Ilkka Pakosen mielestä ihmiset pitävät asioita liian helposti itsestäänselvyyksinä. Pakonen menetti navettansa ja yli 50 eläintä täysin odottamattomassa tulipalossa vuonna 2014. KUVA: Jukka Leinonen
Uusi navetta on otettu käyttöön vuonna 2015. KUVA: Jukka Leinonen
Ilkka Pakosen uudessa navetassa on 8,5-kuutioinen maitotankki. KUVA: Jukka Leinonen
Ilkka Pakonen seurasi vierestä, kun hänen elämäntyönsä paloi poroksi. Nyt yrittäjä tietää, että vastoinkäymisten jälkeen on luonnollista ottaa askel eteenpäin.
Iiläinen maatalousyrittäjä Ilkka Pakonen on viime aikoina pohtinut, voiko rakennusta tulla sillä tavalla ikävä kuin ihmistä tai maisemaa.
Hän on tullut siihen lopputulokseen, että voi.
Rakennus on muutakin kuin materiaa. Siihen voi kiteytyä kokonainen elämäntyö, suvun perintö ja muistot. Sen talkoilla rakennetut seinät voivat muistuttaa raskaasta työstä. Se voi olla jonkun elävän olennon suoja tai koti.
Viimeisen kerran Ilkka Pakonen oli vanhassa navetassaan vapunpäivänä vuonna 2014. Hän availi hädissään ovia, jotta lehmät pääsisivät ulos. Katon yläpohjassa humahteli niin, että kuulosti kuin lohikäärme olisi syössyt tulta. Syöttöheinät syttyivät palamaan, katolta tippuili alumiinia. Pakonen ehti juosta tulen edellä reilun 20 minuutin ajan. Sitten savu alkoi laskeutua. Kun rakennuksen toisen pään katto romahti, oli pakko poistua sisätiloista. Yrittäjä katsoi pihastaan, kun navetta romahti pala palalta maan tasalle. 19 sammutusyksikköä oli paikalla puolen tunnin päästä syttymisestä, eikä mitään ollut tehtävissä. Tärkein osa Pakosen päivätyöstä pyyhkiytyi pois tunnin sisällä.
– Silloin tuntui siltä, kuin kaikki olisi mennyt. Totaalisesti. Ei sitä ehkä uskalla ääneen sanoa, mutta oli kuin joku läheinen olisi kuollut. Myöhemmin ymmärsin, että eihän siinä palossa kaikki mennyt. Henkilövahinkoja ei sattunut ja kotitalo sekä pellot säästyivät liekeiltä, Pakonen kertoo.
Tuli ei onnistunut tuhoamaan myöskään ammattitaitoa, intohimoa ja kokemusta. Niiden voimalla Pakonen aloitti alusta.
Nyt, aurinkoisena kesäkuun päivänä, hän kuljeskelee modernissa navetassaan ja taputtelee lehmiä, jotka tulevat uteliaina katsomaan tulokasta. Vuonna 2015 valmistuneessa navetassa on 128 paikkaa lypsäville lehmille. Paikkamäärä on kaksi kertaa niin suuri kuin vanhassa navetassa.
– Tuo Mansikka tuossa, se on älyttömän änkyrä. Sellainen huono-oppinen. Lyyti taas on kiva ja aktiivinen. Lokka on varsinainen kaunotar, Pakonen kuvailee lehmiensä persoonallisuuksia.
Vaikka tuli tappoi neljä vuotta sitten monta upeaa lehmäpersoonaa, uudet eläimet ovat löytäneet paikkansa Pakosen elämästä.
Ne ovat myös saaneet edellisiä komeammat puitteet. Uudessa navetassa elämillä on enemmän tilaa liikkua ja ilmanvaihto on tehokkaampi. Navetta on myös Pakoselle ja hänen kahdelle työntekijälleen mukavampi työpaikka. Monet työtehtävät on automatisoitu ja rakennus on paloturvallinen.
– Voisin sanoa, että nyt elämä maistuu hyvältä, Pakonen tuumaa ja hymyilee vienosti.
Ei ole itsestään selvää, että maitotila on nykyisessä kuosissaan. Vanhan navetan palo päätti yhden vaiheen Pakosen elämästä, ja tuli aika kysyä, millainen olisi seuraava. Pakonen kutsui kaikki viisi lastaan palaveriin, jossa tehtiin lopullinen ratkaisu.
– Jokainen oli sitä mieltä, että uusi navetta rakennetaan, ja vielä entistä ehompana. Takaiskun jälkeen on luonnollista astua askel eteenpäin.
Palonsyyntutkijat eivät koskaan saaneet täyttä varmuutta siitä, mistä vanhan navetan palo sai alkunsa. Virallisissa asiakirjoissa palon mainitaan alkaneen mahdollisesti piipusta, mutta Pakonen uskoo, että palo alkoi sähköryhmäkeskuksesta. Hän todisti omin silmin, kuinka liekit levisivät sähkökeskuksen suunnasta koko navettaan. Onneksi vakuutusyhtiölle riitti arvio syttymissyystä. Vakuutus korvasi kaikki tuhot ja ansionmenetykset 18 kuukauden ajalta.
– Vakuutusprosessi kesti kaikkiaan puolitoista vuotta, mutta oli mielestäni onnistunut. Sain vakuutusyhtiöstä jopa henkistä tukea. Siellä ymmärrettiin, ettei tulipalossa ole kysymys pelkästä rahasta, vaan onnettomuus on kokonaisvaltainen.
Pakonen on yksi niistä ihmisistä, jotka löytävät onnen onnettomuudestakin. Hän piti tapaturman jälkeen 30 vuoden aikana kertyneet lomat pois ja huilasi vähän. Sitten hän kierteli moottoripyörällään maitopitäjien navetoissa ja kahlasi alan lehtiä. Hän halusi rakennuttaa navetan, joka olisi nykytiedon valossa paras mahdollinen. Asiat loksahtelivat pikkuhlijaa kohdalleen, vaikka byrokratia ja suunnitelmat täyttivätkin kädet puolentoista vuoden ajaksi.
– Luoja on suonut minulle hyvät unenlahjat ja pitkät hermot. En ole viettänyt uudistusten vuoksi yhtäkään unetonta yötä.
Neljän vuoden aikana ikävä lehmiä ja navettaa kohtaan on hiipunut. Vain joskus suru iskee lujaa.
– Jokunen viikko sitten ystäväni navetta paloi maan tasalle tuossa 15 kilometrin päässä. Kävin sinä yönä paikalla. Sain voimakkaan takauman oman navettani palosta. En osannut sinä yönä sanoa ystävälleni oikein mitään. Tiesin, miten pahalta hänestä tuntui. Sellaisessa tilanteessa on vain parempi olla hiljaa ja läsnä.
Pakonen avaa oven navetan päädyssä olevaan tilaan, jossa seisoo 8,5 kuution maitotankki. Ollaan paikassa, jossa navetan laadulliset arvot muuttuvat numeroiksi, tuotoksi. Täällä selviää, että uuden navetan valmistuminen ei ole ollut minkään prosessin päätepiste, vaan sysäys uusille tavoitteille.
Tällä hetkellä maitotankki tyhjennetään joka toinen päivä Maikkulan meijeriin hieman vajaana. Pakosella on tavoite, että se täyttyisi joka kerta kokonaan.
Tavoite vaatii työtä, mutta juuri se onkin palkitsevaa.
– Maitotilan pyörittäminen on elämäntapa ja ylisukupolvista työtä, vaikka se onkin tänä päivänä kovaa yrittämistä. Yleensä puhutaan liikaa EU-säädöksistä ja markkinatilanteesta. Samalla unohdetaan, miten palkitsevaa oman tilan pitäminen voi olla.
Tietoruudun teksti:
Navettapalot Suomessa
Maatiloilla sattuu suurpaloja koko maassa 20–25 kertaa vuosittain.
Suurpaloista 5–7 on eläinsuojapaloja, joissa kuolee myös eläimiä.
Suurpaloksi katsotaan palo, jossa tuhoutuu omaisuutta vähintään 200 000 euron arvosta.
Suurimpien palojen vahingot ovat viime vuosina nousseet miljoonaan euroon.
Navettapalojen määrä on vähenemässä. Vielä 10 vuotta sitten navettoja paloi Suomessa vuosittain 25–30.
Paloturvallisuutta lisäävät nykyaikaiset palovaroitinlaitteet.
Puolet navettapaloista saa alkunsa sähkölaitteesta.
Seuraavaksi yleisin syy navettapalolle ovat moottorityökoneet ja kolmanneksi yleisin lämpökeskukset.
Yleensä palo alkaa rehuladosta ja leviää katon rakenteita pitkin.
Lähde: LähiTapiola
Ilkka Pakosen tila
Pakonen osti vuonna 1994 äitinsä suvun omistuksessa olleen maitotilan.
Hän laajensi tilaa rakentamalla uuden pihaton.
Navetan vanha ja uusi puoli paloi vapunpäivänä vuonna 2014.
Palon havaitsi ohikulkija.
Palossa kuoli 50 eläintä.
Uusi navetta valmistui loppuvuona 2015.
Navetta maksoi kaikkiaan yli 1,5 miljoonaa euroa.
Uudessa navetassa on 128 paikkaa, eli tuplasti enemmän kuin vanhassa.
Pakonen on tunnettu myös Iin kunnanvaltuuston ja -hallituksen entisenä puheenjohtajana.
