Viranomaisten tyly kohtelu on päättämässä perunarieskayrittäjän uran: "Luotin siihen, että maaseudulla olisi mahdollista toimia pienenä yrittäjänä"
Evirassa on yrittäjän mielestä oltu onnellisia silloin, jos joku pieni yrittäjä lopetti toimintansa. Elintarvikejalostajalta on lisäksi vaadittu enemmän kuin ydinvoimalan pyörittäjältä.
Kolme vuotta sitten Penttilä päätti, että liiketoiminta pitää saada pyörimään niin hyvin, että perunarieskat saavuttavat niin sanotun kriittisen massan. Siihen ei olla kuitenkaan päästy.
Pirkanmaalla Pälkäneellä perunarieskaliiketoimintaa pyörittävä
Heikki Penttilä on kyllästynyt pienten yrittäjien markkinatilanteeseen ja päättänyt myydä perunarieskaliiketoimintansa.
Viljelyn Penttilä aloitti vuonna 1990. Vaikka hän ei ole viljellyt enää pariin vuoteen, Penttilä pitää itseään edelleen maanviljelijänä. Erilaisten lähiruoka-asioiden parissa hän on työskennellyt yli 20 vuoden ajan vuodesta 1995.
Perunarieskojen parissa Penttilä on työskennellyt neljän vuoden ajan. Nyt tuo taru on siis tulossa päätökseen, kun Penttilä on päättänyt myydä perunarieskaliiketoimintansa.
Kolme vuotta sitten mies päätti, että liiketoiminta pitää saada pyörimään niin hyvin, että perunarieskat saavuttavat niin sanotun kriittisen massan. Siihen ei olla kuitenkaan päästy.
"Joka päivä joudutaan osa päivää pyörittelemään peukaloita, kun minulla ei kyky riitä siihen, että pystyisin tekemään meidän tuotteen sillä tavalla tunnetuksi, että kauppa kävisi riittävästi", hän harmittelee.
Lopullisesti perunarieskojen tulevaisuus ratkeaa Penttilän mukaan kesäkaudella.
"Jos totean kesäsesongin jälkeen, että myynti on ihan samoissa, mitä se oli vuosi sitten, ei minulla ole mitään mielenkiintoa jatkaa", hän sanoo.
Penttilän mukaan hän ei ole suinkaan yksin ongelmiensa kanssa, vaan vastaavanlaisten ongelmien kanssa painiskelee myös moni muu maaseudun pienyrittäjä.
"Meillä ei riitä voimat kertoa suurelle yleisölle siitä, että meitä tämmöisiä pieniä yrittäjiä ylipäätään ja meillä on tämmöisiä hienoja käsityöläistuotteita. Mistään siihen kertomiseen ei saa apua", Penttilä sanoo.
Perunarieskayrittäjä löytää melko nopeasti syyllisiä maaseudun pienyrittäjien heikkoon tilanteeseen. Kun Penttilä aloitti lähiruoka-asioiden parissa vuonna 1995, hänestä tuntui, että nykyinen elintarviketurvallisuusvirasto Evira ei ainakaan tukenut maaseudun yrittäjyyttä.
"Evira halusi pistää kaiken mahdollisen kampoihin, että Suomeen ei syntyisi minkäänlaista pienimuotoista elintarvikejalostusta. Tuntui, että meiltä vaadittiin silloin enemmän kuin ydinvoimalan pyörittäjältä", hän kuvailee.
Pienten elintarvikejalostajien tuotantoa pidettiin Penttilän mukaan Evirassa yhteiskunnalle hyvin vaarallisena. Evirassa oltiin hänen mukaansa onnellisia silloin, jos joku pieni yrittäjä lopetti toimintansa.
"Nyt on kauhean irvokasta seurata, kun se sama laitos haluaa profiloitua ja kertoa itsestään, että he ovat elintarviketuotannon sparraajia. Se sattuu ihan hirveästi", Penttilä pohtii.
Vielä 1990-luvun loppupuolella jaettiin julkista rahaa vaikkapa yritysten kehitystyöhön ja jopa markkinointiin. Tuo tilanne on nyt kuitenkin kääntynyt yrittäjän mukaan päälaelleen.
"Nyt kun ministeriö jakaa rahaa erilaisiin maaseudun kehittämishankkeisiin, siellä vahditaan tarkkaan, että siitä yhteisestä rahasta ei saa olla maaseudun yrittäjille minkäänlaista hyötyä", hän sivaltaa.
Konkreettisella tasolla ministeriön rahanjako harmittaa Penttilää siksi, että ministeriöstä saa rahaa investointeihin, mutta toiminnan markkinoimiseen rahaa ei sen sijaan tipu.
"Sitten kun sinulla on seinät ja tuote valmiina ja pitäisi ruveta myymään ja markkinoimaan, ei sinulla ole mahdollisuutta saada siihen minkään näköistä ammattiapua", hän kritisoi.
Ministeriön ja Eviran toimien seurauksena maaseudulta on jo Penttilän mukaan kuvainnollisesti sammutettu valot. Nyt ollaan jo keräämässä pois sähköjohtojakin.
"Tällä hetkellä poliittinen johto haluaa säilyttää tämän nykyisen tilan. Kukaan ei vieläkään ole kiinnostunut siitä, mitä muuta maaseudulla voitaisiin tehdä", Penttilä sanoo.
Perunarieskayrittäjä haastaakin päättäjä pohtimaan, mitä muuta nykyisen lisäksi maaseudulla voisi tehdä. Hän kannustaa pohtimaan vaihtoehtoja elintarviketeollisuuden tarpeisiin menevälle alkutuotannolle.
"Luotin siihen, että Suomi lähenee keskieurooppalaista elämäntapaa, ja täällä olisi enemmän mahdollista toimia maaseudulla pienenä yrittäjänä", hän kertaa monta vuotta sitten mieleen tulleen ja väärään osuneen ajatuksensa.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikkeli-1.234249
Ymmärrän pienyrittäjän tuskan. Haasteita byrokratian suhteen on taatusti ollut riittävästi.
Markkinointi on pienyrittäjälle se hankala tehtävä. Suuriin kauppaketjuihin on vaikea saada myyntiin hyvääkään tuotetta.
Ison kaupungin kupeessa olisi helpompaa, mutta usein maaseudun pienyrittäjien tuotteita ja asiakkaita on vaikea saada kohtaamaan.
Markkointiin yrittäjälle ei ole apua tai neuvoja mistään herunut.