Suomen puolustusvoimat ovat hieman kaksijakoiset resursseiltaan..Meillä on (varsinkin maamme väkilukuun nähden) suuri ja kohtuullisen hyvin Suomen olosuhteissa toimimaan kykenevä miehistö. Asevelvolliset sekä kaikki ikäluokat kattavat reserviläiset. Tällä porukalla kyetään kohtuullisesti täyttämään miehistön tarve huomioiden että maamme on laaja, harvaanasuttu ja reilun tuhannen kilometrin pituudelta Venäjän rajanaapuri.
Aseituksen osalta meillä on todella suuria puutteita verrattuna ainoaan mahdolliseen viholliseemme, Venäjään. Puutteita on aseistuksen laadussa ja erityisesti määrässä. Meiltä puuttuu potentiaaliin viholliseen (Venäjän luoteisen alueen asevoimat) verrattuna, määrältään sekä laadultaan riittävä ilmavoimien kalusto ylläpitämään edes oman maa-alueemme ilmaherruutta.
Meillä on suuria puutteita niin maasta ilmaan kuin ilmasta maahan iskevästä ohjuskalustosta. Meillä ei ole käytännössä lainkaan taisteluhelikoptereita, miehittämättömiä lentokoneita jne.
Tärkein osa puolustuksestamme perustuu alueellisesti kattavaan ja perinteisin asein operoivaan, lähialueensa hyvin tuntevaan miehistöön. Sillä ehkäistään vihollisen miehitystä, mutta ei juurikaan kyetä torjumaan vihollisen teknisesti ylivoimaisilla aseillaan tekemiä tuhoiskuja omiin avainkohteisiimme (en nyt viitsi ryhtyä niitä luetteloimaan).
Parhaassa tapauksessa meillä pitäisi olla kyky iskeä riittävän voimakkaasti takaisin vihollisen omiin avainkohteisiin. Aivan vastaavasti kuin tiedämme vihollisen toimivan. Tällainen symmetrisyys aseistuksessa olisi paras tae, ehkäisemään vihollisen aikomuksia asevoimin tehtäviin ratkaisuihin.
Sodan sattuessa meiltä ei riittäisi miehistöä muualle. Varsinkin on perusteltua odottaa ettei Venäjä missään tilanteessa tule kohdistamaan hyökkäyksiään NATO-maita kohtaan. NATO:n aseistus on niin paljon parempaa laadullisesti sekä määrällisesti ettei Venäjä lähde tekemään "itsemurhaa" uhmaamalla NATO-maita.