Suuri maatalouskeskustelu

Ja voimakas suutuntuma?

Itse suosisin enemmänkin sitä, että haettais saumaa jättiläismarkkinoiden pieniltä mutta sinnikkäiltä marginaalialueilta.

- Poikkeuksellisen voimakas ja hyvä maku ja aromi. (Vrt. suomalainen kumina.)
- Poikkeuksellisen korkea ravinnepitoisuus. (Vrt. Liljan potut.)
- Poikkeuksellisen vahva paikallinen leima. (Vrt. poronliha)
- Poikkeuksellisen selvä erottuminen alan bulkkituotannosta. (Vrt. Laitilan väriporkkanat)
- Selkeä traditionaalisuus (kalakukko, karjalaisruuat, lantturuuat...)
- Luomutuotanto jonka jalostusaste nostetaan jo tilalla tai viimeistään samalla kylällä korkeaksi. (Vrt. Pälkäneen tilamyyntiverkostot)
- Tila-, suora- jne. myynti. Myös netin, tilamyymäläverkostojen ja kiertelevän suoramyynnin kautta.
- Kokemuksellisuuden ja hyvin hinta-laatu -suhteen yhdistäminen. (Vrt poimi itse -marjatilat.)

Isoin este ei ole EU vaan viljelijä/kasvattaja itse. Ja siellä asenteet.

Brändääminen, brändääminen, brändääminen... Ei ostaja näe vaivaa eikä maksa enemmän ellei tuotteella ole selkeää erottuvaa brändiä ja korkeaa, erottuvaa laatua joka tukee sitä brändiä.

Ja brändääminen maksaa. Se on toki puoli-ilmaista, mutta maksaa silti jotain. Mutta koska on kyse alkutuotannosta ja materiaalisen tuotannon logiikasta, niin viljelijä/kasvattaja koittaa säästää kulut nollaan tai sen alle tässä ainoassa kohdassa, jossa tonnin investointi voi tuoda kymppitonnin tuotot. Mijoonan liikevaihdosta ei voi irrottaa muutamaa tonnia tuottavuuden moninkertaistamiseen sitten millään. Ei vaan voi ja sillä selvä.

Pahimmillaan nuo asennevammat immateriaalisista asioista maksamista - ja niiden eteen työskentelmistä - vastaan ovat niin jättiläismäiset, että viljelijä/kasvattaja joko menee mieluummin konkurssiin tai jättää käyttämättä sellaista osaamista, josta voisi itse päättää että milloin ja paljonko maksaa kuin maksaa penniäkään.

Maatalouden tulevaisuus saattaa Suomessa hyvinkin olla se, että nyt karsiutuvat brändittömät tuotteet ja tuotantoyksiköt, seuraavaksi heikkobrändiset ja lopulta ovat jäljellä vain vahvasti brändäämiseen panostaneet ja vahvan brändin omaavat yksiköt.

Eli markkinat saattavat olla siirtymässä bulkkituotteista merkkituotteisiin päin. Ja silloin merkkaamattomat ja huonot merkit putoavat pois.

Jotenkin pitäisi vain saada se muutosvastarintainen alkutuotanto tajuamaan että brändääminen ei ole eikä usein edes tarvitse mainontaa tai muuta kallista hölmöilyä vaan että kyse on markkinoinnin (eli myynnin) tukemisesta. Yksinkertaisimmillaan brändääminen on sitä että laitetaan tilan nimi ja logo sekä tuotteen kuvaus tuotteen pakettiin. Tuhansia vuosia vanha toimintamalli, jota ei ole vielä opittu täällä. Eikä varmaan opita ennen kuin yli puolet nykyisistä tiloista on karsiutunut pois.

Tuntuu vain siltä, että sellaista rautakankea ei ole vielä keksitty, millä tuota yllä olevaa saisi uppoamaan sinne viljelijän tai karjankasvattajan pääkoppaan.
Brändäämisestä. Esimerkkinä suomalainen maidontuottaja. He ovat laajentaneet ja tehostaneet tuotantoa selvitäkseen, silti mikään ei tunnu auttavan.

Päivät ovat kamppailua hirmuisen työmäärän ja velkojen alla. Maidot pääosalta menee tuottajien omistamalle Valiolle, jolle keräily, jalostus ja jakelu on ulkoistettu.

Jos Valio epäonnistuu brändäyksessä ja tuottaa halpaa bulkkia markkinoille, kuten nyt keskittyneen kaupan puristuksessa näyttää olevan asioiden laita, tuottajilla menee huonosti.


Hyviäkin tuotteita on kuitenkin kehitetty esim. laksoosittomat maitotuotteet, joiden hinta ainakin kaupan tiskissä on kaksinkertainen tavalliseen maitoon verrattuna. Olettaa sopii, että Valiollekin ja tuottajille niistä vähän parempaa katetta jää.

Yksittäisen maitotilan resurssit eikä aika riitä siihen, että se perustaisi oman meijerin omalle raakamaidolle, jalostaisi, markkinoisi, jakelisi ja vielä tappelisi kaupan kanssa tuotteen hinnasta. Juuri tämän takia tilat osuusmaksuja keräileville osuuskunta muotoisille meijereille maksavat. Valiolle maidon tuottaa 17 osuuskuntaa.

Tällä yhteenliittymällä on nyt ainakin teoriassa paremmat resurssit tuotekehitykseen sekä siihen brändäykseenkin, kuin yksittäisellä tuottajalla.

Lisäongelmana markkinoiden sijainti. Kuluttajien pääosa etelässä, tuotanto maidosta puhuttaessa Pohjois-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Savossa.

Joten kyllä alkutuotannossa haastetta on ihan riittävästi.

Jos tila sijaitsee lähellä markkinoita, erikoistuminen sekä omien tuotteiden oma brändäys on oikein hyvä ja kannattavuutta parantava asia, se on selvää. Pääosa tuotannosta on kumminkin kehäkolmosen sisältä katsottuna todella periferiassa ja tämä luo haasteita sekä kustannuksia logistiikkaan huomattavassa määrin.
 
Brändäämisestä. Esimerkkinä suomalainen maidontuottaja...

...Valio...

Hyviäkin tuotteita on kuitenkin kehitetty esim. laksoosittomat maitotuotteet

Yksittäisen maitotilan resurssit eikä aika riitä siihen, että se perustaisi oman meijerin omalle raakamaidolle, jalostaisi, markkinoisi, jakelisi ja vielä tappelisi kaupan kanssa tuotteen hinnasta.

Ajatusleikki:

Joukko maitotiloja perustaa juustolan. Keskittyvät joihinkin sellaisiin lajikkeisiin, joilla on sekä markkinoita että kohtalaisen hyvä kate.

Ja/tai keskittyvät sellaisiin maitojalosteisiin, joissa makeuden ja happamuuden tasapaino tuotetaan sopivilla maitohappobakteereilla eikä sokeria tai makeutusaineita lisäämällä. Lisäksi käyttävät hedelmiä, marjoja yms. maun tuottamiseen.

Ja/tai keskittyvät vauva- ja taaperoikäisille suunnattuihin mahdollisimman vähän prosessoituihin tuotteisiin joissa on lyhyempi säilyvyys kuin näissä kaupan säilöntäainepommeissa.

Ja/tai...

Jos mä meen kauppaan ja yritän ostaa lapsille sellaista jogurttia, jossa on paljon marjaa/hedelmää ja lisätyn sokerin tai muiden makeutusaineiden määrä on nolla, niin ei löydy isoistakaa marketeista ainuttakaan vaihtoehtoa. Eli esim. maitotiloille/tuotteille olisi olemassa siinäkin kohtaa valmis ekologinen lokero, jossa ei ole olemassakaan hintakilpailua koska ei ole kilpailevia tuotteita.

Ja ymmärrän hyvin että tuotantotiloilla ei ole edellytyksiä ruveta myös meijereiksi. Mutta ne voisivat ihan hyvin perustaa osuuskunnan/osakeyhtiön tms. elimen tekemään pohjatyötä sillä ajatuksella että se osuuskunta voisi pohjatyön jälkeen ajaa itse itsensä ylös.

Eli en minäkään näe Valion ja Arlan kanssa bulkkimaidon markkinoilla kilpailemista tai maidon brändäämistä järkevänä - ellei siinä maidossa tai maitotuottessa ole jotain ihan oikeasti merkittävää ja sitä muista tuotteista erottavaa. Lisä- ja makeutusaineettomuus + lisätyn sokerin puuttuminen voisivat olla alkuun hyviä keinoja erottua. Samoin esim. vauvanruokamarkkinoille suuntautuminen. Tai...

Suunta semmoiseen markkinasegmenttiin joka voi olla liian pieni alan jättiläisille ja jossa hintakilpailu ei ole keskiössä.
 
Suomalaisen maatalouden keskeinen ongelma on se,että me tuotetaan korkeilla kustannuksilla bulkkituotteita pientiloilla. Vaikka esim. maito kenties onkin täällä maailman laadukkainta niin kyllä se silti nesteenä on bulkkia. Eikä me millään kyetä todellisen suurtuotannon mittakaavaan kansainvälisesti tarkasteltuna.

Ja kuten edellä todettiin, on tilalla tapahtuva jalostus ja myynti ongelmallista kun tuotanto ja asiakkaat ovat eri puolilla maata(lähinnä nautapuolella kylläkin).

Kuitenkin näkisin että monelle tilalle erikoistuminen ja ehkä myös tilamyynti tulee olemaan selviytymiskeino tulevaisuudessa. Kyllä niitä tilapuoteja on aika yllättävissäkin paikoissa esim. tuolla maan itäosassa lähellä valtateitä. Kasvintuotannon puolella on vielä helpompi erikoistua kun tuote on helpompi käsitellä ja kuljettaa. Esimerkiksi kuminan viljelijöitä mahtuu varmasti tähän maahan vielä aika monta. Ja kyllä sitä yhteistyökykyä ja innovatiivisyyttäkin löytyy nuoremman polven yrittäjiltä aika hyvin. Kyllä se paatin kurssi ajan kanssa tulee muuttumaan.
 
Entäs jos joku maito tuorrajaosuuskunta perustaisi hapatteita valmistavan laitoksen ja veisi näitä kestäviä maitotuotteita sitten suurimmalle markkina-alueelle, eli venäjälle? Olisiko se kiellettyä?
 
Sanokaapas, mikä maatalouden tuotantosuunta olisi Suomen oloissa paras pelkästään olojemme näkökulmasta, okei, Suomi on pitkä maa ja erot melkoisia maan sisälläkin. Mutta eteläisinkin Suomi kisaa melko nahkeilla edellytyksillä vrt. eurooppalaisiin valtioihin.

Mikä tuotantosuunta, jolle olisi vieläpä suht taatut vientimarkkinat ja älyllinen hinta.
 
Sanokaapas, mikä maatalouden tuotantosuunta olisi Suomen oloissa paras pelkästään olojemme näkökulmasta, okei, Suomi on pitkä maa ja erot melkoisia maan sisälläkin.

Yhteen keskittyminen on huono idea. Vähintään kymmenen tuotantosuuntaa pitää olla. Tässä joitain vaihtoehtoja.

1. Monissa maustekasveissa on niin, että maun ja tuoksun rikkaus on kiinni siitä, kuinka paljon ja monimutkaisia pitkiä aromaattisia hiilivetyketjuja kasvissa päivän valoisina tunteina ehtii muodostua.

Muodostuminen voi kestää todella monta tuntia ja lakkaa kuin seinään kun valo katoaa. Niinpä monista mausteista aromaattiselta laadultaan parhaat saadaan aikaan siellä, missä kasvukauden aikana vuorokauden valoisien tuntien määrä on suurin. Kumina on hyvä esimerkki. Suomessa tuotetaan maailman parasta kuminaa. Toisaalla halvempaa, täällä parempaa. Ja juuri se laatu on suomalaisen kuminen valtti.

Näitä maustekasveja ja yrttejä, joissa aromaattisten hiilivetyjen määrä ja laatu on ratkaiseva, on paljon. Niistä kaikki Suomen ulko- tai kasvihuoneolosuhteisiin viljeltävät kannattaisi selvittää.

2. Ilmaperuna. Korkearavinteinen peruna. Uusi Vanha Musta -lajike. Muut perunan erikoislajikkeet ja erikoisviljelymenetelmät.

3. Bataatti on maailmalla iso juttu. Lantussa on paljon samaa. Lanttu saattaisi pienellä jalostuksella olla tulevaisuudessa isokin juttu - mutta lähinnä ehkä valmiiksi asti tehtyjen tuotteiden kautta markkinoille leviten.

4. Suomalainen ohra on kai säiden salliessa maultaan maailman kärkeä. Myös jotkin muut oluen raaka-aineet joissa täkäläinen maku hakkaa maailman bulkkituotannon.

5. Todella huippulaatuinen pellava vaateteollisuuden korkeisiin hintaluokkiin. Egyptiläinen puuvilla alkaa olla köyhällistön juttu. Rikas ja laatutietoinen erottuu pellavalla - mutta sen pitää olla hyvää, ihan käsittämättömän hyvää. (Huonommat kuidut sitten hirsitaloihin rakojen paikkaamiseen. Ei nekään hukkaan mene.)

6. Vastustuskykyiset lajikkeet, joita ei tarvitse myrkyttää esim. hedelmissä, marjoissa...

7. Sienten viljelyssä täällä ei ole vielä päästy edes alkuun. Lajikkeita on paljon, osalla tosi kova hinta (esim. herkkutatti) ja viljelyä ei ole osattu tai haluttu kehittää.

8. Kaikki myrkytön ja ravinnerikas mikä menee vauvauruuaksi. Monia vanhempia ei kiinnosta yhtään se, että palkon purkki maksaa vaan se, että mitä vauva saa syödäkseen. Globaalit vauvanruokamarkkinat ovat isot ja markkinointi on helpompaa kuin markettiruualla.

9. Puista saatavat jutut. Pakurikääpä, mahla, näistä tehdyt tuotteet, kuusenkerkkätuotteet, teollisesti puusta tehdyt elintarvikkeet sun muut kuten ksylitoli...

10. Kylmän ilmanalan uikona ainakin osan vuodesta elävät lihaelukat.

11. Suomalaisten hyvää maitohappobakteeriosaamista hyödyntävä tuotanto mahdollisimman laajana ja monipuolisena.

Tossa muutama ensimmäisenä mieleen tullut ajatus.

Hinnalla ei voida kilpailla. Aromaattisuus, puhtaus, ravinnepitoisuus, eksoottisuus, terveellisyys... Noissa ne mahdollisuudet ovat. Pitäisi vaan päästä irti "think small" -ajattelusta, bulkkituotantoajattelusta, laadusta viis -ajattelusta...

Esimerkkinä vaikka se, että Suomi on maailman parhaita osaajia rukiin suhteen. Jos täällä panostettaisiin kaikissa tuotantoketjun vaiheissa siihen, etät täkäläinen ruis on ravinnerikkaampaa ja maukkaampaa sekä vähäkemikaalisempaa kuin muualta kotoisin oleva, niin Finnis Rye ja siitä tehdyt tuotteet voisivat olla iso juttu maailmalla pienissä piireissä.

Pitäisi vaan oppia tajuamaan se, että yhden prosentin valikoiva ostajakunta on maailman mittakaavassa moninkertaisesti isompi markkina kuin koko Suomi.

Vauvanruuat on hyvä esimerkki. Jo pelkät Kiinan ruokahuijausmarkkinat ovat sellaiset, että jos varakkaat ja rikkaat kiinalaiset voivat varmistaa että heidän vauvansa/taaperonsa saa puhtainta ja turvallisinta ruokaa mitä maailmasta löytyy, niin siinä on sitten jo tyrkätty aika iso - ja monipuolinen - osa suomalaisesta tuotannosta hyvään hintaan markkinoille. Ja riittävän kallis hinta saattaa olla juuri se, mikä varmistaa tuotteen kaupaksi käymisen.

Kiinalainen perhe. Vuositulot yli 80 000€. Voit ostaa perheen ensimmäiselle lapselle kiinalaista vauvanruokaa 0.10€ per purkki tai suomalaista, maailman laadukkainta, puhtainta ja terveellisintä vauvanruokaa 1.70€ per purkki. Suomalaisen purkin kyljessä muistetaan mainita, että suomalaisten lasten oppimistulokset ovat vuodesta toiseen maailman kärkeä ja että ravinnon merkitys aivojen kehitykselle on valtava. Kumpaa ostat silmäterällesi?
 
Viimeksi muokattu:
Ajatusleikki:

Joukko maitotiloja perustaa juustolan. Keskittyvät joihinkin sellaisiin lajikkeisiin, joilla on sekä markkinoita että kohtalaisen hyvä kate.

Ja/tai keskittyvät sellaisiin maitojalosteisiin, joissa makeuden ja happamuuden tasapaino tuotetaan sopivilla maitohappobakteereilla eikä sokeria tai makeutusaineita lisäämällä. Lisäksi käyttävät hedelmiä, marjoja yms. maun tuottamiseen.

Ja/tai keskittyvät vauva- ja taaperoikäisille suunnattuihin mahdollisimman vähän prosessoituihin tuotteisiin joissa on lyhyempi säilyvyys kuin näissä kaupan säilöntäainepommeissa.

Ja/tai...

Jos mä meen kauppaan ja yritän ostaa lapsille sellaista jogurttia, jossa on paljon marjaa/hedelmää ja lisätyn sokerin tai muiden makeutusaineiden määrä on nolla, niin ei löydy isoistakaa marketeista ainuttakaan vaihtoehtoa. Eli esim. maitotiloille/tuotteille olisi olemassa siinäkin kohtaa valmis ekologinen lokero, jossa ei ole olemassakaan hintakilpailua koska ei ole kilpailevia tuotteita.

Ja ymmärrän hyvin että tuotantotiloilla ei ole edellytyksiä ruveta myös meijereiksi. Mutta ne voisivat ihan hyvin perustaa osuuskunnan/osakeyhtiön tms. elimen tekemään pohjatyötä sillä ajatuksella että se osuuskunta voisi pohjatyön jälkeen ajaa itse itsensä ylös.

Eli en minäkään näe Valion ja Arlan kanssa bulkkimaidon markkinoilla kilpailemista tai maidon brändäämistä järkevänä - ellei siinä maidossa tai maitotuottessa ole jotain ihan oikeasti merkittävää ja sitä muista tuotteista erottavaa. Lisä- ja makeutusaineettomuus + lisätyn sokerin puuttuminen voisivat olla alkuun hyviä keinoja erottua. Samoin esim. vauvanruokamarkkinoille suuntautuminen. Tai...

Suunta semmoiseen markkinasegmenttiin joka voi olla liian pieni alan jättiläisille ja jossa hintakilpailu ei ole keskiössä.
Mimmi-jogurtti
http://www.mimminmaito.fi
Sokeripitoisuus Valion kanssa sama, mutta maku mielestäni parempi. Ainoa, mitä ostan itselle tai lapsille. Tosin sitten on pakko käydä Prismassa, kun muualta ei täällä saa. Tosin samasta kaupasta löytyy myös Porokylän 100% ruisleipä, eli kävisin muutenkin.
 
off topic

Mä oon ratkaissut jogurttiongelman niin että ostan aina Juustoportin AB-ajokortillisten lehmien maustamatonta jogurttia ja sössään sen kanssa marjoja, hedelmiä sun muuta.

Esimerkki: Kuorin 2-3 banaania. Halkasen ne sormella pituussuuntaisesti. Paistan pannulla voissa. Jaan kuppeihin. Vähän omenahilloa ja inkiväärijauhoa + kanelia päälle. AB-jogua päälle. Ihan vähän tummaa ruokosokeria päälle. Sitten kutsutaan vaimo ja lapset iltapalalle. (Yllytän kokeilemaan. Jo tuoksu on upea.)

Syystä tai toisesta noi meidän tenavat eivät juuri valmisjogurttien perään haikaile. Enkä minäkään. Eikä vaimo. Ja jos koitat tota Pihatontun banaani-omenajogua niin ei kohta teilläkään.
 
Brändäyshän olisi varmasti yksi toimiva konsti.

Varovaisena mielipiteenäni sanoisin myös, että kyllä valtiovaltakin voisi asioita helpotella eikä vastuksia tuotannolle laitella.

Erään kaverin maitotilalla tuotettiin leipäjuustoa. Ihan sillä lailla kohtuudella, että suhteessa työmäärään leipäjuuston myynti tuotti tilan tuloista muistaakseni n. 15%. Myynti kuitenkin loppui kun valtion elintarvikehuoneistoille asettamat vaatimukset taas jälleen kerran kiristyivät ja samalla meni into juuston tekoon.

Perkeleellisiä joskus nuo tyhjänpäinäiset direktiivien/asetuksien kiristykset.
 
off topic

Mä oon ratkaissut jogurttiongelman niin että ostan aina Juustoportin AB-ajokortillisten lehmien maustamatonta jogurttia ja sössään sen kanssa marjoja, hedelmiä sun muuta.

Esimerkki: Kuorin 2-3 banaania. Halkasen ne sormella pituussuuntaisesti. Paistan pannulla voissa. Jaan kuppeihin. Vähän omenahilloa ja inkiväärijauhoa + kanelia päälle. AB-jogua päälle. Ihan vähän tummaa ruokosokeria päälle. Sitten kutsutaan vaimo ja lapset iltapalalle. (Yllytän kokeilemaan. Jo tuoksu on upea.)

Syystä tai toisesta noi meidän tenavat eivät juuri valmisjogurttien perään haikaile. Enkä minäkään. Eikä vaimo. Ja jos koitat tota Pihatontun banaani-omenajogua niin ei kohta teilläkään.
Maustamaton on aina hyvä ratkaisu. Itse tuunaamalla saa parasta, etenkin jos on esim. marjat omasta takaa.

Meillä vain vanhempi oppi nuorempana valmiille jukurtille (eikä oikein hätki ole sillekään), joten valmiilla ratkaisulla mennään. Ja kun tarjolla on kotimainen pienvalmistaja, niin sitä käytetään. Halvemmalla saisi Juustoportin maustamatonta kuin Mimmin maustamatonta, mutta tuetaan pienempää. Tosin eivät pyynnöistäni huolimatta käytä vieläkään kotimaista kahvia tai vaniljaa, mistä tietysti miinus.

Itse vedän kaurahiutaleita kourallisen + cashew-pähkinöitä + kurpitsan-, pinjan- ja ties minkä siemeniä (en sentään "kyyn silmää" Ior Bockin tapaan) maustamattoman jukurtin kanssa aamupalaksi. Ihan toimiva ratkaisu.
 
OFF TOPIC

Maustamaton on aina hyvä ratkaisu. Itse tuunaamalla saa parasta, etenkin jos on esim. marjat omasta takaa.

Jos ei ole marjoja omasta takaa tai jos ne eivät riitä, niin...
- Marjoja voi ostaa ja pakastaa esim. netin sadonkorjuukirppis -palstojen kautta isoja eriä suoraan marjastajilta.
- Hedelmiä voi raastaa. Omppua, banskua, päärynää...
- Ne kaupan hillot, joihin ei ole lisätty sokeria.

Itse vedän kaurahiutaleita kourallisen + cashew-pähkinöitä + kurpitsan-, pinjan- ja ties minkä siemeniä (en sentään "kyyn silmää" Ior Bockin tapaan) maustamattoman jukurtin kanssa aamupalaksi. Ihan toimiva ratkaisu.

Meikä vetää usein syvälle lautaselle Lidlin sinisestä myslipussista semmoista "50% fruits, nuts & seeds" -sössöä. Siihen pari jälkiruokalusikallista talkkunaa, sekoitus AB-ajokortillisten lehmien jogua, jääkaappiin turpoamaan ja turpoamisen jälkeen kitusiin. Ihan toimiva aamupala.

Mutta vetäistääs tätä kohti ketjun aihetta toteamalla että esim. maailman myslimarkkinoilla voisi hyvin olla tilaa vaikkapa gluteiinittomalle pohjoismaiselle myslille.
 
Arctic Milk keskittää tuotannon Forssaan
news__2017-03-01-1488345500.gif

Arctic Milk on työllistänyt parhaillaan Kiuruvedellä Mansikki-liikenneaseman toimitiloissa 17 työntekijää, heille on tarjottu töitä Forssasta.

01.03.2017 Jaana Selander

JUUSTOJA valmistava Arctic Milk keskittää tuoretuotteiden valmistuksen Forssaan viimeistään toukokuun alusta lukien.
Kiuruvedelle jää yhden tuoteperheen tuotteiden valmistus. Yrittäjä Juha Lundström toivoo, että joku ottaisi tuotteet valmistaakseen. Hän lupautuu vuokraamaan laitteet, kouluttamaan ja vielä markkinoimaan tuotteet.
Lundströmin mukaan juustojen valmistus Kiuruvedellä ei ole ollut kannattavaa, sillä paikkakunnan sijainti on syrjäinen, juustolan tilat ovat epäkäytännölliset näin suureen toimintaan, rahtikulut ovat suuret ja maidon saaminen epävarmaa.
– Teimme swot-analyysin, eikä mikään tekijä puoltanut Kiuruvedelle jäämistä. Se on kuitenkin euro, mikä puhuu. Pohjoinen alue ei meitä puolta päivää elätä, perustelee Lundström.

http://www.kiuruvesilehti.fi/uutiset/770/

En halua olla pessimisti, mutta sijainnilla on merkitystä. 2008 perustettu Luomu-juustola pisti pillit Ylä-Savossa pussiin. Omistajakin välillä vaihtui, mitään kultakaivosta juustolasta ei muotoutunut. Raaka-ainetta Kiuruvedeltä kyllä löytyy, kun pistää riittävästi euroja tiskiin sekä sopimukset maitotilojen kanssa maidon vastaanottamisesta. Ilmeisesti ei ollut varaa, kun omistaja valittaa maidon saannin epävarmuutta. Suomen kolmanneksi isoin maitopitäjä tuotannolla mitaten.
 
Sanokaapas, mikä maatalouden tuotantosuunta olisi Suomen oloissa paras pelkästään olojemme näkökulmasta, okei, Suomi on pitkä maa ja erot melkoisia maan sisälläkin. Mutta eteläisinkin Suomi kisaa melko nahkeilla edellytyksillä vrt. eurooppalaisiin valtioihin.

Mikä tuotantosuunta, jolle olisi vieläpä suht taatut vientimarkkinat ja älyllinen hinta.

Kannabis. Osaamista löytyy muutaman tuhannen ammattitarhurin verran ja useamman tuhannen harrastelijan verran pelkästään Suomesta. Laatu huippuluokkaa, ja brändit helppo kehittää. Hinta putoaisi varmaan siihen 6-10e/gramma laillistamisen myötä, mutta pelkästään jenkkien tilastoja katsellessa ei voi välttyä ajatukselta että noinhan sitä kannattaisi tehdä.

Myös bordellit ja kasinot nostaisivat harvaan asuttujen seutujen kiinnostavuutta melkoisesti. Ei ihan maataloutta tämä, mutta muutaman puupennin ajatus.
 
Niin mikäpä olisi kannattava tuotantosuunta. Erikoiskasveissa on potentiaalia. Jo aiemmin mainittu kumina on markkinoittensa puolesta aika varma kasvi. Sitten on kaikenmaailman tattarit ja muut joitten markkinointi voi olla vähän kinkkisempää. Kotieläinpuolella tulee sitten se tarve myydä liha jotenkin muuten kuin isojen firmojen kautta

Luomu tietysti kannattaa tavanomaista paremmin mutta tulee tuen muodossa kansantaloudelle kalliiksi. Eräs tuote voi olla maisema ja luontoarvot. Arvokkaista kohteista maksetaan kun niitä laiduntaa.Toki sekin on täysin yhteiskunnan subventiota.

Ja kuitenkin täytyy muistaa että kaikilla perinteisilläkin tuotosuunnilla osa tiloista tekee edelleen positiivistä tulosta. Jostakin syystä.
 

Chili voisi olla paljon järkevämpi vaihtoehto.

- Osalla lajikkeista on aika korkea kilohinta.
- Jalostus on keskittynyt liikaa tulisuuteen. Hyvin sekä hedelmäisyyttä että tulisuutta sisältävät lajikkeet voisivat ottaa aika siivun markkinoilla. (Esim. jotkin Habanero-lajikkeet ovat aivan sikamaukkaita.)
- Ei laillisuus-, lupabyrokratia- jne. ongelmia samassa mittakaavassa.
- Voidaan myydä sellaisenaan tai hyvin erilaisin tavoin jalostettuina tuotteina.
- Ei taida olla ihan hirveän pahoja hyönteis- ja kasvitautiongelmia. (Korjatkaa jos erehdyn.)
 
Kannabis. Osaamista löytyy muutaman tuhannen ammattitarhurin verran ja useamman tuhannen harrastelijan verran pelkästään Suomesta. Laatu huippuluokkaa, ja brändit helppo kehittää. Hinta putoaisi varmaan siihen 6-10e/gramma laillistamisen myötä, mutta pelkästään jenkkien tilastoja katsellessa ei voi välttyä ajatukselta että noinhan sitä kannattaisi tehdä.
.

En vain usko että Suomi on ihan heti laillistamassa tuota. Jos laillistaisi, niin eiköhän se hinta nousisi byrokratian ja verojen jälkeen sinne nykyiselle katuhintatasolle. Täällä kun tuo valvonta otetaan liiankin vakavasti, niin ainut hyväksyttävä tapa olisi joku lääkelaitostyylinen laboratorio. Eihän se Hollantilainen lääkekannabiskaan mitä täällä laillisesti myydään ole kuin valvotuissa oloissa kasvatettua jack Herer-lajia...

Mutta jatketaan hamppulinjalla.
Kun muutama vuosi sitten mietittiin mitä tehdä suvun maatilalle, niin pienen selvityksen jälkeen kuituhamppu olisi ollut helpoin kasvatettava. Tuotto n.700€/ha jos ei tee muuta kuin tarjoaa pellot, enemmän jos tekee osan (lannoitus/kylvö/puinti) itse. Kaipa parikiloa siitä olisi mennyt varkauksina, mutta seuraavana vuonna varmaan vähemmän, kun se ei "pärise"... :)

Olishan se ollut ainakin naamakirjassa kivaa pitää tittleliä hampunkasvattaja. "Onko montakin kasvia? - Nooh, vajaa 50ha.. :) "
 
No mikäettei laillistettais. Sehän ei tarvitse kuin nykydemonisointi lopettaa ja tehdä suomesta kannabislaillinen maa. Eikö Eu olekaan yhtenäinen vaikka portugalin tai hollanin mallissa? Aika syrjivää. Labrat lähtee varmasti rahasta mukaan ja herer tuotanto päälle. Ja jalostamalla saadaan terpeenit, cbd ja thc tasot monipuolisiks eri kipujen ja vaivojen hoitoon.

Chili on myös erittäin hyvä, se oli hyvin selvennetty.
 
Eräs tuote voi olla maisema ja luontoarvot. Arvokkaista kohteista maksetaan kun niitä laiduntaa.

Liitetään tohon vielä korkea turvallisuus, hyvä koulutusjärjestelmä ja hyvät autoon perustuvat kulkuyhteydet, niin voidaan saada paljon aikaan.

Suomi on koittanut turhaan houkutella tänne taloudelle, teollisuudelle, kansainvälisyydelle, tieteelle ja tutkimukselle... hyödyllisiä ja arvokkaita henkilöitä. (Lähinnä Irakista, Somaliasta, Afganistanista jne. eli maista joiden talous ja korkeakoulutus tunnustetaan maailman eliittiin kuuluvaksi.) Vaan eipä ole niitä hyödyllisiä henkilöitä juuri kiinnostanut. Suomelle haitallisia onkin tullut tulvimalla.

On mietitty verokannustimia sun muita. Ei pärjätä, ei sitten millään.

Vaan kattokaas kun meette kertomaan jollekin amerikkalaiselle, että täällä 7-vuotiaat voivat mennä turvallisesti ja itsenäisesti kouluun ja tulla koulusta kotiin ilman että kenenkään tarvitsee vahtia, paimentaa tai suojella. Kyllä silmät pyöristyvät.

Sitten jos vertaa kasvinsuojelumyrkkyjen, eläinhormonien, elukka-antibioottien jne. käyttömääriä joihinkin maihin, niin silmät pyöristyvät lisää.

Ellei Vihreiden Suomentuhoamiskampanja olisi niin tuloksellinen, niin täällä voisi hyvin kaavoittaa vähän sieltä ja täältä etelänpuoleisia rantarinteitä hyvien kulkuyhteyksien ulottuvilta, pitää niiden lähellä olevat kyläkoulut hengissä ja kattoa että löytyykö supisuomalaisilla vetovoimatekijöillä maailmalta kiinnostuneita.

Koittakaa etsiä vaikka Saksasta tai Britanniasta tyhjä 2000 - 5000 neliön omakotitontti järvi/merinäköalalla 20-40 minuutin ajomatkan päässä kasvavasta yliopistokaupungista ja kertokaa että mitä sellainen maksaa? Rakennusoikeutta pitäisi olla joku 200-300 neliötä.

Täällä on ihan omia ainutlaatuisen arvokkaita vetovoimatekijöitä. Niiden käyttö tietenkin kielletään tai estetään ja tilalle tungetaan niitä houkuttimia, joissa ollaan muita jäljessä. Ei toimi.

Pitäisi käyttää omia, todellisia ja hyödyllisiä houkuttimia. Niitä on ja osa niistä on kertakaikkisen ainutlaatuisia.

Myös kansainvälisestä julkisuudesta kärsiville Suomi voisi olla hyvä pakopaikka. Täällä joku Seb Vettel voi käydä aika rauhassa marketissa tai kölliä munasillaan saunan jälkeen rantalaiturilla. Ei onnistu suuressa osassa maailmaa.
 
Liitetään tohon vielä korkea turvallisuus, hyvä koulutusjärjestelmä ja hyvät autoon perustuvat kulkuyhteydet, niin voidaan saada paljon aikaan.

Suomi on koittanut turhaan houkutella tänne taloudelle, teollisuudelle, kansainvälisyydelle, tieteelle ja tutkimukselle... hyödyllisiä ja arvokkaita henkilöitä. (Lähinnä Irakista, Somaliasta, Afganistanista jne. eli maista joiden talous ja korkeakoulutus tunnustetaan maailman eliittiin kuuluvaksi.) Vaan eipä ole niitä hyödyllisiä henkilöitä juuri kiinnostanut. Suomelle haitallisia onkin tullut tulvimalla.

On mietitty verokannustimia sun muita. Ei pärjätä, ei sitten millään.

Vaan kattokaas kun meette kertomaan jollekin amerikkalaiselle, että täällä 7-vuotiaat voivat mennä turvallisesti ja itsenäisesti kouluun ja tulla koulusta kotiin ilman että kenenkään tarvitsee vahtia, paimentaa tai suojella. Kyllä silmät pyöristyvät.

Sitten jos vertaa kasvinsuojelumyrkkyjen, eläinhormonien, elukka-antibioottien jne. käyttömääriä joihinkin maihin, niin silmät pyöristyvät lisää.

Ellei Vihreiden Suomentuhoamiskampanja olisi niin tuloksellinen, niin täällä voisi hyvin kaavoittaa vähän sieltä ja täältä etelänpuoleisia rantarinteitä hyvien kulkuyhteyksien ulottuvilta, pitää niiden lähellä olevat kyläkoulut hengissä ja kattoa että löytyykö supisuomalaisilla vetovoimatekijöillä maailmalta kiinnostuneita.

Koittakaa etsiä vaikka Saksasta tai Britanniasta tyhjä 2000 - 5000 neliön omakotitontti järvi/merinäköalalla 20-40 minuutin ajomatkan päässä kasvavasta yliopistokaupungista ja kertokaa että mitä sellainen maksaa? Rakennusoikeutta pitäisi olla joku 200-300 neliötä.

Täällä on ihan omia ainutlaatuisen arvokkaita vetovoimatekijöitä. Niiden käyttö tietenkin kielletään tai estetään ja tilalle tungetaan niitä houkuttimia, joissa ollaan muita jäljessä. Ei toimi.

Pitäisi käyttää omia, todellisia ja hyödyllisiä houkuttimia. Niitä on ja osa niistä on kertakaikkisen ainutlaatuisia.

Myös kansainvälisestä julkisuudesta kärsiville Suomi voisi olla hyvä pakopaikka. Täällä joku Seb Vettel voi käydä aika rauhassa marketissa tai kölliä munasillaan saunan jälkeen rantalaiturilla. Ei onnistu suuressa osassa maailmaa.


Kyllä tässä ajatusta kieltämättä on. Hyödynnettäisiin näitä osittain samoja vetovoimatekijöitä kuin on ennenkin hyödynnetty(vaihtelevalla menestyksellä) lähinnä turismin puitteissa, mutta nyt vietäisiin homma astetta pitemmälle. Toi Seb Vettel esimerkki on hykerryttävä. Käännettäisiin tämä moottoriurheilijoiden veropakolaisuuteen perustuva virta toisinpäin.

Vielä noihin kasvinviljelyjuttuihin, kun tuo kannabis ja sen lääkekäyttö mainittiin. Joskus takavuosina viljeltiin ruista, johon pyrittiin saamaan mahdollisimman paljon torajyviä. Lääketeollisuus sitten käytti näitä torajyvistä eristettyjä aineita omiin tarkoituksiinsa. Sitä kasvustoa kai jotenkin "pahoinpideltiin" kasvukauden aikana jotta torajyviä olisi muodostunut mahdollisimman paljon.
 
Ja kuitenkin täytyy muistaa että kaikilla perinteisilläkin tuotosuunnilla osa tiloista tekee edelleen positiivistä tulosta. Jostakin syystä.

Syyn tiedät sinäkin, kun olet selvästi alasta perillä.
Jos joku ei tiedä, niin laitan sen tähän alle. Atria oli varsin hyvin kiteyttänyt asian.
Johtamistaidon puutteet alalla kuin alalla ovat toiminnan kannalta tuhoisia. Isoilla tiloilla on myös henkilöstön johtamista.

Menestyvän maatilan takana on osaava yrittäjä
Maatilan johtaminen on yrityksen johtamista samalla tavalla kuin minkä tahansa muun alan yrityksen johtaminen. Poikkeavaa on se, että yrittäjä tai yrittäjäpari vastaa samaan aikaan tilan sekä tilan strategisesta, taktisesta ja operatiivisesta johtamisesta. Ja perheyrityksissä tekee vielä työntekijöidenkin työt!

Yrittäjän osaaminen ja yrittäjäominaisuudet ovat yksi tärkeimmistä yrityksen menestymisen ratkaisevista tekijöitä. Hyvä rahoituksen hallinta, maksuvalmiudesta huolehtiminen ja käyttöpääoman tarpeen tietäminen ovat talousosaamisen perusasioita.

Yrittäjän on osattava suunnitella yrityksensä investoinnit. Oleellista on laskea investointien suuruus niin, että ne parantavat tuottoa ja kassatilannetta. Tilan laajentamiseen tai eläinmäärän lisäämisen aiheuttamiin lisähaasteisiin pitää myös osata varautua. Yrittäjän pitää myös huolehtia omasta jaksamisestaan, jatkuvaa kiirettä ei kukaan pitkään kestä.

Pohjan hyvälle taloudelliselle menestymiselle luo onnistunut tuotanto: tehokas peltoviljely, hyvät eläiten olosuhteet, ruokinta, hoito, terveystilanne sekä tuotannon taso.
https://www.atriatuottajat.fi/atria...aminen/yrityksenjohtaminen/Sivut/default.aspx
 
Back
Top