Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Onneksi elämme maassa, jossa eriävä mielipide on sallittua. Näillekin on jopa edustajansakin eduskunnassa (nutipää-Turd-iaisen muodossa), mutta meidän muiden onneksemme heillä ei ole valtaa eikä voimaa ja sitäkin vähemmän kunniaa! ;)
Sen takiahan Natoon pyritään että täällä saisi jatkossakin olla omaa mieltään asioista.
 
Minua vähän huolestuttaa Suomen poliitikkojen kyky pelata kovaa peliä.
Ei se kyky ole minkäänlainen ongelma, sitä kyllä löytyy, koska Suomi on EUn jäsen.
Poliitikkojemme halu pelata kovaa peliä onkin sitten jo tyystin eri asia, mutta ei tässä oikeasti vielä ole mitään kiirettä asian suhteen. Tilanne voi kuitenkin muuttua kun turvalupauksia antaneissa valtioissa on seuraavan kerran asiaan vaikuttavat vaalit. Esim USAssa tuo tarkoittaa presidentin vaaleja, Kongressin tai Senaatin osalta vaaleilla tuskin on juuri minkäänlaista vaikutusta meidän turvalupauksiimme, mutta presidentillä voi olla sitäkin enemmän.
 
Suurvisiirille täytyis varmaan tarjota Jättis-tuuttia:

f_lon_tov_russiaturkey_180827.jpg


 
Erdogan julkaisi näennäisesti omalla nimellään artikkelin Economistissä.


Recep Tayyip Erdogan on NATO expansion

Turkey’s president explains why his country is blocking Sweden and Finland from joining

The war in Ukraine challenged conventional wisdom about the rules-based international order, great power competition and Euro-Atlantic security. The most recent developments also breathed new life into nato, arguably the greatest military alliance in history.

Turkey has been a proud and indispensable nato ally for 70 years. Our country joined the alliance in 1952, having sent troops to Korea in defence of democracy and freedom. During the cold war and in its aftermath, Turkey has been a stabilising power and a force for good in the Middle East, the Caucasus and the Black Sea regions. Turkish troops, too, have deployed to many parts of the world, from Kosovo to Afghanistan, as part of nato missions.

At the same time, our country invested billions of dollars in its defence industry, bolstering its defensive capacity. That additional capacity resulted in the development of military products that have made their impact in various theatres of war, including Ukraine.

Indeed, Turkey’s increased capacity has also contributed to nato’s resilience and strength. Whereas our partners have always appreciated Turkish contributions to nato’s collective security mission, they quickly forgot about them when there were no threats to their national security. Our partners who only remember Turkey’s importance in turbulent times, such as the crisis in the Balkans, mistakenly thought that long-term stability could be achieved without Turkey. Thus, after the elimination of the immediate threat, they disregarded geopolitical realities and the potential threats that might emerge in the region. Needless to say, such pipe dreams turned out to be short-lived as a result of international crises.

The threats against international peace and security changed in recent years and that led many to believe that nato was an “obsolete” organisation that ceased to serve its purpose. Emmanuel Macron even said in 2019 that the alliance was experiencing “brain death”. The same folks questioned Turkey’s role within nato. That blend of extraordinary wishful thinking and extreme strategic myopia cost the alliance many years.

Nonetheless, Turkey refused to believe that the shortsighted and occasionally reckless attitudes of certain member states reflected the position of nato as a whole. Quite the contrary, we stressed nato’s importance and called on member states to take necessary steps, that included updating nato’s missions to cover emerging threats and making the organisation more relevant for new geopolitical and global challenges. That call was in line with our nation’s response to the international system’s deepening instability, too.

In this sense, Turkey argued that nato—like all other international organisations—had to implement certain reforms to cope with emerging security threats. Specifically on terrorism, the lack of collective action, in spite of direct attacks against many member states, undermined security co-operation and fuelled deep distrust among the citizens of nato countries about the organisation. Turkey highlighted that trend at all nato summits and maintained that international co-operation was vital for transforming the fight against terrorism. We wanted nato to co-operate better on intelligence and military issues when dealing with terror organisations, not only to prevent terrorist attacks but also to curb terrorist financing and recruitment within nato borders. We remain committed to that position.

Likewise, we made legitimate and necessary demands upon nato, as multiple civil wars broke out in Turkey’s neighbourhood, to ensure the security of our borders and airspace as well as human security, as the largest refugee wave since World War II had emerged in the region. Largely abandoned, our country dealt with all those crises by itself and paid a high price during that effort. Ironically, any steps taken under the nato umbrella would have prepared the alliance for future conflicts and crises at its borders.

The new state of affairs, which emerged out of the war in Ukraine, proves that Turkey’s expectations and calls were accurate. Certain member states, which suddenly appreciated Turkey’s geopolitical positioning as that conflict caused widespread disruption, saw that our nation had been right to take certain steps in the past. Turkey was right to ask nato members to prepare for coming geopolitical challenges and, in spite of those who argued that nato was irrelevant, Turkey was absolutely right to state that the organisation would be increasingly important.

As all nato allies accept Turkey’s critical importance to the alliance, it is unfortunate that some members fail fully to appreciate certain threats to our country. Turkey maintains that the admission of Sweden and Finland entails risks for its own security and the organisation’s future. We have every right to expect those countries, which will expect nato’s second-largest army to come to their defence under Article 5, to prevent the recruitment, fundraising and propaganda activities of the pkk, which the European Union and America consider a terrorist entity.

Turkey wants the candidate countries to curb the activities of all terrorist organisations and extradite the members of these organisations. We provided clear evidence to the authorities in these countries and waited for action from them. Also Turkey wants these countries to support the anti-terror operations of nato members. Terrorism is a threat for all members and the candidate countries should recognise this reality before joining. Unless they take necessary steps, Turkey will not change its position on this issue.

Furthermore, Turkey stresses that all forms of arms embargoes—such as the one Sweden has imposed on my country—are incompatible with the spirit of military partnership under the nato umbrella. Such restrictions not only undermine our national security but also damage nato’s own identity. Sweden’s and Finland’s uncompromising insistence on joining the alliance has added an unnecessary item to nato’s agenda.

Turkey’s objection to the admission of Sweden and Finland, which remained neutral up until the most recent developments, represents a decisive step taken on behalf of all nations that have been targeted by terrorist organisations to date. At the end of the day, terrorism has no religion, nation or colour. That each member state decisively stands up to any organisation that aims to harm the civilian population is one of nato’s core aims. No country enjoys any privilege in that regard.

When it comes to solving problems and promoting global peace and security, there may not always be shortcuts. Yet the path to success could be shortened by taking bold and necessary steps along the way. Where Sweden and Finland stand on the national security concerns and considerations of other countries, with which they would like to be allies, will determine to what extent Turkey would like to be allies with those states.

The ignorance and obtrusiveness of those who dare to question the relationship between Turkey, which has adopted a positive and constructive approach regarding the alliance’s expansion in the past, and nato does not change our stance. Our country, which is open to all forms of diplomacy and dialogue, strongly recommends that such focus be directed instead to persuading the candidates to change their positions. There is no authority in Ankara that can be told what to do by any country that is unwilling to fight terrorism. We believe that the reputation and the credibility of the alliance will be at risk, nato members follow double standards in regard to the fight against terrorism. ■

Oma analyysini: Erdogan haluaisi Naton taistelevan terrorismia vastaan, puolet artikkelista melkein sitä... Kun ei muut suostu hänen terrorismitouhuihin niin pistetään sitten Suomi ja Ruotsi hyppimään narulla jos vaikka. Tuo koko juttu vaikuttaa kyllä Erdoganin vaalikampanjalta...
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä on Maryan katkerana:

Vielä vuosi sitten oli toivoa ilmassa, että nuori naisvetoinen hallitus vie meidät kehityksessä eteenpäin. Nyt näyttää siltä, ettei ikä tai sukupuoli ole este sille, että turvallisuuden tunnetta haetaan menneisyydestä. Oli kyse koronan hoidosta tai Natosta.


Kaikki muut ovat väärässä ja hän on oikeassa, koska..öö..jenkit on sikoja! Ja mitähän se olisi ollut se "kehityksessä eteenpäin vieminen", mitä Abdulkarim vaatii: vaatimukset NATOn hajottamisesta? Onhan se kauheeta, että elämme demokratiassa, jossa enemmistö päättää, eikä Maryan Abdulkarim jenkkivihassaan.
 
Kuitenkin kaikitenkin...

olenko ainoa jolla alkaa tuntumaan että tässä avioliitossa on tämä honeymoon-vaihe päättymässä, ennen kuin päästiin edes kunnolla naimaan?
Suomessa on sellainen hyvin vanha sanonta kuin "Kun se pitkistyy, niin se mutkistuu". Mitä kauemmin tässä sulttaanin basaarissa istutaan, niin sitä todennäköisempää on, että muutkin soraäänet saavat tilaa. Tarkoitus oli runnoa tämä ns. ykkösellä alas, mutta se ei nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Oman henkisen hyvinvointini takia alan pikkuhiljaa valmistautua myös vaihtoehtoon, että tästä ei tule mitään. Eiköhän me siinä tapauksessa Ruotsin kanssa keksitä jotain, on meissä kahdestaankin tuolle pahvikarhulle pureksittavaa.
 
Itse näkisin tästä ulospääsyn Naton lähentymisellä Turkkiin, tuo Erdoganin artikkeli vaikuttaa tismalleen siltä että hänellä on kuva että Nato maat eivät auta häntä terrorismin torjunnassa... joka ei ihme jos USA aseistaa YPG:tä.

Yksi konkreettinen ratkaisu voisi olla Naton sisäinen sopimus jostakin terrorismiyhteistyöstä, jolla Erdogan voisi julistaa voiton koska Suomen ja Ruotsin tulisi allekirjoittaa se myös jos muutkin Nato-maat...
 
Höpö höpö näiden tappiopuheiden kanssa, alkaa mennä jo tyhmäksi tämä pessimismi.

Ollaan enemmän kuin jalka ovenraossa Natoon, lähes kaikki natomaat selväsanaisesti meidän puolella ja turvallisuustilanne parempi kuin koskaan. Yksi basaarikauppias ei tätä kaada, on miljoona eri reittiä miten voidaan diilejä hieroa tai jopa isojen poikien taholta Erdo pistää väkisin ruotuun.

Ei se hakemus sieltä Stoltenbergin pöydältä mihinkään häviä vaikka oltaisiin 10 vuotta tuulikaapissa. Se istuu siellä kunnes kaikilta tulee hyväksyntä, miten kauan siinä meneekään.
 
Höpö höpö näiden tappiopuheiden kanssa, alkaa mennä jo tyhmäksi tämä pessimismi.

Ollaan enemmän kuin jalka ovenraossa Natoon, lähes kaikki natomaat selväsanaisesti meidän puolella ja turvallisuustilanne parempi kuin koskaan. erYksi basaarikauppias ei tätä kaada, on miljoona eri reittiä miten voidaan diilejä hieroa tai jopa isojen poikien taholta Erdo pistää väkisin ruotuun.

Ei se hakemus sieltä Stoltenbergin pöydältä mihinkään häviä vaikka oltaisiin 10 vuotta tuulikaapissa. Se istuu siellä kunnes kaikilta tulee hyväksyntä, miten kauan siinä meneekään.
Jokaiselle tulee heikot hetkensä, mulla tekee just nyt tiukkaa Turkin kanssa koska en saa selvää perimmäisistä tarkoitusperistään. Ollaanko siellä vahvistamassa Erdoa vai ottamassa ohjeita Moskovasta?

Either way, tosiaan suoranaista hätää ei näköpiirissä lähivuosina ole näkymässä monistakin syistä. Sitten meillä nyt kuitenkin on jo se JEF olemassa ja siinä ainoastaan rehtejä ja demokraattisia maita mukana, veturina UK. Tuosta voisi tulla sellainen NATO Lite siihen asti kun taivaankannen osat ovat oikeassa asennossa.
 
Eiköhän sinne jäseneksi vielä päästä, mutta ei selvästikään niin nopeasti kuin alussa annettiin ymmärtää. Toivottavasti ei sentään vuosikausia jouduta odottamaan.

Yksimielisyysvaatimus päätöksenteon lähtökohtana on kyllä vähän ongelmallinen, se tässä on saatu käytännössä jo kokea.
 
Jokaiselle tulee heikot hetkensä, mulla tekee just nyt tiukkaa Turkin kanssa koska en saa selvää perimmäisistä tarkoitusperistään. Ollaanko siellä vahvistamassa Erdoa vai ottamassa ohjeita Moskovasta?

Erdogan änkyröi mitä änkyröi, mutta ei sillä lopulta ole väliä. Jossakin kohtaa pitää alkaa vetämään sopuisampaa linjaa lännen kanssa.

Tingata voi yrittää, mutta kyllä siellä Ankarankin päässä tiedetään että jos jenkit ja britit hermostuvat lopullisesti jatkuvaan vikurointiin niin sen jälkeen poliittinen ja taloudellinen kyyti tulee olemaan kylmää. Turkki voi olla hyödyllinen, muttei korvaamaton.
 
Aika kuluu, vuodet vierii, ja Suomi odottaa kiltisti oven takana, josko sinne Natoon joskus päästäisiin. USA:ssa ehtii vaihtua presidentti, niin myös Suomessa. Hallitukset ja eduskunta tulee ja menee. Sota Ukrainassa päättyy, kun Venäjän joukot tuhotaan ja he eivät pysty rakentamaan uusia pakotteiden takia. Putin joutuu jäämään pysyvälle sairauslomalle ja uudeksi presidentiksi nousee Navalny. Länsi syö hänen kädestään ja Nord Stream 2 avataan uudestaan, Saksa pakahtuu onnesta, kun vihdoinkin saa taas Venäjältä kaasua ja pakotteetkin voidaan poistaa, kun nyt on taas Uusi Venäjä naapurissamme. Pienenä soraäänenä Navalny ei hyväksy NATOn laajenemista Venäjän rajoille, mutta sellainen piipitys hukkuu kaasuputken kohinan alle, kun tehdään Bisneettiä isolla B:llä. Todetaan, että ei NATOn nyt enää kannata laajentua, kun ei ole enää Venäjän uhkaa olemassa ja tällaisessa tilanteessa turha laajentuminen ja Venäjän kiusaaminen vain vaikeuttaisi kaupankäyntiä ja talouskasvua. Suomi vetää vähin äänin NATO-hakemuksensa pois - mitäpä tuosta, kun ei sitä loppujen lopuksi Turkin vastustuksen takia koskaan edes ehditty lukea. Suomessakin kansanedustajat toteavat, että tarve NATO-jäsenyyteen on pysyvästi poistunut Venäjän demokratiakehityksen takia.

Ja sitten tulee kutsu Moskovaan keskustelemaan Pietarin turvallisuuden varmistamisesta ja turvatakuiden saamisesta Venäjän Suomen taholta kokeman uhan takia….

Tässä kauhuskenaario pohdittavaksi. Täysin mahdollinen, jos sinne Natoon ei nyt Ukrainan sodan aikana päästä
 
Suomessa on sellainen hyvin vanha sanonta kuin "Kun se pitkistyy, niin se mutkistuu". Mitä kauemmin tässä sulttaanin basaarissa istutaan, niin sitä todennäköisempää on, että muutkin soraäänet saavat tilaa. Tarkoitus oli runnoa tämä ns. ykkösellä alas, mutta se ei nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Oman henkisen hyvinvointini takia alan pikkuhiljaa valmistautua myös vaihtoehtoon, että tästä ei tule mitään. Eiköhän me siinä tapauksessa Ruotsin kanssa keksitä jotain, on meissä kahdestaankin tuolle pahvikarhulle pureksittavaa.

Kyllä kaikki mutkistuu ajan kanssa. Olisi hienoinen mahdollisuus, ainakin Suomella, saada kuitenkin runtattua toi läpi kesäkuun lopun kokoukseen. JOS Erdolla ylipäätänsä aluperin edes oli tarkoitus vain kiristää etuja itselleen.

Ruotsin kohdalta en tähän usko kyllä yhtään enää. Siellä on niin kova vastarinta kaikkiin myönnytyksiin, että ei tule onnistumaan. Lisäksi ruotsalaiset ei koe Nato-jäsenyyttä tärkeänä.

JOS taas Erdolla aluperin oli tarkoitus vain blokata jäsenyys, niin sittenhän tuo menee ensi kesän Turkin vaaleihin asti.

Mutta eihän näistä asioista oikeasti tiedä, mikä siellä neuvotteluissa on oikeasti henki ollut. Onko ne edes aitoja neuvotteluja. Ja miten paljon Erdo haluaa venäläisten pussiin pelata.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä on Maryan katkerana:

Vielä vuosi sitten oli toivoa ilmassa, että nuori naisvetoinen hallitus vie meidät kehityksessä eteenpäin. Nyt näyttää siltä, ettei ikä tai sukupuoli ole este sille, että turvallisuuden tunnetta haetaan menneisyydestä. Oli kyse koronan hoidosta tai Natosta.


Kaikki muut ovat väärässä ja hän on oikeassa, koska..öö..jenkit on sikoja! Ja mitähän se olisi ollut se "kehityksessä eteenpäin vieminen", mitä Abdulkarim vaatii: vaatimukset NATOn hajottamisesta? Onhan se kauheeta, että elämme demokratiassa, jossa enemmistö päättää, eikä Maryan Abdulkarim jenkkivihassaan.


En oikein pahoinvointini vuoksi pystynyt lukemaan kokonaan. Jos Maryania ei länsimaiden politiikka kiinnosta, voi siirtyä sitten vaikka sinne 3 maailman maihin fyysisestikin asumaan.
 
Kuitenkin kaikitenkin...

olenko ainoa jolla alkaa tuntumaan että tässä avioliitossa on tämä honeymoon-vaihe päättymässä, ennen kuin päästiin edes kunnolla naimaan?


Ääh. Ei tuo analyysi ole uskottava. Siitä puuttuu kokonaan arktisen alueen tärkeys tulevaisuudesssa ja Baltian maiden uskottavan puolustuksen luominen. Lisäksi UK:n aito halu saada kaikki pohjoismaat Naton sisälle, ihan omistakin turvallisuusnäkökohdistaan

Jotenkin tuo "analyysi" vaikuttaa tilaustyöltä, niin tarkoitishakuinen se on.
 
Back
Top