Suuri maatalouskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja H.A
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Olen testannut ja en pitänyt sen pienestä leikkuualasta. Lisäksi tukkii kulmavaihteen herkästi heinikossa.

Tälläinen olisi odottamassa testiä..
Joskus kesäraivuussa normaalilla metsäterällä olen ottanut teräsuojuksen heinän takia irti. Ei tuki sen jälkeen. Heinä pakkautuu siis terän ja teräsuojuksen väliin.
Ja kun sitä on siinä riittävästi jumissa, terä lakkaa pyörimästä.

Terää joutuu tämän jälkeen varjelemaan huolellisemmin kivikossa. Riittävästi kun on sahannut, (ja viilannut) sahaajalle kehittyy ''kivitutka'', kolmas aisti, joka varoittaa heinikon sisällä piileskelevästi kivestä tai kalliosta.

Jos ei kehity, raivaustyöt kannattaa näillä meidän kulmien maapohjilla lopettaa suosiolla. Muuta et ehdi tehdä, kuin viilata terää.

Joskus pääsen päiviäkin ilman yhtään kipinäsuihkua. Ja jos osuma tulee, se on lievä helposti viilattava sipaisu. Kun terän lyö voimalla ja kovilla kierroksilla kiveen se on kerrasta entinen. Tai voihan siitä 30 minuutin viilapenkissa viilamisen jälkeen jonkinlaisen polttoleikkausterän saada.

Tärkeä huomioitava asia raivausterällä on terän riittävä haritus. Tähän löytyy oma työkalu ja teräväkään terä ei kunnolla pure, jos haritus on päässyt liian pieneksi.
 
Viimeksi muokattu:
Olen testannut ja en pitänyt sen pienestä leikkuualasta. Lisäksi tukkii kulmavaihteen herkästi heinikossa.

Tälläinen olisi odottamassa testiä..
Juu, pelkkään heinikkoon en kolmioterää käytä, juurikin noista syistä, mutta semmoinen rotevampi vattu-yms.pöheikkö on sille passelia ruokaa. Testailin juuri tuota v-klingania ja hyväksi havaitsin. Erityisesti pienemmässä ja tiheässä vesaikossa päihittää normi raivausterän, eikä tylsy ehkä yhtä helposti. Kyllä sillä paksumpikin puu menee, kunhan käyttää kierroksia ja pitää terävänä.
 
Olen mä nyt muutaman sata hehtaaria raivannut, ja silti kypärässä sointuu silloin tällöin vittu perkele saatanat kun juuri uuden terän, tai ainakin teroitetun, muuttanut hardkill kivi interceptoriksi :D
Yksi ammattimies antoi vinkin..
Teet kuten metsänhoitoyhdistyksen raivaajat eli vedä säären korkeudesta poikki.
Sen jälkeen kun näkymä on parempi voi vetää lyhyemmäksi..
 
Kun terän lyö voimalla ja kovilla kierroksilla kiveen se on kerrasta entinen. Tai voihan siitä 30 minuutin viiläpenkissä viilamisen jälkeen jonkinlaisen polttoleikkausterän saada.
Jos kiveensahattu terä ei ole kovin kulunut, kunnostan sen laikkakoneella hiomalla. Tulee parempi kuin uusi, kun vielä muotoilen hampaiden profiilin normaalia korkeammaksi. Kaikkein pahimmissa raivauskohteissa (paljon kiviä, tiheä kasvillisuus, epätasainen maasto) olen käyttänyt suosiolla kovapalaterää.
 
Stihlin orkkisterä. Se on paras. On noita laidasta laitaan tullu kokeiltua mutta en käytä enään mitään muuta kuin aitoa tilhen nokkaa, sillä uppoaa kuin vanhaan naiseen, ja saa terän kivenkin jälkeen kuntoon.
 
Kattos ku tää on kun lähdet nastolasta vaeltamaan tiettömien taipaleitten taakse, niitä ekoja pitkospuita myöten lähet tulemaan. Tuntuu siinä nenään vähän vielä savunhajua kun akkain kanssa meinattiin naurista laittaa ettei tarttis pelkkää pettua lapsille syöttää. No karkas se kaski vähän käsistä ja väheni kylän asukkaistakin taas osa. Talvellahan nyt tietysti nälkäänki aina täällä periferiassa moni kuukahtaa. Oli se mustasurmaki tässä riesoina.

Meijän kotiluola on se minkä ympärillä pyörii kolmella jalalla nilkuttava susi. Jäi keväällä rautoihin se elukka ja lapset halusi kaveriksi jättää sen. Nyt ne sitten porukalla istuu nuotiolla ja murisee ja irvistelee toisilleen. Täytyy se susi kyllä syksyllä hukata, sais siitä pienimmälle vaatteetki ettei sen tarttis taas talvella nahkasiltaan temuta hangessa. Että kyllä tässä vähän tätä köyhyyttäkin on ollu.

Sen suden kanssa kävi sellain välikohtaus kun naapurin aikamiespoika lemminkäinen örvelsi tuolla meidän takapihan pusikossa niin se susi siitä sitten hermostu.. ei siitä ukosta enää eläjäksi ollu. Yritettiin kyllä.

Siinä ruumiinvalvojaisia ku pidettiin niin lamppasi paikalle joku ukkeli. Lönnrotiksi esitteli ittensä. Sillä oli sellaset kirjotusvehkeet mukana. Ensteks se ihmetteli sitä lemminkäisen äiteetä joka sattuneesta syystä ulvos pilli oikosenaan, seuraan liitty naapurikylän pirre joka kanssa ulisi ihan suoraa huutoa, sillä oli tosi kipee pissitulehdus. Ukkeli sitten kirjotteli niiden akkain volinasta ja jotain ja mutisi itkijänaisista.

Kun saatiin kivitettyä ne syrjemmälle huutamaan niin eiköhän siihen tupannu sitten pera. Se oli taas jostain sieniä löytäny ja kun se rakastaa omaa ääntään niin sehän sai siittä lönnrotista oikeenkin keskittyneen kuuntelijan. Tuntikaupalla se pera selitti sille niitä sekavia juttujaan ja tää lönnrotti raapusteli niitä muistiin. Onneksi ne sienet loppu ja pera hiljeni. Lähtiessään sano että toimittaa meillekin painoksen siittä kalevalasta. Ei se haittaa ettei kukaan osaa lukee, pera kyl tarvittaessa toistaa sen saman nauhan jos joku haluaa. Ei kyllä halua.

Alkoi se lemminkäisen kalmo haisemaan ja kärpäsiä keräämään. Alettiin sitten hukkaamaan sitä raatoa. Meinattiin että tuupataan se vesistöön niin ei houkuttele petoja sitten. Juustiinsa kun se lemminkäisen äitee oli sitä kalmoa hukkaamassa niin tuli taas ukkeli paikalle. Joku pensseli sillä oli ja se alkoi tuhertamaan jotain piirustusta justiin kun oltiin jo pääsemässä siitä haisevasta kalmosta.

Mietittiin että on se kyllä kumma kun aletaan kuvia piirtään tollasesta. Olis siitä lemminkäisen äireestä nätimmänki kuvan voinu tehä. Tää heppu sano nimekseen Gallen-Kallela. Tainnu sudet sen syödä paluumatkalla kun ei sen koommin ole kuulunut.

Jätti se lapsille sellasen sudin millä ne on nyt tuhertanut tonne luolan seiniin. Aina kun joltain tulee verta, niin heti ne on lähmimässä seiniin mitälie hirviä ja tikku-ukkoja. Eihän ne sieltä enää millään puhistu. Siinä on sitte jollekki ihmettelemistä että kuin sottasesti tässäki luolassa on elelty ku seinätki on töhritty.

Kristinuskoa odotellaan saapuvaksi tänne orimattilan perämetsään ihan lähivuosikymmeninä.
Jahhah... noh kauppaauto tuonut siiderit sinne kulmille ilmeisesti kuitenkin tänä aamuna:)?
Hyviä seutujahan noi metsät on nykyään, ja orimattilaisten jutut nyt tiedetään... hevoskauppiaita koko sakki. Riitta Väisänenkin kauppaa siellä konkurssikonejaan...
 
Olen testannut ja en pitänyt sen pienestä leikkuualasta. Lisäksi tukkii kulmavaihteen herkästi heinikossa.

Tälläinen olisi odottamassa testiä..
En ole kulmavaihteen tukkimista huomannut. Aidanalusia ja pienempiä pusikoita on tullut niitettyä aika paljonkin ja kansalaisen karttapaikan mukaan tuli yhtenä hikisenä viimeisenä kesäloman iltana niitettyä n. 27 aaria yhtä kyrpää. (Älkää kysykö)
 
Kiveen sahaaminen... Pieniä ne on silakat joulukaloiksi.

Kun vajaat kymmenen vuotta sitten putsasin kotisarkojen ojat ja tiet pajukoista, onnistuin löytämään raivaussahalla tolppien lahottua heinän sisään jääneen aitaverkon. Perkele! Olipa terän teroitus edessä, kunhan ensin sai taisteltua sen verkon irti. Ja noin kaksi minuuttia teroituksesta löytyi vielä vanhempi piikkilanka, jota keriytyi jokunen metri sinne akselin ja terän ympärille. Ei lähtenyt irti ilman terän irroittamista ja terotusurakka oli jälleen edessä. Silloin saatoin tulla sortuneeksi kiroamisen syntiin ja taisin myös käyttää sangen ikäviä sanoja vaimoni sukulaisista ja heidän tekemisistään (tai tekemättä jättämisistään).
 
Eipä täältä tämän sesongin työmaalta Myrskylän puolelta oo sitten pitkä matka lähteä ristiretkelle jos Deus Vult on päivän sana, hakkaan vain tos pajalla äkkiä aurojen siivistä rintapanssarin, trukkipiikistä taon miekan ja valjastan talon emännän hevosen sotaratsukseni. Eiköhän ensi viikolla Orimattilakin ole vallattu ja käännytetty, paavin sinettiä kaupungintalon oveen painaessa.

Tässä nyt välttämättä käännytystä kaivata, mutta pyyhkäses käymään kaffella ja jos torrakko pysyy käsissä niin joudut osallistumaan rottasotaan
 
Jahhah... noh kauppaauto tuonut siiderit sinne kulmille ilmeisesti kuitenkin tänä aamuna:)?
Hyviä seutujahan noi metsät on nykyään, ja orimattilaisten jutut nyt tiedetään... hevoskauppiaita koko sakki. Riitta Väisänenkin kauppaa siellä konkurssikonejaan...

Vetoan toki siihen etten ole syntyjäni täältä vaan vantaalta. Siideriäkään ei tullut ryystettyä kun autoilin isollekirkolle kokopäiväksi. Valitettavasti mun jutut on ihan karmivan huonoja selvinpäinkin. Koniakaan ei oo nyt myydä, tuli joutavat myytyä siinä hässäkässä kun pyörätuoliin hankkiuduin. Mutta riitta väisänen on kyllä hirveä.
 
Yksi ammattimies antoi vinkin..
Teet kuten metsänhoitoyhdistyksen raivaajat eli vedä säären korkeudesta poikki.
Sen jälkeen kun näkymä on parempi voi vetää lyhyemmäksi..
Tyveä pitää lähestyä heinikossa/horsmikossa parilla pyyhkäisyllä heinää lyhentäen, kun näkymä avautuu ja mahdolliset kivet sekä tyvi näkyy, katkaisu.

Metsäkonemiehet ei tykkää niistä puolen metrin kannoista. Ennakkoraivatut harvennuskohteet, joihin mennään harventamaan heti raivauksen jälkeen, voivat olla ''hupia'' renkaille.

Kun kaikki sattuu kohdalleen, se teräväpäinen rassi tököttää renkaassa pystyssä.
 
Viimeksi muokattu:
Tyveä pitää lähestyä heinikossa/horsmikossa parilla pyyhkäisyllä heinää lyhentäen, kun näkymä avautuu ja mahdolliset kivet ja tyvi näkyy, katkaisu.

Metsäkone miehet ei tykkää niistä puolen metrin kannoista. Ennakoraivatut harvennus kohteet, joihin mennään harventamaan heti raivauksen jälkeen, voivat olla ''hupia'' renkaille.

Kun kaikki sattuu kohdalleen, se teräväpäinen rassi tököttää renkaassa pystyssä.
En itsekään uskonut kenenkään rauvuu jäljen olevan tuollaista ennen kuin kävin palstalla mhyn metsurin jälkeen..
 
Kiveen sahaaminen... Pieniä ne on silakat joulukaloiksi.

Kun vajaat kymmenen vuotta sitten putsasin kotisarkojen ojat ja tiet pajukoista, onnistuin löytämään raivaussahalla tolppien lahottua heinän sisään jääneen aitaverkon. Perkele! Olipa terän teroitus edessä, kunhan ensin sai taisteltua sen verkon irti. Ja noin kaksi minuuttia teroituksesta löytyi vielä vanhempi piikkilanka, jota keriytyi jokunen metri sinne akselin ja terän ympärille. Ei lähtenyt irti ilman terän irroittamista ja terotusurakka oli jälleen edessä. Silloin saatoin tulla sortuneeksi kiroamisen syntiin ja taisin myös käyttää sangen ikäviä sanoja vaimoni sukulaisista ja heidän tekemisistään (tai tekemättä jättämisistään).
Tuolla maallapäin pari vanhaa isäntää, olivat silloin jo liki 80-vuotiaita, olivat pihakeinussa kun lähistöllä töissä ollut moto-mies tuli noitumaan että "Voi Sielunvihollisen sukupuolielin, siellä oli yhdessä kaatoikäisessä kuusessa runkoon kasvanut vanha auton vanne ja siihen kajautin. Pitää vähän huoltaa..."

Äijät olivat motokuskin lähdettyä kuulemma vilkaisseet toisiaan ja toinen oli kysynyt:

- Jokos siitä niin kauan on?

- On siitä.

Kaikkea ne pikkupojat keksivät.
 
En itsekään uskonut kenenkään rauvuu jäljen olevan tuollaista ennen kuin kävin palstalla mhyn metsurin jälkeen..
Ilmeisesti tekevät urakalla. Jos ne pitkät kannot ehtii lahota, ei niistä silloin ole haittaa.

Edit: muuten kuin jalkaisin liikkuville. Pitkään kantoon raivattu, kaadettu murrokko sikinsokin, se alue on jalan liikkuvista vapaa seuraavat kaksi vuotta.
Mutta äkkiä ne lahoaa ja liikkuminen taas helpottuu.
 
Viimeksi muokattu:
Tuolla maallapäin pari vanhaa isäntää, olivat silloin jo liki 80-vuotiaita, olivat pihakeinussa kun lähistöllä töissä ollut moto-mies tuli noitumaan että "Voi Sielunvihollisen sukupuolielin, siellä oli yhdessä kaatoikäisessä kuusessa runkoon kasvanut vanha auton vanne ja siihen kajautin. Pitää vähän huoltaa..."

Äijät olivat motokuskin lähdettyä kuulemma vilkaisseet toisiaan ja toinen oli kysynyt:

- Jokos siitä niin kauan on?

- On siitä.

Kaikkea ne pikkupojat keksivät.
Joo, nämä kyseiset jo edesmenneet herrasmiehet kävivät pikkupoikina kuulemma myös välillä tekemässä sissi-iskuja Hahkialan kartanon karppialtaaseenkin eli vapauttamassa Kirrisestä saamiaan haukia Charpenterien eväkkäiden joukkoon. Kyllä siellä on aina osattu sano...
 
Kiveen sahaaminen... Pieniä ne on silakat joulukaloiksi.

Kun vajaat kymmenen vuotta sitten putsasin kotisarkojen ojat ja tiet pajukoista, onnistuin löytämään raivaussahalla tolppien lahottua heinän sisään jääneen aitaverkon. Perkele! Olipa terän teroitus edessä, kunhan ensin sai taisteltua sen verkon irti. Ja noin kaksi minuuttia teroituksesta löytyi vielä vanhempi piikkilanka, jota keriytyi jokunen metri sinne akselin ja terän ympärille. Ei lähtenyt irti ilman terän irroittamista ja terotusurakka oli jälleen edessä. Silloin saatoin tulla sortuneeksi kiroamisen syntiin ja taisin myös käyttää sangen ikäviä sanoja vaimoni sukulaisista ja heidän tekemisistään (tai tekemättä jättämisistään).
Minä sahasin trimmeriterällä sähköaidan lankaan. Kietoi sitä hyvän kiepin putken ympärille. Saatana! Kyllä lähti saha koukusta kuin hauki rannasta.. kuten tiedätte, (ainakin osa tietää) jo sen aikaisissa sähköpaimenissa oli aika kivasti jouleja. Nykyisissä vielä enemmän.

Yritin sitä sitten irrotella, muutaman kunnon sätkyn saaneena luovutin ja muuta kun kävele kilometri irrottamaan paimen virrasta.
Kylläpä vitutti. En tiedä, miksi kännykkä ei ollut mukana. Saattoi olla niinkin, että sitä ei ollut vielä tuolloin keksitty, jotain viidentoista kilon puolihinattavaa lukuunottamatta.
 
Back
Top