Ikarus
Respected Leader
Vanhankansan vanha niittomies? Puuha on kohtuullisen rasittavaa, tarvitsi huokaista välillä
Osaan niittää viikatteella ja ainakaan nuorena ei tarvinnut vähän väliä terää olla liippaamassa.
Suuri maatalouskeskustelu
- Viestiketjun aloittaja H.A
- Aloitus PVM
Osaan niittää viikatteella ja ainakaan nuorena ei tarvinnut vähän väliä terää olla liippaamassa.Pakko myöntää: En osaa oikein kunnolla niittää viikatteella, kokeiltu on aina silloin tällöin. Mutta kovaa hommaa on, kuntoa pitää olla ja tottumusta ruumiillisen työn tekoon. Eikä siitä aerobisesta kunnostakaan ole haittaa. Ja kuten jo aiemmin sanottiin niin työkalun (viikatteen siis ettei joku ala viisastelemaan) varren pitää olla oikean pituinen suhteessa käyttäjään. Ja kätisyys myöskin, vasureita on sorrettu monessa työkaluasiassa..Vanhankansan vanha niittomies? Puuha on kohtuullisen rasittavaa, tarvitsi huokaista välillä
https://www.viikatemies.fi/Viikate-65-cm-Varsi-Vasen Jaa, nyt ei voi sitten tätäkään enää käyttää verukkeena..
Ikarus
Respected Leader
Jos viikate on terävä, varsi sopiva ja käyttäjällä tekniikka hallussa, ei se nyt niin kamalan rankkaa ole. Jos yksikin noista edellä mainituista ehdoista ei täyty, sitten aletaan kyselemään sitä kuntoa.
Missä tahansa ruumillisessa työssä väärällä tekniikalla saa ajettua itsensä varttitunnissa aivan hapoille.
Erkki
Ylipäällikkö
Tuon mainitsemani niittomiehen tekniikka näytti kyllä vaivattomalta; käveli hissukseen eteenpäin ja joka askeleella viikate ikäänkuin luontaisesti pyyhkäisi heinät edestä nurin. Kädet eivät siinä huitoneet, vaan viikate oli kuin kropan jatkeena.
Niin kuin aiemmin kerroin, niin niittäminen on minulle myös kuntoilumuoto. Viime maanataina kävin tunnin niittämässä, keskisyke oli 126. Sen jälkeen menin puoleksitoista tunniksi pomimaan lakkoja, keskisyke 130. Toissa päivänä tein tunnin pyörälenkin, keskisyke 168 ( koetin mennä rauhallisesti, olen jo 59 vuotias). Kyllä niittäminen tuntuu rankemmalta, koska siinä käyttää lihaksia, joita ei normaalisti käytä. On ne olleet kovia ukkoja, jotka ovat koko päivän niittäneen ja päivästä päivään koko kesän. Viikatteella niitettäessä muuten märkä heinä katkaa paremmin, kuin kuiva heinä. Siinä yksi syy miksi niittäjät lähtivät anivarhain liikkeelle. Saivat hyötyä aamukasteesta.
Joo, käytännössä nuo kaikki ruumiilliset työt ovat enemmän tekniikka kuin voimalajeja. Kuten lapiointi joka on nykyään monelle todellista myrkkyä.
PekoniSoturi
Kapteeni
Tässä ketjussa oli aikoinaan pientä keskustelua eläinten musikaalisuudesta. Saksofoni ainakin saa jotain ajatuksia lehmille.
Ylen uutinen
Ylen uutinen
Kylkä noilla sormipalkkikoneilla ajaneilla on täytynyt ainakin olla hermot kunnossa..
Ja vielä kun on koppa sopivasti halki, niin antaa mukavasti sähköiskuja sopivin väliajoin...460:llä on tullut viimeksi sahattua. Tuohon Rakettiin voi vielä tietysti lisätä sen, että siihen aikaan valjaitten ergonomia oli tuntematon käsiteSitä kulki muutaman päivä raivaamisen jälkeen sahan puolelle kallellaan ja pää ei kääntynyt yhtään mihinkään
Kun hellepäivänä käveli reilut puolikilometriä mokoman kapistuksen kanssa kesällä 1999 uuden laitumen aidanalusia niittämässä, anoppi toi jääkaapistä suoraan käteen kylmän III-veroluokan oluttölkin ja appiukko(-vainaa) nauroi, että "Tämä päivä se opetti sen, että vitun etteen pittää joskus hikkoilla."
Kehui kyllä myöhemmin (myös hääpuheessa) kyläläisten sanoneen, että "Heti arvattiin jottei sinun pojat olis tuommosena päivänä lähteny mokomaan rääkkiin."
Noista viikatteista vielä. Kun viikatteet tehtiin vielä puusta, niin kahtokkeehan niiden muotoa ja painotuksia. Peltiputkesta väännetty market-viikate on irvikuva viikatteesta, oikeasti. Niittäjän mittojen mukainen viikate pelaa, sen viiltopituus vedossa on passeli. Kun veto menee pitkäksi, niin vedon loppupään heinä niiaa. Eli terän pitää olla varsin oikeassa kulmassa vs. heinä.
Puusta tehdyn viikatteen varren alapää oli painavampi kuin yläpää, ei paljon, mutta kuitenkin. Ja wanhanajan terät olivat erilaisia vs. marketpuukkoihin. Marketterä on oikeasti mölö. Wanhan ajan terä oli hieman pidempi ja ohuempi, kapeampi ja -ehkä- hieman pehmeämpi kuin nykyiset. Siihen sai helposti -partaveitsen- terän, kokeilkaapa nykyisiin. Ja tuo partaveitsen terävyys oli varmasti valttia, kun niittää ähellettiin jussinpartaa, jäkkiä ja suoheiniä. Nykyisillä terillä nuo oivalliset muinaisheinät eivät meinaa katketa. Siihen tarvittiin suikea, ohut, kapea terä.
Viikatteella niittäessä pääsee nauttimaan täysillä mm. paarmoista, jotka tekevät rynnäköitä hikisen ukon kimpussa väsymättä. Ja kun miettii esim. pohjoissuomen oloissa ah niin tyypillistä suonlaitaheinäntekoa silloin muinoin, niin on siinä voinut heinättäjä joskus tuskaantua.
Puusta tehdyn viikatteen varren alapää oli painavampi kuin yläpää, ei paljon, mutta kuitenkin. Ja wanhanajan terät olivat erilaisia vs. marketpuukkoihin. Marketterä on oikeasti mölö. Wanhan ajan terä oli hieman pidempi ja ohuempi, kapeampi ja -ehkä- hieman pehmeämpi kuin nykyiset. Siihen sai helposti -partaveitsen- terän, kokeilkaapa nykyisiin. Ja tuo partaveitsen terävyys oli varmasti valttia, kun niittää ähellettiin jussinpartaa, jäkkiä ja suoheiniä. Nykyisillä terillä nuo oivalliset muinaisheinät eivät meinaa katketa. Siihen tarvittiin suikea, ohut, kapea terä.
Viikatteella niittäessä pääsee nauttimaan täysillä mm. paarmoista, jotka tekevät rynnäköitä hikisen ukon kimpussa väsymättä. Ja kun miettii esim. pohjoissuomen oloissa ah niin tyypillistä suonlaitaheinäntekoa silloin muinoin, niin on siinä voinut heinättäjä joskus tuskaantua.
Ikarus
Respected Leader
Näin oli. Märän juolavehnän valtaaman nurmen niitto noilla ei ollut varsinaisesti mitään juhlaa. Aikaa meni ylettömästi sekä norttia.
Puimureissa on vieläkin sormipalkkiterä. Kostea juolavehnä viljan juuressa, kaikki muu katkeaa tökkimättä, mutta juolavehnä takertuu tuppaiksi laonnostopiikkien kärkeen ja puinti on hankalaa.
Ei voi verrata samana päivänäkään sorminiittokoneeseen. Welgerin tuo malli oli muistaakseni vain siivottoman hintainen silloin muinoin. Pieniä kuivaheinäaloja varten sitä ei tainnut kukaan ostaa. Jos en väärin muista, niin tuon welgerin keväthuolto palkitsi niittäjänsä ja huoltajansa. Eikös toinen se halvempi malli ollut remmivetoinen? Ei ollut huono sekään. Muistaakseni tuon mainitsemasi mallin nettotyöleveys oli noin 180 senttiä. Ja terät olivat hämmästyttävän lujaa laatua, ohuempi aitatolppakin katkesi temppuilematta.
Sorminiittokoneen terän terottamista ei kannattanut laiminlyödä, kun aloitti niiton, oli hyvä pitää valmiina vaihtoteriä. Kierrosten lisääminen ei esim. Esa-koneessa auttanut....puinen ramppa lensi palasina mäkeen, pikkuperä kannatti unohtaa.
Ja ah sitä onnea, kun pääsi kerran kesässä niittämään vanhettuneita ja mätästyneitä niittyjä sorminiittokoneella.....sitä kokeneet niittäjät tietävät niittämisestä kaiken oleellisen.
Mutta tuskin ikävöivät sitä tehtävää.Oi niitä aikoja, kun verottaja tyytyi sentään puoleen, mutta Hankkijan pojat veivät vaikka kaiken.
Erkki
Ylipäällikkö
Onkohan tuon materiaalivalinnan tarkoituksena, että kyseinen osa toimii sulakkeena terän säästämiseksi?
Ikarus
Respected Leader
Kesko tuota Welgeriä möi, ei HankkijaEi voi verrata samana päivänäkään sorminiittokoneeseen. Welgerin tuo malli oli muistaakseni vain siivottoman hintainen silloin muinoin. Pieniä kuivaheinäaloja varten sitä ei tainnut kukaan ostaa. Jos en väärin muista, niin tuon welgerin keväthuolto palkitsi niittäjänsä ja huoltajansa. Eikös toinen se halvempi malli ollut remmivetoinen? Ei ollut huono sekään. Muistaakseni tuon mainitsemasi mallin nettotyöleveys oli noin 180 senttiä. Ja terät olivat hämmästyttävän lujaa laatua, ohuempi aitatolppakin katkesi temppuilematta.
Sorminiittokoneen terän terottamista ei kannattanut laiminlyödä, kun aloitti niiton, oli hyvä pitää valmiina vaihtoteriä. Kierrosten lisääminen ei esim. Esa-koneessa auttanut....puinen ramppa lensi palasina mäkeen, pikkuperä kannatti unohtaa.
Ja ah sitä onnea, kun pääsi kerran kesässä niittämään vanhettuneita ja mätästyneitä niittyjä sorminiittokoneella.....sitä kokeneet niittäjät tietävät niittämisestä kaiken oleellisen.
Oi niitä aikoja, kun verottaja tyytyi sentään puoleen, mutta Hankkijan pojat veivät vaikka kaiken.
Teräpalkin öljynvaihto ennen käyttökautta teki kutaa Welgerin käyttöiälle ja kestolle.Kotimaisia koneita oli myynnissä hihnavedolla, en muista, oliko tuosta Welgeristäkin remmivetomalli.
Tosiaan, niittomiehet usein ramppoja veisteli ja kirosivat sormipalkkikonetta
Niittelihän sillä puhtaassa kylvöheinässä hyväkuntoisella terällä ihan muina miehinä, mutta lakoheinät ja juolavehniköt olivat sille myrkkyä.Edit: Kyllä se puuramppa oli minunkin käsittäkseni eräänlainen ylikuormituskytkin tai ''sulake''.
Olihan se, se oli muikea pamaus, kun hikkoripuinen? tai koivuinen ramppa antoi periksi. Ja tottakai uushankintahinta oli sellainen, että puutavaran hinta oli ns. kohillaan. Vastottain kuitteja jäämistöstä plarailin ja v. 79 Esan ramppa maksoi 180 markkaa.
Ikarus: juu, Welger oli tosiaan Keskon kone. Oliko muuten aikoinaan Iisalmessa vai Kajaanissa se valovoimainen Keskon maatalouskauppa? Olikos se Kvernelandkin Keskon tavaraa? Muistelen Kajaanin Keskolta sellaisen tulleen joskus.
Ikarus
Respected Leader
Iisalmessa oli, Keskohan möi vain laatumerkkejä kuten British Leyland ja Welger.
Kverneland oli luullakseni Hankkijalla. Kuten myös Massey Ferguson, jolla oranssi Hankkijan-lippis päässä ajeltiin varsin tyytyväisenä. Ja multipower version omistaneet vauhdilla. Kuskikin joutui lippiksen kääntämään päässä pitämiseksi.Olihan ne nykymittapuulla varsinaisia selän särkijöitä. Rammerin ilmaistuin oli vielä tuolloin keksimättä.
Edessä viimeinen Nuffieldin malli. Siihen nakattiin siniset kantikkaat pellit ja Leylandin tarrat, Nuhvi oli muuttunut Leukuksi.
Konekauppa kävi Keskolta entiseen tahtiin.
Viimeksi muokattu:
Ikarus
Respected Leader
Esa niittokone. Pyörivältä epäkeskolta lähtee se kuuluisa ''ramppa'', välittää voiman epäkeskolta terälle. Kuvassa tehty jostain vaaleasta puusta.
Tuollaisella niitettiin myös kotitilallani ennen lautasniittokoneiden aikakautta. Pomoja oli myös, Esa oli Wärtsilän valmistama.
En usko minäkään, että noilla niittäneet muistelee niittojaan kovin suurella kaipauksella. Saattoihan se sujuakin, toisissa oloissa sekä heinässä ei.
Aika onneksi pyrkii kultaamaan huonotkin muistot.
Viimeksi muokattu: