Ehkäpä kyse onkin siitä että venäjä ja usa uhkaavat toisiaan. Mitenkä Putinin toimet dollarin heikentämiseksi on käsitettävä. Nämä kaikenmaailman kilpailevat maksujärjestelmät ja öljykauppojen valuutan vaihdot...
Tottakai maailmassa eri yksittäiset ihmiset, yritykset, kansat, valtiot kilpailevat monella tavoin talouden ja kaikenlaisen sosiaalisen hyvinvoinnin suhteen. Kun asiat sujuvat yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaisesti niin sopiva kilpailu ja kauppa hyödyttää kaikkia osapuolia. Yhteiset säännöt eivät aina riitä kaikille jolloin joku saattaa hakea itselleen epäoikeutettua hyötymistä toisen kustannuksella ja viimekädessä jopa kauppasotaa jne.
Juuri tällaisesta taloudellisen hyödyn kilpailusta syntyy aiheet kaikenlaisiin riitoihin, kaupallisiin ja poliittisiin liittoutumiin ja lopulta sotiinkin. Onhan tunnettua että sodat ovat politiikan jatkamista asevoimien avulla.
Pohjimmiltaan juuri tästä on kysymys Ukrainankin tapauksessa.
Kansojen välisessä kilpailussa sota on äärimmäinen mutta joskus (joissain tilanteissa) mahdollinen keino vaikuttaa asioihin. Sodankäynnissä on kuitenkin omat vaaransa. Siksi siihen turvaudutaan vain jos voidaan olla riittävän varmoja omasta voitosta. Tästä huolimatta yleensä koituu tappioita hyökkääjälle itselleenkin.
Juuri tämä itsellekin aiheutuvan tappion vaara estää parhaiten sodat. Kynnys sodan käyttöön tulisi pitää aina mahdollismman korkealla. Siksi on viisasta pyrkiä oman maan puolustuksessa tilanteeseen jossa hyökkääjälle aiheutuu varmuudella niin suurta tuhoa ettei sillä ole käytännössä mahdollisuuksia hakea ratkaisua riitoihin sodan avulla.
Sodan "kynnykseen" voidaan tietenkin vaikuttaa useammalla tavalla. Varustautuminen A)riittävän tehokailla asevoimilla on yksi selkeä tapa. Toinen tapa on B)vaikuttaa poliittisesti niihin tekijöihin jotka kärjistyessään saattavat johtaa vakaviin kiistoihin maiden ja kansojen välillä.
Tällaisessa kokonaisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun yhdessä asiassa antaa "löysää" niin toisessa pitää "kiristää" jne. Vastapuoli pyrkii aina kaivamaan esille toisen heikkoudet jne.
Suomessa luotetaan ehkä liikaa tuohon B vaihtoehtoon. Pienen valtion täytyykin olla luottavainen, koska ainakaan yksin rahkeet eivät riitä kilpailussa. Varmammaksi vakuudeksi on kuitenkin syytä hakeutua yhteistyöhön muiden, lähellä omaa ideologiaa olevien maiden kanssa. Juuri siksi Suomi tekee taloudellista ja poliittista yhteistyötä EU:n kanssa.
Puolustuspolitiikassa emme ole toistaiseksi ymmärtäneet riittävästi omaa etuamme..Suomella on käytännössä vain yksi vaihtoehto jolla maamme voi varmistaa koskemattomuutensa.
Se on se sama jonka piirissä on jo n.94%:ia EU:n kansalaisista.
Mutta, tällainen kaikenkattava poliittinen kokonaisuus on niin suuri aihe että siitä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään - ja onhan siitä jo kirjoitettu..Suosittelen tutustumaan.