Katsaus vuoteen 2022
Vuosi 2022 käytännössä osoitti Suomen ulkopolitiikaan virhearviot ja valtavat riskit joita on liittoutumattomana maana otettu. Voimme käytännössä nyt havaita, että armeijaa lukuunottamatta, jokainen Suomen turvallisuuspolitiikan jakkaran jalka levisi vuonna 2022. Suomea ei oltukaan johdettu tiedolla eikä taidolla, vaan lähinnä tuurilla. Alkaa jopa näyttämään, että politiikan saralla ilmeisesti Suomen viimeinen valtiomies on ollut Risto Ryti vuonna 1944.
Kansa kuitenkin pakotti vihdoinkin 2022 poliitikot hakemaan Naton jäsenyyttä. Hakuprosessi on osoittanut, välillä jopa Suomesta riippumattomia, koomisia piirteitä. Toivottavasti kukaan Suomen poliitikko ei enää 2023 ennusta Nato-jäsenyyden aikataulua, koska se on nolostuttavaa. Kukaan ei oikeasti tiedä. Se voi olla 2023, 2024 tai 2034. Nato-optio olikin siis optio liittyä pahassa paikassa Natoon 2 -10 vuoden aikataululla. Nerokasta. Mahtavaa turvallispolitiikan hoitoa arvon Suomen poliittinen johto viimeisen 30 vuoden ajan !
Vuosi 2022 osoitti myös muita heikkouksia Euroopassa. Saksa on kastroitu. Tuo pelokas eunikki ei voi enää jatkossa johtaa Eurooppaa. Valitettavaa, että Saksa kuitenkin on Suomen suurin kauppakumppani, meillä oli sama energiapolitiikka (Uniper) ja meidän entinen pääministeri on kaasuputkien päälobbari. Tai siis entisten kaasuputkien.
Suomessa muutama vuosi sitten demonisoitu Puola taas puolestaan on vuonna 2022 rehabilisoitu. Jopa EU:n poliitikkojenkin toimesta. Vielä muutama vuosi sitten innokkaimat EU-byrokraatit olivat heittämässä koko maata ulos EU:sta.
2023 käydään vielä raivoisia taisteluja Ukrainassa. Kaiken järjen mukaan EU maiden pitäisi pystyä tukemaan Ukrainaa sotilaallisesti paljon enemmän. Pystyisimme lähettämään tuonne miltei mitä tahansa, vaikka lentokoneita, jos vaan EU maiden poliitikoilla halua olisi. Näköjään ei ole. Ikävä asia.
Vuoden 2022 ainoa positiivinen asia, Nato-hakemuksen lisäksi, on havainto että Suomessa edelleen elää pyyteetön ja puhdas ryssä-viha. Tämä on aina mukava asia.
Puolaa ei ole "demonisoitu" ihan aiheetta. Mutta kahnauksiin maa on joutunut EU:n kanssa. Syynä ei ole se, minkä ehkä luulet olevan eli se, että Puola on "kansallismielinen ja konservatiivinen" maa. Vaan se, että Puola valtapuolueensa johdolla on toiminut oikeusvaltioperiaatteen vastaisesti ja samalla EU:n perussopimusten vastaisesti.
- Räikeimpänä ehkä se, että valtapuolue PiS on lähtenyt muuttamaan tuomioistuimia poliittisiksi. Keinoja on otettu käyttöön kolme: tuomareiden nimityselin mahdollistaa PiS:lle uskollisten tuomareiden nimittämisen. On myös perustettu korkeimman oikeuden tuomarien kurinpitoelin, jonka jäsenet valittiin poliittisesti. Se on lakkautettu EU:n painostuksesta, mutta uutta hyvin samanlaista rupesivat sitten perustamaan. Korkeimman oikeuden tuomareiden eläkelailla sitten yrittivät siivota vanhoja ei-puolueuskollisia tuomareita pois virasta, sitä lakia vastaan syntyi jopa mielenosoituksia.
- Lisäksi Puolan perustuslakituomioistuin päätti, että EU:n perussopimusmääräyksiä noudatetaan vain, jos eivät ole ristiriidassa Puolan lain kanssa. Eli toisin sanoen voivat itse valikoida, milloin noudattavat EU:n perussopimusta. Tämähän on suvereenille valtiolle aivan mahdollista, mutta sitten pitää hyväksyä, että asiassa voi tulla vastapalloon ja EU-tukirahat jäädä saamatta.
Puola on EU:n suurin tukien nettosaaja. Joten siinä on PiS:llä nyt miettimistä, antaako periksi EU:lle vai pitääkö jääräpäisesti kiinni linjasta kannatuksen ollessa laskussa. Samanlainen dilemma kuin Orbanilla, pitäisi oman uskottavuuden vuoksi purra samaa kättä, joka ruokkii (= EU), mutta vaikka yhtälö pitkään toimikin, ei se toimi välttämättä loputtomasti, koska rahan antaja ei välttämättä ikuisesti katso temppuilua. Puolassa on tehty jo korjausliikkeitä oikeusvaltiorikkomusten osalta, mutta ei homma vielä valmis ole. EU:n ja Puolan kahnaus jatkuu.
Puola ansaitusti saa myös sympatiaa osakseen. Puola on tehnyt monia asioita hienosti ja kantaa oikeasti vastuusta maanpuolustuksesta ja Euroopan turvallisuudesta, ottanut vastuulleen ukrainalaisia pakolaisia valtavan määrän ja toimii hubina Ukrainaan menevälle aseavulle. Mutta samanaikaisesti leikkivät oikeusvaltioperiaatteella, ihan turhaan ja oman maansa kannalta haitallisesti.