Mielenkiintoinen artikkeli. Sieltä voisi poimia tuollainen mielenkiintoisen kohdan, Orpon kommenttiin liittyen jossa todettiin, että tulevan puolustusselon pohjana on juuri kahden prosentin tavoite ja että ns. muiden maiden tulee hoitaa oma korjausvelkansa pois ensin, ennen kuin puhutaan tuon kahden prosentin nostosta.
Oma ajatus on, että juuri tuo Nato maiden ns. korjausvelka puhuu sen puolesta, että Suomen rajamaana ja etulinjassa olevana tulisi ensisijaisesti miettiä sitä, että jos Nato ei pysty toimittamaan sitä mitä on luvannut niin kuka pystyy? Pitäisikö Suomen siis panostaa reilusti enemmän omaan puolustukseensa kuten näkyy kaikki muut Naton etulinjan maat tekevän.
Jutussa puitiin miten hankalaa on sisäpoliiittisesti panostaa valtion turvallisuuteen ja puolustukseen kun samaan aikaan säästetään sosiaalimenoista. Toisaalta voisi kysyä, että mikäli Nato ei voisi vastata Venäjän uhkaan tai uhka olisi niin nopea tempoinen että siihen ei kyettäisi vastaamaan ja Suomi ottaisi etulinajan maana Venäjän täyden sotilaallisen iskun vastaan omilla puolustusvoimillaan ja yhdellä tai kahdella eteen työnnetyllä naton prikaatilla niin millainen sosiaaliturva siinä vaiheessa meillä olisi? Vai olisivatko mm. Erkki Tuomiojan huolet jossai muualla? Siinä ei se syöpähoito tai sydänleikkaus onnistu pommitetussa sairaalassa. Kelan rahoistakaan ei ole hyötyä jos sähköt on alueelta poikki. Ihmisiltä on hyvinä aikoina kadonnut perspektiivi asioihin. Ei ymmärretä että kaikesta säästämisesta ja harmituksesta huolimatta asiat voisivat olla helvetisti huonomminkin. Jos puolustus laiminlyödään niin on vain ajan kysymys koska niin on. Ei kyse ole siitä, että tuleeko Suomeen sota vaan siitä koska se tulee ja mikä on valmiutemme siinä vaiheessa vastata siihen.
yle.fi
www.mtvuutiset.fi
www.hs.fi
