Suuri maatalouskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja H.A
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Jäkälästä saa kovuuden ja kitkeryyden pois, kun liottaa vedessä johon on lisätty ruokasoodaa/leivinjauhetta (tai sen puutteessa tuhkalipeää) muutaman tunnin välillä puristellen, sitten huuhtelee useampaan kertaan ja lopuksi vielä keittää pitkään.

Ehdottomassa selviytymistilanteessa melkoista porkkaamista. Ja oliko muuta soodaa mukana kuin hammastahnatuupi.
 
Jos ruisleivän päälle on olemassa montaa sellaista herkkuva kuin suolasiika, ne voinee laskea yhden käden peukalolla.
No joo, syönhän minäkin kylmäsavulohet ja sillit suurena herkkuna.
Aattelen itse sitä näkyä, kun kymmenvuotias JR on ollut soutumiehenä verkoilla sotaveteraanille, yleensä kesälomalla useita kertoja viikossa, ja saatu esim. 10 säynävää, on fileoitu ja pantu valtavan suolamäärän kanssa purnukoihin. Ja siitä sitten vanha pariskunta vetää siivuja tekohampaisiinsa, mättää suorastaan, ja muuta ei ravinnoksi oikein tarvinnutkaan.
Siis se ero, kun käytetään leivänpäällisenä ja sitten kun sitä aletaan oikein syömällä syömään, että vatsa täyttyy. Sellaista taitoa ei enää lähipiirissä ainakaan ole :). Mutta nälkä toki taidon toisi takaisin. Pula-ajan lapsia kun olivat, niin pakkaset oli täynnä suolakalaa.
 
Ruotsalaiset taitavat edelleen märättää silakkansa, joita sitten riitinomaisesti vetävät mahaansa epäilemättä runsaan viinatarjoilun ohessa.
edit:löytyi video, missä suomalaiset testaa tätä herkkua.

Epäilemättä runsaan viinanjuonnin ohessa. Mehän naureskellaan ruottalaisille eri yhteyksissä, (ja ne meille), mutta kyllä ne on peltimahoja vailla vertaa:)

Suomalaiselle käy jo surströmming purkkia avatessa kuten kuvassa.
Edit: jos silakkaan pistäisi rapalankoukut, sitten ehkä pysyisi sisässä.
 

Liitteet

  • 1564739797757.png
    1564739797757.png
    83.2 KB · Luettu: 30
Viimeksi muokattu:
Mädättämisestä: Kaveri, joka maantiedettä(kin) opiskeli, pääsi Grönlannissa maistamaan sitä kivikossa valmistettua, sorsilla täytettyä hyljettä. Pitää edelleen jutuissaan Mongoliassa parista metristä huusin ruumaan putoamistaan parempana kokemuksena...
 

Tätä et oppinut intissä: vanha armeijan asiakirja neuvoo, miten jäkälää syödään ja kranaatilla kalastetaan

Tutkijat tekivät 1970-luvulla armeijan pyynnöstä valtavan urakan selvittääksen, miten isot joukot pystytään ruokkimaan suoraan luonnosta. Vaikka ohje on monelta osin vanhentunut, se on periaatteessa edelleen käytössä.

"Kalat voidaan pyydystää myös myrkyllisillä tai huumaavilla aineilla, räjähdysaineilla tai käyttäen hyväksi sähkökalastusta". Kun menetelmät ovat tätä luokkaa, on selvää, että käsissä ei ole mikään tavallinen eränkävijän opas.

Puolustusvoimien Luonnonmuonaohje vuodelta 1985 on opas poikkeustilanteeseen, jossa vaihtoehtoina ovat nälkiintyminen ja ravinnon hankkiminen suoraan luonnosta.

Sen mukaan elintoimintojen ylläpitämiseen tarvitaan energiaa viisi megajoulea päivässä. Ohjeessa on laskettu, kuinka paljon mitäkin ruoka-ainetta on saatava päivässä energiantarpeen tyydyttämiseksi.

Esimerkiksi hirvenlihaa pitäisi saada kilo henkeä kohti ja lokin munia 0,8 kiloa. Pähkinöitä riittää 0,2 kilon annos päivittäin, mutta pettua tarvittaisiin vuodenajasta riippuen 1,5–2 kiloa, islanninjäkälää 2,6 kiloa ja pinaattia 7,5 kiloa.

Nykylukijan näkökulmasta Luonnonmuonaohjeen hämmentävintä antia ovat neuvot siihen, miten esimerkiksi kalakannasta saadaan mahdollisimman paljon pyydystettyä. Pyyntivalikoimaan kuuluvat myrkyttäminen, huumaaminen, räjäyttäminen ja sähköisku.

Räjähdyspanokseksi riittää käsikranaatti, polkumiina tai vastaavan kokoinen muu räjähde. Kevyeen räjähteeseen on kiinnitettävä paino, jotta se uppoaisi.

Luonnonmuonaohje perustuu tutkimukseen, jonka Puolustusvoimat tilasi professori Pekka Koivistoisen johtamalta työryhmältä 1970-luvun lopussa. Ohje on edelleen ohjesääntöjen listassa, eli se katsotaan sisällöltään käyttökelpoiseksi.

Käytännössä ohje on kuitenkin monin osin vanhentunut, sillä se perustuu isojen joukkojen ruokkimiseen, kertoo selviytymiskoulutukseen erikoistunut Jääkäriprikaatin kapteeni Mikael Aikio. Jääkäriprikaatissa LUMOsta on otettu osia prikaatin omaan ohjeeseen.

Nykyään ajatellaan, että luonnosta ruokittaisiin lähinnä yksittäisiä erikoisjoukkojen taistelijoita, jotka ovat joutuneet eristyksiin omistaan. Tällöin ei todennäköisesti voi käyttää ampumisen ja räjäyttämisen kaltaisia pyyntikeinoja paljastumisen pelossa.

– Tänä päivänä ei välttämättä missään tilanteessa käytettäisi käsikranaatteja kalastamiseen, Aikio naurahtaa.

Viiden MJ:n energiamäärän saamiseksi olisi syötävä yhdestä seitsemään ja puoleen kiloa tuoreita lehtiä. Näin suurta määrää on jo vaikea syödä, eikä se ole suositeltavaakaan.

Kapteeni Aikio vetää niin sanottuja SERE-harjoituksia (survival, evasion, resistance and extraction), joissa taistelijat opettelevat selviytymään luonnon armoilla. Kursseilla on harjoiteltu muun muassa poron kenttäteurastusta ja Lapin oloista löytyvien kasvien käyttöä.

– Ei ole muuta ongelmaa kuin se, että ihmiset eivät tiedä, mitä kasveja voi käyttää ja miten niitä pitää käsitellä. Eväs näyttää ehkä epämiellyttävältä, mutta kun on nälkä, niin hyvin on maistunut.

Osa Luonnonmuonaohjeesta perustuu 1977 tehtyihin kokeisiin, joissa selvitettiin sellaisten ruokatarpeiden hyödyntämistä, jotka eivät normaalisti tulisi mieleen. Myöhemmin tutkimusryhmä harjoitteli vielä kalan ja pienriistan pyyntiä omatekoisilla välineillä.

Alkuperäisessä ohjeessa varoitettiin oppaan jakamisesta koulutettavien käyttöön, "ettei käsitys luvanvaraisuudesta katoa". Nykyään LUMO löytyy kuitenkin jo puolustusvoimien verkkosivuiltakin, ja sitä käytetään oppimateriaalina esimerkiksi erätaitoja opiskellessa.

Kokosimme listan Luonnonmuonaohjeen hurjimmista vaihtoehdoista tavoista ruokkia sotilaat. Useimpia näistä ei kannata kokeilla itse, sillä ne ovat luonnonsuojelusäädösten vastaisia.

Kuusi ohjetta, joita tuskin kannattaa kokeilla itse:

1. Lampi tyhjäksi, kalat konttiin:"Kalakannat voidaan ottaa lähes täydellisesti talteen silloin kun koko vesialue on laskettavissa kuivaksi ja kalojen vaeltaminen alavirtaan on estettävissä."

2. Haaskalinnut hyödyksi: "Variksia, korppeja ja harakoita on helpointa pyydystää haaskoilta, jotka voidaan tehdä teuras- ja perkausjätteistä."

3. Muurahaisten munat talteen: "Kätevä keino munien saamiseksi on levittää telttakangas tai kelmu aurinkoon pesän viereen ja lapioida munakammiot keskelle kangasta. Kun nurkkiin pannaan lehtiä, muurahaiset itse siirtävät munat niiden varjoon."

4. Hyönteissyönti ei ole 2000-luvun keksintö: "Hyönteisistä voi syödä paahdettuna ainakin heinäsirkkoja, kaskaita ja koskikorennon toukkia."

5. Sammakoita, ei rupikonnia:"Sammakoista kannattaa käyttää ruuaksi vain reidet, jotka irrotetaan ja nyljetään tuppeen. Ne kypsyvät nopeasti pienelläkin tulella ja ovat hyvän makuisia. Rupikonnaa ei suositella käytettäväksi."

6. Kypsennä pedot kunnolla: "Petoeläimillä, kuten karhulla, sudella, ilveksellä ja mäyrällä on ravintona merkitystä vain erikoistapauksissa. Koska niiden lihassa voi olla trikiinejä, sitä voidaan käyttää vain kunnolla kypsytettynä."

Tässä vielä PVn Luonnon Muona Ohje vuodelta 1985.

Ah, tulee ihan nuoruus mieleen (RVL files, 80 -luku). Tuo silloin painotuore opas on nimittäin tuttu juttu. Käytännön toteutuksen eli luonnonmuonaleirin äkillinen peruuntuminen Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi aiheutti katkeruutta ja suurta pettymyksen tunnetta metsäjäniksessä. Paransin pettymyksen aiheuttamaa traumahaavaa muutaman viikon kuluttua Lapissa syömällä koirapartion takaa-ajosta aiheutuneessa nälkätilanteessa kevätkohmeisen kyykäärmeen. Ryöpätyn jäkälän makua, muurahaisen munia yms. olen kokeillut myöhemmin aikuisella iällä.

Meillä oli ajoittain ansalankoja pyytämässä ja kalaakin ongittiin sissimuonan tilkkeeksi ja vaihtelun lisäämiseksi. Hommalle näytettiin kantaväen suunnasta vihreää valoa, selviytymistaidot olivat tuolloin arvossaan. +220/330vrk metsäelämää sissiteltan hämyssä likensi suhdetta äiti maahan ja sen antimiin.

Mielipiteeni on, että riistan, kalojen sekä sienten ja marjojen ulkopuolelle menevällä eväällä on lähinnä poikkeustilanteessa elämää säilyttävä funktio eli ei sen turvin mitään kovia operaatioita pitemmällä aikavälillä suoriteta. Varsinaiseen sotimiseen ja manöövereihin sekä pitkäaikaiseen toimintaan tarvitaan aina energiapitoista evästä. Sananparsi ”armeija marssii vatsallaan” pitää suuren ymmärryksen sisällään.
———
Niin, palataan sihen maatalouteen. Täällä on hahmoteltu mielestäni oivallisesti kriisiajan ravinnontuotantoon liittyviä asioita valmiiksi ja muutamien foorumilaisten tulevat kriisiajan tehtävät on saatu määritettyä. Jakeluporrasta pitäisi tosiaan vielä raapustella klubiaskin kanteen. Kuinka tuotteet saadaan poikkeusoloissa jakeluun ja loppukäyttäjille, kas siinä vasta kysymys.

Ruuan tuotanto ja riittävän omavaraisuuden säilyttäminen poikkeusoloja varten on meille elintärkeä asia ja sen tiedostaa myös ikävyyksiä aiheuttava osapuoli. Aikanaan varsinaisen sijoituksen purkautuessa voisin ajatella kantavani korren kekoon osallistumalla vaikka tuohon metsästys- ja desantintorjunta-armeijakuntaan. Totaalimaanpuolustuksellisessa hengessä voisin tietenkin osallistua samalla myös erilaisiin kunnossapito- korjaus-, huolto- ja rakennustöihin (ei ole peukalo keskellä kämmentä) sekä sadonkorjuiden vähemmän maatalouden ammattiosaamista vaativiin tehtäviin eli kelpaisin varmaan maatilalle kameliksi (jolla on muulin luonne).
 
Viimeksi muokattu:
Ehdottomassa selviytymistilanteessa melkoista porkkaamista. Ja oliko muuta soodaa mukana kuin hammastahnatuupi.
Ruokasoodan pystyy tosiaan korvaamaan tuhkalipeällä, mutta tuhkalipeän keittely vedestä ja nuotion tuhkasta pidentää homman kestoa vielä ainakin parilla tunnilla. Tosin sen kerran tehdyn tuhkalipeän pystyy käyttämään uudestaan.
 
Ruokasoodan pystyy tosiaan korvaamaan tuhkalipeällä, mutta tuhkalipeän keittely vedestä ja nuotion tuhkasta pidentää homman kestoa vielä ainakin parilla tunnilla. Tosin sen kerran tehdyn tuhkalipeän pystyy käyttämään uudestaan.

Lipsahtaa lipeänkeitto ikäänkuin vituralleen niin ei tartte sitä syömäpuolta enää sillai murehtiakaan kun ruokatorvesta ei oo ku muisto jälellä. Voi sitte alkaa miettiä korviketta samariinille ja rennielle ku pikkusen korventaa.
 
edit:löytyi video, missä suomalaiset testaa tätä herkkua.

Epäilemättä runsaan viinanjuonnin ohessa. Mehän naureskellaan ruottalaisille eri yhteyksissä, (ja ne meille), mutta kyllä ne on peltimahoja vailla vertaa:)

Suomalaiselle käy jo surströmming purkkia avatessa kuten kuvassa.
Edit: jos silakkaan pistäisi rapalankoukut, sitten ehkä pysyisi sisässä.
Jumalauta @Ikarus !

Jouduin odottelemaan duunissa ja täällä sivummalla menin avaamaan ton videon. Vähän noi katto kun yks mäkättää kyyneleet silmissä, jos nyt seuraa työvoimapoliittisia sanktioita niin saat ottaa mut syksyksi kyntöhommiin!
 
Taas kerran helvetin idiootit kun eivät tajua miten hapansilakkaa syödään eli ei noin. Sietävätkin oksennella!

Tämä on oikeaoppinen tapa:

 
Viimeksi muokattu:
Mitä dynamiittikalastukseen tulee, niin yksi suurimmista haaveistani, mutta en ole vielä päässyt kokeilemaan :cry:.

Ihan yliarvostettua, liian iso paukku niin kalaa menee hukkaan kun menee palasiksi. Se pikkupötkö, oli aika sopiva, 5kg oli vitusti liikaa... Vaaksan mittaiset pikkukalat taikinalla pintaan houkuteltua pökertyivät nallista. Aika hyvin se vesi vaimentaa, jos et ihan päällä ole, mutta en suosittele lasikuitu veneellä isomman paukun kohdalla veneen pohjalla makaamista, kun jaloissa kun tärähtää kivasti.. kastuukin lähellä ollessa, ja onhan siinä se aspekti ettei viranomainen oikein tykkää, järven mökkiläisistä puhumattakaan...

Niin, johonkinhan ne hurjassa nuoruudessa tietyömailta pöllityt aineet piti käyttää...
 
Kuivaaminen onnistuu mm. kevätahavien aikaan oivallisesti. Parhaita kuivattavia ovat ahvenet ja hauet. Ennen syntymääni ollut käytössä vielä kotokulmillakin. Aitan seinällä tai jopa pirtin seinällä, verkkoa eteen, etteivät linnut ja kärpäset pääse niitä paskomaan. Säilyy maailmantappiin. Kapahauella on maksettu muinoin kuninkaanverojakin.

Toinen kuivaamistapa on -hellällä savulla- ryyditetty tapahtuma, siihen on ollut sitten jo rakennekin apuna. Säilyy hyvin ja maistuu oivalliselta. Menetelmä tappanee tunnetuimmat loisiot, lämpötila on käytettävä aluksi tuolla melkein satasessa vähän ylikin...sitten hellää savua.

Sitten on märätys. Itämurteissa tunnettiin pantiointina. Eli puutiinuun kalat puhdistettuna, tiiviisti latoen, paino päälle ja maan sisään. Oletan, että parin kuukauden haudonnan jälkeen tuo kulinarian kuninkaallinen ilmentymä on ollut -valmis- sanan parhaassa merkityksessä. Puoli vuottakin on ollut ihan jees. On harrastettu vielä edellisen vuosisadan alussa. Ruotsalaiset taitavat edelleen märättää silakkansa, joita sitten riitinomaisesti vetävät mahaansa epäilemättä runsaan viinatarjoilun ohessa.

Sitten on säilytetty myös suossa puulootassa. Eli suon kylmin hete, johon tuo puhdistettu kala on sullottu. Paras tulos on ollut kaiketi suo, jossa on ollut rahkasammalta, jolla tuo tiinu on vuorattu. Tuollainen suohete on pirullisen kylmä millä helteellä tahansa. Alla ikirouta ja siihen tulee tasaisesti pohjavesi. Ompa mm. hirvenruhojakin säilytetty tuollaisissa, eikä siitä suinkaan ole edes ihmisikää. En osaa sanoa, kauanko tuossa säilyy, tosin säilyminen on suhteellista silloin, kun kyse on puutteellisista ravinto-oloista. Kummasti leukojen väliin kelvannee myös jo vähän violettikin liha tai kala.

Selviytymistilanteessa on viisasta kypsentää koko saalis, säilyy syötävänä pitempään kuin raakana kuljetettava eines. Jos käytössä on koivupuun tuhkaa, sillä holvaaminen parantaa makua ja säilymistä, leppäkin muuten käy, epäilen, että katajakin sopii, mutta en ole kopaissut.
Noita en tiennytkään, on Härmässä kyllä keinot keksitty perhana. Ankeat ajat johtavat käytännöllisillä suomalaisilla ryyditettyinä mitä ihmeellisimpiin ratkaisuihin.
ps. jos sillä on kaksi sääriluuta, fibia ja tibula, se ei ole hirvenpotkaa vaan Kyllikki Saari. Just say'in.

pps. kukaan ei sitten puhu :).... verottavat vielä siitäkin, voudin perkeleet.
 
Lipsahtaa lipeänkeitto ikäänkuin vituralleen niin ei tartte sitä syömäpuolta enää sillai murehtiakaan kun ruokatorvesta ei oo ku muisto jälellä. Voi sitte alkaa miettiä korviketta samariinille ja rennielle ku pikkusen korventaa.

Vatsan hyvinvoinnin ylläpito haastavissa ravinto-oloissa on a, o ja p. Kun syöt pa..aa tai sopimatonta, se aiheuttaa vähintään ripulin. Joka vie voimat. Pahimmillaan lentää suusta ja aunuksen kannaksen takaa, se vie haastavissa oloissa hautaan. Siksi ilmaisin tuon poikkitieteellisen baikal-lautasmallin haastaviin ravinto-oloihin. Mitään virkaa ei ole sellaisella -hätäravinnolla- joka tekee syöjänsä sairaaksi olipa kaloreita vaikka miljoona kilossa. Mieluummin vähän laadukasta kuin kukkuroin roskaa.
 
Vatsan hyvinvoinnin ylläpito haastavissa ravinto-oloissa on a, o ja p. Kun syöt pa..aa tai sopimatonta, se aiheuttaa vähintään ripulin. Joka vie voimat. Pahimmillaan lentää suusta ja aunuksen kannaksen takaa, se vie haastavissa oloissa hautaan. Siksi ilmaisin tuon poikkitieteellisen baikal-lautasmallin haastaviin ravinto-oloihin. Mitään virkaa ei ole sellaisella -hätäravinnolla- joka tekee syöjänsä sairaaksi olipa kaloreita vaikka miljoona kilossa. Mieluummin vähän laadukasta kuin kukkuroin roskaa.
Tuosta jäkäläpuurosta muistan lukeneeni joskus nuorena partiolaisena, että ainoastaan islanninjäkälä (se palleromainen), ja keittää pitää kahdesti, ja tuhkaa veteen (?) koska siinä on jotain toksiinejä joita tuhka vähän neutraloi, ja maksimissaan 4 vrk puurolla, muuten seuraa ei mitään hyvää. Totaalinen hyytyminen jne.
Kuolo Lapissa talvella, tai oikeastaan missään Suomessa, noin suomeksi sanottuna.
 
Vatsan hyvinvoinnin ylläpito haastavissa ravinto-oloissa on a, o ja p. Kun syöt pa..aa tai sopimatonta, se aiheuttaa vähintään ripulin. Joka vie voimat. Pahimmillaan lentää suusta ja aunuksen kannaksen takaa, se vie haastavissa oloissa hautaan. Siksi ilmaisin tuon poikkitieteellisen baikal-lautasmallin haastaviin ravinto-oloihin. Mitään virkaa ei ole sellaisella -hätäravinnolla- joka tekee syöjänsä sairaaksi olipa kaloreita vaikka miljoona kilossa. Mieluummin vähän laadukasta kuin kukkuroin roskaa.

Ja on hyvä myös tietää jotta mitä syö. Ennemmin keittelee vaikka mustikoista laihan sopan tai tekee nokkosesta jonkun etäisesti soppaa tai muhennosta muistuttavan appeen kuin lipeäjäkälää (jos siis on ekaa kertaa asialla lipeän kanssa puuhastelemassa) ja muutama harmittoman näköinen tatti siihen kylkeen. Ei ole ihmiselle miellyttävä tilanne kouristella hallusinaatioissaan kun syövyttävä ripaska hivelee peräpukamia.

Kyllähän luonnossa paljon syötävää on, etenkin sulanmaan aikaan, tarttee vaan uhrata aikaa opiskeluun ja käytännön harjoitteluun. Se voiskin olla mulla se seuraava missio. Mä olen ulkoistanut sienestys ja marjastushommatkin miehelle ja pojalle, niiden mielestä ihan parasta heti linnustuksen jälkeen on sienestys. Mutta kun ne hirvikärpäset..

Eikös sitä kalaa kuivattu muinoin samoin kuin lihaakin? Jos tämmöset hommat kiinnostaa niin suosittelen kaivelemaan yle areenasta ja elävästä arkistosta niitä ihan ikivanhoja patakakkosia, riistakakkosia ja sen sellasia. Niissä on paljon noita juttuja. Tekivät kyystä ja majavastakin syötävää.

Elävä muisti (tmv) on kanssa sellanen mistä löytyy paljon vanhoja juttuja. 40-luvun maataloutta ja sen sellasta.

Mä olen kollannut kaikki vanhat kirjatkin talteen (mulla on kirjasto, eli kyseessä on isompikin vika kaalissa. Mies on ilmoittanut ettei hän koskaan ikinä enää muuta mun kirjoja metriäkään mihinkään..) parhaita on vanhat maatalousoppaat. Maahenki jne. Maija keittää on sellanen mistä löytyy yksinkertaisia säilöntä-ohjeita ajalta ennen pakastimia. Pula-ajan keittokirja on ihan huippu.

Mun aarre on miehen isoäidin ruotsinkielinen keittokirja vuodelta 41. Raamattunsa kullakin.
 
Helppo ja terveellinen välipalanaposteltava syntyy friteeratusta poronjäkälästä.
Poronpallerojäkälä ei vaadi lipeässä liottamista. Se uppopaistetaan öljyssä rapeaksi ja maustetaan esimerkiksi sienistä ja kuusenhavuista tehdyllä makusuolalla. Paistaminen vie vain 15 sekuntia, kun kattilan öljy on riittävän kuumaa.
Jäkälää ei kuitenkaan kannata syödä suuria määriä kerralla, sillä jäkälien sisältämä happo voi aiheuttaa vatsakipuja suurissa määrin nautittuna.


Tallinnasta saa myös suklaaseen kastettua poronjäkälää.
 
Pohjoisessa eivät enää osta puuta, eivät yhtään,

sama tapahtuu nyt etelässäkin, ja suunnitelmat on tehty SALAA

"Suomen metsiin on luokiteltu metsänomistajien selän takana FSC-järjestelmän mukaisia suojelukohteita – Yhtiöt: Voivat vaikuttaa puukaupoissa hintaan ja hakkuumääriin"

vihreät perkeleet. olkaahan varuillanne, älkää ikinä laskeko fsc:tä metsiinne. Se vie koko tilan ja arvo laskee.

tuo salassa vehkeilty temppu vaikuttaa vaikkei tila edes ole fsc:ssä!!!
 
Viimeksi muokattu:
Pohjoisessa eivät enää osta puuta, eivät yhtään,

sama tapahtuu nyt etelässäkin, ja suunnitelmat on tehty SALAA

"Suomen metsiin on luokiteltu metsänomistajien selän takana FSC-järjestelmän mukaisia suojelukohteita – Yhtiöt: Voivat vaikuttaa puukaupoissa hintaan ja hakkuumääriin"

vihreät perkeleet. olkaahan varuillanne, älkää ikinä laskeko fsc:tä metsiinne. Se vie koko tilan ja arvo laskee.

tuo salassa vehkeilty temppu vaikuttaa vaikkei tila edes ole fsc:ssä!!!
Maailmalla on käytössä kaksi suurta sertifiointijärjestelmää PEFC ja FSC. PEFC on lähinnä metsänomistajajärjestöjen ja metsäteollisuuden tukema järjestelmä. FSC juontaa juurensa ympäristö- ja luontojärjestöistä. Kovin suurta eroa järjestelmien kriteereissä ei ole, FSC painottaa enemmän ympäristöön ja suojeluun liittyviä seikkoja. Suomen metsistä noin 85 % on PEFC-sertifioituja ja vajaat 10 %.FSC-sertifioituja.

Suomessa metsäsertifiointi toteutetaan yleensä alueellisena ryhmäsertifiointina. Metsänomistajat osallistuvat sertifiointiin joko metsänhoitoyhdistysten jäsenyyden kautta tai ilmoittautumalla Kestävän metsätalouden yhdistykselle suoraan tai heitä edustavan organisaation, kuten puunhankintayrityksen kautta.

FSC:ssä on 5 % suojeluvaatimus. Kannattaa miettiä hetki ennen nimen raapustamista paperiin missä lukee FSC.
 
Back
Top