YliKoo
Greatest Leader
Kun YYA solmittiin, oltiin juuri torjuntavoitettu jatkosota ja "liittoutuneiden" valvontakomissio istui hotelli Tornissa kuin tatti. Porkkala oli miehitetty, tykinkantaman päässä Helsingin keskustasta.
Vaaran vuosia oli eletty, ja kommunistit oli kukkona tunkiolla. Vaihtoehtoina olivat joko kommunistien vallankaappaus tai Neuvostoliiton miehitys. Siis Suomi ei olisi miehittänyt Neuvostoliittoa, vaan päin vastoin, noin selvennyksenä
Kylmä sota oli alkanut, eikä lännelläkään tainnut olla selvää käsitystä kuinka mahdollisessa sodassa kävisi. NL ei ollut vielä räjäyttänyt ydinasettaan, mutta luulen lännellä olleen käsitys siitä, että jyvällä asiasta olivat. Kenelläkään ei ollut mitään haluja yrittää estää Neuvostoliittoa luomasta ja hallitsemasta etupiiriään.
YYA solmittiin noissa oloissa, ja jos nyt on vaikea nähdä hyviä vaihtoehtoja sen solmimiselle, luulen että silloin se ei ollut yhtään sen helpompaa.
Kylmää sotaa en kuvaile, mutta Neuvostoliitolla ei ollut pienintäkään aikomusta luopua etupiiristään, johon Suomi kuului. Unkarin ja Tsekkoslovakian miehitykset olivat merkki siitä, kuinka NL toimi. Jaruzelski hoiti itse kurinpalautuksen maassaan ja vältti siten saman kohtalon. Kekkonen teki saman asian toisella tavalla.
Se, jos ymmärtää YYA-sopimuksen välttämättömyyden, ei alkuunkaan tarkoita sitä, että hyväksyisi sen ympärille kietoutuneen saastan. Vaikka se ei ollut millään tavoin hyväksyttävää, oli se tietyllä tavalla välttämätön seuraus. Kaikissa sodissa miehitetyissä maissa on aina löytynyt pian porukka, joka on hypännyt vihollisen kelkkaan. Mikä olisi tehnyt poikkeuksen meidän kohdallamme?
Hyvä muistaa, että kaikissa itäblokin maissa oli oma miehittäjiä mielistellyt rälssinsä, ja nuo maat ovat tehneet tilinsä selväksi tuon porukan kanssa, ja Saksa teki tilinsä selväksi natsien suhteen. Suomella tämä on kokonaan tekemättä. 70- ja 80- luvuilla oli vielä pakko pelata, ja se oli kuin krapulan hoitoa keskioluella. Ei onnistunut kaikilta, enkä tarkoita että mitään pitäisi antaa anteeksi kenellekään, päin vastoin.
Jälkisuomettumista pidän vielä alkuperäistä suurempana syntinä. Samoin median, kulttuurin, yliopistojen, demlan ja monen muun tahon tekoset pitäisi perata juurta jaksaen.
Laitetaan linkki NATOon, ettei mene ihan ooteelle. Nyt liittymisen myötä on ensimmäinen kunnollinen tilaisuus selvitykselle, keksitään sille meikäläinen nimi ja pannaan toimeksi!
Vaaran vuosia oli eletty, ja kommunistit oli kukkona tunkiolla. Vaihtoehtoina olivat joko kommunistien vallankaappaus tai Neuvostoliiton miehitys. Siis Suomi ei olisi miehittänyt Neuvostoliittoa, vaan päin vastoin, noin selvennyksenä
Kylmä sota oli alkanut, eikä lännelläkään tainnut olla selvää käsitystä kuinka mahdollisessa sodassa kävisi. NL ei ollut vielä räjäyttänyt ydinasettaan, mutta luulen lännellä olleen käsitys siitä, että jyvällä asiasta olivat. Kenelläkään ei ollut mitään haluja yrittää estää Neuvostoliittoa luomasta ja hallitsemasta etupiiriään.
YYA solmittiin noissa oloissa, ja jos nyt on vaikea nähdä hyviä vaihtoehtoja sen solmimiselle, luulen että silloin se ei ollut yhtään sen helpompaa.
Kylmää sotaa en kuvaile, mutta Neuvostoliitolla ei ollut pienintäkään aikomusta luopua etupiiristään, johon Suomi kuului. Unkarin ja Tsekkoslovakian miehitykset olivat merkki siitä, kuinka NL toimi. Jaruzelski hoiti itse kurinpalautuksen maassaan ja vältti siten saman kohtalon. Kekkonen teki saman asian toisella tavalla.
Se, jos ymmärtää YYA-sopimuksen välttämättömyyden, ei alkuunkaan tarkoita sitä, että hyväksyisi sen ympärille kietoutuneen saastan. Vaikka se ei ollut millään tavoin hyväksyttävää, oli se tietyllä tavalla välttämätön seuraus. Kaikissa sodissa miehitetyissä maissa on aina löytynyt pian porukka, joka on hypännyt vihollisen kelkkaan. Mikä olisi tehnyt poikkeuksen meidän kohdallamme?
Hyvä muistaa, että kaikissa itäblokin maissa oli oma miehittäjiä mielistellyt rälssinsä, ja nuo maat ovat tehneet tilinsä selväksi tuon porukan kanssa, ja Saksa teki tilinsä selväksi natsien suhteen. Suomella tämä on kokonaan tekemättä. 70- ja 80- luvuilla oli vielä pakko pelata, ja se oli kuin krapulan hoitoa keskioluella. Ei onnistunut kaikilta, enkä tarkoita että mitään pitäisi antaa anteeksi kenellekään, päin vastoin.
Jälkisuomettumista pidän vielä alkuperäistä suurempana syntinä. Samoin median, kulttuurin, yliopistojen, demlan ja monen muun tahon tekoset pitäisi perata juurta jaksaen.
Laitetaan linkki NATOon, ettei mene ihan ooteelle. Nyt liittymisen myötä on ensimmäinen kunnollinen tilaisuus selvitykselle, keksitään sille meikäläinen nimi ja pannaan toimeksi!
Tuo silloin valittu linja oli yksi monista mahdollisista....
