Suuri maatalouskeskustelu
- Viestiketjun aloittaja H.A
- Aloitus PVM
Onneksi akka oli repinyt (lumihankeen jättämänsä) taljan suurimmaksi osaksi pois lingosta sillä välin, kun olin kaupungissa hakemassa varaosia. Ihme ja kumma kaupassa oli vielä tarvittavat kaksi kytkinlevyä ja vastoin kaikkea todennäköisyyttä ne olivat vielä oikeaa kokoakin. Vaimon sukulaisen kanssa askartelimme osat paikalleen ja irrottelimme loput taljanpalat pois.
Ja pikkusen vitutti, kun koekäyttö meni ihan ok, mutta varsinainen akti epäonnistui kytkinlevyjen luistaessa. Onneksi tuo korjautui pultteja kiristämällä. Tosin vitutuskäyrä nousi jälleen, kun työvalot lakkasivat toimimasta, eli lähinnä otsalampun valossa lingottiin sitten. Kosketushäiriö, koska valot välillä palavat ja välillä eivät. Tänään tuo ei ollut fataalia, mutta eilen vitutti, kun valot sammuivat kesken matkan yleisellä tiellä. Onneksi pääsin kääntymään takaisin kotiin ennen valtatietä. Kuin myös hieman vitutti, kun ilmeisesti nuo lisävalot sitten söivät akun tyhjäksi, kun kampe pääsi lepäämään n. 2 tunniksi.
Ja ettei menisi pelkäksi chätiksi, niin todettakoon, että yläperällä rehutilanne taitaa olla aika katastrofaalinen. Meiltä on mennyt kolme kuormaa (=180 kpl) toistasataa kilometriä ylemmäs, huomenna lähtee seuraava ja kuulema lisää menisi. Juttelin tiistaina hakurekan kuskin kanssa ja sanoi, että silloin jonossa oli kymmenen kuormaa. Pisin matka oli hakea Oulun eteläpuolelta kaksi kuormaa ja viedä Sodankylän yläpuolelle. Viime keväänä parhaimmillaan (tai pahimmillaan) paalista maksettiin vissiin 75€. Saattaa tänä vuonna mennä tuokin rikki. Siihen vielä rahti päälle. Täällä pyydettiin jo kuukausi sitten sanomalehti-ilmoituksessa 45€, mutta ei me ihan tuota viitsitä riistää, kun kuitenkaan leipä ei meillä ole tästä kiinni, mutta maksajalla yleensä on.
Niin olen kuullut ja taitaa olla pahempi kuin olen kuullut. Paljonko ottavat muuten rekat rahtia täydestä tokasta noin 200 kilsalta, noin suunnilleen ja paljonko siihen menee kertavedolla?
75 euroa ja rahti kuulostaa suoraan sanoen aika karhealle. 45 euroa on varmasti vielä kohtuutta. Kun heinä menee noin laajasti ostoon, niin aika hankala on saada itselleen enää tiliä maksettua.
En uskalla edes valehdella kuljetuskustannuksia. Meiltä ei myydä kuin kyytiin, eli kyytiä ei järjestetä. Noissa vaikuttaa naama- yms. suhteet ja tietysti tehdäänkö kortille vai ei. Kuten sanottu, me ei kyytejä järkätä, joten jälkimmäinen ei kuulu meille. Kuski sanoi viimeksi, että 64 menee muista paikoista, mutta meiltä 60. Riippuu paalin koosta. Meillä paalaaja tykkää tehdä isoja paaleja, eli kun paalain ilmoittaa, että kammio on täynnä, ohittaa automatiikan ja vetää vielä vähän lisää. Automatiikka on viritetty tiukalle, eli isolle paalille.
Ikarus
Respected Leader
Savon puolessa rahtarit ajaa tuntitaksalla paaluja. Parinkin autoilijan yhteystiedot löytyy, jos haluat kysyä.
Yhdessä pokassa kulkee 40 tn, paalin painosta riippuu montako kulkee.
Hyvä on paaluilla kieltämättä hinta.
Valitettavasti ei ole yhtään kappaletta myydä.
Paras auto noihin siirtoihin on puutavaranosturilla sekä korkeilla metallilaidoilla varustettu yhdistelmä.
Kuormaus on nopea toimenpide, jos paalut on kannettu valmiiksi nosturin ulottuville. 40 tn 15 min.
Ai niin. Meiltä ajetaan energiapuu-laidoilla varustetulla tukkirekalla. On niitä normirekallakin viety, mutta tuo on parempi, kun kuormaa itse. Appiukko on niin loppu, ettei siitä ole kuormaamaan ja minä mielelläni kieltäydyn kunniasta, koska tunnen rajani. Vaimon veli on meillä se konemies, mutta asuu Jyväskylässä, eli ei aina ehdi.
Sitä minä ihmettelen, että miten se kissa on sinne linkoon joutunut?
D
Deleted member 2762
Guest
Ja taas jaetaan kurjuutta lisää.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.216946
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.216946
Nykyajan farmari tarvitsee huitsin määrän peltoa. Monesti ne ovat levällään pitkin pitäjiä mikä lohko missäkin. Korjuutekniikka on kehittynyt, mutta tämä -levällään kuin jokisen eväät- syö aikaa pirusti. Ja säät. Nykytekniikallakin on haasteellista saada kunnon rehua tehtyä, jos sataa litkuttaa joka päivä, kuten viime kesänä täällä hukka pilkoituksellakin teki. Eli ratkaisevaa ei ole edes rehun määrä vaan sen laatu, mieli saada lehmät lypsämään silmät päästä pullollaan. Ja jos heinäsato on huonolaatuinen, joudut korvaamaan sitä ostomannalla, joka vie tuloksen ahtaalle.
Ja katos, tuo sateiset kesät kumuloivat myös sitä kautta, että pellot pehmenevät ja niihin tulee renkaiden jäljistä hirmu-urat...jopa niin, että valmiin tuottavan heinikon joudut uudistamaan ihan vaan siksi.
Tolkuton sateen lotkutus syö minun poikkitieteellisen näkemykseni mukaan seuraavan kesän satoa. Kai se huuhtoo ne parhaat käytössä olevat ravinteet niin syvälle, että kasvit eivät voi niitä saada käyttöönsä. Eli syntyy ravinnepula parhaassa kasvukerroksessa, joka pitää korvata lannoittamalla. Jee, katos Yaran lannoitehintoja....
Kyllä se Suomen maataloustuotanto ihan oikeasti painii hankalissa oloissa. Vilkaisu Euroopan karttaan kertoo ihan kaiken. Maaperä on karua, kesä on lyhyt, säät tunnetusti sitä mitä ovat, peltolohkot pieniä, lannoitteet saatanan kalliita, rakennusvaatimukset hirmuisia vrt. vaikka keski-eurooppaan jne.
Museo
Kenraali
Taisi olla niin että Suomessa siirryttiin viljantuotannosta lypsykarjavaltaiseen maatalouteen 1880-luvulla peltoalan samalla kasvaessa voimakkaasti jotta saataisiin rehua. Tämän mahdollisti halpa Venäjältä ostettu vilja ja investoinnit rahoitettiin myymällä metsistä puita kasvavan teollisuuden tarpeisiin. Pieni jääkausi oli loppunut 1850. Tai jotain tuollaista.
Minähän en näistä kaupunkilaisena mitään tiedä mutta ehkä edessä tai käynnissä on taas jonkinlainen maatalouden rakennemuutos. Sinällään ymmärrän maanviljelijöiden hädän jos ei rahoittajaa tai tukea rakennemuutokseen löydy. Kaipa sitä metsää voi myydä ja pankista saa lainaa jos ei halua löydä hanskoja tiskiin...
Minähän en näistä kaupunkilaisena mitään tiedä mutta ehkä edessä tai käynnissä on taas jonkinlainen maatalouden rakennemuutos. Sinällään ymmärrän maanviljelijöiden hädän jos ei rahoittajaa tai tukea rakennemuutokseen löydy. Kaipa sitä metsää voi myydä ja pankista saa lainaa jos ei halua löydä hanskoja tiskiin...
Ikarus
Respected Leader
Tuon ehkä sanan voit jättää pois. Varminta on pysyvä muutos.
70-luvulla puunkorjuun koneistaminen jätti metsätöissä talvella itsensä työllistäneet ja siitä lisätuloja saaneet pienet maatilat tyhjän päälle.
Pakko oli lähteä ruotsiin kasaamaan Saabia.
Tuotantoa oli edelleen liikaa. Maksettiin viljelemättömyydestä, peltoja paketoitiin. Väkeä muutti edelleen maaseudulta kaupunkiin.
Iso muutos oli Eu:n jäseneksi liittyminen -95. Puhuttiin, että laita 20 lehmää, sillä pärjäät, se on euro koko.
Meni muutama vuosi. Laita 40 lehmää, sillä pärjäät.. laita 60 lehmää eli yksi robotti, sillä pärjää..
Nyt ollaan tilanteessa, että minimi alkaa olla 2 robottia eli 120-130 lehmää. Tarvitaan isot koneet, paljon peltoa, lisää työvoimaa ja valittettavasti samalla paljon velkaa. Riskit kasvaa, iso tila saa tehtyä huonoissa suhdanteissa ja olosuhteissa isot tappiot.
Viljatilallinen sai ennen Eu:ta joltain 70 ha:n tilalta kirurgin palkan. Nyt siivoojan.
Muutos jatkuu. Parhaat tilat pärjää aina. Keskiverroilla on näillä tuottajahinnoilla nyt huonon satovuoden jälkeen tiukkaa.
Huonoilla tiloilla on tiukkaa jatkuvasti.
Mikä erottaa hyvin ja huonosti pärjäävät maatilat toisistaan? Vastaus on helppo, yrittäjien osaaminen.
Jos on aikomus maanviljelijäksi, hommatkaa vähintään agrologin koulutus, eikä agronominkaan koulutus ole pahitteeksi.
Laskentatoimen täytyy sujua. Jos ei suju, ollaan nopeasti vaikeuksien äärellä. Sen lisäksi täytyy olla kyky keskittyä olennaiseen.
Lillukanvarsiin ei saa takertua. Kiireaikoina voi olla 50 työtä vaiheessa tai kesken. Pitää tehdä hyvin ne tärkeimmät sadon tai tuotannon kannalta sillä hetkellä
keskittymistä vaativat työt, ei kaikkia vähän ja kiireen takia huonosti. Jos on kyvytön priorisoimaan niin ei tässä(kään) hommassa hyvä heilu.
Tuohon voisi lisätä mm.
onko puoliso töissä talon ulkopuolella
avioliiton yleinen tila
terveys
velkamäärä
onko metsäpankkia
saako halpaa kausityövoimaa
tilkka onneakin on joskus tarpeen
Maataloustuotanto on viritetty jo nyt tappiinsa, kun otetaan huomioon meikäläiset olosuhteet. Ja tuo -viritetty- tarkoittaa usein sitä, että joku pienikin muuttuja voi aiheuttaa paljon hankaluuksia.
Ab Surd Oy
Alokas
Toisinaan sitten tulee näitä isompia muuttujia, kuten hiljattain uutisoitu leikkaus pinta-alatukiin. Luonnonhaittakorvausta leikataan 25 eur/ha, eli joku keskinkertainen 100 hehtaarin tila menettää laakista 2500 eur liikevaihtoa. Eikä tämä mitenkään liity viljelijän yrittäjäosaamiseen tai viljelytaitoon. Jos ja kun kannattavuus useimmiten on muutenkin kiikun-kaakun, niin voi pähkäillä moisen muutoksen vaikutuksia. Sen voi suhteuttaa vaikkapa normaaleihin elämisen kustannuksiin, jolloin puhutaan yhden kuukauden palkan kokoluokkaa olevasta tulonmenetyksestä. Äkkiseltään iso lovi henkilökohtaiseen talouteen. Maaliskuun ruokaostokset, puhelinlaskut, päivähoitomaksut, auton polttoaineet, lehtitilaukset, vakuutusmaksut ja moni muu menoerä pitäisi yht'äkkiä kattaa jostain muualta, tuntemattomasta lähteestä. Tämä sitten pahimmillaan tilanteessa, jossa oli säiden vuoksi paska satovuosi ja tulos muutenkin miinuksella. Tulee kelju maaliskuu ja vaikutus venyy koko loppuvuodelle. Luottokortti pelastaa tilapäisesti, vaan siirtääpä vain stressiä.
miheikki
Greatest Leader
klo 12:17 | 15.12.2017 https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/peruna-vahensi-eurooppalaisten-kahakointia
Irlantilaisia punnitsemassa perunoita Corkissa 1800-luvun alussa. Peruna oli keskeinen ravinto suurelle osalle Irlannin väestöä 1800-luvulla. Piirros on teoksesta The Irish World. Kuva: Sampson Towgood Roch
Ruokakasvi alkoi yleistyä Euroopassa 1700-luvulla, ja samoihin aikoihin yhteenotot vähenivät.
Espanjalaiset valloittajat toivat perunan Eurooppaan 1500-luvun puolivälissä Etelä-Amerikasta. Mukulakasvi osoittautui rauhan rakentajaksi, paljastaa uusi tutkimus.
Perunan ansiosta Euroopassa sodittiin aiempaa vähemmän, väittävät amerikkalaiset taloustieteilijät. He tarkastelivat tutkimuksessaan erilaisia konflikteja Euroopassa ja lähialueilla. Havainto oli se, että perunanviljelyn yleistyminen näytti vähentävän sotimista ja kapinoita Euroopassa 1700-luvulta alkaen.
Tutkijat kokosivat tietokannan kaikista taisteluista, talonpoikaiskapinoista ja muista väkivaltaisuuksista vuosina 1400–1900, joissa kuoli vähintään 32 ihmistä.
Euroopan lisäksi he ottivat mukaan myös Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen konfliktit. Kaikkiaan tutkijat tarkastelivat lähes 2 500 taistelua ja väkivaltaista selkkausta.
Perunanviljely alkoi yleistyä 1700-luvulla. Samoihin aikoihin myös väkivalta väheni niillä alueilla, joilla perunaa kyettiin viljelemään.
Tutkimus ei voi osoittaa syy-seuraussuhdetta, mutta tilastollinen yhteys perunanviljelyllä ja konfliktien vähenemisellä on.
Tutkijat löytävät ilmiölle kaksi selitystä. Ensinnäkin peruna tehosti viljelyä niin, että pienempi maapläntti tuotti ruokaa aiempaa useammalle ihmiselle. Kun tuottavuus kasvoi, viljelysmaan takia ei kannattanut sotia.
Toisaalta maanviljelijöiden ahdinko helpottui. Peruna on energiapitoinen ja melko säänkestävä kasvi, joka tuottaa luotettavasti satoa.
Köyhät viljelijät tienasivat enemmän, mikä toi myös valtion kassaan lisää verotuloja. Peruna elätti kasvavaa väestöä ravintoa kylminä ja kuivina aikoina.
Tutkijat Murat Iyigun, Nathan Nunn ja Nancy Qian ovat taloustieteen professoreita Stanfordin, Harvardin ja Chicagon Northwestern-yliopistoista. He ovat aiemminkin tutkineet ilmaston ja viljelyskasvien vaikutuksia konflikteihin ja rauhattomuuksiin.
”Ilmaston vaihtelu, esimerkiksi ankarat talvet, ovat usein johtaneet levottomuuksiin. Ihmiset ovat joutuneet taistelemaan selvitäkseen”, sanoo professori Murat Iyigun tiedotteessa.
Iyigun huomauttaa, että näin on yhä asian laita erittäin köyhissä ja maanviljelyksestä riippuvaisissa maissa.
”Ruoantuotannon vakauttaminen on edellytys rauhalle. Nämä ovat aivan perusasioita”, Iyigun sanoo The Wall Street Journal -lehdessä.
Leaderwolf
Respected Leader
Itse Agrologina tuntisin että opinnoissa neljän vuoden aikana saatu verkosto on kaikkein arvokkain assetti. Enemmän hyödyllistä tietoa ja taitoa olen saanut opiskelukavereideni kautta suoraan tai välillisesti. Koulu ei pysty tuottamaan läheskään samaa määrää informaatiota kuin parikymmentä nuorta viljelijää yhdessä jakamassa tietojaan ja kysynyksiään, etenkään kun on neljä vuotta asunut samassa läjässä sisäoppilaitosmaisesti jolloin suhteet ovat lähes veljelliset. Myös tilan ulkopuolisia urakointeja, projekteja, keikkoja yms tulee porukan sisäisesti. lisäksi tietysti se että saa mahtavia kavereita kun kaikki ovat samanhenkisiä ja samasta muotista.
Jos olet nuori maaseutuyrittäjä ja pohdit opiskelisiko vielä, opiskele. Älä edes paperin tai koulun takia, vaan verkoston. Se voi pelastaa tälläisinä aikoina. Yksin ei olisi kiva olla nyt.
Ikarus
Respected Leader
Markkinakatsaus: Uusi maitokriisi odottaa puhkeamistaan Euroopassa
Maidontuotanto kasvoi EU-maissa voimakkaasti vuonna 2015, kun maitokiintiöt poistettiin. Hinnat laskivat tuotannon lisääntyessä ja ala kriisiytyi.
Kesällä 2016 EU myönsi 500 miljoonan euron tukipaketin unionin maitomarkkinoiden vakauttamiseksi eli ylituotannon suitsimiseksi. Kun markkina oli 2017 jollain tapaa vakautunut ja hinnat kääntyneet nousuun läntisessä Euroopassa, tuotanto lähti osassa jäsenmaista kasvuun.
Tuotannon noususta seuraa mitä todennäköisemmin hintojen lasku, jos kulutus ei kasva vähintään samaa tahtia. Ilmeisesti tuotantoa kasvattavat tilat ovat varautuneet toimimaan matalalla tuottajahinnalla.
Markkinakatsaus: Kotimainen liha ei kata kulutusta – hinnoissa niukkuus ei näy
Maatalous 08:30Tuure Kiviranta
Sonninlihan hintakäyrä pysyy lähes vaakasuorana, vaikka naudanlihan omavaraisuusaste Suomessa on vain hiukan päälle 75 prosenttia.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.219815
Eipä mitenkään valoisia ole maatalouden tulevaisuuden näkymät. Otsikoita MT 8.1.2017. Uusi maitokriisi on tulossa, eikä entisestäkään ole vielä noustu.
Maitokriisi on Eu:n omaa valmistetta, kriisi alkoi maidon maa- ja tilakohtaisten kiintiöiden poistuessa. Arveltiin markkinoiden hakevan tasapainotilan.
Tuskaista on hakeminen. Tuotannon tämä tulee kohdistamaan olosuhteiltaan ja tuotantokustannuksiltaan suotuisemmille alueille kuin Suomi, näin lienee ollut tarkoituskin.
Kotimaisesta naudanlihasta on niukkuutta. Tuottajahintoihin se ei ole vaikuttanut millään tavalla. Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden kannalta kehitys on erittäin huolestuttava. Signaali tästä kehityksestä on tuottajalle suoraviivainen ja selkeä: -Kotimaista ei arvosteta ja se korvataan tuonnilla suitsait. Jurnuta sinä rauhassa siitä hinnasta sekä huonosta kannattavuudesta, ei sillä ole mitään merkitystä mihinkään. Maksetaan se hinta, millä saadaan ulkoa. Tyydy kohtaloosi, kiristä vyötä (varaa tähän ei enää ole) ja/tai lopeta tuotanto. Näillä spekseillä tuottajan on helppo tehdä päätös.
Tällä kehityksellä oma tuotanto kattaa kohta enää jonkun pienen osan kotimaan kulutuksesta. Kriisin sattuessa niitä vöitä kiristelläänkin sitten yhdessä. Eipä silti, eihän tuo taitaisi keskiverrolle keskikehon rakentajalle tehdä pahaa, ei ainakaan kovin äkkiä.
Tämä kelkka ei näköjään käänny. Suunta on ollut nähtävissä jo hyvin pitkään.
Maidontuotanto kasvoi EU-maissa voimakkaasti vuonna 2015, kun maitokiintiöt poistettiin. Hinnat laskivat tuotannon lisääntyessä ja ala kriisiytyi.
Kesällä 2016 EU myönsi 500 miljoonan euron tukipaketin unionin maitomarkkinoiden vakauttamiseksi eli ylituotannon suitsimiseksi. Kun markkina oli 2017 jollain tapaa vakautunut ja hinnat kääntyneet nousuun läntisessä Euroopassa, tuotanto lähti osassa jäsenmaista kasvuun.
Tuotannon noususta seuraa mitä todennäköisemmin hintojen lasku, jos kulutus ei kasva vähintään samaa tahtia. Ilmeisesti tuotantoa kasvattavat tilat ovat varautuneet toimimaan matalalla tuottajahinnalla.
Markkinakatsaus: Kotimainen liha ei kata kulutusta – hinnoissa niukkuus ei näy
Sonninlihan hintakäyrä pysyy lähes vaakasuorana, vaikka naudanlihan omavaraisuusaste Suomessa on vain hiukan päälle 75 prosenttia.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.219815
Eipä mitenkään valoisia ole maatalouden tulevaisuuden näkymät. Otsikoita MT 8.1.2017. Uusi maitokriisi on tulossa, eikä entisestäkään ole vielä noustu.
Maitokriisi on Eu:n omaa valmistetta, kriisi alkoi maidon maa- ja tilakohtaisten kiintiöiden poistuessa. Arveltiin markkinoiden hakevan tasapainotilan.
Tuskaista on hakeminen. Tuotannon tämä tulee kohdistamaan olosuhteiltaan ja tuotantokustannuksiltaan suotuisemmille alueille kuin Suomi, näin lienee ollut tarkoituskin.
Kotimaisesta naudanlihasta on niukkuutta. Tuottajahintoihin se ei ole vaikuttanut millään tavalla. Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden kannalta kehitys on erittäin huolestuttava. Signaali tästä kehityksestä on tuottajalle suoraviivainen ja selkeä: -Kotimaista ei arvosteta ja se korvataan tuonnilla suitsait. Jurnuta sinä rauhassa siitä hinnasta sekä huonosta kannattavuudesta, ei sillä ole mitään merkitystä mihinkään. Maksetaan se hinta, millä saadaan ulkoa. Tyydy kohtaloosi, kiristä vyötä (varaa tähän ei enää ole) ja/tai lopeta tuotanto. Näillä spekseillä tuottajan on helppo tehdä päätös.
Tällä kehityksellä oma tuotanto kattaa kohta enää jonkun pienen osan kotimaan kulutuksesta. Kriisin sattuessa niitä vöitä kiristelläänkin sitten yhdessä. Eipä silti, eihän tuo taitaisi keskiverrolle keskikehon rakentajalle tehdä pahaa, ei ainakaan kovin äkkiä.
Tämä kelkka ei näköjään käänny. Suunta on ollut nähtävissä jo hyvin pitkään.