Onko tämä siis Karhunsillan suuntaan? Oletan että ootte Pikku-Kukkasen pohjoismetsissä jossain
? Siellä asui aikoinaan todella sisäsiittoista luku- ja kirjoitustaidotonta köyhää porukkaa, kun kuitenkin/ (sentään) kirjoitat tänne oletan että olette muualta muuttaneita!
On siellä jonkunkokoiset metät toivottavasti vieläkin, Heinolaan päin?
Kattos ku tää on kun lähdet nastolasta vaeltamaan tiettömien taipaleitten taakse, niitä ekoja pitkospuita myöten lähet tulemaan. Tuntuu siinä nenään vähän vielä savunhajua kun akkain kanssa meinattiin naurista laittaa ettei tarttis pelkkää pettua lapsille syöttää. No karkas se kaski vähän käsistä ja väheni kylän asukkaistakin taas osa. Talvellahan nyt tietysti nälkäänki aina täällä periferiassa moni kuukahtaa. Oli se mustasurmaki tässä riesoina.
Meijän kotiluola on se minkä ympärillä pyörii kolmella jalalla nilkuttava susi. Jäi keväällä rautoihin se elukka ja lapset halusi kaveriksi jättää sen. Nyt ne sitten porukalla istuu nuotiolla ja murisee ja irvistelee toisilleen. Täytyy se susi kyllä syksyllä hukata, sais siitä pienimmälle vaatteetki ettei sen tarttis taas talvella nahkasiltaan temuta hangessa. Että kyllä tässä vähän tätä köyhyyttäkin on ollu.
Sen suden kanssa kävi sellain välikohtaus kun naapurin aikamiespoika lemminkäinen örvelsi tuolla meidän takapihan pusikossa niin se susi siitä sitten hermostu.. ei siitä ukosta enää eläjäksi ollu. Yritettiin kyllä.
Siinä ruumiinvalvojaisia ku pidettiin niin lamppasi paikalle joku ukkeli. Lönnrotiksi esitteli ittensä. Sillä oli sellaset kirjotusvehkeet mukana. Ensteks se ihmetteli sitä lemminkäisen äiteetä joka sattuneesta syystä ulvos pilli oikosenaan, seuraan liitty naapurikylän pirre joka kanssa ulisi ihan suoraa huutoa, sillä oli tosi kipee pissitulehdus. Ukkeli sitten kirjotteli niiden akkain volinasta ja jotain ja mutisi itkijänaisista.
Kun saatiin kivitettyä ne syrjemmälle huutamaan niin eiköhän siihen tupannu sitten pera. Se oli taas jostain sieniä löytäny ja kun se rakastaa omaa ääntään niin sehän sai siittä lönnrotista oikeenkin keskittyneen kuuntelijan. Tuntikaupalla se pera selitti sille niitä sekavia juttujaan ja tää lönnrotti raapusteli niitä muistiin. Onneksi ne sienet loppu ja pera hiljeni. Lähtiessään sano että toimittaa meillekin painoksen siittä kalevalasta. Ei se haittaa ettei kukaan osaa lukee, pera kyl tarvittaessa toistaa sen saman nauhan jos joku haluaa. Ei kyllä halua.
Alkoi se lemminkäisen kalmo haisemaan ja kärpäsiä keräämään. Alettiin sitten hukkaamaan sitä raatoa. Meinattiin että tuupataan se vesistöön niin ei houkuttele petoja sitten. Juustiinsa kun se lemminkäisen äitee oli sitä kalmoa hukkaamassa niin tuli taas ukkeli paikalle. Joku pensseli sillä oli ja se alkoi tuhertamaan jotain piirustusta justiin kun oltiin jo pääsemässä siitä haisevasta kalmosta.
Mietittiin että on se kyllä kumma kun aletaan kuvia piirtään tollasesta. Olis siitä lemminkäisen äireestä nätimmänki kuvan voinu tehä. Tää heppu sano nimekseen Gallen-Kallela. Tainnu sudet sen syödä paluumatkalla kun ei sen koommin ole kuulunut.
Jätti se lapsille sellasen sudin millä ne on nyt tuhertanut tonne luolan seiniin. Aina kun joltain tulee verta, niin heti ne on lähmimässä seiniin mitälie hirviä ja tikku-ukkoja. Eihän ne sieltä enää millään puhistu. Siinä on sitte jollekki ihmettelemistä että kuin sottasesti tässäki luolassa on elelty ku seinätki on töhritty.
Kristinuskoa odotellaan saapuvaksi tänne orimattilan perämetsään ihan lähivuosikymmeninä.
Painoa oli niin pirusti, 12kg, että tiesi natiaisena että mitä oli tehnyt kun päiväsydämen sahasi. Kyllä nykyään ollaan lälläritasolla kun Tilhin ammattisahatkin on alle 9kg. 
