Erdogan ymmärtää, että se tarvitsee NATOa ja ennenkaikkea USAn hyväksymistä pidemmällä aikavälillä. Hänelle kyse on oman vaikutusvallan alleviivaamisesta vaalien alla.
Orbanin halukkuus ämpyillä vähenee sitä myöten, kun Venäjä ottaa pataan, ja EUta alkaa ottamaan pataan Orbanin käytös.
Suurin riski koko jäsenyydelle - ei sen toteutumiselle mutta mutkistumiselle - on USAn presidentinvaalit. Joko Ukraina ja NATO joutuvat vaalitaistelun pelinappulaksi, tai sitten Trump voittaa todennäköisyydellä 0,0% ja aloittaa taas pelinsä. Mahdollisuus myös sille on, että USAn mielenkiinto kääntyy Tyynelle merelle. Peruuttaminen Euroopan tukemisesta voi tapahtua myös muuten sisäpoliittisista syistä.
Tässäkin riskissä voisi olla hopeareunus, ehkä Eurooppa oppisi nyt sen, mikä sen olisi pitänyt oppia jo 30 vuotta sitten. Venäjä on pysyvä riski, ja oma riskinsä on myös loputon luottaminen USAn apuihin. Kyllä Euroopalla pitäisi riittää rotia pitää yksi Venäjä ruodussa, kunhan Saksa luopuisi nukkehallitsijoistaan ja Ranska lakkaisi leikkimästä sotilaallista suurvaltaa ja ryhtyisi sellaiseksi.
Näen väistämättömänä, että Lukasenka kaatuu ja Valko-Venäjän kansa nousee. Siihen menee aikaa, mutta sitten on kaksi vahvaa ja kiukkuista valtiota Venäjän länsirajalla. Ehkä V-V on vielä joku päivä EU-NATOn kivijalkana Ukrainan ja Puolan kanssa. Unkarista tehdään ovimatto, johon käydään pyyhkimässä pahimmat kurat saappaista.
