Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Jäin miettimään että mikä tässä sodassa erosi sitten niin voimakkaasti vuosien 2008 ja 2014 sodista. Mikä oli se piirre joka jääräpäisen kansan (ja poliitikot siinä vanavedessä) käänsi vihdoin oikeaan suuntaan? Miksi ei aiemmin?
Venäjä tarjosi viisaasti tekosyyn olla reagoimatta. Georgia itse provosoi, Venäjä ei hyökännyt Itä-Ukraimassa, mitä vähän lomalla olijat hääräsi. Suomen ulkoministerikin selitti Krimin miehityksestä, että se ny oli vaan semmonen. Ja sittenhän ne itsekin halusi sitä.

Itsepetoksen määrä riippuu sen tarpeesta.
 
Tämä näin.

En tajua Niinistön syyttelyä siitä, että hänen johdollaan ei aiemmin ole hakeuduttu NATO:n jäseneksi, kun kansan ja eduskunnan tuki NATO:lle on ollut ennen tätä Ukrainan sotaa alle 30 prosentin kieppeillä.

Ei Niinistö mikään yksinvaltias ole. Vaikka hän olisikin sanonut, että nyt haetaan NATO:on, niin ilman eduskunnan ja kansan tukea, se olisi jäänyt yritykseksi vain ja NATO-ovi olisi sulkeutunut pidemmäksi aikaa.

Nyt ilmiselvästi sekä TP Niinistö että Valtioneuvosto ovat haistaneet historiallisen hyvän ajankohdan ja vielä kansankin tukemana liittyä NATO:on ja nyt on mitä fiksuin ajankohta sitten 2000-luvun puolivälin jälkeen hakea NATO:on.
Voi hyvänen aika sentään. En ole huomannut, että täällä kukaan syyttäisi Niinistöä siitä, ettemme ole hakeneet Natojäsenyyttä aikaisemmin.

Tälläistä keskustelua on turhauttavaa seurata jossa ensin kehitetään itse se mihin vastataan. Samaa teki baikal tuolla edellä. Ja kun on kärjistetty sopivasti itse kehitelty argumentti niin siihen voi sitten mukavan painokkaasti vastata.

Niinistöä on täällä kehuttu, että hän luotsaa Suomen Natoon. Tähän on sitten minunkin toimesta hiukan toppuuteltu, että ei tuo ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan kovin vakuuttavaa ollut. Tästä edelleen olen johdattanut ajatuksiani, että mm Niinistön toimesta Natosta puhuminen tai keskustelu on muutoinkin ollut hyvin tukahdutettua.
 
Venäjä tarjosi viisaasti tekosyyn olla reagoimatta. Georgia itse provosoi, Venäjä ei hyökännyt Itä-Ukraimassa, mitä vähän lomalla olijat hääräsi. Suomen ulkoministerikin selitti Krimin miehityksestä, että se ny oli vaan semmonen. Ja sittenhän ne itsekin halusi sitä.

Itsepetoksen määrä riippuu sen tarpeesta.
Tottahan Venäjän suurhyökkäys ja koko Ukrainan hallintaansa tavoittelu teki selväksi Putiinin rationaalisuuden olevan jotakin hyvin irrallaan odotetusta. Teki selväksi, että mikä tahansa ei-Natomaa voi olla hänen tähtäimessään nyt tai huomenna.

Lisäksi Ukraina on kehittynyt yhteiskuntana isoin harppauksin, mutta Venäjän hyökkäykseen asti merkittävä pidäke mm aseavulle oli Ukrainan korruptio. Oli epävarmuutta siitä mihin apu päätyy. Ja käsittämättömän paljon Ukraina myös kävi kauppaa Venäjän kanssa - mahtaako käydä vieläkin.
 
Äänestinpä "Ei" NATO-jäsenyydelle, ainakin nykyisessä tilanteessa.

En usko, että Suomi saisi jäsenyyden myötä olennaisesti lisää sotilaallista suorituskykyä, varsinkaan sellaista mitä ei muutenkin saataisi. Varmaan NATO toisi lisää ilmavoimaa ja teräviä iskunyrkkejä mutta Venäjää vastaan tarvitaan paljon miehiä ja rautaa rajalle. Suurten joukkojen nopealle siirtelylle asettaa Suomen sijainti Itämeren perukassa omat haasteensa - jos joukkoja olisi jostain ylipäänsä saatavilla.

Nykytilanteessa Suomi joutuisi todennäköisesti käyttämään omaa voimaa varsinkin Baltian vapaamatkustajien suojaksi. Nuhjakkeet eivät ole saaneet puolustustaan kuntoon 30 vuoden itsenäisyyden aikana. Kun katsoo Saksankin surkeaa tilaa, niin meidän voimalle voisi olla laajemminkin käyttöä NATOssa. Jos parhaat voimat on NATO-hommissa maailmalla, niin millä Suomen puolustus hoidetaan?

Sitten se Art 5. NATOn laajentumista on ohjannut kylmän sodan jälkeen politiikka eikä todellinen sotilallinen suorituskyky. Jossain vaiheessa tämä vie uskottavuuden Art 5 -pelotteelta ja joku lähtee kumminkin kokeilemaan onneaan. Nytkin mm. Saksa lupailee auliisti poliittista tukea Suomen jäsenyydelle mutta onko sillä sotilaallista voimaa taata Suomen koskemattomuus?

NATO-jäsenyyttä voisi harkita sitten, kun kaikilla Itämeren alueella on oma pesä tikissä. Ei liene mahdollista asettaa jäsenyyden ehdoksi sitä, että Suomen ei tarvitsisi missään tilanteessa heikentää omia voimia NATO-tehtävissä?
 
Saisiko lähteen tälle?

Sinun omat postisi vuosien varrelta. Itsehän olet -aina- toitottanut, miten Salesta ei ole liittoutujaksi, on ollut nuhjake ja kummallinen kepuli. Muistanko tosiaan niin väärin, että kirjoitin silkkaa roskaa, tuskin. Mutta en kyllä pidä hedelmällisenä tätä väittelyä, sinä jaat tyylipisteitä ajalta ennen, nyt ja jälkeen, minä tyydyn silkkoihin tosiasioihin, jotka ovat nyt nähtävissä. Ne riittävät minulle.
 

Tämä näyttää hyvältä...

– Olemme jo käyneet täällä Natossa keskusteluja siitä, miten tärkeää on nopeuttaa näitä prosesseja, jos tämä toteutuu. Jos Ruotsi ja Suomi päättävät liittyä liittoutumaan ja esittävät siitä virallisen pyynnön, uskon, että täällä Naton sisällä aikomuksena on, että jokainen maa etsii keinoja lyhentää prosessin kestoa, Smith kertoo.

– Täällä liittoutuman sisällä ja suoraan sanottuna jopa Euroopan unionissa on alettu pohtia keinoja, joilla voimme tukea näitä kahta maata tuona aikana. EU:lla on jo 42. artiklan 7 kohta, johon monien maiden on kuultu viittaavan. Nato etsii myös keinoja, joilla se voisi ilman 5. artiklaan vetoamista ilmaista turvavakuutuksensa ja tukensa näille kahdelle maalle prosessin aikana, Smith kertoo.


Nähtäväksi vielä jää miten homma ihan oikeasti etenee mutta jos USA on tuossa täydellä sydämellä mukana, niin tuskin on luvassa ikäviä yllätyksiä.

Arrow-18.jpg
 
Propaganda puolen uutisen kommentointia ettei ole natsikortti sympatiaa herättävää.
Maatuskat hakkasivat Astrid Lindgrenin pärstää bussipysäkillä.

Ja hurreissa viherpiiperöt oli sitä mieltä ettei tarttis mennä Natoon Suomen kanssa.
Minusta tässä ollaan mielipideilmastossa puun ja kuun välissä naapureiden suhteen vielä
jos akoilta kysytään miesten juttuja.
 
Sinun omat postisi vuosien varrelta. Itsehän olet -aina- toitottanut, miten Salesta ei ole liittoutujaksi, on ollut nuhjake ja kummallinen kepuli. Muistanko tosiaan niin väärin, että kirjoitin silkkaa roskaa, tuskin. Mutta en kyllä pidä hedelmällisenä tätä väittelyä, sinä jaat tyylipisteitä ajalta ennen, nyt ja jälkeen, minä tyydyn silkkoihin tosiasioihin, jotka ovat nyt nähtävissä. Ne riittävät minulle.
Pyysin lähteen, en lisää kuvauksia siitä mitä mieltä minä olen - tiedän sen selostamattakin. Keskityppä lisää niihin tosiasioihin.
 
Kyllähän sen täytyy olla poliitikoillekin selvää, että jos Venäjä voi tuoda rajan läheisyyteen 200 000 miestä istuksimaan niin Suomi ei 5 miljoonan kansasta jonka talous pyörii työnteon ympärillä voi alkaa nostamaan sodanajan joukkoja palvelukseen vain istuksimaan rajan tälle puolen. Tuo 280 000 ukkoa ja emäntää kun on pois sieltä työelämästä sen kuukauden niin alkaa yhteiskunta yskiä aika monella sektorilla. Ei Suomella ole vaihtoehtona kuin nostaa kynnystä liittoutumisen kautta koska meillä ei ole mahdollisuutta kuukausien istuskeluun. Venäjälle tuo ei ole samalla tavalla ongelma kun ne ukot on palveluksessa joka tapauksessa. Toki istuskelun vaihtoehtona olisi ottaa aloite itselle mutta en oikein näe sellaista vaihtoetoa.
Tämä. On ollut todella huolestuttavaa seurata, kuinka Venäjä pystyi istuttamaan sen lähemmäs 200 000 ukkoa ilman liikekannallepanoa Ukrainan rajalle ja pitää ne siellä tyyliin vuoden päivät ilman sen kummempia vaikeuksia. Jos tekisivät sen Suomen rajalla, niin kusinen paikka meille.

Mietin asiaa taloudellisesta kannalta niin, että oletetaan reserviläispalkaksi esim. 2500 €/kk. Jos koko 280 000 sotilasta on palveluksessa, niin pelkästään palkkamenot on 700m€ kuukaudessa eli 8,4mrd euroa vuodessa. Ei ole kestävää meidän taloudelle. Puhumattakaan, että ovat poissa työelämästä ja tässä ei vielä ole edes huolto- ja kalustokuluja tälle joukolle. Varmasti puhutaan 10 mrd euron vuosikustannuksesta ennen kuin on ammuttu laukaustakaan
 
Niin, kyllähän tätä liittymistä on rakennettu jo vuosikymmeniä.
Sehän tässä tragikoomista onkin, että Natojäsenyyttä on ajettu, sitä on pelätty ja sitä on vastustettu. Poliitikkojen kesken yhtenään köydenvetoa ja vyön alle iskuja. Kovin rehellistä selkeää kannatusta on löytynyt kyllä elinkeinoelämästä, etenkin puolustusvoimista joissa sielläkin omat vilunkipelaajansa, kokoomuksessa ja yksittäisiltä vaikuttajahenkilöiltä. Muuten Natoasia on ollut kuin sekava ottelu erilaista varjonyrkkeilyä jossa samoilla sanoillakin tarkoitetaan eri asioita tai jossa joistakin asioista ei puhuta.

Jos tekisivät sen Suomen rajalla, niin kusinen paikka meille.
Meillä olisi kylläkin vahva kyky tuhota tuota joukkoa. Tällä puolen rajaa ei olisi helppo pysyä hengissä.
 
Niinistöä on täällä kehuttu, että hän luotsaa Suomen Natoon. Tähän on sitten minunkin toimesta hiukan toppuuteltu, että ei tuo ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan kovin vakuuttavaa ollut. Tästä edelleen olen johdattanut ajatuksiani, että mm Niinistön toimesta Natosta puhuminen tai keskustelu on muutoinkin ollut hyvin tukahdutettua.
Tässä tuo minunkin pointtini, en tämän suuremmalla kiukulla ole liikkeellä, mutta poliitikko on poliitikko niin kohta kaikki kirjaavat miten kaikki oli ennalta suunniteltua yhtä suurta maskirovkaa. Ei ollut.

Tuo keskustelun tukahduttaminen nimenomaan Venäjä, Venäjä, Venäjä -hengessä on minun kirjoissani myös astetta rankempaa historiattomuutta. Niinistökin olisi hyvin voinut todeta että hän ei juuri nyt kannata Natoa, niinkuin on sanonutkin, mutta tämä jälkisuomettunut Venäjän ennäe-enkuule-ensano -kupla on ollut todellisuutta, ja tuntuu että kuplassa olijat itsekään eivät ole täysin tajunneet kuinka tiukkaa ja jos ei ehdotonta niin suurta syntiä se kuitenkin on ollut.

Tänään Hesarissa sattumoisin sekä tuo Nyt-liitteen Unto Hämäläisen erinomainen yhteenveto Nato-option historiastamme, jonka jo linkkasimme, sekä kertaus tuosta Montenegron sinällään epäselvästä murhahankkeesta.

Laitetaan sekin tähän talteen, liittyy sikäli aiheeseen että tuli juuri kun Niinistö ja muut olivat ärähtäneet siitä, että jokin selvitys uskalsi rakentaa skenaarion kaarta jossa Venäjä saattaisin salamurhiinkin tukeutua tavoitteitaan ajaessaan: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008793930.html
 
Tämä. On ollut todella huolestuttavaa seurata, kuinka Venäjä pystyi istuttamaan sen lähemmäs 200 000 ukkoa ilman liikekannallepanoa Ukrainan rajalle ja pitää ne siellä tyyliin vuoden päivät ilman sen kummempia vaikeuksia. Jos tekisivät sen Suomen rajalla, niin kusinen paikka meille.
Todellakin. Mikä tahansa painostus, johon vastaaminen edellyttäisi osittaistakin liikekannallepanoa tulisi vähänkään pidemmässä juoksussa kalliiksi. Eihän Venäjä tällaista välttämättä pelkkään Suomen rajaan jättäisi, vaan joukkoa voisi olla rajalla pitkin matkaa Baltiasta Jäämerelle. Pääsisikö Suomi auttamaan myös Baltteja varautumisessa?

Meillä olisi kylläkin vahva kyky tuhota tuota joukkoa. Tällä puolen rajaa ei olisi helppo pysyä hengissä.
Joukkojen tuhoaminen merkitsisi sotaa. Tuskin se olisi painostuksen tavoitteena. Saahan sitä omalla maalla harjoitella missä tykkää...
 
Sehän tässä tragikoomista onkin, että Natojäsenyyttä on ajettu, sitä on pelätty ja sitä on vastustettu. Poliitikkojen kesken yhtenään köydenvetoa ja vyön alle iskuja. Kovin rehellistä selkeää kannatusta on löytynyt kyllä elinkeinoelämästä, etenkin puolustusvoimista joissa sielläkin omat vilunkipelaajansa, kokoomuksessa ja yksittäisiltä vaikuttajahenkilöiltä. Muuten Natoasia on ollut kuin sekava ottelu erilaista varjonyrkkeilyä jossa samoilla sanoillakin tarkoitetaan eri asioita tai jossa joistakin asioista ei puhuta.


Meillä olisi kylläkin vahva kyky tuhota tuota joukkoa. Tällä puolen rajaa ei olisi helppo pysyä hengissä.
Toki mutta en usko, että suomi hyökkäisi ennaltaehkäisevästi. Tilanne jota tuossa pohdin olisi vastaava kuin ukrainassa pitkään oli eli venäjä keskitti ja ryhmitti pitkäksi aikaa rajan läheisyyteen hyökkäysjoukon vakinaisilla joukoilla. Tuohon liittoutumattoman maan olisi vaikea vastata jos asevelvollisuus perustuu reserviin kuten suomessa. Porukkaa olisi pakkon kostaa merkittävä määrä valmiuteen, joka maksaa julmetun paljon niin suoraan kuin välilisesti. Liittoutuneena tuota kustannusta jaettaisiin yhteisesti.


Toisaalta tuollaisen tilanteen syntymimen liittoutuneena olisi myös merkittävästi pienempi. Kyllä liittoutuminen on siis venöjän naapurille pitkässä juoksussa elämän ja kuoleman kysymys. Kirjaimellisesti.
 
  • Tykkää
Reactions: aos
Toki mutta en usko, että suomi hyökkäisi ennaltaehkäisevästi.
Joo taisin vastata eri aiheeseen. Tarkoitin tai siis ymmärsin, jos Venäjä hyökkäisi maahamme.

Jos puolestaan keräisi 200K miestä omalle puolelleen niin eihän sekään katastrofi olisi. Meillä isommat kertausharjoitukset toki olisi tiukassa rotaatiossa mutta ei vastapuolen 200K pitkälle riittäisi.

Isommat määrät olisi sitten jo isompi huoli mutta onneksi muutaman viikon päästä ei tarvitse niistäkään huolta siinä määrin kantaa.
 
Back
Top