Miten muuten, jos nämä viileät jatkuvat tarpeeksi, niin eikös ne muutamat rikkakasvit villiinny hitokseen kasvamaan? Miten mulla on sellainen muistikuva ainakin savimailta. Kun siemenpankissahan piisaa pelloilla aina, olosuhteet ja pääkasvin voima sitten ratkaisevat mitä sieltä nousee.
Viljelykasvin tiheydestä ja elinvoimasta riippuu hyvin pitkälti sekin, miten rikkakasvit saa tilaa ja mahdollisuutta kasvaa. Jauhosavikka ottaa tiiveillä maalajeilla elintilaa ja kasvumahdollisuuksia, jos se sille annetaan.
Harvaksi jäänestä ja jonkun ongelman vaivaamasta viljelykasvustosta löytyy yleensä ''parhaat'' rikkakasvustot.
Kasvinsuojelulla rikat on nykyisin pidettävissä hyvin kurissa, paitsi luomuviljelyssä, jossa kemiallinen kasvinsuojelu ei ole sallittu. Ohdake ja valvatti, monivuotisten peltopuolen rikkakasviemme kuninkaat, lienevät siellä isoin ongelma, juolavehnän lisäksi.
(Luomussa torjuntana käytössä liekitys?, rikkaharaus ja kesannointi, jotkin luonnon omat yhdisteet ovat myös sallittuja. Viljelykiertoon joudutaan kiinnittämään luomussa erityistä huomiota, myös rikkatorjunnan kannalta.)
Kerran jouduin puimaan tattaren pahoin vaivaamaa viljakasvustoa rahtiajossa, puimuri oli tuolloin hytitön. (Aikaa tästä jo vierähtänyt.) Sampo oli puinnin jälkeen musta, kuin tulipalossa kärventynyt ja niin olin minäkin. Tuleentuneesta tattaresta nousee leikkuupöydällä armoton ja paskamainen pöly. Kiertotatar ja ukontatar on noita pölymestareita, tunnetaan myös muistaakseni tervaheinänä. Rikkatorjunta oli jäänyt tuossa tapauksessa kokonaan tekemättä.
Minulta on jäänyt kerran, yhdeltä pieneltä lohkolta. Loppu litkut kesken, no siinä kuitenkaan mitään ole, en jaksa lähtee enää tekemään..
Kylläpä vain oli syksyllä valvattia, pahimmat pesäkkeet piti jättää puimatta. Valvattia kun ei tunnetusti syö susikaan, vielä vähemmän nauta. Eikä saa pois jyvän seasta enää mitenkään.
proagria.fi
