Suuri maatalouskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja H.A
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Ette ota huomioon erästä aivan loivan pirullista pointtia. Tuotto syntyy taatusti, kun aletaan lappaa ennennäkemätöntä tukea toiminnalle....koska on PAKKO. Onhan ihan eri asia tukea -teollista toimintaa- kuin yksityistä yritystoimintaa......tässä on SE villakoiran ydinpallero. Syöminen on iso bisnes ja siihen -löysä- raha halajaa kiinni kuin leipään, kirjaimellisesti.

Kyllä te tiedätte, että pankit, vakuutusyhtiöt ym. kiiluvin silmin kuikuilevat maaomaisuuden perään....niillä on siihen syynsä. Jne. Niillä on jo sijoitusyhtiöitä ym. Asiaa varten. Lisää voi perustaa vaikka Gayman-saarella. :) Kahtokkeehan milloin on sellainen sukupolveen liittyvä investointikierros ja pankaahan korvan taakse, mitä votvotan. Seuraava läntinen isompi investointikierros alkanee noin 10 vuoden jo kuluessa.

Tukimekanismit ovat jo olemassa, rahan lappamisen voi aloittaa vaikka huomenna mm. EUn puitteissa. Siirtymäkauden tasauksen hoitaa nyt kasvussa oleva itä-eurooppalainen maatalous jne.

Tavalla tai toisella syömiselle tulee olemaan hintaa, oli malli mikä tahansa. Mutta ehkä teollisen tuen muodossa subventoitu maitotölkki on poliittisesti helpompi....ja hei, jotkut pääsevät tienaamaan.

Pienet tuottajat on niin helppo pudottaa leikistä ja keinoja riittää. Vaikka joku ryhmä standardeja kehiin, niin siinä se.

Missään tapauksessa Suomenkaan maatalous ei ole vielä -tavoitetila-asennossa, ehhei. Reservaattirajat ovat jo hahmollaan ja kahtokkee mitä valtio viimeisen 20 vuoden aikana investoinut harva-alueisiin....jos tiestöä ei korjata isolla rahalla kymmenen vuoden sisään, niin tarvitaan hlökoht. kopterit joka ukko, jos liikkua meinaa. No, mitä investointeja on ollut, sellaisia, jotka luotaavat tulevaisuuteen? Aivan.

Reservaatit pursuvat pitäjiä, joiden asukasluku putosi puoleen 40 vuodessa ja samalla ikärakenne muuttui harmaat pantterit suuntaan. Ja kehitys jatkuu. Ei mene kymmentä vuotta, kun koulutus reformoidaan taas uudelleen ja pitäjien pennut saavat pakata laukkunsa jo peruskoulun jälkeen.

Aika on ainoa kysymysmerkki, reservaattien rajat on jo näkyvillä.
alkaa vanhat poistokalusto bankut olla kysyttyjä...
 
Tyypillisesti ruosteisia Hiluxeja tai Hiaceja, ikinä en ole nähnyt uusia Lantikoita minkään alan yrittäjän pakettiautona. Enempikin teoreettinen skenaario siis:)

Kannattaa laajentaa piiriä.

Tämä takapenkit menettänyt Discovery LCV (Light commercial vehicle) on yrittäjien suosikki ja sitä myydään kymmenittäin vuodessa. Aika monella maajussillakin näitä on. Ei tietysti missään nälkämailla, mutta rintamaiden isännillä kyllä.

http://www.ammattiautot.fi/uutiset/land-rover-discovery-lcv-pakettiauto-maasturin-vaatteissa/
 
Kannattaa laajentaa piiriä.

Tämä takapenkit menettänyt Discovery LCV (Light commercial vehicle) on yrittäjien suosikki ja sitä myydään kymmenittäin vuodessa. Aika monella maajussillakin näitä on. Ei tietysti missään nälkämailla, mutta rintamaiden isännillä kyllä.

http://www.ammattiautot.fi/uutiset/land-rover-discovery-lcv-pakettiauto-maasturin-vaatteissa/
Hieno juttu, että edes joillakin yrittäjillä on noihin varaa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kovin monen maanviljelijän hankintalistan ykkösenä Discovery tänäpäivänä valittavasti ei ole.
 
Hieno juttu, että edes joillakin yrittäjillä on noihin varaa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kovin monen maanviljelijän hankintalistan ykkösenä Discovery tänäpäivänä valittavasti ei ole.

Ei kai tuollaista kukaan ole väittänytkään. Tilojen määrä laskee kovaa tahtia, mutta ne jäljelle jäävät alkavat olemaan niin isoja firmoja, että ennen olisi puhuttu kartanoista, eikä Discoveryn 50 tonnia ole mikään kynnyskysymys. Samaan aikaan ostetaan 150 tonnin Fendtejä ja kahden robotin pihattoja 1,5 miljoonalla.
 

Täällä maitopitäjässä ei löydy kuin yksi tila missä on Fendtejä pihassa. Discoveryjä ei oo näkynyt kenelläkään.
Pääsääntöisesti trendi on se, että urakoitsijat tekee lietteen levitykset, kylvöt, rehun korjuun jne. Ei isännillä ole varaa enää laittaa rahaa kiinni koneisiin joita käytetään kerran vuodessa. Se on ollut suuntaus jo useamman vuoden ajan ja omasta mielestäni ihan järkevää, ennemmin sijoittaa ne vähät velkarahat navettaan ja lypsyrobotteihin, sieltä navetasta lopen ne vähät tulot tulee. Ja ei noita nykyisiä maitotiloja voi hoitaa ilman lypsyrobotteja, jos lypsäviä on lähemmäs 100, niin siellä saa asua lypsyllä koko ajan. Ja pitää muistaa, että robotin kanssa yleensä saa parhaan tuotoksen.
 
Last edited by a moderator:
Taitavat monellakin olla vekselivetoisia ne uudet traktorit ja maasturit.. Ja ne uusimmat ja isoimmat traktorit ja muut kalliimmat laitteet taitavat usein olla urakointikäyttöön hankittuja. Eikä sekään ole täysin poissuljettua että isompien kartanoiden koneet on ihan muilla rahoilla hankittuja kuin maatalouden tuloilla. Tarkoitan vanhoja, usein ruotsinkielisten sukujen omistamia vanhoja sukukartanoita.. Itse en kyllä edelleenkään kadehtisi yhdenkään maanviljelijän tuloja/konekalustoa.. Kadehtijoille ehdotattaisin oman maatilan ostoa ja kullanvuolennan aloittamista. Ja heti..
 
Viranomaisten tyly kohtelu on päättämässä perunarieskayrittäjän uran: "Luotin siihen, että maaseudulla olisi mahdollista toimia pienenä yrittäjänä"

Evirassa on yrittäjän mielestä oltu onnellisia silloin, jos joku pieni yrittäjä lopetti toimintansa. Elintarvikejalostajalta on lisäksi vaadittu enemmän kuin ydinvoimalan pyörittäjältä.


422280-jpg.jpg

Kolme vuotta sitten Penttilä päätti, että liiketoiminta pitää saada pyörimään niin hyvin, että perunarieskat saavuttavat niin sanotun kriittisen massan. Siihen ei olla kuitenkaan päästy.
Pirkanmaalla Pälkäneellä perunarieskaliiketoimintaa pyörittävä Heikki Penttilä on kyllästynyt pienten yrittäjien markkinatilanteeseen ja päättänyt myydä perunarieskaliiketoimintansa.
Viljelyn Penttilä aloitti vuonna 1990. Vaikka hän ei ole viljellyt enää pariin vuoteen, Penttilä pitää itseään edelleen maanviljelijänä. Erilaisten lähiruoka-asioiden parissa hän on työskennellyt yli 20 vuoden ajan vuodesta 1995.
Perunarieskojen parissa Penttilä on työskennellyt neljän vuoden ajan. Nyt tuo taru on siis tulossa päätökseen, kun Penttilä on päättänyt myydä perunarieskaliiketoimintansa.
Kolme vuotta sitten mies päätti, että liiketoiminta pitää saada pyörimään niin hyvin, että perunarieskat saavuttavat niin sanotun kriittisen massan. Siihen ei olla kuitenkaan päästy.
"Joka päivä joudutaan osa päivää pyörittelemään peukaloita, kun minulla ei kyky riitä siihen, että pystyisin tekemään meidän tuotteen sillä tavalla tunnetuksi, että kauppa kävisi riittävästi", hän harmittelee.
Lopullisesti perunarieskojen tulevaisuus ratkeaa Penttilän mukaan kesäkaudella.
"Jos totean kesäsesongin jälkeen, että myynti on ihan samoissa, mitä se oli vuosi sitten, ei minulla ole mitään mielenkiintoa jatkaa", hän sanoo.
Penttilän mukaan hän ei ole suinkaan yksin ongelmiensa kanssa, vaan vastaavanlaisten ongelmien kanssa painiskelee myös moni muu maaseudun pienyrittäjä.
"Meillä ei riitä voimat kertoa suurelle yleisölle siitä, että meitä tämmöisiä pieniä yrittäjiä ylipäätään ja meillä on tämmöisiä hienoja käsityöläistuotteita. Mistään siihen kertomiseen ei saa apua", Penttilä sanoo.
Perunarieskayrittäjä löytää melko nopeasti syyllisiä maaseudun pienyrittäjien heikkoon tilanteeseen. Kun Penttilä aloitti lähiruoka-asioiden parissa vuonna 1995, hänestä tuntui, että nykyinen elintarviketurvallisuusvirasto Evira ei ainakaan tukenut maaseudun yrittäjyyttä.
"Evira halusi pistää kaiken mahdollisen kampoihin, että Suomeen ei syntyisi minkäänlaista pienimuotoista elintarvikejalostusta. Tuntui, että meiltä vaadittiin silloin enemmän kuin ydinvoimalan pyörittäjältä", hän kuvailee.
Pienten elintarvikejalostajien tuotantoa pidettiin Penttilän mukaan Evirassa yhteiskunnalle hyvin vaarallisena. Evirassa oltiin hänen mukaansa onnellisia silloin, jos joku pieni yrittäjä lopetti toimintansa.
"Nyt on kauhean irvokasta seurata, kun se sama laitos haluaa profiloitua ja kertoa itsestään, että he ovat elintarviketuotannon sparraajia. Se sattuu ihan hirveästi", Penttilä pohtii.
Vielä 1990-luvun loppupuolella jaettiin julkista rahaa vaikkapa yritysten kehitystyöhön ja jopa markkinointiin. Tuo tilanne on nyt kuitenkin kääntynyt yrittäjän mukaan päälaelleen.
"Nyt kun ministeriö jakaa rahaa erilaisiin maaseudun kehittämishankkeisiin, siellä vahditaan tarkkaan, että siitä yhteisestä rahasta ei saa olla maaseudun yrittäjille minkäänlaista hyötyä", hän sivaltaa.
Konkreettisella tasolla ministeriön rahanjako harmittaa Penttilää siksi, että ministeriöstä saa rahaa investointeihin, mutta toiminnan markkinoimiseen rahaa ei sen sijaan tipu.
"Sitten kun sinulla on seinät ja tuote valmiina ja pitäisi ruveta myymään ja markkinoimaan, ei sinulla ole mahdollisuutta saada siihen minkään näköistä ammattiapua", hän kritisoi.
Ministeriön ja Eviran toimien seurauksena maaseudulta on jo Penttilän mukaan kuvainnollisesti sammutettu valot. Nyt ollaan jo keräämässä pois sähköjohtojakin.
"Tällä hetkellä poliittinen johto haluaa säilyttää tämän nykyisen tilan. Kukaan ei vieläkään ole kiinnostunut siitä, mitä muuta maaseudulla voitaisiin tehdä", Penttilä sanoo.
Perunarieskayrittäjä haastaakin päättäjä pohtimaan, mitä muuta nykyisen lisäksi maaseudulla voisi tehdä. Hän kannustaa pohtimaan vaihtoehtoja elintarviketeollisuuden tarpeisiin menevälle alkutuotannolle.
"Luotin siihen, että Suomi lähenee keskieurooppalaista elämäntapaa, ja täällä olisi enemmän mahdollista toimia maaseudulla pienenä yrittäjänä", hän kertaa monta vuotta sitten mieleen tulleen ja väärään osuneen ajatuksensa.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikkeli-1.234249

Ymmärrän pienyrittäjän tuskan. Haasteita byrokratian suhteen on taatusti ollut riittävästi.
Markkinointi on pienyrittäjälle se hankala tehtävä. Suuriin kauppaketjuihin on vaikea saada myyntiin hyvääkään tuotetta.
Ison kaupungin kupeessa olisi helpompaa, mutta usein maaseudun pienyrittäjien tuotteita ja asiakkaita on vaikea saada kohtaamaan.
Markkointiin yrittäjälle ei ole apua tai neuvoja mistään herunut.
 
Näitä uutisia ei ole mukava postailla.

Masennus, stressi ja pelkotilat ovat monelle maataloustuottajalle tuttuja – "Tuorein isku oli maidon tuottajahinnan lasku"

Eija Tammela tuntee maataloustuottajan tuskat. Hän on vieraillut Välitä viljelijästä -projektin merkeissä noin 200 tilalla Pohjois-Suomessa, kuuntelemassa ja neuvomassa.
Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan tarjoamalle avulle olisi Tammelan mukaan tarvetta enemmänkin.

– Tuorein isku oli maidon tuottajahinnan lasku. Usein muut ongelmat vielä kasaantuvat taloudellisten ongelmien kanssa samaan vyyhtiin. Parisuhde ei toimi, sukupolvien välillä on riitaa, on ylirasitusta ja univaikeuksia.

Monen tuottajan tuttuja ovat myös masennus, stressi ja pelkotilat. Väsymystä seuraa syyllisyyden tunne ja pahimmillaan itsetuhoisuus. Tuki-, vero- ja muut hallinnolliset asiatkin saattavat alkaa tuntua ylivoimaisilta taakoilta.

Ihmisten lisäksi maatilan ongelmista kärsivät usein eläimet. Tammela kertoo, että yhdessä sidosryhmien kanssa mietitään keinoja, joilla ongelmatilanteisiin päästään puuttumaan nopeasti.

– Esimerkiksi eläinsuojeluprosessi saattaa jo olla käynnissä, mutta toimet ottavat aikansa. Käytäntöjä on parannettava.

Sukupolvien ajan toimineen tilan tuotannon lopettaminen on monelle todella kova paikka. Jatkaminen koetaan velvollisuudeksi ja kunnia-asiaksi.

– Jos tila ei kannata taloudellisesti, neuvon tietysti lopettamaan. Raskasta menneiden sukupolvien taakkaa on turha ottaa kannettavakseen. Pitää miettiä tulevia eikä menneitä sukupolvia.

Apua ei voida viedä kenelläkään väkisin. Tammela sanoo, että valitettavasti osa viljelijöistä salaa viimeiseen saakka vaikeutensa.

– Sitten kintaat putoavat kädestä eikä jakseta enää huolehtia edes eläimistä. Neuvoni on, että tunnustakaa tilanne ja hakekaa apua. Sitä on kyllä tarjolla.
 
Luomu syysvehnälle* vauhtia, Soilfoodin biovoimalaitos lietteellä, mihin lisätty melassia. (*Ceylon)
Katso liite: 21582Katso liite: 21581
270 heppanen 7R Deere, kyllä tuolla isokin lietevaunu liikahtaa. Levitysvaunu ei ole valtava?(sikäli kun tuosta perspektiivistä pystyy päättelemään). Mikä järkevää onkin, kovat akselipainot tiivistää maata.

Jonkun urakoitsijan vehkeet vai sinun omat?

Asiasta toiseen, miten kylvöt? Pelto kuvassa näyttää kuivalle. Täällä ollaan lähtökuopissa, kyntövakoja tasailin tämän päivää.

Keli on ollut loistava, tuulta ja kohtuullisen lämmintä, pellot kuivaa kovalla hötinällä. Toivoa sopii, että poutainen sää nyt jatkuisi, pahoillaan en olisi vähintään kahdesta viikosta.

Monella on tällä alueella oljet syksyn jäljiltä vielä karholla. Paalailet ne pois, sitten miettimään, millä muokataan vai kylvetääkö suoraan. Myös viljakasvustoja jäi paljon peltoon , omat hankaluutensa on senkin kanssa. Lautasäkeellä olkimassa luullakseni riittävästi sämppäytyy maan sisään.

Itsellä kolmasosa vilja alasta perinteisin menetelmin, pääosa suorakylvönä. Se kynnetty kolmasosa työllistää vähintääkin yhtä paljon kuin 2/3 suorakylvöt yhteensä. Kynnetyt on moreenipitoisia hiesuja.
 
Rikka-aineet kentässä nurmille(primus), samoin lehtilannoitteet nurmille(amazinc) huomenna loput teolliset lannoitteet(Befert can27). Sitten alkaa raivokas valmistautuminen lietteen levitykseen. Yli 3000m3 vielä kaivoissa. Parhaat herneviljasotku pellot alkaa olla kohta muokkauskunnossa. Kolme päivää vähintään menee lietteen levitykseen nurmille. Kaikkia ei tottakai edes kannata levittää vielä. Sitten voisi kaivuri alkaa saapua tontille että pääsee kunnostamaan uusittavia nurmia. Tänään muutama(ihan vitusti) palauttava pirtelö ja aamulla navetta pitää hoitaa yksin. Siitä se etenee. Tänään olisi pitänyt kilpailuttaa vakuutusyhtiöitä. Soitin edustajalle ja pyysin että ei tänään... On parempaa tekemistä. Edustaja lupasi soittaa seuraavana masentavana sadepäivänä. Sanoi saaneensa useampia samankaltaisia puheluita.
 
Viimeksi muokattu:
Keli on ollut loistava, tuulta ja kohtuullisen lämmintä, pellot kuivaa kovalla hötinällä. Toivoa sopii, että poutainen sää nyt jatkuisi, pahoillaan en olisi vähintään kahdesta viikosta

En ole viljelijä, mutta en olisi pahoillani vaikka neljästä viikostakaan. Ei olisi haittaa, jos kerrankin välillä pääsisi noi metsäautotiet pohjineen vähän kuivahtamaan. Metsien notkopaikat tulvivat tasastaan ja suoalueilla voi käyttää kanoottia, jos tahtoo.

Kuivat aurinkoiset säät tekevät kaamoksen harmaannuttaneille suomalaisille vain hyvää.
 
Täällä oli jokiaavalla ensimmäiset hätäset kylvämässä. Alueellisesti täällä päästään yleensä ensimmäisenä kylvöhommiin, tuo iso jokiaava kuivahtaa tosi nopeasti.
 
Kyllähän tuo polttelee jostain ihmeen syystä aina näin keväällä päästä istumaan traktorin hyttiin :) Yritän pysyä kuitenkin lujana, enkä lähde lorvaileen veljen ranchille ;)
Toinen paha hetki on rehunteko, sillon yleensä tulee retkahdettua pariksi illaksi traktorin hyttiin. Se on pelkästään rehunteon tuoksu joka pistää oman pään sekaisin :D
 
270 heppanen 7R Deere, kyllä tuolla isokin lietevaunu liikahtaa. Levitysvaunu ei ole valtava?(sikäli kun tuosta perspektiivistä pystyy päättelemään). Mikä järkevää onkin, kovat akselipainot tiivistää maata.

Jonkun urakoitsijan vehkeet vai sinun omat?

Asiasta toiseen, miten kylvöt? Pelto kuvassa näyttää kuivalle. Täällä ollaan lähtökuopissa, kyntövakoja tasailin tämän päivää.

Keli on ollut loistava, tuulta ja kohtuullisen lämmintä, pellot kuivaa kovalla hötinällä. Toivoa sopii, että poutainen sää nyt jatkuisi, pahoillaan en olisi vähintään kahdesta viikosta.

Monella on tällä alueella oljet syksyn jäljiltä vielä karholla. Paalailet ne pois, sitten miettimään, millä muokataan vai kylvetääkö suoraan. Myös viljakasvustoja jäi paljon peltoon , omat hankaluutensa on senkin kanssa. Lautasäkeellä olkimassa luullakseni riittävästi sämppäytyy maan sisään.

Itsellä kolmasosa vilja alasta perinteisin menetelmin, pääosa suorakylvönä. Se kynnetty kolmasosa työllistää vähintääkin yhtä paljon kuin 2/3 suorakylvöt yhteensä. Kynnetyt on moreenipitoisia hiesuja.
Vastaan vähän lyhyesti kun pääsin vasta pellolta, ja parin tunnin päästä pitää taas ponkaista.

Nuo koneet on kaverin, kävin siirtämässä sopimuksen mukaisesti lietteet hänelle syysviljoille levityksessä, nyt taas takasin kotipuolessa.

Mutta tosiaan, 7R280, eli 330hp lisäteholla. Joskin ei ole iso, Volumetra 12500D. Isoimmilla renkailla mitä mahtuu, pintapaineen vuoksi juuri. Turha peltoa tuhota isolla vaunulla, isolla siirtokalustolla ajetaan sitten tiet lyttyyn vain. Joskin imee tuolla kärsällä ojan yli tieltä kuorman itselleen aina ollessaan päisteessä, ei tule yhtään ylimääräistä metriä ajoa pellolla. GPS automaattiohjaus tarkimmalla signaalilla mitä Geotrimmiltä saa, turbofilleri, määränsäätöautomatiikka, multaimen lautaset yhdessä rivissä.

Siirtovaunun veturi on 8420, 8,1L, kutitettu 350hp+. Vääntöä tarpeeksi. Kärry on 24m3

Toinen siirto on Scania 380 6x6 ja perävaunu. 36m3.

Kylvöt lähti hyvin käyntiin, on komiaa keliä. Kynnökset on optimaalisia, mutta sänkipellot, ja puimatta jääneet etenkin aivan hemmetin märkiä.... Oljet saa paalattua kanttikoneella, pyöröpaalain tekee vain kasaa. Puimattomat kokokasvustot uskomatonta taistelua. Ehkä se tästä, aamulla sota jatkuu.

Onnistunutta kasvukautta sinne!
 
Viimeksi muokattu:
Oljet saa paalattua kanttikoneella, pyöröpaalain tekee vain kasaa.

Paali ei lähde pyörimään vai noukin ei nosta? Samperi, ei noita kanttikoneita täällä ole montaa. Huolimattomasti tupakoi, kyllä pehkut häviää. (Saattaa vaan siinä mennä sitten muutakin...)
Illalla muokkasin 1. lohkon, kohta lähen värkkäämään kivikonetta perään. Muokkaus traktorille kuskia alkaa katteleen. Eiköhän vaan veteraaneista löydy.
 

Liitteet

  • 20180513_075214.webp
    20180513_075214.webp
    1.1 MB · Luettu: 9
Back
Top