- Status
tulikomento
Supreme Leader
Britannian puolustusministeri lupaa uida avannossa Antti Kaikkosen kanssa – ”Turkki ratifioi jäsenyydet”
”Turkki on innokas saamaan tämän valmiiksi. He ovat myötämielisiä. Turkin hallitus on sitä viestittänyt”, Britannian puolustusministeri Ben Wallace kertoo Iltalehdelle.
www.iltalehti.fi
tulikomento
Supreme Leader
Hesarin Unto Hämäläinen kirjoittaa ettei Suomen pidä jäädä odottelemaan Ruotsia tilanteessa jossa Turkki näyttäisi vihreää valoa Suomelle.
www.hs.fi
HS-analyysi | Suomi odottelee kuuliaisesti, että Ruotsi tulee mukana Natoon – Historia on osoittanut, että Ruotsi ei olisi odottanut hetkeäkään
Mitä tekee Suomi, jos Turkki hyväksyy Suomen Nato-jäsenyyden mutta haluaa lykätä Ruotsin hyväksymistä? Pitääkö Suomen odottaa? Ehdottomasti ei, kirjoittaa Unto Hämäläinen.
www.hs.fi
Hesarin Unto Hämäläinen kirjoittaa ettei Suomen pidä jäädä odottelemaan Ruotsia tilanteessa jossa Turkki näyttäisi vihreää valoa Suomelle.
HS-analyysi | Suomi odottelee kuuliaisesti, että Ruotsi tulee mukana Natoon – Historia on osoittanut, että Ruotsi ei olisi odottanut hetkeäkään
Mitä tekee Suomi, jos Turkki hyväksyy Suomen Nato-jäsenyyden mutta haluaa lykätä Ruotsin hyväksymistä? Pitääkö Suomen odottaa? Ehdottomasti ei, kirjoittaa Unto Hämäläinen.
Tämähän on ollut alusta asti itsestäänselvää. Vain Suomen omat poliitikot ovat antaneet löperöitä lausuntoja, ettei näin muka toimittaisi.
Totta kai Natoon liitytään heti, kun se on mahdollista, sen takiahan sinne haettiin.
Suomen poliitikot kuitenkin on ensisijaisesti vastuussa Suomen turvallisuudesta, tämän jälkeen muiden maiden turvallisuudesta
Tuosta Hämäläisen tekstistä:
Edelleen, voitaisiin valmistella asia viimeistä sinettiä vaille valmiiksi, jolloin hädän sattuessa voitaisiin liittyä saman tien, mutta kuitenkin säilytettäisiin hyvät suhteet Ruotsiin (ja Natoon, joka on myös toivonut samanaikaista liittymistä).
Näin varmaan tulisi käymään myös jos Suomi tekisi temput Ruotsille. Ja olisihan se muutenkin hankalaa olla Natossa mutta hankalasti huollettavissa. Vaikka toki voitaisiin luottaa siihen, että Ruotsi päästäisi Naton joukot kulkemaan alueensa läpi, kun ensin ollaan tehty oharit? Toisaalta tällä on merkitystä vain sodan aikana tai sen uhan alla; samoin kuin ylipäätään koko jäsenyydestä.
Edelleen, voitaisiin valmistella asia viimeistä sinettiä vaille valmiiksi, jolloin hädän sattuessa voitaisiin liittyä saman tien, mutta kuitenkin säilytettäisiin hyvät suhteet Ruotsiin (ja Natoon, joka on myös toivonut samanaikaista liittymistä).
Turkissa tänään uhreja vaatinut terrori-isku ei ainakaan lievennä Turkin Suomea kohtaan osoittamia vaatimuksia.
J0h1F
Ylipäällikkö
Heitänpä tähän sellaisen pohdinnan, että Suomen olisi pitänyt jonkin verran ennen NATO-jäsenyyden hakua solmia suhteellisen isot asekauppasopimukset Armenian kanssa, ja puhua kovaan ääneen tavoitteista jatkokauppoihin edistyneemmistäkin asejärjestelmistä. Ainakin melko suuri määrä TRG:itä ja jonkinlaista tarkka-ampujien peruskoulutuksen tarjoamista Suomessa olisi ollut todennäköisesti siihen oikeasti solmittuun kauppaan sopivan provosoivaa (näissähän olisi voinut hyvin tehdä vaikka persnettoa, kun tarkoitus olisi ihan muu kuin oikea bisnes), mutta ei mitenkään kriittistä, mikä olisi vuotanut Venäjälle tai vuotaessaan aiheuttanut mitään merkittävää haittaa. Puhua olisi voinut vaikka Patrian ajoneuvoista ja ELSO-kalustosta dronejen torjunnassa, kun Armenialle oli kertynyt kokemusta siitä...
Näissä olisi nimittäin ollut sitten hyvä "myönnyttää" Turkille, että no jos Turkki nopeasti edistää NATO-jäsenyyttämme, niin voimme hyväntahdoneleenä lopettaa puheet jatkokaupoista...
Näissä olisi nimittäin ollut sitten hyvä "myönnyttää" Turkille, että no jos Turkki nopeasti edistää NATO-jäsenyyttämme, niin voimme hyväntahdoneleenä lopettaa puheet jatkokaupoista...
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Ajatukset ja rukoukset.
Panssari Salama
Respected Leader
Luen juuri Risto EJ Penttilän kirjaa "Pitkä tie Natoon". Kuriositeettina, tässä hänen mukaansa ensimmäinen termin "Nato-optio" käyttö, Hesarin pääkirjoituksessa v. 1995.
(Ensimmäisen kerranhan Nato-ovi avautui vuonna 1997, mutta Ahtisaari ja Lipponen eivät tästä olleet kiinnostuneita, vaan käyttivät tarmonsa EU-äänestyksen synnyttämän juovan parantamiseen ja Suomen aseman parantamiseen EU:ssa. Laajempi kirja-arvio sitten myöhemmin Kirjat-vitjaan)
www.hs.fi
(Ensimmäisen kerranhan Nato-ovi avautui vuonna 1997, mutta Ahtisaari ja Lipponen eivät tästä olleet kiinnostuneita, vaan käyttivät tarmonsa EU-äänestyksen synnyttämän juovan parantamiseen ja Suomen aseman parantamiseen EU:ssa. Laajempi kirja-arvio sitten myöhemmin Kirjat-vitjaan)
Pääkirjoitus|Merkintöjä
8.3.1995 2:00
Erkki Pennanen PRAVDA on ajat sitten lakannut olemasta itänaapurin totuus, ja nimimerkki Juri Komissarov on vaihtunut avoimesti Juri Derjabiniksi. Sama mies on toiminut viime vuodet Venäjän ensimmäisenä suurlähettiläänä Suomessa ja pysynyt hyvin diplomaatin lestissään. Vaikka täällä on havaittu Venäjän suuret muutokset ja käytetty niitä taitavasti hyväksi, meitä vaivaa edelleen Komissarov-kompleksi.
Komissarov-kompleksilla tarkoitan ääretöntä herkkähipiäisyyttä Venäjän, erityisesti suurlähettiläs Derjabinin lausuntoja kohtaan. Suomalaisten selkäytimeen tuntuu iskostuneen, että erityisesti presidentin- ja eduskuntavaalien alla itänaapuri tapaa ottaa vähintäänkin epäkorrektilla tavalla kantaa Suomen asemaan sekä yksittäisten ehdokkaiden ja puolueiden sopivuuteen tai sopimattomuuteen.
Runsas vuosi sitten presidentinvaalien alla julkisuuteen putkahti - käsittääkseni sattuman kauppaa - uutinen Venäjän täysin rutiininomaisesta "nootista", joka laukaisi heti aivan mielettömiä spekulaatioita nootin tarkoituksesta. Nyt on noussut pieni myrsky vesilasissa Derjabinin antamasta lehtihaastattelusta, jossa kosketellaan kysymystä Venäjän suhtautumisesta Suomen Nato-jäsenyyteen.
"Derjabin varoittaa Suomea liittymästä Natoon", uutisoivat tiedotusvälineet haastattelun vaasalaisessa Vasabladetissa. Jotkut lehdet ovat syyttäneet suurlähettilästä sopimattomasta sekaantumisesta Suomen asioihin. Haastattelun ajankohta herättää taas kerran erilaisia arvailuja. Tosin tuntuu vaikealta nähdä ajoitukselle ja sen mahdolliselle vaikutukselle järkeenkäypää selitystä.
Eiköhän meidän kaikkien suomalaisten olisi aika pyrkiä irti Komissarov-kompleksista. Ulkopoliittinen keskusteluilmapiiri on aivan toinen kuin 15-20 vuotta sitten, jolloin Derjabin valotti suomalaisille Moskovan ulkoministeriön näkemyksiä nimimerkki Komissarovin suojissa - ja teki sen häkellyttävän isovenäläisesti ja oppimestarimaisesti. Nyt Derjabin asettaa sanansa maltillisemmin kuin useimmat muut venäläiset.
Miksi Derjabinilla ei olisi oikeus vastata, kun häneltä kysytään näkemystä Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä? Eikö meitä lainkaan kiinnosta Venäjän kanta, vai emmekö suostu kuulemaan sitä?
Jos Suomi hakee jäsenyyttä Natossa, Venäjä tulee Derjabinin mukaan vastustamaan sitä samoin perustein kuin Itä-Euroopan ja Baltian maiden jäsenyysinnostuksen kohdalla: älkää jättäkö Venäjää yksin ulos pakkaseen!
Siinä ei voi olla Suomelle mitään uutta. Venäjän poliittinen johto ja useimmat asiantuntijat ovat sanoneet moneen kertaan ääneen, että Naton laajentuminen itään olisi Moskovalle merkittävä turvallisuuspoliittinen takaisku ja johtaisi Venäjällä monenlaisiin seuraamuksiin.
Miten ihmeessä joku täällä voisi kuvitella, että Suomen liittyminen Naton jäseneksi olisi Venäjän kannalta yksinkertaisempi kysymys kuin Puolan, Tshekin tai Unkarin liittyminen? Asia lienee pikemminkin päinvastoin, onhan Suomi Venäjän rajanaapuri.
Derjabin oli haastattelussa avoin mutta pidättyväinen, kuten suurlähettilään rooliin kuuluukin. Toisin kuin Itä-Euroopan ja Baltian maat virallinen Suomi ja pääosa yleisestä mielipiteestä ei pidä Nato-jäsenyyttä ajankohtaisena. Virallista Suomea myöten sitä ei kuitenkaan haluta sulkea lopullisesti pois "optioiden" joukosta.
Suomen turvallisuuspolitiikan toimintavapauden kannalta Nato-option säilyttämisellä on omat etunsa. Toiselta puolen sillä on myös varjopuolensa. Tilaa jää spekulaatioille, joista Derjabinin lausunnot ovat vasta ensimmäinen varovainen näyte. Ruotsi onkin valinnut toisen tien ja sulkenut selkeämmin Nato-vaihtoehdon.
Aika vapautua Komissarov- kompleksista
TILAAJILLE8.3.1995 2:00
Erkki Pennanen PRAVDA on ajat sitten lakannut olemasta itänaapurin totuus, ja nimimerkki Juri Komissarov on vaihtunut avoimesti Juri Derjabiniksi. Sama mies on toiminut viime vuodet Venäjän ensimmäisenä suurlähettiläänä Suomessa ja pysynyt hyvin diplomaatin lestissään. Vaikka täällä on havaittu Venäjän suuret muutokset ja käytetty niitä taitavasti hyväksi, meitä vaivaa edelleen Komissarov-kompleksi.
Komissarov-kompleksilla tarkoitan ääretöntä herkkähipiäisyyttä Venäjän, erityisesti suurlähettiläs Derjabinin lausuntoja kohtaan. Suomalaisten selkäytimeen tuntuu iskostuneen, että erityisesti presidentin- ja eduskuntavaalien alla itänaapuri tapaa ottaa vähintäänkin epäkorrektilla tavalla kantaa Suomen asemaan sekä yksittäisten ehdokkaiden ja puolueiden sopivuuteen tai sopimattomuuteen.
Runsas vuosi sitten presidentinvaalien alla julkisuuteen putkahti - käsittääkseni sattuman kauppaa - uutinen Venäjän täysin rutiininomaisesta "nootista", joka laukaisi heti aivan mielettömiä spekulaatioita nootin tarkoituksesta. Nyt on noussut pieni myrsky vesilasissa Derjabinin antamasta lehtihaastattelusta, jossa kosketellaan kysymystä Venäjän suhtautumisesta Suomen Nato-jäsenyyteen.
"Derjabin varoittaa Suomea liittymästä Natoon", uutisoivat tiedotusvälineet haastattelun vaasalaisessa Vasabladetissa. Jotkut lehdet ovat syyttäneet suurlähettilästä sopimattomasta sekaantumisesta Suomen asioihin. Haastattelun ajankohta herättää taas kerran erilaisia arvailuja. Tosin tuntuu vaikealta nähdä ajoitukselle ja sen mahdolliselle vaikutukselle järkeenkäypää selitystä.
Eiköhän meidän kaikkien suomalaisten olisi aika pyrkiä irti Komissarov-kompleksista. Ulkopoliittinen keskusteluilmapiiri on aivan toinen kuin 15-20 vuotta sitten, jolloin Derjabin valotti suomalaisille Moskovan ulkoministeriön näkemyksiä nimimerkki Komissarovin suojissa - ja teki sen häkellyttävän isovenäläisesti ja oppimestarimaisesti. Nyt Derjabin asettaa sanansa maltillisemmin kuin useimmat muut venäläiset.
Miksi Derjabinilla ei olisi oikeus vastata, kun häneltä kysytään näkemystä Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä? Eikö meitä lainkaan kiinnosta Venäjän kanta, vai emmekö suostu kuulemaan sitä?
Jos Suomi hakee jäsenyyttä Natossa, Venäjä tulee Derjabinin mukaan vastustamaan sitä samoin perustein kuin Itä-Euroopan ja Baltian maiden jäsenyysinnostuksen kohdalla: älkää jättäkö Venäjää yksin ulos pakkaseen!
Siinä ei voi olla Suomelle mitään uutta. Venäjän poliittinen johto ja useimmat asiantuntijat ovat sanoneet moneen kertaan ääneen, että Naton laajentuminen itään olisi Moskovalle merkittävä turvallisuuspoliittinen takaisku ja johtaisi Venäjällä monenlaisiin seuraamuksiin.
Miten ihmeessä joku täällä voisi kuvitella, että Suomen liittyminen Naton jäseneksi olisi Venäjän kannalta yksinkertaisempi kysymys kuin Puolan, Tshekin tai Unkarin liittyminen? Asia lienee pikemminkin päinvastoin, onhan Suomi Venäjän rajanaapuri.
Derjabin oli haastattelussa avoin mutta pidättyväinen, kuten suurlähettilään rooliin kuuluukin. Toisin kuin Itä-Euroopan ja Baltian maat virallinen Suomi ja pääosa yleisestä mielipiteestä ei pidä Nato-jäsenyyttä ajankohtaisena. Virallista Suomea myöten sitä ei kuitenkaan haluta sulkea lopullisesti pois "optioiden" joukosta.
Suomen turvallisuuspolitiikan toimintavapauden kannalta Nato-option säilyttämisellä on omat etunsa. Toiselta puolen sillä on myös varjopuolensa. Tilaa jää spekulaatioille, joista Derjabinin lausunnot ovat vasta ensimmäinen varovainen näyte. Ruotsi onkin valinnut toisen tien ja sulkenut selkeämmin Nato-vaihtoehdon.
Merkintöjä | Aika vapautua Komissarov- kompleksista
Erkki Pennanen PRAVDA on ajat sitten lakannut olemasta itänaapurin totuus, ja nimimerkki Juri Komissarov on vaihtunut avoimesti Juri Derjabiniksi. Sama mies on toiminut viime vuodet Venäjän ensimmäisenä suurlähettiläänä Suomessa ja pysynyt hyvin diplomaatin lestissään. Vaikka täällä on havaittu...
www.hs.fi
tulikomento
Supreme Leader
Luen juuri Risto EJ Penttilän kirjaa "Pitkä tie Natoon". Kuriositeettina, tässä hänen mukaansa ensimmäinen termin "Nato-optio" käyttö, Hesarin pääkirjoituksessa v. 1995.
(Ensimmäisen kerranhan Nato-ovi avautui vuonna 1997, mutta Ahtisaari ja Lipponen eivät tästä olleet kiinnostuneita, vaan käyttivät tarmonsa EU-äänestyksen synnyttämän juovan parantamiseen ja Suomen aseman parantamiseen EU:ssa. Laajempi kirja-arvio sitten myöhemmin Kirjat-vitjaan)
Pääkirjoitus|Merkintöjä
Aika vapautua Komissarov- kompleksista
TILAAJILLE
8.3.1995 2:00
Erkki Pennanen PRAVDA on ajat sitten lakannut olemasta itänaapurin totuus, ja nimimerkki Juri Komissarov on vaihtunut avoimesti Juri Derjabiniksi. Sama mies on toiminut viime vuodet Venäjän ensimmäisenä suurlähettiläänä Suomessa ja pysynyt hyvin diplomaatin lestissään. Vaikka täällä on havaittu Venäjän suuret muutokset ja käytetty niitä taitavasti hyväksi, meitä vaivaa edelleen Komissarov-kompleksi.
Komissarov-kompleksilla tarkoitan ääretöntä herkkähipiäisyyttä Venäjän, erityisesti suurlähettiläs Derjabinin lausuntoja kohtaan. Suomalaisten selkäytimeen tuntuu iskostuneen, että erityisesti presidentin- ja eduskuntavaalien alla itänaapuri tapaa ottaa vähintäänkin epäkorrektilla tavalla kantaa Suomen asemaan sekä yksittäisten ehdokkaiden ja puolueiden sopivuuteen tai sopimattomuuteen.
Runsas vuosi sitten presidentinvaalien alla julkisuuteen putkahti - käsittääkseni sattuman kauppaa - uutinen Venäjän täysin rutiininomaisesta "nootista", joka laukaisi heti aivan mielettömiä spekulaatioita nootin tarkoituksesta. Nyt on noussut pieni myrsky vesilasissa Derjabinin antamasta lehtihaastattelusta, jossa kosketellaan kysymystä Venäjän suhtautumisesta Suomen Nato-jäsenyyteen.
"Derjabin varoittaa Suomea liittymästä Natoon", uutisoivat tiedotusvälineet haastattelun vaasalaisessa Vasabladetissa. Jotkut lehdet ovat syyttäneet suurlähettilästä sopimattomasta sekaantumisesta Suomen asioihin. Haastattelun ajankohta herättää taas kerran erilaisia arvailuja. Tosin tuntuu vaikealta nähdä ajoitukselle ja sen mahdolliselle vaikutukselle järkeenkäypää selitystä.
Eiköhän meidän kaikkien suomalaisten olisi aika pyrkiä irti Komissarov-kompleksista. Ulkopoliittinen keskusteluilmapiiri on aivan toinen kuin 15-20 vuotta sitten, jolloin Derjabin valotti suomalaisille Moskovan ulkoministeriön näkemyksiä nimimerkki Komissarovin suojissa - ja teki sen häkellyttävän isovenäläisesti ja oppimestarimaisesti. Nyt Derjabin asettaa sanansa maltillisemmin kuin useimmat muut venäläiset.
Miksi Derjabinilla ei olisi oikeus vastata, kun häneltä kysytään näkemystä Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä? Eikö meitä lainkaan kiinnosta Venäjän kanta, vai emmekö suostu kuulemaan sitä?
Jos Suomi hakee jäsenyyttä Natossa, Venäjä tulee Derjabinin mukaan vastustamaan sitä samoin perustein kuin Itä-Euroopan ja Baltian maiden jäsenyysinnostuksen kohdalla: älkää jättäkö Venäjää yksin ulos pakkaseen!
Siinä ei voi olla Suomelle mitään uutta. Venäjän poliittinen johto ja useimmat asiantuntijat ovat sanoneet moneen kertaan ääneen, että Naton laajentuminen itään olisi Moskovalle merkittävä turvallisuuspoliittinen takaisku ja johtaisi Venäjällä monenlaisiin seuraamuksiin.
Miten ihmeessä joku täällä voisi kuvitella, että Suomen liittyminen Naton jäseneksi olisi Venäjän kannalta yksinkertaisempi kysymys kuin Puolan, Tshekin tai Unkarin liittyminen? Asia lienee pikemminkin päinvastoin, onhan Suomi Venäjän rajanaapuri.
Derjabin oli haastattelussa avoin mutta pidättyväinen, kuten suurlähettilään rooliin kuuluukin. Toisin kuin Itä-Euroopan ja Baltian maat virallinen Suomi ja pääosa yleisestä mielipiteestä ei pidä Nato-jäsenyyttä ajankohtaisena. Virallista Suomea myöten sitä ei kuitenkaan haluta sulkea lopullisesti pois "optioiden" joukosta.
Suomen turvallisuuspolitiikan toimintavapauden kannalta Nato-option säilyttämisellä on omat etunsa. Toiselta puolen sillä on myös varjopuolensa. Tilaa jää spekulaatioille, joista Derjabinin lausunnot ovat vasta ensimmäinen varovainen näyte. Ruotsi onkin valinnut toisen tien ja sulkenut selkeämmin Nato-vaihtoehdon.
Merkintöjä | Aika vapautua Komissarov- kompleksista
Erkki Pennanen PRAVDA on ajat sitten lakannut olemasta itänaapurin totuus, ja nimimerkki Juri Komissarov on vaihtunut avoimesti Juri Derjabiniksi. Sama mies on toiminut viime vuodet Venäjän ensimmäisenä suurlähettiläänä Suomessa ja pysynyt hyvin diplomaatin lestissään. Vaikka täällä on havaittu...
Tästä Derjabin -nöyristelystä muistuu mieleen mainio Hyvien herrojen jakso 90-luvun alusta. Kauppaneuvos Paukun vävypoika "Tollo", joka oli sarjassa demareiden puoluesihteeri, soitteli Tehtaankadulle ja aneli Derjabinilta noottia joka tuomitsisi Suomen Hornet-kaupat juuri ennen eduskuntavaaleja. Demarit olisivat heti nootin jälkeen vastustaneet itäsuhteiden heikentämistä ym.
proileri
Kenraali
Ei kyllä ollut kummoinenkaan analyysi, vaan lähinnä toimittajan omaa haaveilua. Otsikkohan tuossa ei pidä millään tasolla paikkaansa, vaan jutussa esitetyillä perusteilla enemmänkin kuuluisi muotoon "yhtäaikainen jäsenyys olisi todennäköisesti kaikille mieluisampi".
Viimeksi muokattu:
YliKoo
Greatest Leader
Kummankaan jäsenyys jää tuskin toteutumatta. Asiaa olisi hyvä tarkastella oikeassa aikaperspektiivissä, eli kymmenien vuosien tähtäimellä. Hihasta voisi heittää, ettei Venäjästä ylitsepääsemäntöntä huolta ole ainakaan kymmeneen vuoteen. Nato, Suomi ja Ruotsi varautuvat jatkuvasti, eikä pelkästään tavallisilla tykistökranaateilla ja rynkynpateilla, vaan sellaisella teknologialla johon Venäjä ei pysty vastaamaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Ainoa seikka joka nykyoloissa puoltaisi jotakin kiirettä Suomen liittymiselle, olisi puolustussuunnitelmien laatiminen. Mutta onko siitäkään paljon hyötyä, kun tiedossa on että Ruotsi tulee jonakin vuonna perässä, ja homma pitää aloittaa sitten uudelleen alusta.
Eli suunnitelma on hyvä, samassa veneessä perille. Turkin änkyröinti on sisäpolitiikkaa, ja sillekin tulee seinä vastaan. Ei korvaamatonta haittaa vaikka menisi useampi vuosi.
Itse en ole sitä mieltä, että ei ole väliä vaikka menisi useampikin vuosi. Tilanteet maailmanpolitiikassa vaihtuvat nopeasti ja mikään ei ole enää varmaa. Esimerkiksi USA:n sisäpolitiikka on nykyään todella sekavaa. Tosin USA on jo ratifioinnut jäsenyyden.
Kyllä tuo jäsenyys pitäisi saada hoidettua maaliin ensi vuoden aikana.
Roskaa koko juttu.
YliKoo
Greatest Leader
Tottakai se olisi hyvä, jos homma ratkeaisi heti. Tarkoitin että mikään juna ei ole karkaamassa, edellyttäen että Venäjä ei voita selkeästi sotaa, ja sanktioita ei lakkauteta, jolloin se voisi varustautua ehkä jo muutamien vuosien kuluessa yrittämään tänne. Näin ei käyne.
Turkin vaaleissa Erdogan joko voittaa, jolloin tilanne muuttuu tai häviää, jolloin tilanne muuttuu. Eli tuo ensi vuosi voi olla ihan mahdollinen.
Unkari jatkaa viivyttelyä
www.mtvuutiset.fi
Svenska Dagbladet: Unkari ei todennäköisesti aio hyväksyä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä enää tänä vuonna
Unkarin poliittisen opposition edustajan Tompos Mártonin mukaan maan pääministeri Viktor Orbán ei todennäköisesti aio hyväksyä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä enää tämän vuoden puolella, kertoo Svenska Dagbladet -lehti.
www.mtvuutiset.fi
RaahenArhippa
Alikersantti
En pääse lukemaan kuin alun Svenska Dagsbladetin jutusta. Sen mukaan tulkitsisin, että tämä on oppositiopuolue Momentumin edustaja Tomposin mielipide, joka on vielä on esitetty muodossa "saattaa viivästyä" ("Ungerns ja till ett svenskt Natomedlemskap kan dröja. Det är budskapet från såväl premiärminister Viktor Orbáns talesperson som den ungerska oppositionen.")Unkari jatkaa viivyttelyä
Svenska Dagbladet: Unkari ei todennäköisesti aio hyväksyä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä enää tänä vuonna
Unkarin poliittisen opposition edustajan Tompos Mártonin mukaan maan pääministeri Viktor Orbán ei todennäköisesti aio hyväksyä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä enää tämän vuoden puolella, kertoo Svenska Dagbladet -lehti.
Oppositiopuolueen edustajan mielipiteellä ei Unkarissa ole käytännössä mitään merkitystä, eli hyväksyntä voi tulla ennen joulua tai olla tulematta. Aiemmin hallituspuolue on kertonut hyväksynnän tulevan parlamentin joulukuulle kestävän istuntokauden aikana. Se voi olla totta tai sitten voi tulla muita yllättäviä kiireitä. Mitään kovia faktoja asian suhteen Tompos ei esitä. Siinä hän on oikeassa, että Suomen ja Ruotsin jäsenyyden hyväksynnän Orbán näkee lähinnä poliittisena pelikorttina. ("Ni är ett spelkort i Orbáns händer, säger Tompos Márton i parlamentets utrikesutskott.")
- Status