Suomi ostaa Yhdysvalloilta satoja Stinger-ilmatorjuntaohjuksia 90 miljoonalla eurolla

Olisiko hessukessu siis tyytyväisempi jos ei olisi hankittu mitään, vai mikä on sanomasi?

Asevoimien varustaminen on aina ja kaikkialla ollut kompromisseja kompromissien perään. Käytännössä koskaan ei saada kaikkea mitä tarvittaisiin. On siis otettava aina tilaisuuden tullen se mitä saadaan. Nyt päästiin ponnistamaan käytännössä nollatasolta ylöspäin. Toivottavasti myöhemmin saadaan tehtyä lisähankintoja.
 
Olisiko hessukessu siis tyytyväisempi jos ei olisi hankittu mitään, vai mikä on sanomasi?
Olisivat ostaneet enemmän.

Asevoimien varustaminen on aina ja kaikkialla ollut kompromisseja kompromissien perään. Käytännössä koskaan ei saada kaikkea mitä tarvittaisiin.
Jos entistä vähemmille joukoillemme ei saada kunnon ilmatorjuntaa, voidaan pillit panna pussiin jo ennen ensimmäistäkään laukausta. Naapurilla on taisteluhekoa, rynnäkkökonetta sun muuta vaikka muille jakaa. Omat joukot eivät pallomeressään pysty Hiaceillaan pyörimään mihinkään vihollisen ilmavoimien hallitessa suvereenisti ilmatilaa ja iskien ilmasta käsin kimppuun 24/7. Voit kiukutella tätä faktaa vastaan ihan niin paljon kuin haluat, eikä se silti muutu siitä miksikään. Voit vetää Asrad- tai NASAMS-kortin pöytään, mutta ne eivät tilannetta pelasta, niitä on aivan liian vähän.

On siis otettava aina tilaisuuden tullen se mitä saadaan. Nyt päästiin ponnistamaan käytännössä nollatasolta ylöspäin. Toivottavasti myöhemmin saadaan tehtyä lisähankintoja.
...Toivotaan, toivotaan, että joskus luomme toisenlaisen maan... Minä en usko, että saadaan. Olkapääohjuksia piti hankkia, nyt saatiin hankittua ja edulliseen hintaan. Thats it. Nyt rahat laitetaan sitten muihin juttuihin. Wait & see.
 
Jos entistä vähemmille joukoillemme ei saada kunnon ilmatorjuntaa, voidaan pillit panna pussiin jo ennen ensimmäistäkään laukausta.

Suomen puolustusvoimien historiassa lienee enemmän hetkiä ilman kunnon ilmatorjuntaa kuin päinvastaisia hetkiä. Ainakin minä olen ihan tyytyväinen, että pillit on pidetty poissa pussista. Niillä mennään mitä on. Välillä tilanne on huonompi ja välillä parempi. Tämän kaupan jälkeen se on parempi kuin ennen kauppaa.

Voit kiukutella tätä faktaa vastaan ihan niin paljon kuin haluat, eikä se silti muutu siitä miksikään.

Tähän mennessä kiukuttelun olet hoitanut pääasiassa sinä.
 
Igla-S pieksee Stingerin niin kantamansa, taistelulatauksensa ja luultavasti myös luotettavuutensa saralla.

Ööh... mitenkähän hessun matematiikka nyt toimii? Igla-S:n kantama on 4500 metriä, Stinger-F:n (meille ilmeisesti tuleva versio) kantama on enemmän kuin 7600 metriä (joka on Stinger-E:n kantama, jonka jatkokehitysversio Stinger-F on). Voi olla että olin unessa matikan tunnilla mutta minusta yli 7600 metriä on enemmän kuin 4500 :D

Sori vaan hessu, mutta riippumatta miten paljon väännät, et saa tästä tehtyä huonoa hankintaa jossa on ostettu jotain länsikamaa joka häviää maagisen ylivoimaiselle itäarsenaalille.

EDIT: miettikääpä muuten herrat peiton kannalta tuota kantaman merkitystä. Koska ympyrän pinta-ala on pii kertaa säteen neliö, tarkoittaa tuo että Stingerin teoreettinen peitto on noin kolminkertainen Igla-S:ään verrattuna.
 
Ööh... mitenkähän hessun matematiikka nyt toimii? Igla-S:n kantama on 4500 metriä, Stinger-F:n (meille ilmeisesti tuleva versio) kantama on enemmän kuin 7600 metriä (joka on Stinger-E:n kantama, jonka jatkokehitysversio Stinger-F on). Voi olla että olin unessa matikan tunnilla mutta minusta yli 7600 metriä on enemmän kuin 4500 :D

Sori vaan hessu, mutta riippumatta miten paljon väännät, et saa tästä tehtyä huonoa hankintaa jossa on ostettu jotain länsikamaa joka häviää maagisen ylivoimaiselle itäarsenaalille.

EDIT: miettikääpä muuten herrat peiton kannalta tuota kantaman merkitystä. Koska ympyrän pinta-ala on pii kertaa säteen neliö, tarkoittaa tuo että Stingerin teoreettinen peitto on noin kolminkertainen Igla-S:ään verrattuna.

Samseksella on hyvä pointti kantaman osalta, pidempi kantama antaa toimintamahdollisuuksia ja torjunta-alaa huimasti.

Wikipedia tietää kertoa Igla-S:n taistelukärjen kooksi 2,5 kg ja Stingerille 3,0 kg.

En tiedä Iglan luotettavuudesta yhtään mitään, mutta ainakin takavuosina PSTO 82:n luotettavuus oli sitä luokkaa, että niitä joutui ampumaan 4 kappaletta siinä toivossa, että yksi jaksoi lentää maaliin saakka. Eiköhän valmistajat ole osanneet todentaa ohjusten suomalaisille ostajille MTBF-luvut tai muut vertailukelpoiset lukuarvot.

Stinger-hankinta on monessa suhteessa oikein oiva:
- ohjus on todennäköisesti teknisesti kehittynein olkapääohjus (Stingeriähän on muuten koko ajan kehitetty, vaikka Block II -version kehitys lopetettiinkin. Oliko jo jossain kerrottu, että meille on tulossa Stinger-F?)
- ohjus on niin laajalti käytössä, että jopa kriisiaikana sitä todennäköisesti saa hankittua lisää
- lähivuosina tarjolle on tulossa aikamoiset määrät käytettyä kalustoa, mm. Hollanti ja Tanska ovat pienentämässä ohjusarsenaaliaan. Jos ei muuta, käytettyjä laukaisimia voi hankkia koulutuskäyttöön ja kohta vanhenevia ohjuslaukauksia voi aika surutta ammuskella Lohtajalla
- pimeätoimintakyky on olemassa
- ohjus sopii erinomaisen hyvin käyttötarkoitukseensa, se on kuitenkin aika suoraan vanhan Iglan tyyppinen
- voisi uskoa, että IFF toimii Hornetien kanssa aika hyvin yhteen (tästä tosin en tiedä yhtään mitään...)
 
Hesari väitti että F; toisaalta, jos on kerran kyseessä hyllytavara johon on jouduttu jo osia vaihtamaankin, niin vaikuttaisi todennäköisemmältä että E. Tuo 7600 on julkisten lähteiden (lue: Wikipedian) kertoma E:n vaakaulottuvuus, F:n ulottuvuus on vielä suurempi.
 
Mutta onko ampujille mitään systeemiä? Enpä alkais noita jakamaan joukoille, jos pataljoonan olisi tarkoitus olla piilossa, ja sitten joku ampuukin jonkun tyhjänpäiväisen oman UAV:n alas, ja paljastaa kaikki.
 
Mutta onko ampujille mitään systeemiä? Enpä alkais noita jakamaan joukoille, jos pataljoonan olisi tarkoitus olla piilossa, ja sitten joku ampuukin jonkun tyhjänpäiväisen oman UAV:n alas, ja paljastaa kaikki.

Senpä takia ensihankinta onkin tärkeä, vaikka pienelläkin määrällä, että saadaan taktisten käyttöperiaatteiden opettelu ja kehittely liikkeelle. Varmaan itäohjusten jäljiltä monta asiaa on jo valmiinakin, mutta ainakin joku päivityskierros taktiikalle epäilemättä tehdään ennen kuin varusmieskoulutus alkaa; ja ensimmäinen saapumiserä tai pari on kyllä koulutuksen ohella koekaniineja.
 
Senpä takia ensihankinta onkin tärkeä, vaikka pienelläkin määrällä, että saadaan taktisten käyttöperiaatteiden opettelu ja kehittely liikkeelle. Varmaan itäohjusten jäljiltä monta asiaa on jo valmiinakin, mutta ainakin joku päivityskierros taktiikalle epäilemättä tehdään ennen kuin varusmieskoulutus alkaa; ja ensimmäinen saapumiserä tai pari on kyllä koulutuksen ohella koekaniineja.

Olen tästä eri mieltä siinä mielessä, että kaikki ohjukset on niin kalliita, ettei niitä voi ampua harjoituksissa kuten luoteja, ja silloin ei voida olla nousujohteisella oppimiskäyrällä.
Tämä on tavallaan surullista. Taktiikat pitää muodostaa ajatusleikkinä, mutta onnistuu ne jotenkin sillaikin. Mietitään esim että kun säksätys kuuluu, niin ammutaan tai ei ammuta, tuuriin perustuen, että onko se oma heko tulossa rintamalta vaiko vihollinen tulossa sisämaahan. Stinger mies metsässä pohtii tätä.
 
Olen tästä eri mieltä siinä mielessä, että kaikki ohjukset on niin kalliita, ettei niitä voi ampua harjoituksissa kuten luoteja, ja silloin ei voida olla nousujohteisella oppimiskäyrällä.
Tämä on tavallaan surullista. Taktiikat pitää muodostaa ajatusleikkinä, mutta onnistuu ne jotenkin sillaikin. Mietitään esim että kun säksätys kuuluu, niin ammutaan tai ei ammuta, tuuriin perustuen, että onko se oma heko tulossa rintamalta vaiko vihollinen tulossa sisämaahan. Stinger mies metsässä pohtii tätä.

No ja höpö höpö. Ei hyvän tähden taktiikkaa harjoitella kovilla, edes kivääriaseilla ohjuksista puhumattakaan. Sitä varten on karttaharjoitukset, simulaattorit, harjoitusampumalaitteet ja metsässä ryynääminen. Tähänkin hankintaan kuuluu simulaattori ja harjoitusampumalaitteita.

Mitä oppimiseen tulee, niin ihan hyvin on ITOhj-05 - ampujia saatu koulutettua. Koulutuksen huipentumana muutama ukko per saapumiserä saa Lohtajalla ampua kovan. Se ei tarkoita etteivätkö muutkin porukasta osaisi asettaan koulutuksen jälkeen käyttää.

Kyllä minäkin osaan käyttää kertasinkoa, vaikka olen vain kerran ampunut kovan. Kertasingon käytön taktiset periaatteet opetellaan tyhjän putken kanssa, kovapanosammunnat on erikseen. Ohjuksissa on ihan sama juttu.
 
Suomen puolustusvoimien historiassa lienee enemmän hetkiä ilman kunnon ilmatorjuntaa kuin päinvastaisia hetkiä.
Niin, mutta SILLOIN ei ollut täsmäaseita, jokasäässä toimivia panssaroituja taisteluhelikoptereita ja rynnäkkökoneita eikä varsinkaan tämäntasoista tiedonvälitystä ja tiedustelua kuin nykyään on. Uhka oli sata kertaa pienempi ilmasta kuin mitä se nykyään on.


Ööh... mitenkähän hessun matematiikka nyt toimii? Igla-S:n kantama on 4500 metriä, Stinger-F:n (meille ilmeisesti tuleva versio) kantama on enemmän kuin 7600 metriä (joka on Stinger-E:n kantama, jonka jatkokehitysversio Stinger-F on). Voi olla että olin unessa matikan tunnilla mutta minusta yli 7600 metriä on enemmän kuin 4500 :D
Lähde tuolle Stingerin kantamalle kiitos. Wikipedian mukaan Igla-S kantama on 6000m ja siellä mainitun Stingerin kantama 4500m.
 
No ja höpö höpö. Ei hyvän tähden taktiikkaa harjoitella kovilla, edes kivääriaseilla ohjuksista puhumattakaan. Sitä varten on karttaharjoitukset, simulaattorit, harjoitusampumalaitteet ja metsässä ryynääminen. Tähänkin hankintaan kuuluu simulaattori ja harjoitusampumalaitteita.

Mitä oppimiseen tulee, niin ihan hyvin on ITOhj-05 - ampujia saatu koulutettua. Koulutuksen huipentumana muutama ukko per saapumiserä saa Lohtajalla ampua kovan. Se ei tarkoita etteivätkö muutkin porukasta osaisi asettaan koulutuksen jälkeen käyttää.

Kyllä minäkin osaan käyttää kertasinkoa, vaikka olen vain kerran ampunut kovan. Kertasingon käytön taktiset periaatteet opetellaan tyhjän putken kanssa, kovapanosammunnat on erikseen. Ohjuksissa on ihan sama juttu.

No moniko sotilas on ampunut yhtään mitään ikinä väsyneenä, sumussa ja tietäen että tää laukaus maksaa parin Mersun verran...

Ei hitto, ei näin. Ei tarvi olla näin.
 
Rupesin miettimään kun täällä itkettiin noita it-ohjusten puutteita, niin rannikkopataljoonilla ei taida olla yhtään mitään ilmatorjuntaa.

Siinä sitä on hauska porhaltaa syöksyveneessä kohti vastahyökkäystä kun maihinnousua varmistavat taisteluhelikopterit pörrää ympärillä.
 
Valmiusprikaateissa on kussakin varmaankin yhden ohjuspatterin puute, kun veivi-Sergeit heivataan. Lisäksi mekanisoidut ja moottoroidut tst-osastot, jotka varmaankin saavat omat jaoksensa, niin viitisenkymmentä ampumalaitetta on löytänyt paikkansa. Igla-patterissahan oli 20kpl ampumalaitteita, mutta tuo voi hyvinkin puolittua uusissa kokoonpanoissa. Jotain kuitenkin jäisi vielä alueellisillekin joukoille.

Niin tietysti. En edes muistanut koko sergeiden olemassa oloa valmareissa.

Itse pohdin myös rannikkojääkärien tarpetta it-ohjuksille. Ei ole kiva syöksyä veneillä vastahyökkäykseen jos ympärillä pörrää vihollisen taisteluhelikoptereita.
 
Olen tästä eri mieltä siinä mielessä, että kaikki ohjukset on niin kalliita, ettei niitä voi ampua harjoituksissa kuten luoteja, ja silloin ei voida olla nousujohteisella oppimiskäyrällä.
Tämä on tavallaan surullista. Taktiikat pitää muodostaa ajatusleikkinä, mutta onnistuu ne jotenkin sillaikin. Mietitään esim että kun säksätys kuuluu, niin ammutaan tai ei ammuta, tuuriin perustuen, että onko se oma heko tulossa rintamalta vaiko vihollinen tulossa sisämaahan. Stinger mies metsässä pohtii tätä.

Simulaattori on SE, jolla kaikissa maissa tuo itse aktio opetellaan. Ennen wanhaan sanottiin, että muutama päivä ja noheva poika osaa itse suoritteen varsin hyvin. Tilannetiedon jakaminen partioille on ilman muuta tarpeen. Kannattaa huomata sekin, että ilmatorjuntaohjuslaukauksen esiintyminen tst-kentällä pakottaa esim. koptereiden muuttamaan toimintatapaansa. Tst-kopterin täysi rynnäkkö jääkärikomppanian ryhmitykseen tekee häijyä, ohjuslaukaus pakottaa kopterin toimimaan varovaisemmin eli se ei tule päälle kaatamaan koko aselastiaan päälle vaan tyytyy muihin suoritteisiin. Aina ei tarvita sitä "kaatoa", aseen esiintyminen tst-kentällä yleensä muuttaa asetelmia, tässä kohtaa puolustajan eduksi.

Mitä tulee ametteihin, niin ainakin RistoJ. on kehottanut suhtautumaan kritiikillä valmistajien ilmoittamiin suoritteisiin. Tuo maks-amet on ainakin tietoa siitä, että ohjuksen liike-energia riittää järkevillä matkoilla liikehdintään kohteen väistöjen mukaan. Ei se maks-amet tarkoita suoraan sitä, että joku ase tekee kaadon 7 kilsasta tms. tai tionen 5 kilsasta.
 
Mutta onko ampujille mitään systeemiä? Enpä alkais noita jakamaan joukoille, jos pataljoonan olisi tarkoitus olla piilossa, ja sitten joku ampuukin jonkun tyhjänpäiväisen oman UAV:n alas, ja paljastaa kaikki.

Olen tästä eri mieltä siinä mielessä, että kaikki ohjukset on niin kalliita, ettei niitä voi ampua harjoituksissa kuten luoteja, ja silloin ei voida olla nousujohteisella oppimiskäyrällä.
Tämä on tavallaan surullista. Taktiikat pitää muodostaa ajatusleikkinä, mutta onnistuu ne jotenkin sillaikin. Mietitään esim että kun säksätys kuuluu, niin ammutaan tai ei ammuta, tuuriin perustuen, että onko se oma heko tulossa rintamalta vaiko vihollinen tulossa sisämaahan. Stinger mies metsässä pohtii tätä.


Ohjusryhmillä on tuliasemapäätteet ilmatilanteen seuraamiseen. Omista koneista toimitetaan tieto ohjusryhmille. Muutoin toimitaan annetun tehtävän puitteissa. Meillä oli Sergeiden kanssa erilaisina taktisina tehtävinä muistaakseni häirintä, torjunta ja tappioiden tuottaminen. Lähimmillään oli tulenavaus kahdesta kilometristä. Häirinnässä jo lähempänä kolmea kilometriä. Siltä etäisyydeltä näkee lentokoneen hädin tuskin. Tunnistaminen on mahdotonta. Eikä niitä yritetä tunnistaa. Ammutaan, kun tulee kantamalle. Jos tulee oma kone tonttiin, niin se on ylempien johtoportaiden ongelma. Sama tilanne ohjusryhmien kanssa. Mahdolliset rajoitukset tulenkäyttöön käsketään ylempää. Ei niitä tarvitse itse pohtia.

Ohjuksia ei tarvitse ampua harjoituksissa. Olennaista on harjoitella maalin nappaamista ja oikean laukaisuhetken valintaa. Muutoinhan ohjus vastaa käytön vaikeuden kannalta vessanpönttöä. Vedät vivusta, ja mötkö lähtee.

Varsinainen käyttötaktiikka suunnitellaan ylempänä organisaatiossa. Siinä on olennaista omien ohjusten, muun ilmatorjunnan ja vastassa olevan ilma-aseen suorituskyvyn huomiointi. Tämä näkyy ohjusryhmän tasalla lähinnä käskettynä tehtävänä ja tuliaseman sijoituksena.
 
Back
Top