Toki moni heistä omasta mielestään oikeassa. Minä yksin turvaan Suomen edun. Hyödyllisiä idiootteja monet, toisaalta monilla ero viidenteen kolonnaan veteen piirretty viiva.
Hatut vastaan myssyt. Venäjän "ymmärtämisellä" vuosisataiset perinteet.
Juuri näin..
Meillä Suomessa on omat kansalliset ja historialliset syynsä mm. sille että monien suomalaisten sosialidemokraattien henkilökohtaisen ideologian taustat eroaa esim. länsimaisten demarien yhteiskunnallisista näkemyksistä. Puhumattakaan entisten kommunistien poliittisesta historiasta jne.
- toisekseen pienessä maassa, kaikkien valtakunnallisessa politiikassa mukana olevien taustat ja suhteet on pääpiirteittäin tunnettuja..nykyisin niistä voi lukea jo netistäkin.
- erilaiset poliittiset ja yhteiskunnalliset sitoutumiset, talous-, ym. intressit jne. koskee tietysti kaikkien muidenkin puolueiden edustajia.
Suomen itsenäisyyden ajan historiaan ja erityisesti ulkopolitiikkaan on käytännössä kaiken aikaa liittynyt erilaista, sanoisinko "epäisänmaallista" vaikutusta. Esimerkkeinä vaikkapa;
Ennen sotia,
Itsenäisyytemme alkutaipaleella, taivuteltiin yhteiskuntaa Lapuan liikkeen (myöh. IKL) nimissä, saksalaiseen nationalistiseen järjestelmään. Samaan aikaan oli myös muita vahvoja kansallisuusaatteita kuten AKS, vastapainona maanalaisena toimineet kommunistit jne.
- toki vastaavaa linjojen hakua on ollut aina ja kaikissa maissa..ja ulkomailta on pyritty avittamaan hajaannusta.
Heti sodan jälkeen,
Suomen politiikkaan vaikutti kotimaisten ohella myös Neuvostoliitosta tulleiden kommunistien toiminta..ja tässä mylläkässä myös demarit jakaantuivat erilaisiin leireihin jne. Sittemmin suurin osa näistä edellämainituista sekä maalaisliitto/keskusta löysivät, yhtenäisemmän ulkopolitiikan työkaluksi, YYA-sopimuksen ja siihen liittyvän sitoutumisen Neuvostoliittoon.
- tämä järjestely riitti Neuvostoliitolle, eikä meitä pakotettu aseella uhaten samanlaiseen "marionetti-hallintoon" kuin useimmat muut NL:n ns. Itä-Eurooppalaiset satelliittivaltiot.
- pahimmillaan (tai parhaimmillaan, riippuu mistä katsoo) Suomen eduskunnassa oli vain kaksi (2) varsinaisesti ns. "neuvostovastaiseksi" titileerattua kansanedustajaa (Tuure Junnila ja Georg C.Ehrnrooth). Kaikki muut olivat kiltisti YYA:n kannattajia.
- useat äärivasemmiston kansanedustajista olivat avoimesti Neuvostoliiton asialla ja kannattajia.
Eikä todellakaan saa unohtaa että kansalaiset äänestivät nämä kaikki edustajikseen.
- toki taustalla oli vahvaa YYA-myönteistä propagandaa (samalla länsimaiden vastaisuutta)
Siis ei ole tarpeen ihmetellä että meillä oli vielä 2000-luvulle tultaessa jopa ministereiksi nousseita kansanedustajia joiden ideologia ja sympatiat kohdistuivat ulkopolitiikan osalta Neuvostoliiton perilliseen - Venäjään. Jopa siinä määrin että vastustivat, Venäjän haluamalla tavalla ja kategorisesti Suomen lähentymistä länsimaihin ja erityisesti NATO:n jäsenyyttä.
- osittain myös siistä syystä että he tunsivat suurta antipatiaa (ehkä vihaakin) oman "ideoloigisen kotinsa" - Neuvostoliiton tuhoajiin, erityisesti amerikkalaisiin jne.
- toki USA:n aiheuttamaksi ja syyksi osoiteltiin monia muitakin maailman globaaleja epäkohtia.
Ja, kyllähän me kaikki olemme nähneet kuinka "happamia marjoja" Suomen NATO-jäsenyys on edelleenkin tietyille YYA-aikojen neuvostoystävällisille poliitikoille.
- näkyvimmistä esimerkkeinä mm. väyrynen, halonen, tuomioja, lipponen, jne.. Vaikka eräät heistä ovat toki taipuneet vaistämättömän totuuden edessä. Ei kuitenkaan niin että olisivat julkisesti tunnustaneet vuosien varrella tekemänsä virheet ja vääryydet..
Onneksi nyt näyttää siltä että koko suomalainen yhteiskunta on löytänyt tai ainakin hyvää vauhtia löytämässä uuden lähtökohdan tulevaisuuteen. Ainakaan suhtautuminen Venäjään ei ole enää jakamassa kansalaisten mielipiteitä.