Suuri maatalouskeskustelu

EK kirjoitti:
Kerran nypittiin uudesta pellosta ylös 120-sarjan Nyykkäriä jonka perässä oli karhi (tietenkin alhaalla). Karhinvetäjä unohti, mihin oli kaivanut montun risujen upottamiseen ja ajoi siihen täyttä laukkaa sadekeväänä. Laitos upposi sen verran, että jos ei olisi ollut vähän oikealle kallellaan ei kuski olisi päässyt ulos.

13-tonnin kaivurilla lähti ja silloin opin, että pitää vetää puomi alhallaa kauhaa kaivuriin päin eikä puomi ylhäällä kiskoa kaivurilla. Samana tai seuraavana syksynä piti osallistua appiukon pelastustalkoisiin, kun samainen Nyykkäri upposi toiseen paikkaan rehupaalaimen kanssa. Kyydissä oli yksi valmis paali ja toinen melkein valmis sisällä. Silloin tajusin, että äijälle tuli vanhuus, kun meikäläinen märkäkorva joutui neuvomaan 40 vuotta koneita ajanutta, että vehkeet saadaan ehjänä pois.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuon alan talkoissa monesti mukana olleena voi sanoa että noissa kaivureissa on äkkiä arvioituna suurimpia vetovoima mitä on HELPOSTI saatavilla noihin pelastustehtäviin. Ja nimenomaan kaivuupuomin vetoliikkeessä. Ja tarpeeksi pitkiä ketjuja ja vaijereita on hyvä olla myös torpassa riittävästi. Ja hermonsa hallitsevia kuskeja on myös hyvä olla mukana talkoisa, reipas rykäisy kun ketju on vähän löysällä voi aiheuttaa äkkiä melkoiset lisävahingot, samoin kuin ketjun kiinnitys väärään kohtaan.
 
Herman30 kirjoitti:
Eikös se traktorikuski huomannut yhtään aikaisemmin että on liian pehmeää ennenkuin on muniaan myöten mudassa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Aina ei voi etukäteen tietää, mikä on liian pehmeää. Ja yleensä vasta jälkikäteen tietää, mikä ob liian pehmeää. Sitä paitsi paras keino, jolla kiinni jäämisen völttää on kova vauhti eteenpäin.
 
Viljatilojen kannattavuuskerroin jää nollaan, karjatiloja rasittaa rehukulujen nousu

Kuivuus sävyttää tämän vuoden kannattavuustuloksia.

Viljasato vaihteli viime kesänä surkeasta hyvään, alueesta ja tilasta riippuen.
Maatalouden kannattavuus jää edellisvuotta heikommaksi, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore ennuste kertoo. Taustalla on ennen kaikkea viime kesän kuivuus, joka syö tuloja ja kasvattaa kuluja.
Maatalousyritysten keskimääräinen liikevaihto on tänä vuonna 140 700 euroa. Tukien osuus liikevaihdosta on 36 prosenttia.
Tuotantokustannukset pysyvät kutakuinkin samoina kuin viime vuonna.

Yrittäjätuloa jää keskivertomaatilalla 11 300 euroa.
Kun yrittäjätulo jaetaan palkka- ja korkovaatimusten summalla, saadaan suhteellista kannattavuutta kuvaava kannattavuuskerroin.
"Vuonna 2018 kannattavuuskerroin jää 0,29:ään. Tämä tarkoittaa, että maatalousyrittäjän tuntipalkka jää 4,6 euroon tavoitteen ollessa 15,8 euroa", Tauriainen kuvaa.
Jos tuotoista vähennetään kaikki kustannukset eli myös yrittäjän palkkavaatimus 15,8 euron mukaan sekä oman pääoman tuottovaatimus, tulos jää miinukselle.

"Tuotantokustannusten vähentämisen jälkeen maatalous- ja puutarhayritykset jäävät keskimäärin 29 700 euroa tappiolle", kertoo tutkija Jukka Tauriainen Lukesta.
Luken ennakkotilaston mukaan viljasato jää viidenneksen edellisvuotta pienemmäksi. Viljan hinta on noussut, mikä korvaa tilannetta osittain.
Satoerot tilojen ja alueiden välillä ovat suuria. "Osalla tiloista sato jäi huomattavasti tilastokeskiarvoa pienemmäksi ja laatu heikommaksi. Näillä tiloilla vaikutukset näkyvät selvästi sekä maksukyvyssä että kannattavuudessa", Tauriainen summaa.
Viljatilojen keskimääräinen kannattavuus jää nollaan. Vähintään puolet viljanviljelijöistä ei saa ollenkaan korvausta omalle työlleen ja omalle pääomalle.
Maitotilojen kannattavuuskerroin alenee 0,34:ään. Rasitteena ovat heikko sato ja sen myötä kasvavat ruokintakustannukset.
Sikatalouden kannattavuuskerroin alenee 0,54:ään.

Vuoden 2018 tulokset perustuvat noin 820 kirjanpitotilalle tehtyihin yrityskohtaisiin ennusteisiin, joissa otettiin huomioon panos- ja tuottajahintamuutokset, tukimuutokset sekä alueittaiset keskisatomuutokset kasveittain.
Tilakohtaiset tulokset on painotettu kuvaamaan 35 500 suurimman maatalous- ja puutarhayrityksen keskiarvotuloksia.

Ennustetulokset ovat nähtävissä Luken Taloustohtori-verkkosivustolla
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.341862

Eihän tämä maatalous ole kyllä tänäpäivänä mikään kultakaivos, pikemminkin päinvastoin. Sama tarina kaikilla tuotantosuunnilla.
Onneksi monilla viljelijäperheillä (lähinnä kasvinviljelytilat) on mahdollisuus tilan ulkopuolisiin töihin ja tuloihin, ilman niitä olisi liian ohut leivänpäällinen.

Enpä ihmettele, miksi jatkajia ei löydy. Ala saattaisi olla tulevaisuudessa ihan kohtuullinen, mutta sitä ennen on isot ikäluokat on eläköitymässä, pellot kasvaa pusikkoa ja koneet realisoitu.

Eikä pienin ongelma tulevaisuudessa kannattavuuden ehkä kohentuessa tule olemaan osaamisen puute.
Vaikka ala ei olekaan rakettitiedettä, oppirahat ''pystymetsästä'' repäisty maanviljelijä joutuu vain valitettavasti maksamaan. Se tietomäärä, mikä käytännön viljelystä siirtyy sukupolvelta toiselle, ei suinkaan ole pieni. Tämän ''koulutusputken'' katketessa maanviljelijän ammatiin ryhtymisen kynnys on hyvänkin kannattavuuden vallitessa huomattavan korkea.
 
Kävin tekemässä hankintoja poikimista silmälläpitäen. luettuani tarkemmin ohjeita tuon tuubin kyljestä, kurvasin vielä kaupan kautta. Jos mä joudun ruuttaamaan tota tavaraa lehmän kurkkuun silikonitykillä tukehduttamatta sitä eläinparkaa, mä tarvitsen tueksi muutaman hermonhallintatuotteen.

Jos joku kettutyttö on jo rustaamassa elsua, voin lohduttaa että lähitalojen lehmähenkilöt ovat kyllä tietoisia tästä episodista ja luvanneet tulla auttamaan.
 

Liitteet

  • image.jpg
    image.jpg
    1.1 MB · Luettu: 15
Baltriber kirjoitti:
Kävin tekemässä hankintoja poikimista silmälläpitäen. luettuani tarkemmin ohjeita tuon tuubin kyljestä, kurvasin vielä kaupan kautta. Jos mä joudun ruuttaamaan tota tavaraa lehmän kurkkuun silikonitykillä tukehduttamatta sitä eläinparkaa, mä tarvitsen tueksi muutaman hermonhallintatuotteen.

Jos joku kettutyttö on jo rustaamassa elsua, voin lohduttaa että lähitalojen lehmähenkilöt ovat kyllä tietoisia tästä episodista ja luvanneet tulla auttamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mansikille siideriä ja Westiä huuleen, mitäs siitä elsua tekemään ;)
 
Baltriber kirjoitti:
Kävin tekemässä hankintoja poikimista silmälläpitäen. luettuani tarkemmin ohjeita tuon tuubin kyljestä, kurvasin vielä kaupan kautta. Jos mä joudun ruuttaamaan tota tavaraa lehmän kurkkuun silikonitykillä tukehduttamatta sitä eläinparkaa, mä tarvitsen tueksi muutaman hermonhallintatuotteen.

Jos joku kettutyttö on jo rustaamassa elsua, voin lohduttaa että lähitalojen lehmähenkilöt ovat kyllä tietoisia tästä episodista ja luvanneet tulla auttamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Siinähän ne alkaa olla onnellisen perhetapahtuman ainekset kasassa, sekä lehmälle että poijittajille. Eurokossu vielä puutuu, lehmälle vähän ja näille lehmähenkilöille harjakkaisiksi loput:)

Se on hieman arvoitus, miten tämä alkuperäisrotusi edustaja suhtautuu kalsiumin antoon. Joku voi pullikoida kovastikin, mutta olettaisin, että näillä ''lehmähenkilöillä'' on nokkapihdit mukana. Ts. sieraimiin tähän käyttöön tehdyt pihdit, joissa naru. Naru sidotaan kiinni johonkin rakenteeseen tai toinen pitää narusta päätä ylhäällä, lehmä ei pääse viskomaan päätään minne sattuu ja kalsiumin saa menemään sinne, minne oli tarkoituskin.

Onko jalkaremmeistä ollut juttua? Jos lehmä alkaa näyttää halvaantumisen merkkejä, (vireystila ja syönti heikkenee, viileät korvat ja takaronkissa viileitä kohtia), sille kannattaisi laittaa takajalkoihin kiinni jalkaremmit, jotka estävät halvaustilassa takajalkojen levähtämisen sivuttain ''spagaatiin''. Jos näin pääsee käymään, se lehmäsi on käytännössä vainaa. Ei tule koskaan nousemaan enää jaloilleen.

Nämä ''lehmähenkilöt'' ovat varmastikin tietoisia tästäkin apuvälineestä.

Minä en usko, että juuri tässä poikimisessa tulee mitään ongelmia. Yleensä nuo alkuperäisrodut osaa poikia hienosti omin nokkinensa. Ne ajoittaa poikimisensa yleensä aamuyön tunteihin ja siihen älä lähde, että ramppaat navetalla viimeisen viikon tai kaksi ennen poikimista kahden tunnin välein.. myös yöllä.. lehmältä leviää pää, samoin sinulta.

Lehmän toimenkuvaan kuuluu vasikan punnertaminen maailmaan, ei sinun. Avustat tarvittaessa tai ne ''lehmähenkilöt'' avustaa, mutta mikään ylisuorittaminen ei lehmänomistajalta ole tarpeen.
1543941042861.png
 
Nää naapurit on onneks niitä jotka on ikänsä puljannu lehmien kanssa ja ne on kyllä sitä mieltä että lehmä luultavasti selviää tästä koettelemuksesta vähemmällä kuin omistajansa.

Hevosia oon varsottanut useamman ja koiriakin on syntynyt jokunen pentue ja jos jotain oon oppinu, niin sen ettei kannata mennä sekaantumaan turhanpäiten. Tuo jalka onneks rajoittaa sitä ylenmäärästä ramppaamista. Käyn kattomassa noi nelijalkaiset viimesen kerran puolen yön aikoihin ja mies käy aamulla heittää heinää viideltä. Viimeksi oli tamma ihan ilman mitään varsomisen merkkejä silloin viideltä ja kahdeksalta kun menin laittaa niitä ulos, oli varsa syntynyt, jaloillaan ja juomassa.

Vuohia ja lampaitakin on syntynyt enempikin tässä vuosien mittaan mutta jotenki tää lehmähomma on tämmöstä neuroottista puljaamista. Noi kun on vielä sellasia kappaleita etteivät ole ihan helpolla tai ollenkaan korvattavissa (ovat siis puhtaita nenosia).

En olis kyllä yksikseni tähän hankkeeseen ryhtynytkään mut tässä on helppoa kun joka talossa on ollut lehmiä ihan viime aikoihin asti, kylällä on eläinlääkäreitä useampikin ja jos huonosti käy, ase on kaapissa.

Kossu täytyy kyllä varmaankin hakea. Ellei sitten laita pannua tulille, olis perinteikkäämpi.
 
Ehkä se poikii aamuyöstä salaa. Niin ne monesti meillä tekee. Tänäänkin. Hengailkoon nyt tuossa päivän tai pari.20181206_193022.jpg
 
YliKoo kirjoitti:
Kun menee kuivakuorikerroksen läpi, niin alla olevaa savea voi verrata lämpöiseen margariiniin.

Parilla ekalla vedolla JD-kuski turhaan kaivatti vielä vedon loppumisen jälkeen, siinä kohti se otti jo kunnolla syvyyttä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Miksi tuo ei käyttänyt lukkoja? Kait noissa on etupäähän ja takapähän lukot+ristilukko molemmille päälle?
 
Nyt on nuoriherrakin sitten opetettu puuta kaatamaan, tyttö jo on parivuotta kanssani savotalla sahaillut,suvun metsurin taidot siirtyy eteenpäin,tytön perään ei tarvitse harvennuksilla katsoa, osaa ottaa riittävät välit puihin,tiedä onko muiden ihmisten mielestä tarpeellinen taito nykymaailmassa, hallitsevatpa oman elinpiirin työt ainakin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top