Lounema polttelee taas olkiukkoja. "Nato-optiota" ei ole koskaan missään virallisessa yhteydessä mainostettu sillä että menemme Natoon sitten kun sota tulee. Nato-optio ei ole koskaan tarkoittanut mitään muuta kuin mitä siinä on suoraan sanottu.
Yllättävää kyllä, tätä "Nato-optio-olkiukkoa" ovat ylläpitäneet enemmän jotkut Naton kannattajat jotka ovat koko ajan korostaneet miten helposti ja nopeasti Suomi hyväksyttäisiin Natoon. Erikseen pitää myös mainita entinen pääsihteeri Rasmussen joka vielä viime vuonna uhosi Suomen pääsevän Natoon yhdessä yössä. Itse taisin varoitella, ettei isoon kv. organisaation välttämättä lompsita kuin hollitupaan.
NL:n kaatumisen jälkeen Ahtisaari käytti etsikkoajan varmistamalla, että Suomi liittyy Euroopan Unioniin, jossa lopulta onnistuttiin. Nato-jäsenyydestä hän alkoi puhua vasta ainoaksi jääneen kautensa jälkeen, valitettavasti.
"Nato-optio" lanseerattiin tai vakiintui Halosen ensimmäisellä kaudella. Halosen 12 vuotta ja Niinistön vajaata 10 vuotta ennen helmikuuta 22 sävytti ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanonisointi ainoastaan muutamalle poliittiselle johdolle. Sivuääniä ei suvaittu, leimakirveet lensivät. Nato-haukka, Nato-kiima iskettiin otsaan kuin "Neuvostovastainen" vain hetkeä aiemmin.
Optio, eli että "Suomi olosuhteiden muuttuessa varaa oikeuden hakea jäsenyyttä" oli parasta, mihin pro-Nato -poliitikot pystyivät. Sillehän naureskeltiin. Ja miksi ei. Naton jäsenyysprosessi tiedettiin pitkäkestoiseksi, kuten että ei sinne varsinkaan kriisiaikana mennä. Koska kaikki keskustelu oli kanonisoitu, suuri osa poliitikoistakin kiersi Natot ja Venäjän uhkat kaukaa. Ja miksi ei, mitään ei olisi voitettavissa, mutta paljon hävittävissä, jos aktiivisesti tunnustat olevasi jäsenyyden kannalla.
Siellä se kirjaus kuitenkin oli, ja kansalaiset ottivat siitä kiinni 2021 loppua kohden. Kun tavara sitten helmikuussa 2021 osui tuulettimeen, "optio-lauseke" sitten lopulta antoi henkistä selkärankaa lähteä jäsenyyttä edistämään. Tilanne oli hurja, jos Ukraina olisi kaatunut, niin voimansa tunnossa oleva etupiirejä vaatima Venäjä olisi seuraavaksi meidänkin rajoillamme.
Ja kuinka kävikään? Jäsenyyttä tiedusteltaessa vastaus olikin, että "ei nyt". Kuten oli oletettuakin. Ukrainalaisten urheus lopulta johti siihen, että osa Venäjän sanktiointia olisi sinällään Natollekin järkevä laajennus. Pahin kriisi oli ohi.
Tässä alkoi myös tämä Natosta tuleva signalointi, jossa kerrotiin, että tämä voisi mennä nopeastikin ohi. Erdogan päätti toisin. Mikä sekin olisi kai ollut ennakoitavissa, mutta eipä sieltä varmaan sitten mihinkään suuntaan mitään varoitusta oltu annettu.
Kattoa ei paikattu hyvällä säällä. Katon paikkaus myrskypuuskien edelleen puhaltaessa on lähtenyt sitten lopulta kuitenkin hyvin liikkeelle, ja valmistakin on kai lupa odottaa.
Ollaan tästä kiitollisia. Mutta olisi voinut olla toisinkin. TP Halonen vastusti Natoa ja kertoi jäsenyyden estämisen olleen yksi suuri saavutuksena. TP Niinistö vastusti Natoa, kunnes heräsi lopulta tapahtuneen edessä.
www.verkkouutiset.fi
