Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Tuossa on persuilla ollut sokea piste. Sielläkin olisi syytä ottaa se asenne että Venäjän pussiin pelaaminen on ongelma ja sillä on oltava seurauksia. Kostautuu ehkä lyhyellä tähtäimellä äänimäärissä mutta on silti välttämätöntä. Putinistit etsikööt uuden kodin muualta. Tarjokkaitahan tupsahtelee kuin sieniä sateella. Viimeksi Tiihosen itselleen perustama Vapauden liitto.

Täsmälleen samasta syystä olisi syytä ottaa etäisyyttä muutamiin eurooppalaisiin veljespuolueisiin. Venäjä on viime vuodet hyödyntänyt näitä populistipuolueita samaan tapaan kuin neukkula aikananaan vasemmistoa ns. rauhanhankkeissaan. Porukka on joko läpimätää tai uskomattoman typerää. Rauhanaktiiveissa oli aikanaan molempia. Arvatenkin näin on myös putinisti-persuissa.
Oma mielipide on ja on ollut, että niin perussuomalaisissa kuin muutamissa muissakin puolueissa on vähän kahta leiriä mitä tulee asenteeseen Venäjää kohtaan. Ei Perussuomalaisten virallisessa politiikassa ole Venäjää fanitettu. Toki yksittäisiä kansanedustajia on ollut ketkä ovat itään päin kallansa. Kuten puolueen jäsenistäkin osansa. Osa tuosta porukasta siirtyi VKK:n Anon mukana. Samaa on monessa muussakin puolueessa, joissa nähdään että Suomen tulisi kaikissa tilanteissa huomioida Venäjän tunteet.
 
Oma mielipide on ja on ollut, että niin perussuomalaisissa kuin muutamissa muissakin puolueissa on vähän kahta leiriä mitä tulee asenteeseen Venäjää kohtaan. Ei Perussuomalaisten virallisessa politiikassa ole Venäjää fanitettu. Toki yksittäisiä kansanedustajia on ollut ketkä ovat itään päin kallansa. Kuten puolueen jäsenistäkin osansa. Osa tuosta porukasta siirtyi VKK:n Anon mukana. Samaa on monessa muussakin puolueessa, joissa nähdään että Suomen tulisi kaikissa tilanteissa huomioida Venäjän tunteet.
Pääsääntö tuo ei tosiaan ole ollut ja kyse varmaankin lähinnä siitä että jokainen ääni kelpaa. Silloin menee se kieroon kasvanut porukkakin siellä laitamilla. Juuri nyt tuo näyttää kuitenkin todella pahalle.

Ja omat murheensa muillakin. Esimerkiksi vassarit sietivät ihan liian pitkään Jaakko Laaksoa ja kumppaneita. He toivat kuitenkin puolueelle vaaleista toiseen merkittävän määrän ääniä. Joku Yrttiaho ei nykyisellään liene yhtä merkityksellinen joten hänet voisi hyvin potkaista pihalle.

Hyvä puoli on se että ison puolueen osana nämä hörhöt jäävät marginaaliin ja ilman todellista vaikutusvaltaa.
 
Naton puolesta jo pitkään avoimesti liputtaneen Ari Pesosen pitkä Puheenvuora Usarissa:


Nostona vaikkapa tämä

Jos Suomen ja Venäjän välille olisi syttynyt konflikti tai sota, aseapua olisi annettu kuten nyt Ukrainalle, mutta yksikään Nato-sotilas ei tulisi Suomeen ilmaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Suomella ja nyt Ukrainalla ei olisi ollut mitään eroa, vaikka Suomi kuuluukin EU:hun. Suomen kuva tuossa asiassa on ollut hyvin harhainen ja hyväuskoinen.

Suomen ulkopoliittinen johto huomasi ja sisäisti tuon vasta nyt helmikuussa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan sellaisella 150-200 tuhannen sotilaan vahvuudella, jonka lyömiseen Suomen todelliset miehistöreservit eivät riittäisi. Suomen todellinen taisteluvahvuus aseistettuna on kaukana nimellisestä 280 000 sotilaan reservistä. 280 000 on vain luku paperilla.

Suomen ulko- ja puolustuspolitiikka on siis perustunut harhakuville. Suuri harhakuva on ollut olla ymmärtämättä ydinaseiden merkitystä.

Tuota harhakuvaa Niinistökin on nyt ylläpitänyt kymmenen vuoden ajan. Sitä ennen Tarja Halonen 12 vuoden ajan.
 
"Miljardin dollarin lahjus Kroatian, Albanian tai Montenegron kaltaisten maiden poliittisille johtajille voisi olla tepsivä tapa jäädyttää Nato-hakemus kenties vuosiksi eteenpäin"

Tässä tällainen yksi pohdinnan arvoinen kysymys. Ensinnäkin sen takia, että taivas varjele, mitä maita tuonne Natoon on aikanaan otettu.

Toinen pohdinnan arvoinen kysymys on, että prosessi uusien jäsenten ottamisesta on aika vanhanaikainen. Se avaa kyllä oikeasti mahdollisuuksia hybridioperaatioihin. Varsinkin nuo maiden sisäiset parlamenttien äänestykset tietyissä maissa on kyllä todellista arpapeliä välillä.

Suomen jäsenyysäänestyksiin tuota ei tietenkään enää ehditä korjaamaan, mutta jotenkin maalaisjärjellä, tuo nykyinen metodi "kaikkien pitää hyväksyä" kuulostaa kyllä hölmöltä, nykyisessä hybridioperaatioiden ajassa.
Toisaalta Naton laajentuminen ei tyssännyt Pohjois-Makedonian ja Montenegron kohdalla aikana, jolloin Putin oli jo valtansa huipulla, Venäjän asevoimien alennustilasta ei ollut nykyisen kaltaista tietoa, eikä Putinin Venäjä ollut läheskään nykyisellä tavalla hylkiövaltio läntisen yhteisön silmissä. Putinin puolelle nyt asettuminen tarkoittaa barbaarisen valtion ja myös häviäjän puolelle asettumista aikana, jolloin Venäjää voi jokainen Euroopan valtio pitää itselleen myös uhkana. Aikaisemmin tilanne oli hieman toisenlainen, ei pitkälle menevää venäjämielisyyttä suoranaisesti lännessä hyvälläkään katsottu, mutta melko pitkälle siihen suhtauduttiin lähinnä olankohautuksella.

Toki Putinilla voi olla entistä suurempi halu yrittää kaikin keinoin välttää nöyryyttävä strateginen tappio Naton laajenemisen muodossa - joskin tämä tappio voidaan erinomaisen hyvin selittää kotiyleisölle moninaisin keinoin, kuten jopa täysin totuudenmukaisella selityksellä: Suomi ja Ruotsi olivat länsiblokkia entuudestaankin.

Tämän päivän Nato on paremmin valmis kohtaamaan ja myös torjumaan erilaisia Venäjän vaikutusyrityksiä kuin koskaan tällä vuosikymmenellä, jos ikinä. Joten olen luottavainen siihen, että Venäjän painokkaatkaan yritykset hämmentää saadaan viimeistään johtavien Nato-maiden keinoin myös torjuttua.

Nato-sopimuksen perustajavaltioiden kannaltahan sopimus toimi liittymisvaiheessa paremmin kuin uusien maiden. Perustamisvaiheessa Nato-sopimus tuli kaikkine artikloineen osapuolia sitovaksi maa kerrallaan sen jälkeen, kun - jos muistan tämän nyt oikein - puolet jäsenvaltioista oli sen ensin ratifioinut. Mutta tämä malli ei laajentumisvaiheessa tietenkään toimi, enkä kyllä osaisi heti keksiä, millä keinoilla tätä yksimielisyyden vaatimusta voitaisiin muuttaa paremmaksikaan. Voitaisiinko sitäkään edellyttää, että kukin jäsenmaa sitoutuisi puolustamaan jotain uutta maata ilman, että kukin maa saisi osaltaan olla siitä asiasta päättämässä.
 
Naton puolesta jo pitkään avoimesti liputtaneen Ari Pesosen pitkä Puheenvuora Usarissa:


Nostona vaikkapa tämä


Olen aivan samaa mieltä tuon Pesosen kanssa. Kyllä Suomen ulkopolitiikka on ollut aivan h#lvetin vaarallista ja hyväuskoista. Kun nämä asiat tullaan joskus kampaaman kunnolla läpi, niin kyllä historioitsijoiden tuomio tulee olemaan todella tyly.
 
Naton puolesta jo pitkään avoimesti liputtaneen Ari Pesosen pitkä Puheenvuora Usarissa:


Nostona vaikkapa tämä
Ottamatta muuten kantaa, niin noinkohan Pesosella on todellista faktaa Suomen PV:n tilasta ja sodan ajan vahvuuksista?
 
Jonkin verran Nato-jäsenyyden vastustajat ovat käyttäneet argumenttina sitä, että Gustav Hägglund oli muutamia vuosia sitten pitänyt Naton laajentumista virheenä. Myös oli ollut muutenkin kriittinen Suomen liittymiselle.

No ei ole enää:

Perusteeksi aiemmalle vastahankaisuudelleen Nato-jäsenyyttä kohtaan kertoo sen, että oli nähnyt miten monissa Nato-maissa oli asevoimat romutettu kriisinhallintajoukoiksi, ja oli pelännyt tämän ajattelutavan leviävän Suomeenkin. Hieman kyseenalaistan kyllä Hägglundin nykyajattelussa sitä, että visioi Suomelle ja Ruotsille Norjan ja Tanskan omaksumaa mallia, jossa kansainvälisiä joukkoja ja ydinaseita ei sijoitettaisi maahan. Ydinaseita ei tarvita, mutta joukkojen sijoittamista ei pitäisi etukäteen torpata.
 
Naton puolesta jo pitkään avoimesti liputtaneen Ari Pesosen pitkä Puheenvuora Usarissa:

Erinomainen analyysi Pesoselta. Antaa runtua kokoomukselle, Niinistölle ja muille yya halvaantuneille ja ihan aiheesta. Pieni Sanna henkilökultin riski tässä nyt kuitenkin on olemassa. :cautious:
 
"Miljardin dollarin lahjus Kroatian, Albanian tai Montenegron kaltaisten maiden poliittisille johtajille voisi olla tepsivä tapa jäädyttää Nato-hakemus kenties vuosiksi eteenpäin"

Tässä tällainen yksi pohdinnan arvoinen kysymys. Ensinnäkin sen takia, että taivas varjele, mitä maita tuonne Natoon on aikanaan otettu.

Toinen pohdinnan arvoinen kysymys on, että prosessi uusien jäsenten ottamisesta on aika vanhanaikainen. Se avaa kyllä oikeasti mahdollisuuksia hybridioperaatioihin. Varsinkin nuo maiden sisäiset parlamenttien äänestykset tietyissä maissa on kyllä todellista arpapeliä välillä.

Suomen jäsenyysäänestyksiin tuota ei tietenkään enää ehditä korjaamaan, mutta jotenkin maalaisjärjellä, tuo nykyinen metodi "kaikkien pitää hyväksyä" kuulostaa kyllä hölmöltä, nykyisessä hybridioperaatioiden ajassa.
Kroatia: yhden sortin Turtiainen päässyt presidentiksi, ei ole väleissä edes hallituksen kanssa. Pääministeri taasen ilmoittanut että Suomi tervetullut NATOon.

Albania: täältä tuskin löytyy hirveästi rakkautta Serbiaa tukevalle ryssälle. Mutta lämpimät välit Suomeen koska täällä tuettu mm. Kosovon ponnistelua itsenäiseksi.

Montenegro: kovasti pyrkimässä EU:n jäseneksi
 
Perusteeksi aiemmalle vastahankaisuudelleen Nato-jäsenyyttä kohtaan kertoo sen, että oli nähnyt miten monissa Nato-maissa oli asevoimat romutettu kriisinhallintajoukoiksi, ja oli pelännyt tämän ajattelutavan leviävän Suomeenkin. Hieman kyseenalaistan kyllä Hägglundin nykyajattelussa sitä, että visioi Suomelle ja Ruotsille Norjan ja Tanskan omaksumaa mallia, jossa kansainvälisiä joukkoja ja ydinaseita ei sijoitettaisi maahan. Ydinaseita ei tarvita, mutta joukkojen sijoittamista ei pitäisi etukäteen torpata.
Samalta jaanaamiselta kuulostaa, nyt ei vain entinen pelko enää ole kelvollinen.
Tuo romuttamispelko oli täällä palstalla tunnistettu Hägglundin Nato-välttelyn perusteena vuosien mittaan jo useampaan kertaan. Ei tunnu strategisen ajattelun ykkösnimiltä aiemmasta asemastaan huolimatta. Olikohan joku muu syöttämässä hänelle ajatusta vai oliko itse se pääinnokas "Kopteri-Kustaa"? Sehän (eli tst-helikopterit) olisi toteutuessaan johtanut juuri tuollaiseen kalliiseen erikoistumiseen massan kustannuksella.

Norjan yms. mallit pitää unohtaa. Siinä liikkumavaran maksimoijat on oikeassa. Käytännössä voi olla edistämättä, mutta ideologisesti/lähtökohtaisesti niistä ei pidä tehdä mahdottomia. Jotta ei ajauduta ulos koko keskustelusta, kun niiden (ydinaseet) olemassaolo jossain vaikuttaa joka tapauksessa. Sekä on poliittisesti mm. Marinin tasolla julki tunnustettu syy miksi Nato on vielä lisäarvo.

Niinistölle ei tosiaan erityisiä kehuja natottajana voi antaa ellei myöhemmin historiankirjoitus avaa taustavaikuttamista. Vaikuttaa melkeinpä maksimoineen populismin kaikissa tilanteissa. Eli kansan takana on hieman piileskelty.
 
Viimeksi muokattu:
Ottamatta muuten kantaa, niin noinkohan Pesosella on todellista faktaa Suomen PV:n tilasta ja sodan ajan vahvuuksista?

Monen Ukrainassa sotivan suomalaisen mielestä ryssä ei montaa päivää Suomen alueella hilluisi, jos samalla taktiikalla tänne yrittäisivät.

Ne panssarikolonnat saisivat todella lämpimän vastaanoton sulutteiden, miinojen, raskaan tykistön, ilmavoimien ja sinkopartioiden toimesta. Suomen maasto on jotakuinkin ihanteellinen alusta jalkaväen liikkuvalle taistelutavalle panssareita vastaan.
 
Mutta tämä malli ei laajentumisvaiheessa tietenkään toimi, enkä kyllä osaisi heti keksiä, millä keinoilla tätä yksimielisyyden vaatimusta voitaisiin muuttaa paremmaksikaan. Voitaisiinko sitäkään edellyttää, että kukin jäsenmaa sitoutuisi puolustamaan jotain uutta maata ilman, että kukin maa saisi osaltaan olla siitä asiasta päättämässä.
Voitaisiin edellyttää. Jäsenvaltio voisi erota halutessaan NATOsta, jos vanha jäsenmaa ei suostuisi uutta liittyjää puolustamaan. Yksimielisyyssäännön muuttaminen ei siis olisi mikään uuden jäsenen pakkopuolustusvelvollisuus, vaan edelleenkin jäsenvaltion oma valinta, ja siten kaikkien valtioiden oikeuksia kunnioittava menttelytapa.
 
"Miljardin dollarin lahjus Kroatian, Albanian tai Montenegron kaltaisten maiden poliittisille johtajille voisi olla tepsivä tapa jäädyttää Nato-hakemus kenties vuosiksi eteenpäin"

Tässä tällainen yksi pohdinnan arvoinen kysymys.
Lahjuksen vastineeksi nykyiset jäsenmaat voisivat esittää oman painostuskeinonsa, joko hyväksytte jäseneksi, taikka teidän valtio erotetaan NATOsta. Mikäli nykyiset NATOn säännöt eivät sellaista salli, niin sitten ilmoitetaan niitä sääntöjä ensin muutettavan siten että jäsenvaltio voidaan erottaa. Viivettä voisi tulla, mutta seurauksena kyseinen vastaan pistävä valtio joutuisi itse venäjän etupiiriin, ellei ko valtion muut valtioelimet puutu ko poliittisen johtajan toimintaan omien lakiensa sallimalla tavalla. Ko vanha jäsenvaltio voisi myös ensin muuttaa niitä omia lakejaan tarvittavalla tavalla, jollei lahjuksen ottanutta muuten voida erottaa ja tuomita rikollisesta teostaan.
Koko skenaario ei muutenkaan ole Suomen kannalta mikään katastrofi, kun suuret NATOn jäsenmaat, NATOnaapurivaltiomme sekä Suomen kaikki valtioelimet ovat kaikki ratifioineet liittymisen, on tilanne käytännön tasolla NATOjäsenyys, vaikka tuollainen muotoseikka sitten olisikin vielä toteutumatta.
 
Olen aivan samaa mieltä tuon Pesosen kanssa. Kyllä Suomen ulkopolitiikka on ollut aivan h#lvetin vaarallista ja hyväuskoista. Kun nämä asiat tullaan joskus kampaaman kunnolla läpi, niin kyllä historioitsijoiden tuomio tulee olemaan todella tyly.
Kyllä, vaarallista ja hyväuskoista, mutta tulee muistaa että kansa valitsee vaaleilla poliitikkonsa, poliitikoilla ei ole ollut mahdollisuutta vaihtaa kansaa sellaiseksi, jotka kannattavat NATOa. Syy Suomen pitkään NATOttomaan historiaan on siis kansan, eikä poliittisen johdon.
 
Norjan yms. mallit pitää unohtaa. Siinä liikkumavaran maksimoijat on oikeassa. Käytännössä voi olla edistämättä, mutta ideologisesti/lähtökohtaisesti niistä ei pidä tehdä mahdottomia. Jotta ei ajauduta ulos koko keskustelusta, kun niiden (ydinaseet) olemassaolo jossain vaikuttaa joka tapauksessa. Sekä on poliittisesti mm. Marinin tasolla julki tunnustettu syy miksi Nato on vielä lisäarvo.
Ydinaseiden osalta taitaisi olla tarpeen muuttaa omaa lainsäädäntöämme, mutta en pidä asiaa mitenkään kiireellisimpien joukkoon kuuluvana. Ei niitä tänne ole tarpeen rauhan aikana sijoittaa, mutta jos sotatilassa Suomeakin puolustava ja ydinasetta kantava NATOvaltion lentokone saisi osuman Suomen yllä, pitäisi sillä olla mahdollisuus hätälaskuun Suomen maaperälle siten ettei lentäjiä pidätetä, ja aseet palautetaan niiden omistavaltiolle alkuperäistä käyttöä varten ilman lainsäädännöllisiä esteitä, kuten maahantuontikieltoa. Liittymissopimukseen ei siis todellakaan kannata kirjauttaa mitään esteitä myöskään ydinaseiden suhteen, ja lainsäädännöstäkin niiden sisältöä tulisi tarvittaessa tarkistaa siten ettei tahattomalla maahantuonnilla ole kielteisiä seurauksia. Toki venäjän sabotaasitarkoituksessa tapahtuva maahantuonti tulisi edelleen pitää kriminalisoituna, riippumatta onko tahallisuus todistettavissa. Pykälien muotoiluun olisi siis syytä keskittyä kunnolla, jotta ne toimisivat kaikissa tilanteissa järkevällä tavalla, eikä kaikkia skenaarioita ole välttämättä helppoa ennakoida.
 
Monen Ukrainassa sotivan suomalaisen mielestä ryssä ei montaa päivää Suomen alueella hilluisi, jos samalla taktiikalla tänne yrittäisivät.

Ne panssarikolonnat saisivat todella lämpimän vastaanoton sulutteiden, miinojen, raskaan tykistön, ilmavoimien ja sinkopartioiden toimesta. Suomen maasto on jotakuinkin ihanteellinen alusta jalkaväen liikkuvalle taistelutavalle panssareita vastaan.

Varmaan niin. Mutta onhan sota pelkästään jo alkaessaan käsittämätön katastrofi. Ja jos nuo Ukrainassa käytetyt about 2000 ohjusta olisi tippuneet tänne, olisihan koko maan infra jo pahassa kondiksessa. Lisäksi tuo sotahan Ukrainassa koko ajan käynnissä. Mistä sen tietää mitä siellä vielä tapahtuu ?

Ehkä ne nyt USA:n tuella saavat ryssät hätistettyä pois, mutta kyllä voi käydä niinkin, että rintamat jämähtävät paikalleen ja kestää vuosia. Mitä tuollainen vuosia kestävä sota tekee kohdevaltion taloudelle ja nuorille sukupolville ? Niinpä.
 
Ydinaseiden osalta taitaisi olla tarpeen muuttaa omaa lainsäädäntöämme, mutta en pidä asiaa mitenkään kiireellisimpien joukkoon kuuluvana. Ei niitä tänne ole tarpeen rauhan aikana sijoittaa, mutta jos sotatilassa Suomeakin puolustava ja ydinasetta kantava NATOvaltion lentokone saisi osuman Suomen yllä, pitäisi sillä olla mahdollisuus hätälaskuun Suomen maaperälle siten ettei lentäjiä pidätetä, ja aseet palautetaan niiden omistavaltiolle alkuperäistä käyttöä varten ilman lainsäädännöllisiä esteitä, kuten maahantuontikieltoa. Liittymissopimukseen ei siis todellakaan kannata kirjauttaa mitään esteitä myöskään ydinaseiden suhteen, ja lainsäädännöstäkin niiden sisältöä tulisi tarvittaessa tarkistaa siten ettei tahattomalla maahantuonnilla ole kielteisiä seurauksia. Toki venäjän sabotaasitarkoituksessa tapahtuva maahantuonti tulisi edelleen pitää kriminalisoituna, riippumatta onko tahallisuus todistettavissa. Pykälien muotoiluun olisi siis syytä keskittyä kunnolla, jotta ne toimisivat kaikissa tilanteissa järkevällä tavalla, eikä kaikkia skenaarioita ole välttämättä helppoa ennakoida.

Oletko ihan tosissasi tuon pidättämisskenaarion suhteen? Itse olen elänyt sellaisessa uskossa ja huomannut myös empiirisesti, että sotatilassa valtiokoneistot puuttuvat ainoastaan niihin rikoksiin, joihin puuttuminen edistää valtion sotilaallisia tai poliittisia tavoitteita. Voin olla tietysti aivan väärässäkin ja Leopard 2A6-vaunu poistuu panssariprikaatin vahvuudesta lavetilla heti, kun ajoneuvoasetuksen mukainen heijastin on kadonnut.

Yhdysvaltojen B-2 ydinpommeineen ja miehistöineen jos jää kaniin Suomeen, niin voidaan sen jälkeen odottaa saavamme helvetisti apua lännestä itsekin…
 
Varmaan niin. Mutta onhan sota pelkästään jo alkaessaan käsittämätön katastrofi. Ja jos nuo Ukrainassa käytetyt about 2000 ohjusta olisi tippuneet tänne, olisihan koko maan infra jo pahassa kondiksessa. Lisäksi tuo sotahan Ukrainassa koko ajan käynnissä. Mistä sen tietää mitä siellä vielä tapahtuu ?

Ehkä ne nyt USA:n tuella saavat ryssät hätistettyä pois, mutta kyllä voi käydä niinkin, että rintamat jämähtävät paikalleen ja kestää vuosia. Mitä tuollainen vuosia kestävä sota tekee kohdevaltion taloudelle ja nuorille sukupolville ? Niinpä.

Varmasti. Toisaalta sitä varten EKP:llä on setelipaino ja Keski-Eurooppa täynnä tuotantokapasiteettia. EU-säädöksiin ammattini puolesta perehtyneenä voin todeta, että raha tai infra olisi viimeisiä asioita, joita Suomen kannattaisi tuossa tilanteessa miettiä. Lisäksi on olemassa tiettyjä asioita, joita sotaa käyvä EU-jäsenmaa saa jopa ”pakko-ottaa” muilta jäsenmailta. Näitä hommia on mietitty valmiiksi niin pitkälle, että vaikka koko Helsinki ja sen instituutiot olisivat tuhoutuneet, niin tällöin sotilaiden ja virkamiesten palkat tulee suoraan EKP:sta. Sotatilanteessa tai jälleenrakentamisessa EU-jäsenmaalla ei olisi taloushuolia. Sanaton sopimus on, että piikki on auki niin kauan kun pystyssä seisoo yksikin mies.

Nyt sitten jokainen voi tahollansa miettiä, miksi esim. Paavo Väyrynen ja Ano Turtiainen ovat niin EU-kriittisiä…
 
Oletko ihan tosissasi tuon pidättämisskenaarion suhteen? Itse olen elänyt sellaisessa uskossa ja huomannut myös empiirisesti, että sotatilassa valtiokoneistot puuttuvat ainoastaan niihin rikoksiin, joihin puuttuminen edistää valtion sotilaallisia tai poliittisia tavoitteita. Voin olla tietysti aivan väärässäkin ja Leopard 2A6-vaunu poistuu panssariprikaatin vahvuudesta lavetilla heti, kun ajoneuvoasetuksen mukainen heijastin on kadonnut.

Yhdysvaltojen B-2 ydinpommeineen ja miehistöineen jos jää kaniin Suomeen, niin voidaan sen jälkeen odottaa saavamme helvetisti apua lännestä itsekin…
Oisko parempi olla jossittelematta. Kenenkään . Asiat asioina. Ulkopolitiikka on isojen poikien leikkiä jossa
sannamarinit on hiekkalaatikko tyttösiä globaalissa maailmankuvassa. En ymmärrä kikkelimiekkailua tai jalastoille nostamista.
Jos nyt saatas Nato tänne ni mennään sen mukana.
Tähän asti Suomi ollut idän suuntaan hyvissä väleissä mutta nyt se aika ohitse.
Piste.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top