Panssari Salama
Respected Leader
^ Jatketaan Natosta täällä Nato-vitjassa. Ahtisaari, Halonen ja Niinistö presidenteistämme mainittu nostossani. Koiviston Penttilä kuvaa Naton ehdottamaksi vastustajaksi. Varsovan liitto oli Neuvostoliiton käsikassara, NATO Yhdysvaltain käsikassara, ja molemmista pienen maan parempi pysyä kaukana oli Koiviston näkemys. Koivisto raivostui myös Jugoslavian hajoamissotiin puuttumisesta, pienten maiden suvereeniteettiin ei saa puuttua.
Penttilä samoin pohtii tämän tiiviin yhteydenpidon huonoja puolia vaikka tottakai arvostaa hyviä diplomaattisia suhteista.
Mutta huomio, että Koivisto yllätettiin täysin mm. väkivaltaisuuksilla Baltian maissa, Halonen ei nähnyt Georgian sodassa mitään pientä kahakkaa suurempaa vaikka Putin oli päättänyt alkaa varmistamaan etupiiriänsä päättäväisesti ja väkivalloin, samoin Niinistö yllätettiin sekä Krimin valtauksella että Ukrainan hyökkäyksen rajuudella ja laajuudella.
Kun olemme ihmetelleet tätä ikuista Venäjän ymmärtämistä mitä tehdään, niin jonkinlaisesta refleksiivisestä kontrollista voisi kaiketi puhua.
Niinistön Nato-vastaisuus mitä itse olin ounastellut hyvinkin vahvaksi, se tässä vahvistuu. Samoin se, että kun kuona osui tuulettimeen, niin Niinistö, Marin, muu poliittinen johtomme, puolueet, ja toki me kansalaiset, kympin arvoista työtä.
Mutta koska itse olen ollut näitä ikuisia Nato-haukkoja ja -kiimaisia, niin siinä missä Penttilä ei sorru liikaan arvosteluun, niin itse en ole yhtä myötämielinen. Poliittisen johtomme tehtävä on ennalta varmistaa että olemme turvassa. Siinä epäonnistuttiin karkeasti. Osin hyvä onni pelasti meidät, muuten olisimme kyllä varsin nesteessä, Ukrainan ja Valko-Venäjän kaapanneen ja voimansa tunnossa uhoavan karhun armoilla.
Onneksi näin ei käynyt. Jos siis toisaalta uskoin ja uskomme itsenäisen puolustuksen vahvuuteen jo ennen Ukrainan sotaa, niin nyt syytä uskoa monin kerroin, kun Ukraina raadellut karhun henkihieveriin. Ruotsin kanssa Natoon, ei hötkyillä. Ei koska itse haluaisin odotella, mutta koska mm. USA sanonut että molemmat yhtä aikaa. Turkin ongelma on koko Naton ongelma, USA:n ongelma myös, koska se haluaa saada nuotit nopeasti Euroopassa kuntoon, jotta voi keskittyä seuraavaksi Kiinan suuntaan.
Penttilä samoin pohtii tämän tiiviin yhteydenpidon huonoja puolia vaikka tottakai arvostaa hyviä diplomaattisia suhteista.
Mutta huomio, että Koivisto yllätettiin täysin mm. väkivaltaisuuksilla Baltian maissa, Halonen ei nähnyt Georgian sodassa mitään pientä kahakkaa suurempaa vaikka Putin oli päättänyt alkaa varmistamaan etupiiriänsä päättäväisesti ja väkivalloin, samoin Niinistö yllätettiin sekä Krimin valtauksella että Ukrainan hyökkäyksen rajuudella ja laajuudella.
Kun olemme ihmetelleet tätä ikuista Venäjän ymmärtämistä mitä tehdään, niin jonkinlaisesta refleksiivisestä kontrollista voisi kaiketi puhua.
Niinistön Nato-vastaisuus mitä itse olin ounastellut hyvinkin vahvaksi, se tässä vahvistuu. Samoin se, että kun kuona osui tuulettimeen, niin Niinistö, Marin, muu poliittinen johtomme, puolueet, ja toki me kansalaiset, kympin arvoista työtä.
Mutta koska itse olen ollut näitä ikuisia Nato-haukkoja ja -kiimaisia, niin siinä missä Penttilä ei sorru liikaan arvosteluun, niin itse en ole yhtä myötämielinen. Poliittisen johtomme tehtävä on ennalta varmistaa että olemme turvassa. Siinä epäonnistuttiin karkeasti. Osin hyvä onni pelasti meidät, muuten olisimme kyllä varsin nesteessä, Ukrainan ja Valko-Venäjän kaapanneen ja voimansa tunnossa uhoavan karhun armoilla.
Onneksi näin ei käynyt. Jos siis toisaalta uskoin ja uskomme itsenäisen puolustuksen vahvuuteen jo ennen Ukrainan sotaa, niin nyt syytä uskoa monin kerroin, kun Ukraina raadellut karhun henkihieveriin. Ruotsin kanssa Natoon, ei hötkyillä. Ei koska itse haluaisin odotella, mutta koska mm. USA sanonut että molemmat yhtä aikaa. Turkin ongelma on koko Naton ongelma, USA:n ongelma myös, koska se haluaa saada nuotit nopeasti Euroopassa kuntoon, jotta voi keskittyä seuraavaksi Kiinan suuntaan.
