Nuorisolaiset ostivat toivomani Risto EJ Penttilän PItkä tie Natoon kirjan isänpäivälahjaksi. Tuli juuri luettua. Odotukset olivat korkealla, mutta ne ylittyivät, moninkertaisesti. Huikeaa tarinaa 90-luvulta tähän päivään.
Penttilä on tunnettu Naton kannattaja, ei sorru mitäminäsanoin-ilkkumiseen, päinvastoin, miten voi näinkin objektiivisesti kirjan kirjoittaa. Toki tuo sitten oman näkemyksensä esiin, mutta ei sorru jälkiviisauteen vaan usein toteaa että olen eri mieltä nuoremman itseni kanssa.
Viides kerta toden sanoi:
1997 Suomea pyydettiin Natoon. USA siis pyysi. Mitään velvoitetta Baltian puolustamiseen ei esitetty, se oli Nato-vastustajien argumentti. Olisihan Suomi siis osana muita Nato-maita myös Baltian puolustuksen osapuoli ollut. Kuten kaikki muut jäsenet sitten Suomen. Ahtisaari ja Lipponen eivät reagoineet, tärkeämpää oli saattaa EU:hun integroituminen valmiiksi, ja saada Suomi niihin pöytiin joissa meille tärkeistä asioista päätettiin. Penttilä myöhemmin spekuloi, että jos Ahtisaari ja Lipponen olisivat saaneet jatkokaudet, Natoon olisi sitten todennäköisesti liitytty. Samalla muistuttaa, että Ruotsi ei tuolloin ollut Natoon myöskään liittymässä.
2004, Halonen joka muutoinkin näkee Naton USA:n työkaluna, ei "noiden kanssa" halua edes keskusella asiasta. Viron presidentti Ilveksen kauna on perusteltua, Suomessa yleisesti puhuttiin näistä vanhoista itäblokin maista "kaalimaina", joita ylenkatsottiin. Suomi on opettaja, ei oppilas, myös sotilasasioissa. Samanaikaisesti Penttilä muistuttaa, että Halosen kahden kauden aikana Puolustusvoimat vei päätöksen hänen tieten ja suostumuksellaan käytännön Nato-yhteensopivuuden, ja JASSMitkin ostettiin Halosen aikana.
2008 ja Venäjän hyökkäys Georgiaan olisi pitänyt aloittaa vakava Nato-keskustelu Suomessa. Niin Häkämiehen aiempi Venäjä*3 kuin Stubbin 080808 puhe vaiettiin kuoliaaksi. USA:kin tekei heti seuraavan vuonna surullisen kuuluisan Resetin Venäjän kanssa.
2014 ja Krimin valloitus. Taas sama tarina, päinvastoin ydinvoimala Venäjältä ja entistä tiiviimpi yhteydenpito Venäjän kanssa, eräänlainen paluu Kekkosen aikaan jolloin kuviteltiin, että päämiesten henkilökohtainen suhde jotenkin ratkaisee asioita. Niinistö vastusti Natoa hyvin voimakkaasti koko toisen kautensa ajan, vaikka Nato-optiota onneksi muisti pitää sikäli esillä, että ei sulkenut sitä pois. Tätä ennen mm. oikeistopuolueiden valtaannousu Ruotsissa oli herättänyt ajatusta, että Ruotsi liittyy ensin ja Suomi vanavedessä, johon Niinistö ensitöikseen oli kertonut Ruotsiin että Suomi ei ole liittymässä. Ruotsi sitten kunnioittaen Suomen näkemystä vastaavasti totesi, että ei sitten Ruotsikaan. Samoin 2015 eduskuntavaalien alla Niinistö todella kutsui puolueiden puheenjohtajat "kurinpalautukseen" Mäntyniemeen, jotta Nato pysyisi poissa eduskuntavaalien teemoista. Stubb oli suoraan sanonut, että on huolissaan Venäjästä ja että Suomi jää yksin. Stubb oli jyrätty nurin, ja oli muutoinkin suosionsa alamäessä.
Venäjän hyökkäys pakotti realismiin, kansan mielipide kääntyi, Niinistö matkusti Washingtoniin kuullakseen, että missään nimessä Nato-jäsenyys ei juuri nyt ole mahdollsita. Pelättiin eskalaatiota. Nato-optiolla ei ollut vaatteita, kuten Ahtisaari oli todennut kautensa jälkeen: ei puolustusliittoon keskellä kriisiä päästä. Parissa kuukaudessa Ukrainan urhea taistelu ja toisaalta Venäjän talouden vakaus pakotteista huolimatta rauhoitti Washingtonia, että sota on rajattavissa Ukrainaan, ja Ukrainaa voidaan tukea. Seuraava Washingtonin vierailu PM Anderssonin kanssa olikin sitten ylistyspuhetta kahdelle vakaalle Pohjoismaalle.
Huikeita anekdootteja ja taustoitusta pitkän matkan aikana. Ja paljon tasapuolisemmin kuin yllä kirjoitin, koska itse en kuten ehkäpä tiedätte ollut mikään Suomen harjoittaman Aktiivisen Vakauspolitiikan ystävä. Pitkä odotus Nuorsuomalaisia ysärillä äänestäneenä tähän päivään, kun Nato-hakemus jätetty, ja 28 jäsenmaata sekä USA ajamassa meitä sisään, vaikka Orban ja Erdogan pelejään pelaavatkin.
Viimeisessä luvussa Penttilä maalaakin valoisampaa tulevaisuutta kaikesta huolimatta, Suomi keskeisenä toimijana vakaassa Hansa-liitossa, täysivaltaisena osana läntistä maailmaa.
Ei minulta ikimaailmassa euron euroa Unkarin kansantaloudelle. Boikotoin tuota paskamaata loppuelämäni. Turkkia myös.
