Laitavasemmiston, pasifistien ja muiden perinteisten vastustajien hiljaisuus tai paremminkin vastustuksen ponnettomuus kiinnittää huomioni. Kuin punasteleva morsian joka oikeasti haluaa, mutta häveliäisyyssyistä pikkasen estelee muodon vuoksi.
Onko Suomessa tapahtunut ratkaiseva käänne? Järki voittaa? Eli maa saadaan vihdoin natoon ja sen tarpeellisuuden tajuavat jo entiset vastarannan kiisketkin. Venäjä ei olekaan kaikille vain ystävä ilman taka-ajatuksia ja maailma ei ollutkaan muuttunut. (=Whoa! Breaking news!)
Sitten vielä pari sanasta. Ihan omasta turhamaisuudesta. Tää ei ole mitenkään rakentavaa, mutta mun pimeä puoli otti vallan vaatii nyt kirjoittamaan tän auki. Ettei jää epäselvyyttä.
Tästä on nimittäin pakko paukutella henkseleitä, olkoonkin että täällä samaa on sanonut kohtalaisen iso joukko. I saw this shit coming all the time. Mulla ei ole Ukrainan ja tilanteen kiristymisen myötä käytännössä mikään muuttunut. Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais. Niinku mummovainaa sano. Se on saatana koodattu DNA:han. Ja tää niin, että en todella ole mikään rasisti. Ihan vitun päinvastoin, pidän venäläisistä. Mut Venäjä on sit ihan eri. Tuskin tässä maassa mikään muu oksettaa enemmän ku juntit "kiitos 1945" -paitaiset pohjois- ja itäsuomalaiset sekä muut konservatiiviset uskikset, maalaiset, kepulaiset ynnä muut tyhmät nihkeet jarrut. Kaikki mitä on tapahtunut on vain vahvistanut sen, että tiesin tän. Tää yllätti samalla tavalla kuin ekat lumet yllättää autoilijat tai ku mummo kuolee. Ihan vitun kaikki tietää et näin käy. Silti se pikkasen yllätti.
Paitsi, et osa urpoista ihan tosissaan luuli, et tää on paskapuhetta. En haluis olla kyrpä, mut kun oon, niin en todella liioittele tippakaan kun sanon et tiesin tän. Siis et on vaan ajan kysymys milloin Venäjä ns. "alkaa". Sen myönnän täysin, että en olisi osannut sanoa, että se on Ukraina. Vaikka oonkin pelkkä nimimerkki internetin keskustelupalstalla, niin kyllähän se hivelee helvetisti kun tiesi tulevan ja osasi veikata oikein Venäjän kehityksen. Pari kolme vuotta sitten oli liikkeellä kaikenlaista tietäjää jotka osasivat kertoa miten armeija on aikansa elänyt juttu, kuinka vääjäämättä mennään siihen ettei sotia tule koska taloudelliset vaikutukset ovat niin suuret, NATO on pois euroopasta ja katse aasiassa for good ja kaikkea muuta paskaa. Kui kävi? Läl läl lää! Vastoin ns. "virallista ja yleistä totuutta" jossa sodat ja tilanteen kiristymiset eivät kosketa pohjolaa enää mitenkään.
Ja mä sentään urbaanina ihmisenä liikun lähestulkoon pelkästään piireissä joissa armeijaa pidetään junttina ja pääosin vain kielteisenä asiana. Oon mm. salannut reserviläisyyteni ja osallistumisen kertausharjoituksiin lukuisat kerrat. Tästä huolimatta pidin aina intin puolia
jos se tuli esille. Kertakaan kukaan ei asia-argumentoinnilla argumentoinut suohon, luulen et moni jopa mietti uudelleen kantaansa. Yksi homosivari kaveri jopa sanoi mulle suoraan, että hiukan kaduttaa ettei mennyt inttiin. Oli muuten intin tappio BTW. Et muistakaa kepulaiset tää, ennekuin alatte aiheellisesti sanomaa kuin mulkku oon.
Eli en oo paha, vaikka helvetin ärsyttävä kieltämättä oonkin...