaan Neuvostoliittoon, vaikka valtiojohto ja tiedotusvälineet koettivat muokata informaatioympäristöämme neuvostomyönteiseksi. Televisiossa pyöri venäjän kielen kursseja. Radiosta kuunneltiin naapurineljännestä ja musiikkia Neuvostoliitosta. Maassamme vieraili
Juri Gagarin, puna-armeijan kuoro ja balalaikkaorkestereja. Yhdysvaltoihin positiivisesti suhtautuvia poliitikkoja ajettiin nurkkaan. Neuvostoliittoa kritisoivia elokuvia, televisiosarjoja ja kirjoja sensuroitiin.
Suomettumista voimistivat 1960-luvulla politiikkaan mukaan tulleet nuoret radikaalit, jotka ajoivat Neuvostoliiton etuja joko aatteellisista syistä tai omaa uraansa edistääkseen.
KGB:N INFORMAATIOVAIKUTTAMISEN pelikirjassa oli kolme perusmenetelmää. Ne olivat Neuvostoliitolle myötämielisten toimijoiden tukeminen, vaikuttaja-agenttien käyttö ja disinformaation levittäminen. Neuvostoliitolle myötämielisiä toimijoita olivat esimerkiksi jotkut rauhanliikkeet ja vasemmistoliikkeet. Tavoitteena oli Neuvostoliiton etujen ajamisen lisäksi polarisoida ja heikentää kohteena olevaa yhteiskuntaa.
Venäjä on siirtymässä Suomen vastaisessa informaatiosodassa seuraavaan vaiheeseen.
Vaikuttaja-agentit olivat politiikassa, mediassa ja ammattiyhdistysliikkeessä korkean aseman saavuttaneita henkilöitä, jotka salasivat yhteytensä neuvostotiedusteluun. Nämä agentit vaikuttivat kohdemaan sisä- ja ulkopoliittiseen päätöksen tekoon ja yleiseen mielipiteeseen. Palkkionsa he saivat pimeänä rahana, konsulttipalkkioina tai esimerkiksi korkeina kunniamerkkeinä.
Disinformaatio tarkoitti harhaanjohtavan tiedon levittämistä, arkikielellä valehtelua.
PRESIDENTTI PUTININ MUKAAN Venäjä ei hävinnyt kylmää sotaa, koska kylmä sota ei koskaan päättynyt. Venäjä jatkaa KGB:n pelikirjan menetelmien käyttöä kylmässä sodassaan Eurooppaa vastaan.
Maamme valmistautuessa jättämään Nato-hakemuksen informaatiovaikuttaminen kiihtyy. Vaikuttaja-agentit pyrkivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja hidastamaan kansallisen konsensuksen syntymistä ja Nato-kannan muodostamista.
Yleiseen mielipiteeseen pyritään vaikuttamaan sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Twitteriin on syntynyt maaliskuussa nimimerkin takaa toimivia uusia Pietarin trollitehtaan tilejä, jotka kymmenillä suomen ja englanninkielisillä twiiteillä pyrkivät mustamaalaamaan Natoa ja Nato-myönteisten henkilöiden kommentteja.
VENÄJÄN MEDIASSA ON Suomesta alettu viime vuosina levittämään kansanmurhaan, natsismiin ja fasismiin liittyvää disinformaatiota. Sandarmoh on
Stalinin vainojen uhrien teloituspaikka Karjalassa Karhumäen lähellä. Arkistolähteiden mukaan paikalla on ammuttu vuosina 1937–1938 yli 7 000 henkeä. Vuodesta 2018 Venäjän sotatieteellinen seura on pyrkinyt osoittamaan, että Sandarmohiin on haudattu aluetta jatkosodan aikana miehittäneen Suomen armeijan teloittamia venäläisiä sotavankeja.
Syksyllä 2019, kuukausi ennen Talvisodan syttymisen kahdeksattakymmenettä vuosipäivää Venäjän tiedotusvälineissä levitettiin väitteitä suomalaisten jatkosodan aikana tekemistä julmuuksista ”keskitysleireillä” Petroskoissa. Tiedot perustuivat turvallisuuspalvelu FSB:n aiemmin salassa pitämiin, nyt yhtä äkkiä julkisuuteen putkahtaneisiin asiakirjoihin. Väitteitä tukemaan löytyi vielä mummo, joka lapsena oli ollut suomalaisten hirmutekojen kohteena kyseisellä leirillä, ja joka nyt kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin muisti asian.
Tämän vuode maaliskuussa Venäjän suurlähetystö pyysi Suomessa asuvia Venäjän kansalaisia ja venäjää äidinkielenään puhuvia henkilöitä ilmoittamaan heihin liittyvistä oikeusrikkomuksista, syrjinnästä ja vihaan yllytyksestä.
Venäläinen propagandasivusto Regnum julkaisi 23.4. artikkelin, jonka otsikko oli ”
Miksi Suomi haluaa liittyä Natoon? Koska sillä on hitleriläinen kultti”. Artikkelissa kerrotaan, miten hitleriläisen
Mannerheimin Suomi on liittymässä Natoon. Hitleriläinen Mannerheim tarkoittaa Regnumin mukaan Saksan rikoskumppania Leningradin piirityksessä ja venäläisten kansanmurhan toteuttajaa Neuvosto-Karjalassa.
Venäläisen informaatiovaikuttamisen pelikirjaan kuuluu, että disinformaatio työnnetään ensin pienempään mediaan, tässä tapauksessa Regnumiin, josta se leviää suurempaan venäläiseen mediaan ja ulkomaille.
VAIKUTTAA SILTÄ,
että Venäjä on siirtymässä Suomen vastaisessa informaatiosodassa seuraavaan vaiheeseen. Tavoitteena on estää Nato-jäsenyys tai valmistella venäläisiä hyväksymään mahdolliset toimet maatamme vastaan. Seuraavassa vaiheessa venäläiset tulevat mahdollisesti haastamaan Ahvenanmaahan liittyvät sopimusjärjestelyt, jatkavat suomalaisten demonisointia kansanmurhasyytteillä ja kertovat maamme liittolaisuudesta Natsi-Saksan kanssa.
On mahdollista, että Voiton päivänä Suomessakin järjestettävien kuolematon rykmentti -mielenosoituksien yhteydessä venäläiset pyrkivät saamaan aikaan provokaatioita.
MAAMME POLITIIKASSA vaikuttaneet boomerit ovat pääosin siirtymässä syrjään ja uusi poliitikkosukupolvi, joka ei ole elänyt aikuiselämäänsä Neuvostoliiton aikana, ottaa vastuuta maastamme. Pelon ja itsesensuurin ilmapiiri on kadonnut. Haasteena on, että meillä ei ole informaatiosodankäyntiin tarkoitettua toiminnallisia prosesseja ja organisaatioita. Informaatiovaikuttamisen tunnistamista ja torjuntaa ei johda eikä koordinoi kukaan.
Vaikka venäläisten informaatiovaikuttaminen on suunnattu tässä vaiheessa pääosin Venäjän sisälle, meidän tulee mahdollisimman pian aloittaa Venäjän informaatiosodankäynnin vastaiset toimenpiteet. Nämä toimenpiteet tarvitsevat organisaatiorakenteekseen kyberturvallisuuskeskuksen kaltaisen operatiivisen toimijan ja ulkopoliittisen instituutin kaltaisen ilmiöitä tutkivan ja selittävän akateemisten tutkijoiden muodostamana kokonaisuuden.
Martti J. Kari
Jyväskylä olisi sopiva kotipaikka molemmille organisaatioille. Informaatiovaikuttamista tutkiva ja selittävä organisaatio sopisi hyvin osaksi Jyväskylän yliopistoa, jossa jo opetetaan ja tutkitaan hybridiuhkia, kyberturvallisuutta, viestintää, tiedustelua ja muita informaatiovaikuttamiseen liittyviä aineita.
Asian kuntoon laittamisella on enemmän kuin kiire, koska olemme informaatiovaikuttamisessa Venäjää sata vuotta jäljessä. Eikä Venäjä ole ainoa toimija, joka yrittää vaikuttaa meihin informaatioympäristössä.
Filosofian tohtori, eversti (evp) Martti J. Kari on Jyväskylän yliopiston opettaja. Hän on entinen Pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkö ja palvellut vuosina 2004–2007 puolustusasiamiehenä Puolassa ja Ukrainassa ja strategisena neuvonantajana Ukrainan tiedustelupalveluiden reformissa vuonna 2020.
ksml