V. Levola
Kapteeni
Näin minäkin sen näkisin, ikävä kyllä. Kaikki muu on vain toiveajattelua.
- Status
Näin minäkin sen näkisin, ikävä kyllä. Kaikki muu on vain toiveajattelua.
STI_Tactical9mm
Kenraali
Tuolla kattava lista eri maiden puolustusmenoista, suhteessa bkt:hen, vuosilta -10, -11, -12
https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/fields/2034.html#fi
Ja joidenkin maiden kohdalla tehty myös uusia päivityksiä. Mielenkiintoista, että vuonna -13 pikkuinen naapurimme, Eesti, pääsi jo 2%:iin bkt:sta. Hyvä että edes jossain yrittävät.
Honcho
SMLNKO M/83
Laitanpa vielä kahteen pointtiin päivitettynä ja kiteytetysti, miten voisin siirtyä heti tuonne "kyllä"-puolelle (jos se olisi teknisesti mahdollista 
). Sinällään en pidä osallistumista Baltian tai jonkin muun maan puolustukseen mitenkään ylitsepääsemättömänä ongelmana, kunhan ei luoda mitään harhakuvia minnekään vähäväkisen ja vahvasti puolustuksellista asevelvollisuusarmeijaa toivottavasti jatkossakin ylläpitävän maan mahdollisuuksista panostaa tuohon resursseja rampauttamatta samalla omaa puolustuskykyä (naapurin tai avaruusolioiden kostotoimia ajatellen). Hieman suurempi määrä ammattisotilaita / sopimussotilaita joita tämän velvoitteen takia varmasti syntyisi ei tietenkään ole noin periaatteessa pahitteeksi maanpuolustuksen kannalta nykytilanteessa, kunhan tätä ei tehdä leikkaamalla rajusti reserviä. Liittoutumisen henkinen vaikutus on myös suuri, kun tuntuu siltä että meillä on voimaa ja kavereita takanamme, riippumatta siitä miten hyvin tämä sitten ihan oikeasti taistelukentällä näkyy.
1) PUOLUSTUSSUUNNITELMA myös Suomea vastaan suunnatun "erillissodan" varalle on mielestäni ehdoton edellytys sille, että voidaan olettaa tositilanteessa avun todennäköisesti realisoituvan. Eli tiedossa pitää olla suurin piirtein avun antaja, määrä ja laatu. Lennosta suunnitellen asioista tulee sekava häröpallo ja kaikessa kestää niin pitkään että tilanne on helposti jo liian paha kun mitään apua ehditään saada paikalle. Suunnitelman puuttuminen altistaa asian myös liikaa vieraan maan poliitikkojen vempuloinneille, jo harjoitellun suunnitelman vesitys on nolompaa kuin avun vesitys jo ennen suunnittelua lennosta. Baltian maat joutuivat heikon neuvotteluasemansa takia odottamaan omia suunnitelmiaan pitkään, ja nekin ovat mielestäni aika heppoisella tolalla (viedään pikkumäärä sotilaita maahan ja jos näitä vastaan hyökätään niin sitten viedään lisää). Olisiko meidän neuvotteluasemamme, paradoksaalisesti johtuen juuri Baltian hankaluudesta ja meidän avainroolistamme sen helpottamisessa pelkällä sijainnillamme ja jäsenyydellämme, sen verran parempi että saisimme kunnollisen puolustussuunnitelman? Tätä helpottaa mielestäni se kun meidän osaltamme se tarkoittaisi nimenomaan ilmavoimia joita nyt on luonnollisesti helpompi siirrellä kuin raskaita maajoukkoja. Väitän että karu totuus rajamaan kannalta on, että jos ei ole harjoiteltua suunnitelmaa, niin ei voi realistisesti toivoa merkityksellistä ja nopeaa apua. Neuvotteluasemaamme parantaisi myös seuraavan USA:n riskiä keventävän pointin nro 2 toteutuminen:
2) SITOUTUMINEN OMAN PUOLUSTUKSEN YLLÄPITOON vaadittaisiin laajalla rintamalla kotimaan poliitikkojen taholta, jotta varmistutaan siitä että ymmärretään suomalaisten olevan sekä ensikädessä että viimekädessä kaikissa tilanteissa päävastuullisia ja ääritilanteessa ainoita vastuullisia Suomen alueellisesta koskemattomuudesta. Tämä sitoutuminen tulisi kirjata myös sopimuksen muotoon (laki taitaa olla liikaa vaadittu?) millä vahvistetaan ettei reserviä leikata tietyn nuppiluvun alle, määrärahoja lasketa esimerkiksi tietyn bkt-suhteen alle ja kriittisiin puolustusvälinehankintoihin taataan jokin minimitaso esim. euromääräisesti riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Jos ei paperia ole niin liittymishetken lupauksista tullaan lipsumaan VARMASTI ennen pitkää. Liian monen poliitikon ja etenkin kansalaisen ymmärrys sodankäynnistä rajoittuu Persianlahden ja Kosovon operaatioiden ym. seuraamiseen telkkari-inserteistä joissa näyttää siltä että ylivertainen teknologia hoitaa homman kotiin. Olisi myös tajuttava NATOn riippuvuus Pohjoisamerikkalaisesta jäsenmaasta, enkä tarkoita Kanadaa. Pitkällä tähtäimellä NATOn hyödyt ja haitat jakautuvat hyvin epätasaisesti enkä usko että USA jaksaa loputtomasti jatkaa myöntämiään avoimia shekkejä armeijansa apuun liittyen, ja puolustuksessa on ajateltava myös tilannetta 30-50 vuoden päästä. Näin ollen, jos turvatakuisiin vedoten vähennetään SA-vahvuutta 100t nupilla ja käytännössä luovutaan ilmavoimista, niin saa olla aika julmetun optimistinen NATOn (eli pieniä myötätuntoapuja lukuunottamatta USAn) avun suhteen tästä ikuisuuteen jotta päästään käytännössä edes nykytason puolustuskykyyn.
Nyt pitäisi Suomessa sekä NATO-kannattajien että vastustajien/epäilijöiden vetää pää pois poterosta (tai joidenkin kohdalla Aunuksesta) ja alkaa keskustelemaan tästä asiasta ihan realistisesti ja asialinjalla. Molemmista ryhmistä modernista sodankäynnistä, logistiikan vaikeudesta, ym. heikosti perillä olevia pitää valistaa objektiivisilla faktoilla. Kannattajien "diplomaattisiiven" tai ilkeästi sanottuna idealististen haihattelijoiden pitää suitsia heikosti tosimaailman kanssa korreloivaa väitettä "demokraattisten vapaiden länsimaiden NATO-perheestä" kun todellisuudessa kyseessä on kaikin puolin arvomaailmaltaan ja taloudellisilta ja sotilaallisilta kyvyiltään heterogeeninen joukko maita jotka ovat halunneet USAn asevoimien paalutuksen alueensa koskemattomuudelle. Vastustajien "taistolaissiipeä" ei saa käännytettyä koskaan mutta ne pitää vain jättää huomiotta pienehkönä vähemmistöryhmänä. Huonoimpana NATO-keskustelumallina pidän juuri tätä mikä Suomessa on ollut eli huudellaan hetki vanhoja argumentteja poteroista ja sitten yhteisymmärryksessä sovitaan että päätöstä lykätään aina taas X vuotta...ehkä tässä viimeisimmässä kierroksessa oli minimaalisia positiivisia kehityksiä nähtävissä, mutta vain minimaalisia.
). Sinällään en pidä osallistumista Baltian tai jonkin muun maan puolustukseen mitenkään ylitsepääsemättömänä ongelmana, kunhan ei luoda mitään harhakuvia minnekään vähäväkisen ja vahvasti puolustuksellista asevelvollisuusarmeijaa toivottavasti jatkossakin ylläpitävän maan mahdollisuuksista panostaa tuohon resursseja rampauttamatta samalla omaa puolustuskykyä (naapurin tai avaruusolioiden kostotoimia ajatellen). Hieman suurempi määrä ammattisotilaita / sopimussotilaita joita tämän velvoitteen takia varmasti syntyisi ei tietenkään ole noin periaatteessa pahitteeksi maanpuolustuksen kannalta nykytilanteessa, kunhan tätä ei tehdä leikkaamalla rajusti reserviä. Liittoutumisen henkinen vaikutus on myös suuri, kun tuntuu siltä että meillä on voimaa ja kavereita takanamme, riippumatta siitä miten hyvin tämä sitten ihan oikeasti taistelukentällä näkyy.1) PUOLUSTUSSUUNNITELMA myös Suomea vastaan suunnatun "erillissodan" varalle on mielestäni ehdoton edellytys sille, että voidaan olettaa tositilanteessa avun todennäköisesti realisoituvan. Eli tiedossa pitää olla suurin piirtein avun antaja, määrä ja laatu. Lennosta suunnitellen asioista tulee sekava häröpallo ja kaikessa kestää niin pitkään että tilanne on helposti jo liian paha kun mitään apua ehditään saada paikalle. Suunnitelman puuttuminen altistaa asian myös liikaa vieraan maan poliitikkojen vempuloinneille, jo harjoitellun suunnitelman vesitys on nolompaa kuin avun vesitys jo ennen suunnittelua lennosta. Baltian maat joutuivat heikon neuvotteluasemansa takia odottamaan omia suunnitelmiaan pitkään, ja nekin ovat mielestäni aika heppoisella tolalla (viedään pikkumäärä sotilaita maahan ja jos näitä vastaan hyökätään niin sitten viedään lisää). Olisiko meidän neuvotteluasemamme, paradoksaalisesti johtuen juuri Baltian hankaluudesta ja meidän avainroolistamme sen helpottamisessa pelkällä sijainnillamme ja jäsenyydellämme, sen verran parempi että saisimme kunnollisen puolustussuunnitelman? Tätä helpottaa mielestäni se kun meidän osaltamme se tarkoittaisi nimenomaan ilmavoimia joita nyt on luonnollisesti helpompi siirrellä kuin raskaita maajoukkoja. Väitän että karu totuus rajamaan kannalta on, että jos ei ole harjoiteltua suunnitelmaa, niin ei voi realistisesti toivoa merkityksellistä ja nopeaa apua. Neuvotteluasemaamme parantaisi myös seuraavan USA:n riskiä keventävän pointin nro 2 toteutuminen:
2) SITOUTUMINEN OMAN PUOLUSTUKSEN YLLÄPITOON vaadittaisiin laajalla rintamalla kotimaan poliitikkojen taholta, jotta varmistutaan siitä että ymmärretään suomalaisten olevan sekä ensikädessä että viimekädessä kaikissa tilanteissa päävastuullisia ja ääritilanteessa ainoita vastuullisia Suomen alueellisesta koskemattomuudesta. Tämä sitoutuminen tulisi kirjata myös sopimuksen muotoon (laki taitaa olla liikaa vaadittu?) millä vahvistetaan ettei reserviä leikata tietyn nuppiluvun alle, määrärahoja lasketa esimerkiksi tietyn bkt-suhteen alle ja kriittisiin puolustusvälinehankintoihin taataan jokin minimitaso esim. euromääräisesti riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Jos ei paperia ole niin liittymishetken lupauksista tullaan lipsumaan VARMASTI ennen pitkää. Liian monen poliitikon ja etenkin kansalaisen ymmärrys sodankäynnistä rajoittuu Persianlahden ja Kosovon operaatioiden ym. seuraamiseen telkkari-inserteistä joissa näyttää siltä että ylivertainen teknologia hoitaa homman kotiin. Olisi myös tajuttava NATOn riippuvuus Pohjoisamerikkalaisesta jäsenmaasta, enkä tarkoita Kanadaa. Pitkällä tähtäimellä NATOn hyödyt ja haitat jakautuvat hyvin epätasaisesti enkä usko että USA jaksaa loputtomasti jatkaa myöntämiään avoimia shekkejä armeijansa apuun liittyen, ja puolustuksessa on ajateltava myös tilannetta 30-50 vuoden päästä. Näin ollen, jos turvatakuisiin vedoten vähennetään SA-vahvuutta 100t nupilla ja käytännössä luovutaan ilmavoimista, niin saa olla aika julmetun optimistinen NATOn (eli pieniä myötätuntoapuja lukuunottamatta USAn) avun suhteen tästä ikuisuuteen jotta päästään käytännössä edes nykytason puolustuskykyyn.
Nyt pitäisi Suomessa sekä NATO-kannattajien että vastustajien/epäilijöiden vetää pää pois poterosta (tai joidenkin kohdalla Aunuksesta) ja alkaa keskustelemaan tästä asiasta ihan realistisesti ja asialinjalla. Molemmista ryhmistä modernista sodankäynnistä, logistiikan vaikeudesta, ym. heikosti perillä olevia pitää valistaa objektiivisilla faktoilla. Kannattajien "diplomaattisiiven" tai ilkeästi sanottuna idealististen haihattelijoiden pitää suitsia heikosti tosimaailman kanssa korreloivaa väitettä "demokraattisten vapaiden länsimaiden NATO-perheestä" kun todellisuudessa kyseessä on kaikin puolin arvomaailmaltaan ja taloudellisilta ja sotilaallisilta kyvyiltään heterogeeninen joukko maita jotka ovat halunneet USAn asevoimien paalutuksen alueensa koskemattomuudelle. Vastustajien "taistolaissiipeä" ei saa käännytettyä koskaan mutta ne pitää vain jättää huomiotta pienehkönä vähemmistöryhmänä. Huonoimpana NATO-keskustelumallina pidän juuri tätä mikä Suomessa on ollut eli huudellaan hetki vanhoja argumentteja poteroista ja sitten yhteisymmärryksessä sovitaan että päätöstä lykätään aina taas X vuotta...ehkä tässä viimeisimmässä kierroksessa oli minimaalisia positiivisia kehityksiä nähtävissä, mutta vain minimaalisia.
V. Levola
Kapteeni
Honchon kirjoituksessa on hyvä pointteja, joista yhtä on syytä korostaa: mahdoillinen NATO-jäsenyys ei sinällään tee meitä autuaiksi, olisi virhe tuudittautua pelkästään sen varaan. Ainoa maa, jolla on moraalinen velvollisuus puolustaa Suomea on Suomi itse: keneltäkään muulta sitä ei voi vaatia. Minusta olisi kuitenkin hyvä, että meidän ei tarvitsisi puolustautua yksin.
Usein argumentoidaan, että muiden länsimaiden kanssa ei kannata tehdä sopimuksia, koska ne eivät niitä kuitenkaan pidä. Osa tarjoaa vaihtoehtoina jonkinlaista YYA 2.0 tai epämääräistä puolueettomuutta. Mutta kuinka luotettava sopimuskumppani Venäjä sitten on? Varsinkin, jos se päättää tavalla tai toisella varmistaa Suomen "puolueettomuuden"?
Usein argumentoidaan, että muiden länsimaiden kanssa ei kannata tehdä sopimuksia, koska ne eivät niitä kuitenkaan pidä. Osa tarjoaa vaihtoehtoina jonkinlaista YYA 2.0 tai epämääräistä puolueettomuutta. Mutta kuinka luotettava sopimuskumppani Venäjä sitten on? Varsinkin, jos se päättää tavalla tai toisella varmistaa Suomen "puolueettomuuden"?
Honcho
SMLNKO M/83
Venäjällä on luonnehäiriöinen suhtautumistapa 'ystäviinsä'. Se haluaa ilmeisesti aidosti olla pidetty ja arvostettu, muttei tajua että toisten patistaminen, jatkuvat voimanosoitukset ja toisen heikommuudesta muistuttaminen ym. nimenomaan tekevät sen ettei sen kanssa haluta olla todellisia ystäviä, vaan sitä vastaan varustaudutaan jos ymmärretään. Aito ystävyys ihmisten ja maiden välillä kasvaa luottamuksesta, molemminpuoleisesta kunnioituksesta ja koko asian vapaaehtoisuudesta. Venäjä ajattelee niin lyhytnäköisesti että pitää "väkisin" jonkun toiseen suuntaan lähtevän maan lähellään mutta samalla tulee etäännyttäneeksi paljon maita jotka olisivat halunneet olla sen kanssa hyvää pataa. Siis puhun nimenomaan asiasta siinä määrin kuin valtiot muutenkaan voivat olla "ystäviä".
E: Me siis olemme venäläisen katsantotavan mukaan niitä, jotka olemme suurin piirtein parhaita kavereita ikinä ja ymmärrämme heidän näkökantojaan EU:ssa ym. Mutta täällä sitä vaan varustaudutaan heidän aggressioidensa varalta, silti. Pitäisikö siellä puolella rajaa tehdä jotain johtopäätöksiä?
Torrakko
Kapteeni
Jos suurempi sota syttyisi niin meikäläiset voisi myös hiljentää ydinvoimalla. Ei tämän armeijan yli kuitenkaan kovin helposti juosta ei ainakaan ns. vähillä tappioilla. Miten kävisi jos vaikka Kainuun prikaatin pihalla räjähtäisi 150kt ydinpommi noin ikään varoituksena? Kajaani olisi ainakin entinen ihan jo säteilyn puolesta. Asuko siellä rapiat 30 tuhatta henkee niin niistä vaikka 60% kuolisi + prikaatilla ollut henkilöstö/alokkaat eli iskussa kuolisi noin 20000 tuhatta henkeä.
Benelli
Respected Leader
kaislajääkäri
Eversti
Suomen Nato-jäsenyydestä julkisuudessa käytävällä ns. keskustelulla on kaksi johtoajatusta: a) sitä ei oikeastaan voi käydä, koska nyt ei ole sopiva hetki (eipä tietenkään, koskapa olisi?) b) siitä ei kannata keskustella, koska Suomi voisi joutua osallistumaan muiden mm. Baltian maiden puolustamiseen (eipä tietenkään, koska meidän kuuluu saada apua vaikka emme avustakaan ketään muita). Loogista.
Honcho
SMLNKO M/83
Joo, kyllähän tässä se on että jos Venäjä haluaa ihan Natsi-Saksaksi tai ISISiksi ruveta niin ei ole hirveästi tsänssejä jäljellä. Siinä tilanteessa tietysti voisi, Tuntematonta lainaten, sanoa, että sienipilvi sanoisi että "Voi voitettuja", mutta räjähdyksen kaiussa olisi aika vahvasti myös "Voi voittajia". Eipä tuo kyllä paljon lohduttaisi meidän näkökulmasta.
Honcho
SMLNKO M/83
Kyllä. Tämä on se aivan pöyristyttävä asia, kun ei voi edes asiallisesti keskustella niin miten ikinä muka tehtäisiin joku päätös? Ellei sitten tosiaan lähdetä siihen että päätös tehdään ensin ja sitten keskustellaan myöhemmin, mikä olisi aika radikaalia.
Jos Venäjä oikeasti on kieltänyt keskustelun aiheesta, niin mielestäni pitäisi olla pokkaa katsoa kortit, samalla kun panostettaisiin pari vuotta oikein tosissaan kertausharjoituksiin (puhun siis sellaisesta tasosta että olisi 30t ukkoa tyyliin koko ajan aseissa tai lyhyellä hälytysvalmiudella). Luulen että kyse on ennemminkin poliitikkojen löysyydestä, asiaa on helppo lykkäillä ikuisuuksia.
Höpsis, sankarillinen puolllustustaistelu siitä vasta saisi vauhtia.
Honcho
SMLNKO M/83
Meinasin laittaa tähän jonkin edustavan Hiroshima-henkilön kuvan ja tekstin, että "havuja perkele!" mutta se löi yli jopa minunkin musta huumori -asteikostani.
Benelli
Respected Leader
Älkääkä unohtako jodi tabletteja.
Vakavasti ottaen ydinaseiden käyttöön meitä vastaan tai meidän alueella varaudutaan myös ilman että oltaisiin heti kädet pystyssä eikä olla edes NATO aiheen ulkopuolella. Meillähän olisi esimerkiksi mahdollisesti enemmän potilaita kuin mitä meidän oma sairaanhoito voisi käsitellä.
Vaikka tietysti asutus on meillä sen verran keskittynyttä ja kaupungit niin pieniä että Death Zone eli se alue johon jääneitä ihmisiä ei edes yritetä auttaa, saattaa loppua vasta taajama alueen ulkopuolella.
Ja jokin mahdollisuus vastaiskuun on suurempi pelote kuin ei mahdollisuutta vastaiskuun.
Vakavasti ottaen ydinaseiden käyttöön meitä vastaan tai meidän alueella varaudutaan myös ilman että oltaisiin heti kädet pystyssä eikä olla edes NATO aiheen ulkopuolella. Meillähän olisi esimerkiksi mahdollisesti enemmän potilaita kuin mitä meidän oma sairaanhoito voisi käsitellä.
Vaikka tietysti asutus on meillä sen verran keskittynyttä ja kaupungit niin pieniä että Death Zone eli se alue johon jääneitä ihmisiä ei edes yritetä auttaa, saattaa loppua vasta taajama alueen ulkopuolella.
Ja jokin mahdollisuus vastaiskuun on suurempi pelote kuin ei mahdollisuutta vastaiskuun.
Paras hetki liittyä olisi NYT.
Venäjä on kiinni Ukrainassa ja huomattava osa suorituskykyisistä joukoista siellä tai rotaatiossa levossa sieltä, valmistautuen menemään uudelleen. Lisäksi Venäjä on täysin syönyt uskottavuutensa kansainvälisellä areenalla, joten jonkinlainen rähäinän lavastaminen olisi aivan selvää.
----------------
Mitä sitten voisimme odottaa avuista ja mitä apua meidän olisi annettavata kun puolustussuunnitelmia tälle maailmankolkalle laadittaisiin?
Apuja meille olisi ensinnäkin tiedusteluresursseja, ts. satelliittitiedustelua, AWACS-kykyä jne. Apua saattaisi olla myös lentokaölustoa, ja silloinhan huomaisimme että "kävi kamala säkä" kun meillä olisikin logistiikkaa valmiina jenkkikoneille ja aseille niihin. Itämerellä on Saksalla ja Puolalla laivastoresursseja, jotka osaltaav voisivat turvata merenkulkuamme. Maavoimaa en isommin odottaisi, mutta norjalaista ja/tai brittien ja/tai jenkkien nyt Norjaan varaamaa joukkoa saattaisi Pohjois-Suomeen riittää.
Jos Ruotsi olisi osa allianssia, sen merivoimat ja ilmavoimat ovat nykyisessä pienemmässä koossaan kuitenkin samankokoiset kuin omamme, ilmavoimat vielä tällä hetkellä noin 1½ kertaa, joten niilläkin on merkityksensä. Ruotsi saattaisi joutua jäsenyyssneuvotteluissaa lisäämään maavoimiensa kokoa jonkinverran (nyt noin 2½ prikaatia määrävahvuudeltaan) koska nykyinen organisaatio riittää vain yhteen paikkaan. Itse tietenkin toivoisi prikaatia Pohjois-Suomeen ja pataljoonaa Ahvenanmaalle. Nykyisellä vahvuudella tosin toivo on turha.
Ballistisen ohkjuksen torjuntaan kykenevän IT-kaluston saaminen joko maaperälle tai merelle lähistöön olisi tietenkin bonus.
Liitossa a-tarvike ja erinäköisten ohjusten saaminen olisi aivan eri asia kuin nykyisen orpopiru-puolustuksen aikana. Jäsenyys-alennuksen suuruutta en ole nähnyt, oten sen osuutta ja vaikutusta en lähde arvailemaan.
Miten joutuisimme liiton yhteiseen puolustukseen antamaan? Todettakoon, että jo liittymisemme olisi liitolle plussaa, koska se osaltaan varmistaisi paineen vähentymisen muualla. Tosin meitä EU:n jäsenenä muutenkin pidetään Venäjän pääesikunnan suunnitelmissa vihoollisena, joten sillä puolelella tilanne ei muuttuisi. Baltiaan joutuisimme todennäköisesti osallistumaan siten, että osallistuisimme Suomenlahden sulkuun (onko verkko jo tilattu ) ja oletan että jonkinlainen joukko lähtisi lahden yli jossain tilanteessa. Resrssimme väestöllisesti pienenä maana kuitenkin takaisi, että lukumäärä olisi säällinen. Tästähän mahdollisesti väännettäisiin jo liittymisprosessin aikana. Tällä hetkellä julkisuudessa on ollut että Baltian maavoimien vahvistukset tulisivat pääosin Puolasta, kun Puolaa taas vahvistaisi Saksa. En usko että tämä perusrakenne muuttuisi. Puolan väkiluku on vajaa 39 miljoonaa ja Saksan 80 miljoonaa, kun taas meidän 5,6 miljoonaa.
Kustannuksia on arvioitu olevan meille jyvitettynä liiton yhteisiin esikuntiin ja muihin kuluihin joku 20 M€ ja toinen mokoma palkkakuluja upseeristolle, jonka lähettäisimme liiton eri toimielimiin.
Baltian puolustukseen liittyy myös Ruotsi, joka tosin on antanut ns. solidaarisuusjulistuksen, muttta jolla ei ole minkäälaisia resurseja muutoin kuin näytösluontoisesti tätä täyttää. Saattaisivat joutua jäsenyysneuvotteluissa sitoutumaan osaltaan Baltian puolustukseen myös maavoimien osalta, joka taas tarkkoittaisi että vaikka eivät maavoimillaan Suomen puolustukseen osallistuisi, joutuisivat silti nostamaan maavoimiensa kokoa.
-----------------
Todettakoon myös, että millään IS:llä ei ole todellisia mahdollisuuksia uhata Turkkia ja vaikka hyökkäisivät Turkkiin ja Turkkilaukaisisi 5 §:n, meillä olisi kovin vähän järkeviä resursseja toimittaa sille maailmankolkalle.
Kriha-toiminta on mit on tänään, ja koska olemme jossakin mukana ja suurimmassa osassa emme, en näe kovin suurta eroa siinäkään. Naton varsinaisen tehtävän ulkopuolella jäsenmailla ei ole velvoitteita, vain poliittisesti arvioitavia intressejä mahdollisesti osallistua tai olla osallistumatta.
-------------
Liitytään NYT!
Venäjä on kiinni Ukrainassa ja huomattava osa suorituskykyisistä joukoista siellä tai rotaatiossa levossa sieltä, valmistautuen menemään uudelleen. Lisäksi Venäjä on täysin syönyt uskottavuutensa kansainvälisellä areenalla, joten jonkinlainen rähäinän lavastaminen olisi aivan selvää.
----------------
Mitä sitten voisimme odottaa avuista ja mitä apua meidän olisi annettavata kun puolustussuunnitelmia tälle maailmankolkalle laadittaisiin?
Apuja meille olisi ensinnäkin tiedusteluresursseja, ts. satelliittitiedustelua, AWACS-kykyä jne. Apua saattaisi olla myös lentokaölustoa, ja silloinhan huomaisimme että "kävi kamala säkä" kun meillä olisikin logistiikkaa valmiina jenkkikoneille ja aseille niihin. Itämerellä on Saksalla ja Puolalla laivastoresursseja, jotka osaltaav voisivat turvata merenkulkuamme. Maavoimaa en isommin odottaisi, mutta norjalaista ja/tai brittien ja/tai jenkkien nyt Norjaan varaamaa joukkoa saattaisi Pohjois-Suomeen riittää.
Jos Ruotsi olisi osa allianssia, sen merivoimat ja ilmavoimat ovat nykyisessä pienemmässä koossaan kuitenkin samankokoiset kuin omamme, ilmavoimat vielä tällä hetkellä noin 1½ kertaa, joten niilläkin on merkityksensä. Ruotsi saattaisi joutua jäsenyyssneuvotteluissaa lisäämään maavoimiensa kokoa jonkinverran (nyt noin 2½ prikaatia määrävahvuudeltaan) koska nykyinen organisaatio riittää vain yhteen paikkaan. Itse tietenkin toivoisi prikaatia Pohjois-Suomeen ja pataljoonaa Ahvenanmaalle. Nykyisellä vahvuudella tosin toivo on turha.
Ballistisen ohkjuksen torjuntaan kykenevän IT-kaluston saaminen joko maaperälle tai merelle lähistöön olisi tietenkin bonus.
Liitossa a-tarvike ja erinäköisten ohjusten saaminen olisi aivan eri asia kuin nykyisen orpopiru-puolustuksen aikana. Jäsenyys-alennuksen suuruutta en ole nähnyt, oten sen osuutta ja vaikutusta en lähde arvailemaan.
Miten joutuisimme liiton yhteiseen puolustukseen antamaan? Todettakoon, että jo liittymisemme olisi liitolle plussaa, koska se osaltaan varmistaisi paineen vähentymisen muualla. Tosin meitä EU:n jäsenenä muutenkin pidetään Venäjän pääesikunnan suunnitelmissa vihoollisena, joten sillä puolelella tilanne ei muuttuisi. Baltiaan joutuisimme todennäköisesti osallistumaan siten, että osallistuisimme Suomenlahden sulkuun (onko verkko jo tilattu
) ja oletan että jonkinlainen joukko lähtisi lahden yli jossain tilanteessa. Resrssimme väestöllisesti pienenä maana kuitenkin takaisi, että lukumäärä olisi säällinen. Tästähän mahdollisesti väännettäisiin jo liittymisprosessin aikana. Tällä hetkellä julkisuudessa on ollut että Baltian maavoimien vahvistukset tulisivat pääosin Puolasta, kun Puolaa taas vahvistaisi Saksa. En usko että tämä perusrakenne muuttuisi. Puolan väkiluku on vajaa 39 miljoonaa ja Saksan 80 miljoonaa, kun taas meidän 5,6 miljoonaa. Kustannuksia on arvioitu olevan meille jyvitettynä liiton yhteisiin esikuntiin ja muihin kuluihin joku 20 M€ ja toinen mokoma palkkakuluja upseeristolle, jonka lähettäisimme liiton eri toimielimiin.
Baltian puolustukseen liittyy myös Ruotsi, joka tosin on antanut ns. solidaarisuusjulistuksen, muttta jolla ei ole minkäälaisia resurseja muutoin kuin näytösluontoisesti tätä täyttää. Saattaisivat joutua jäsenyysneuvotteluissa sitoutumaan osaltaan Baltian puolustukseen myös maavoimien osalta, joka taas tarkkoittaisi että vaikka eivät maavoimillaan Suomen puolustukseen osallistuisi, joutuisivat silti nostamaan maavoimiensa kokoa.
-----------------
Todettakoon myös, että millään IS:llä ei ole todellisia mahdollisuuksia uhata Turkkia ja vaikka hyökkäisivät Turkkiin ja Turkkilaukaisisi 5 §:n, meillä olisi kovin vähän järkeviä resursseja toimittaa sille maailmankolkalle.
Kriha-toiminta on mit on tänään, ja koska olemme jossakin mukana ja suurimmassa osassa emme, en näe kovin suurta eroa siinäkään. Naton varsinaisen tehtävän ulkopuolella jäsenmailla ei ole velvoitteita, vain poliittisesti arvioitavia intressejä mahdollisesti osallistua tai olla osallistumatta.
-------------
Liitytään NYT!
Torrakko
Kapteeni
Venäjä luo kykyä taistella monen rintaman sotaa joten Ukrainan rinnalle mahtuu sitten toinenkin kriisi. Natoon ei pääse jos on aluekiistoja yms. joten "helpoin" olisi estää Suomen liittoutuminen valtaamalla joku hyvä paikka jota puolustaa.
Mitään ISIS:tä vastaan ei tarvii Natoa mobilisoida. Nykyinen ilma-operaatio ja alueella olevat paikalliset asevoimat sitten moppaa loput mitä iskut ei tavottanu. Ehkä sitten jos ISIS käsittäisi muutaman arabi valtion ja 5 miljoonaisen armeijan.
Mitään ISIS:tä vastaan ei tarvii Natoa mobilisoida. Nykyinen ilma-operaatio ja alueella olevat paikalliset asevoimat sitten moppaa loput mitä iskut ei tavottanu. Ehkä sitten jos ISIS käsittäisi muutaman arabi valtion ja 5 miljoonaisen armeijan.
YliKoo
Greatest Leader
Entäpä jos oletus on, että noita paria vuotta ei ole käytössä. Voisi kuvitella että Putinin mielestä oikea aika seuraavalle siirrolle on nyt. Eurooppa hajallaan, Suomella ei vielä turvaa NATOsta. Kansa villitty sotahuumaan ja talous alkaa menemään tosissaan kuralle.
Riittää kun Venäjän telkkari kertoo, että nyt NATO tulee Suomen kautta. Alakurtti HUOMIO!
Edit: Foliohattu unohtui mainita
- Status