Taitaisi vaikuttaa päin vastoin.
Hyvä, että herääminen on tapahtunut. Toki itse kyllä näen, että Venäjä on meitä pitänyt etupiiriinsä kuuluvana paljon kauemmin mitä Niinistö näkee. Hyvä kuitenkin, että Niinistö on puolijulkisesti ilmoittanut kannattavansa Natoon liittymistä. Näkisin kuitenkin arvokkaana asiana, että kertoisi sen ihan julkisesti perusteluineen. Saataisiin tuota Naton kannatusta nostettua vielä edelleen. Vaikka se nytkin on hyvä.
Vähän kuin joulukalenteria availis..joka päivä lähempänä..
Itseasiassa kaikki Niinistön tuossa artikkelissa sanoma on kokolailla selvää ja jo ilmi tullutta asiaa. Merkittäväksi sen toki tekee se, että asiat kertoo Niinistö. Artikkeli silti vahvistaa aiemmatkin Niinistöön kohdistuneet epäilyt. Valtiojohtomme on hänen johdossaan ollut käsittämättömän sinisilmäinen Venäjän suhteen ja vasta vuodenvaihde muutti käsitystä.
Jonkinlainen Putin-kuiskaajaan leima on ehkä hieman luonut optimismiä hänelle
www.is.fi
Kyllähän sen täytyy olla poliitikoillekin selvää, että jos Venäjä voi tuoda rajan läheisyyteen 200 000 miestä istuksimaan niin Suomi ei 5 miljoonan kansasta jonka talous pyörii työnteon ympärillä voi alkaa nostamaan sodanajan joukkoja palvelukseen vain istuksimaan rajan tälle puolen. Tuo 280 000 ukkoa ja emäntää kun on pois sieltä työelämästä sen kuukauden niin alkaa yhteiskunta yskiä aika monella sektorilla. Ei Suomella ole vaihtoehtona kuin nostaa kynnystä liittoutumisen kautta koska meillä ei ole mahdollisuutta kuukausien istuskeluun. Venäjälle tuo ei ole samalla tavalla ongelma kun ne ukot on palveluksessa joka tapauksessa. Toki istuskelun vaihtoehtona olisi ottaa aloite itselle mutta en oikein näe sellaista vaihtoetoa.Haavisto avaa NATO-ajatteluaan.
Pekka Haavisto kertoo IS-haastattelussa pysäyttävästä hetkestä, joka on johtamassa Nato-päätökseen – ”Meillä on valmius tehdä vuorokauden hälytyksellä lopullinen paperi”
Ulkoministeri Pekka Haavisto kertoo Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan olleen shokki, joka sai miettimään, miten Suomi puolustautuisi.
– Kyllähän se 24.2. varmasti monelle, mukaan lukien itselleni, oli aikamoinen shokki. Se, jota oltiin ensin verhottu sotaharjoitukseksi lähellä Ukrainaa, muodostui hyökkäysoperaatioksi, jossa pyritään vaihtamaan 40 miljoonan ihmisen maan hallinto ja menemään kohti pääkaupunkia.
– Kyllähän se oli pysäyttävä kokemus, josta alkoi miettiä, että jos tämä on mahdollista, niin mitkä muut asiat ovat mahdollisia tässä uudessa tilanteessa. Siitä hyökkäyksestä Nato-ajattelu alkoi konkretisoitua.
Haavisto toteaa, että Naton kannatus alkoi näkyä maaliskuussa nopeasti laajoissa mielipidemittauksissa ja myös puolueiden omissa keskusteluissa. Hän kertoo, että vihreiden eduskuntaryhmässä ja puoluehallituksessa alkoi nousta kysymyksiä, miten Suomi puolustautuisi, jos jotakin tapahtuisi.
– Vaikka meillä on 280 000 hengen reservi ja moderni välineistö maanpuolustukseen, niin miten joissain ääritilanteissa pystyisimme puolustamaan Suomea? Tässä keskustelussa oli pakko myöntää, että on joitakin skenaarioita, joissa täytyy todeta, että yksin voisi olla vaikea puolustautua, Haavisto sanoo viitaten esimerkiksi epäkonventionaalisten aseiden käyttöön.
Sen jälkeen keskustelu siirtyi Haaviston mukaan siihen, riittääkö EU:n yhteinen solidaarisuus, artikla 42.7. Vaikka EU:n yhteisen puolustuksen kehittelytyö on mennyt eteenpäin, siitä puuttuu yhä harjoittelutoiminta, yhteinen johto, rakenne ja yhteinen puolustussuunnittelu.
– Nämä asiat odottavat vielä EU:ssa syntymistään. Silloin voi ajatella näin, että 42.7 ei tuo vielä sitä kaikkea turvaa, jota tässä tapauksessa puolustusliiton jäsenyys tuo.
Mua jotenkin huvittaa tuo pelko, että "lapsesi voi joutua Nato sotaan"... Ihan kuin ei olisi jopa todennäköisempää, että nämä lapset joutuisivat sotaan Naton ulkopuolella. Sillä erotuksella toki, että se sota olisi suomalaisille vielä huomattavasti konkreettisempi kokemus.
2016 tässä ketjussa
Samaa mieltä, hyvin ovat johtavat poliitikot vetäneet sen jälkeen kun realismi lopullisesti ja peruuttamattomasti löi silmille. Kansa totesi että nyt se Nato-optio peliin, sen jälkeen oltiin kuin peurat ajovaloissa, mutta löytyi se punainen lanka sieltä sitten miten asioita edistää. Sinällään hyvin löytyikin, mutta häpeällistä, että tätä ei oltu mitenkään pohdittu etukäteen.
Siinä ajatellaan siis niin että "Nato-sota" voisi olla jotain "turhaa": Suomen puolustaminen suoralta hyökkäykseltä ei sitä olisi. Tietenkin "Nato-sota" voisi silti olla Suomenkin kannalta hyvinkin "tarpeellinen".
Mutta jätetään sujuvasti ymmärtämättä että todennäköisyys sodalle Naton sisäpuolella on pienempi kuin ulkopuolella. Moni tuntuu myös ajattelevan, että jos ollaan Natossa niin kohta ollaan sotimassa Kiinan suunnalla tai jossa pimeimmässä afrikassa.
"Suomen liittyminen Natoon olisi Venäjälle vain arvovaltatappio. Mikään muu ei oleellisesti muuttuisi."
Parin viikon sisään alkaa tulla Ylipäällikön ja Pääministerin NATO-kantaa ulos.