Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Saksalla olisi mahdollisuus vielä osallistua tähän valtapeliin. Sillä olisi kapasiteettiä teollisuudessa viedä Ukrainaan aseistusta ja sillä olisi rahaa tukea Ukrainaa. Mutta jomalauta se on kiinni Venäjässä kaasuputken napanuoralla ja sen poliitikot on vätyksiä joille tämä peli on ihan yli lipan. Heillä on ollut omat soturinsa pankeissa ja finassiyhtiöissä mutta nyt tarvitaan muuta.

Tällä hetkellä jenkit lunastaa Ukrainan puolelleen ja hyvänä tukena on monet itä-euroopan maat. Dollari vääntää kättä euron kanssa ja Saksa kyykkää avuttomuuttaan. Ranskakin joka ei tee mitään pärjää sillä paremmin mutta ei ole mikään Naton lempilapsi. Nato synnyttää poliittisia voimia joissa mekin olemme sillä puolella mihin Saksa ei kuulu.

Edit: tämä on mielenkiintoinen asia - tämä Naton kortti maailmantaloudessa tai vallassa. Mekin otamme aivan käsittömättömän suuren roolin jonka Ruotsikin huomasi. Naton keskustelukerhossa olemme ryhmässä USA, Britit, Norja, Puola ja me.
 
Viimeksi muokattu:
Ymmärrät nyt väärin tai oikaiset. Avoimempi keskustelu ei välttämättä olisi tähtäävä mihinkään juoksukilpailuun Natoon niin kuin miltä tilanne nyt tämän päivän valossa näyttää. Se olisi kuitenkin pakottanut Natokritiikin argumentteihin jossa kritiikki olisi ollut huomattavasti vaikeampaa kuin tunnepohjainen asian käsittely. Tämä keskustelun vaientaminen antoi mahdollisuuden joillekin toimia Suomen edun vastaisesti.

Mietipä Naton vastustajien argumentit nyt. Niitä ei tahdo löytyä. Ei niitä olisi löytynyt aiemminkaan jos keskustelu olisi ollut mahdollista.

Minun mielestäni Niinistö ei ole toiminut Nato-myönteisesti tai sen vaihtoehdon puolesta ennen kuin tämän vuoden puolella. Kansan pakottamana.
Jätät yhden tekijän huomioimatta.

Venäjän, ja sen kätyrit Suomessa.

Venäjä ei olisi sallinut keskustelua, jossa lopputulemana olisi voinut olla JAA-kanta. "Kenraali on pitänyt puheen" - muistatko? Olisi erittäin epäloogista, että olisi sallinut, miksi olisi sallinut koska se olisi voinut johtaa väärälle tielle, ja Venäjällä olisi riittänyt keinoja saattaa keskustelu tilaan, jossa "optiokin" olisi ammuttu alas, tarpeetomana, täydellisesti.

Aliarvioit täysin Venäjän vaikutusmahdollisuudet meidän "keskusteluumme". Jos Presidentti ja Kokoomus olisivat lähteneet keskusteluun, olisi keskusta, demarit, vasemmisto ja suurelta osin persutkin lähtenee vastaiskuun. Haluatteko lähettää poikamme USAn sotiin, Suomen vakauttava politiikka - argumentteja riittää. Kuten keskustelu nykyisessäkin tilanteessa osoittaa, ei ole olemassa faktoja tai vahvoja argumentteja, on vain mielipiteitä. Osa kansasta ja päättäjistä on vieläkin sitä mieltä, että olemme paremmin turvassa jos emme sekaannu mihinkään.

Tulemme lähiaikoina näkemään, mitä Venäjällä on meidän varallemme. Jos vastatoimet olisivat sattuneet syvän rauhan aikaan, olisi EI-leiri saanut sellaisen buustin että yy yy aata kirjoitettaisiin parhaillaan uudestaan.

No, saisimme halpaa kaasua kuten Unkari, ja 52 Gripeniä olisi tullut myös halvemmaksi.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Saksalla olisi mahdollisuus vielä osallistua tähän valtapeliin. Sillä olisi kapasiteettiä teollisuudessa viedä Ukrainaan aseistusta ja sillä olisi rahaa tukea Ukrainaa. Mutta jomalauta se on kiinni Venäjässä kaasuputken napanuoralla ja sen poliitikot on vätyksiä joille tämä peli on ihan yli lipan.
Olisikohan ollut Venäjälle hankalaa kysäistä Saksalta juuri siinä kaasusopimuksen allekirjoituksen kynnyksellä, että eihän me haluta Suomea Natoon? No hyvä.
 
Olisikohan ollut Venäjälle hankalaa kysäistä Saksalta juuri siinä kaasusopimuksen allekirjoituksen kynnyksellä, että eihän me haluta Suomea Natoon? No hyvä.
Höpöhöpö - Suomi on jo Natossa. Ei Venäjällä tässä mikään muutu. Sisäpolitiikassa toki ongelma ja tappio mutta ei iso asia. Kansalle selitetään tämä kyllä jotenkin.

Kaasuputki on jo asiana paljon suurempi kuin Suomi - tai siis oli. (Ei putki itsessään vaan sen tuoma valta.) Nyt Euroopan ja Naton puristusote Saksasta pakottaa sen toimimaan ja toisaalta Venäjä on Saksan nilkassa pureutuneena.
 
Niinistö on ihan systemaattisesti tukahduttanut keskustelun Natosta - jopa ihan vuodenvaihteeseen asti. Ja tämä, että arvostelen Niinistöä ei tarkoita, ettenko arvostaisi hänen toimiaan asiassa helmikuusta lähtien.
Tämä. Jaksetaan itkeä ja vinkua (ja syystäkin) Halosen - Tuomiojan linjasta, mutta unohdetaan että sen jatkeeksi tuli Niinistön - Tuomiojan linja. No, kansa heräsi, ja poliitikotkin.

Mutta ei me oltaisi Natoon menossa ilman kansan selvää ja suoraa mielipidettä. Ihmeteltäisiin jotain EU-puolustusta ja Ruotsi-Suomi sotilasliittoa, peloissamme. Siis poliitikot peloissaan.

Olen samaa mieltä, että tästä tulee aikanaan mielenkiintoista luettavaa tutkijoilta ja historioitsijoilta. Jo Neuvostoliiton aloittama refleksiivinen kontrolli Suomea kohtaan kääntyi ihan itse harjoitetuksi kontrolliksi jo silloin, ja niin vain jatkui - ehkä jonkin verran heikentyneenä mutta silti - aina helmikuulle saakka.
 
Höpöhöpö - Suomi on jo Natossa. Ei Venäjällä tässä mikään muutu. Sisäpolitiikassa toki ongelma ja tappio mutta ei iso asia. Kansalle selitetään tämä kyllä jotenkin.

Kaasuputki on jo asiana paljon suurempi kuin Suomi - tai siis oli. (Ei putki itsessään vaan sen tuoma valta.) Nyt Euroopan ja Naton puristusote Saksasta pakottaa sen toimimaan ja toisaalta Venäjä on Saksan nilkassa pureutuneena.
Tarkoitin takavuosia, ei nyt tule ongelmia Saksan suhteen.

Suomella on hyvä latu auki nyt. Pidän NATO-jäsenyyden lisäksi erinomaisena sitä, että saadaan nurkkia vähän siivottua tunkkaisista jääristä. Vaikka luulisi, että aika korjaa nuo YYA-äijät, tahtovat ne jättää perintöä jälkeensä. Näkyy kepussa ja demareissa mutta nyt on Honkosen ja Kulmunin pakko ottaa toinen sävel. Ehkä vasemmistoliittokin vähän siistiytyy. Yhdet Yrttiahot ja Kontulat pitää ollakin.
 
Itseasiassa kaikki Niinistön tuossa artikkelissa sanoma on kokolailla selvää ja jo ilmi tullutta asiaa. Merkittäväksi sen toki tekee se, että asiat kertoo Niinistö. Artikkeli silti vahvistaa aiemmatkin Niinistöön kohdistuneet epäilyt. Valtiojohtomme on hänen johdossaan ollut käsittämättömän sinisilmäinen Venäjän suhteen ja vasta vuodenvaihde muutti käsitystä.

Miten kukaan on voinut ainakaan kymmeneen viimeiseen vuoteen uskoa Venäjästä mitään muuta kuin agressiivista, harhaista kleptokratiaa tai miten on voinut käsitellä Natojäsenyyttä muuna kuin tavoiteltavana turvallisuusratkaisuna.

Mutta näin se vain menee. Huomattavasta Naton puolesta puhuvasta joukosta kuten virassa olevat upseerit tai pv yleensä, kokoomus ja osa yleensä suomalaisia huolimatta mm Niinistö empi ja pohti eli käytännössä esti Natojäsenyyspyrkimysten etenemisen ennen vuoden vaihdetta tapahtunutta herätystä.

Siinäkin voi hieman skeptisesti pohtia kääntyikö tuo kurssi ensin kansassa joka sitten antoi suunnan myös presidentille. Tämä ei todellakaan olisi kunniaksi Niinistölle.

Kaikki tunnustus Niinistölle sitten tuon vuodenvaihteen jonka jälkeen hän on kyllä luotsannut Suomi-laivaa tehtäviensä mukaisesti ja kiitettävästi. Vaikka aiempi usko istui presidentissä käsittämättömästi ja pitkään niin toki mitta se on sekin, että pystyy kantojaan muuttamaan.
Olen tuosta sinisilmäisyydestä hiukan eri mieltä. Sitä on kyllä ollut ja varmasti vieläkin, mutta lähinnä kansan syvissä riveissä ja keskusta/vasemmisto poliitikoissa. Vasta Ukrainan sota avasi ihmisten silmät.

Saattaa olla että Niinistö olisi voinut vakuuttaa kansalaiset Naton kannalle jo aikaisemmin, mutta ihan yhtä hyvi se olisi voinut epäonnistua. Ehkä tarvittiin tällainen herätys.
 
Yhtenä asiana nostaisin vielä median roolin. Sehän on toiminut hyvin Nato-myönteisenä koko tämän vuoden. Se on auttanut myös paljon. Kun Niinistö selkeästi empi, niin sieltähän alkoi mediastakin tulemaan painetta, että nyt pitää alkaa toimimaan. Kyllä Niinistö hyppäsi jo liikkuvaan junaan. Itse se ei tätä kehitystä laittanut liikkeelle. Itse tämän prosessin se on toki hoitanut hyvin, toivottavasti loppuun asti.

Olen kuitenkin sitä mieltä että Ahtisaari on toistaiseksi ollut Suomen Nato-myönteisin presidentti. Mutta sillä oli omana aikanaan riesana Lipponen PM:nä. Lisäksi Ahtisaaresta media teki jotenkin oudosti huonomman presidentin kuin se oli. Se oli ihan hyvä presidentti.

Sitten tulikin punanoidan kaksi kautta ja Niinistön kaksi kautta. Ja koko 50 vuotta on häärännyt myös Tuomioja, hyvin merkittävissä tehtävissä.

Luin vasta Rusin kirjasta, että Hella Vuolijoki sai torpattua USA:n tarjoaman Marshall-avun Suomelle 1947. Teki sen salaa Paasikiven selän takana. On tuo suku tuonut paljon huolta ja murhetta Suomeen.
 
Pidän NATO-jäsenyyden lisäksi erinomaisena sitä, että saadaan nurkkia vähän siivottua tunkkaisista jääristä. Vaikka luulisi, että aika korjaa nuo YYA-äijät, tahtovat ne jättää perintöä jälkeensä. Näkyy kepussa ja demareissa mutta nyt on Honkosen ja Kulmunin pakko ottaa toinen sävel. Ehkä vasemmistoliittokin vähän siistiytyy. Yhdet Yrttiahot ja Kontulat pitää ollakin.
Olen vähän pessimistisempi. Taitaa suurimmat sulat hattuihinsa saada viimeisimmät takin kääntäjät, ainakin puoluetasolla.
 
Olen tuosta sinisilmäisyydestä hiukan eri mieltä. Sitä on kyllä ollut ja varmasti vieläkin, mutta lähinnä kansan syvissä riveissä ja keskusta/vasemmisto poliitikoissa. Vasta Ukrainan sota avasi ihmisten silmät.

Saattaa olla että Niinistö olisi voinut vakuuttaa kansalaiset Naton kannalle jo aikaisemmin, mutta ihan yhtä hyvi se olisi voinut epäonnistua. Ehkä tarvittiin tällainen herätys.
En minä tätä kiellä. Ei Niinistö meitä yksinään olisi Natoon vienyt. Pointti on se, että vaikka Niinistö nyt meitä vie hienosti Natoon, niin vielä vuosi sitten Nato merkitsi hänelle jotakin ihan muuta eikä Niinistö edesauttanut avointa keskustelua. Hän jäädytti sen ja otti Putin-kuiskaajan roolin.

Kuitenkin se vuoden takainen Nato on ihan sama kuin nytkin. Puolustusliitto joka reagoi muuttuviin uhkiin ja uusiin rooleihinsa. Siitä olisi voinut puhua jo aiemmin eikä jättää meille vain kahdenkeskisiä puolustusyhteistyön ja Euroopan olemattoman sotilaallisen avun kortteja jotka kädessämme olimme paketetut hyvinkin varautuneeseen Venäjä-suhteeseen. Pelkkä avoimempi keskustelu olisi tuonut ilmaa idän-suhteisiimme eikä olisi antanut niin hyvää pelikenttää Tuomiojan kaltaisille paskiaisille.
 
Viimeksi muokattu:
Olen samaa mieltä, että tästä tulee aikanaan mielenkiintoista luettavaa tutkijoilta ja historioitsijoilta. Jo Neuvostoliiton aloittama refleksiivinen kontrolli Suomea kohtaan kääntyi ihan itse harjoitetuksi kontrolliksi jo silloin, ja niin vain jatkui - ehkä jonkin verran heikentyneenä mutta silti - aina helmikuulle saakka.
Suomen 2MS päättyi joko 24.2 tai päättyy jäseneksi hyväksymiseen. Jännä katsoa, että kumpi pvm valitaan. Minusta kollektiivinen päätös syntyi 24.2 ja eliitiltä meni vähän aikaa ymmärtää se.
 
  • Haha
Reactions: PSS
Tämä "varman päälle pelaaminen" on monesti pirunmoista riskinottoa. On jotenkin masentavan ymmärrettävää, että puolue pamput lukee galluppeja kuin piru raamattua ja jos sielä lukee että enemmistö ei kannata jotain niin silloin on "kannattavaa" sitä vastustaa tai vähintäänkin vaientaa vähemmistön ääni. Presidentti jonka ei enää tarvitse miettiä omaa kannatustaan vaalien muodossa on, korjaan, pitäsis olla vapaa raottamaan omaa mielipidettään asiassa johon hänellä on todellista valtaa.

Olen toistanut tämän täällä jo monta kertaa. Kun Lipponen pressanvaaleissa tajusi (gallupeissa 2%) tulleensa lyödyksi, hän ikään kuin kostoksi rätkäytti että "Niinistö vie meidät natoon". Tästä Sauli tuohtui ihan oudolla tavalla josta näki että nyt meni pahasti ihon alle. Edelliset vaalit kun ilmoitettiin Niinistön täpärästi hävinneen Tarskalle juuri tuon oletetun nato myönteisyyden vuoksi. Korostan sanaa "oletetun".

On selvää että suomalaiset tärräävät kiinni vahvaan ja kaikki tietävään johtajaan. Ja se on ihan OK, mutta kyllä tässä on ihan perkeleellinen riski otettu, jos on laskettu sen varaan että tarvittaessa Natoon liittyminen tapahtuu kyllä ihan tosta vaan. Nyt on kyllä tapahtumassa Ukrainan sodan ihme, kansa yhdistyi nato jäsenyyden taakse. Kuka olisi tähän uskonut.

Minusta tämä nato junan nollasta sataan kiihtyvyys kertoo kertoo vain siitä, että kansan padottuja mielialoja ei enää kyetty tulpaamaan, vaan nyt sitten mennään, kansan mukana. Ketkä olivat tulppamiehistä suurimmassa vastuussa on sitten sen keskustelun paikka jonka tulis olla osana sitä poliitikkojen sukupolven vaihdosta josta täälläkin oli maininta.

Henkilökohtaisesti Nato jäsenyys on yhtä iso asia kuin neuvostoliiton kaatuminen. Tai oikesastaan tämä vasta tekee neuvostoliiton kaatumisesta ison asian.
 
En minä tätä kiellä. Ei Niinistö meitä yksinään olisi Natoon vienyt. Pointti on se, että vaikka Niinistö nyt meitä vie hienosti Natoon, niin vielä vuosi sitten Nato merkitsi hänelle jotakin ihan muuta eikä Niinistö edesauttanut avointa keskustelua. Hän jäädytti sen ja otti Putin-kuiskaajan roolin.

Kuitenkin se vuoden takainen Nato on ihan sama kuin nytkin. Puolustusliitto joka reagoi muuttuviin uhkiin ja uusiin rooleihinsa. Siitä olisi voinut puhua jo aiemmin eikä jättää meille vain kahdenkeskisiä puolustusyhteistyön ja Euroopan olemattoman sotilaallisen avun kortteja jotka kädessämme olimme paketetut hyvinkin varautuneeseen Venäjä-suhteeseen. Pelkkä avoimempi keskustelu olisi tuonut ilmaa idän-suhteisiimme eikä olisi antanut niin hyvää pelikenttää Tuomiojan kaltaisille paskiaisille.
Ensimmäisestä kappaleesta on pakko sanoa, että voit olla oikeassa, tai väärässä.
Itse olisin kaivannut tätä keskustelua (ja liittymistä), mutta on mahdollista, ettei sitä uskallettu käydä, koska vastustus oli liian suurta ja ajateltiin, että keskustelu joka olisi päättynyt kielteiseen kantaan, olisi lukinnut asiat liiaksi.

Toisesta kappaleesta sama mieltä.
 
Niin on! Yazka Loven hölinöitä kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä, miten tuollaisella määrällä harhaa voi ihminen selvitä arkielämässä..

Ot varoitus:

Kultaisella 80-luvulla tämä Yazka oli jonkin sorttinen julkkis juurikin sen vuoksi että oli uskaltanut tulla komerosta ulos ja julisti olevansa kova ”jätkä”. City-kulttuuri media hehkutti tätä ja Yazka itsekin luuli tämän todeksi. Eräänä iltana Seurahuoneen yökerhon jonossa Yazka seurueineen kiilasi keulille ja eräs kundi asiasta huomautti. Vittuilua tuli ja Yazkan kaverit yllytti katujen kingiä vetämään inisijä levyksi. Maastokenkiin sonnustautunut Yazka päätti näyttää ja kas kepposta sai pienen tökkimisen jälkeen avarin lärviinsä. Nenä tomaattina koko seurue alkoi kiljumaan että; vittu oot kova jätkä kun hakkaat naisia. Eivät tulleet sisään sitten sinne vaan jatkoivat huolestuneina Yazkan terveyden tilasta jonnekin suvaitsevaisempaan baariin.
 
Henkilökohtaisesti Nato jäsenyys on yhtä iso asia kuin neuvostoliiton kaatuminen. Tai oikesastaan tämä vasta tekee neuvostoliiton kaatumisesta ison asian.
Tähän kyllä liittyy isoja skenarioita. Ensinnäkin pohjoismaiden ja niiden vakaiden sekä teknisten yhteiskuntien mutta myös sotilaallinen nyrkki. Näillä mailla on yhdessä merkitystä niin poliittisesti kuin geopoliittisestikin.

Toisekseen pohjoismaiden (Ruotsikin muiden mukana) muodostama samanmielisyys USAn, UKn ja Puolan sekä Baltian kanssa. Ranska jää tästä ulos ja Saksa on kykenemätön. Tälläkin klikillä on merkitystä Natossa. Ja Natolla on taas merkitystä myös taloudessa.

USAn ja kumppanien sekä dollarin suuri vaikutus Ukrainaan. Tulevan Ukraina-Puolan kehittyvä markkina-alue ja vastapaino Saksalle. Jälleen Ranska hieman orpona tästä kädenväännöstä ulkona.

Jäämeren uudet kuviot, taantuva Venäjä ja Nato-Pohjolan patoava merkitys.
 
Mun arvioin mukaan Salelta oli peloteltu paskat housuun. Natosta puhuminen johtaa sotaan. Joten Sale sätkytteli Putlerin sääntöjen mukaan 24.2 asti. Sen jälkeen kansa otti johdon ja onneksi valtiojohto älysi hypätä mukaan. Se oli helpompaa, koska Ukraina sitoo ihmisoikeusrikolliset sotaan. Uhkaukselta putosi perusta pois, kun ihmearmeija osoittautui vähemmän ihmeelliseksi. Ihan varmasti oli samalla tavalla jännää hyökkäyksen ekat päivät kuin minulla. Oli vähän stressiä, että onko pikainen voitto ja örkit siirtyisi seuraavan rajan taakse, vaikka järki sanoi, että voimaa on ruscisteilla liian vähän.
Onko sodan nykyinen kulku ainoa mahdollinen, tuo skenaariosi olisi voinut jopa toteutua.

Jos Kiovaan lähetetyt iskuosastot olisivat onnistuneet ja Zelenskyi olisi tapettu päivänä yksi? Tai jos hän olisikin ollut pelkuri ja tarttunut USA:n tarjoukseen ja paennut maasta. Tai jos ryssät olisivat toimineet muun maailman odotusten mukaisesti, ja tuhonneet kaukovaikutuksella merkittävän osan puolustajan niille sijoilleen, eikä olisi tullut liikekannallepanoa lainkaan?

Ei USA:n ja Euroopan tuki Ukrainalle tullut automaattisesti ja kirkossa kuulutettuna. Oletus oli, että kaatuu kumminkin ja on vähän kuin jäsentenvälinen, eikä siihen kannata sotkeutua liiaksi. Paheksuminen ja julkilausumat riittänevät.

Suomi olisi täällä haikaillulla tavalla pelannut NATO-korttinsa jo aikaisemmin ja hävinnyt sen pelin. Muilta olisi turha odotella apuja, koska olimme itse linjamme valinneet.

Joku vielä uskoo, että tuomiojalaiset oltaisi voitu saada järkiinsä että ahaa, kuultuani argumentit ymmärrän että NATO onkin meille paras ratkaisu. Tai sitten ei, ja optiokin olisi lakkautettu ja täällä sitä sitten ihmeteltäisiin Buchan Lappeenrannan joukkoteurastuksia. Imatra valmistautuisi itsenäistymään, no, olisihan kesän Imatran ajoissa kiinnostava Ural-luokka.
 
Back
Top