Olenko väärässä seuraavassa:
keskustelu, jossa otetaan esille eteläinen rantamaa, siinä huomaa, kuinka sohaistaan jotain. Suomalaisen on vaikea ymmärtää, että joku pitää meikäläistä Pyhää Maata pelkkänä sotaväylänä, tukialueena, varmistusalueena, käytävänä. Sitä ei osata mieltää, miten tunteettomasti Aron Marsalkan käsi voi piirtää karttaan viivoja, jotka kylmästi lohkaisevat osan Pyhää Maatamme muuhun käyttöön, pois meiltä, tunteettomasti ja kylmästi. Se mikä meille on pyhää tai arvokasta, ei tuolle Mr. Arolle merkitse muuta kuin kappaletta maata ja merta, jonka Hän haluaa varmistaa tai ottaa haltuunsa. Kannattaa funtsia, miten suhtautuu asiaan. Jotta siitä jotain ymmärtäisi, täytyy riisua ensin yltään kaikki aurinkolasit, seuraavaksi kuvitelmat siitä, että joku meille arvokas olisi sille Toiselle muuta kuin sotamaata.