Suuri maatalouskeskustelu

Eiköhän tuo nälissään hukkakin menisi. Syöhän ne maailmalla koiriakin. Suurpetojen lihan kanssa pitää muistaa trikiini. Hyvä kypsennys lihalle.
Juu, korealaisilla valmiit reseptit.
Vaan tuo lihan hankkiminen metsästämisellä olisikin mielenkiintoinen tapahtuma sodan aikana. Rhy:llä siihen johtovalmius, toteuttaisivat MMM:n ohjeita siinä.
Mietin vain käytännön metsästystapahtumaa. Tilanteen vuoksi kaikki olisivat vähän varpaillaan selustassa liikkuvien todellisten tai kuviteltujen vihollisten takia. Täytyis varmaan ottaa tunnussanat käyttöön :), ettei liikaa tulisi hillitöntä tulta passeista pois tullessa.
 
Aivan, aivan, ja mikä tahansa perustamiskeskuskin voisi tarvita tuollaista energiaa. :cool:

Mites ku tuli aikanaan hoitsukoulu käytyä, saiskohan tollasella pottumaavastaavanpestillä väistettyä sen luodin? Siitä kun mä olen valkoiset vetänyt päälleni on niin monta vuotta että enempi mulla on annettavaa lypsyhommissa.

(Olkaa hyvät vaan. Lisätään siihen kanibiksujen jälkeen hoitsupuvussa antaminen ja lypsäminen ilman suurempia riemunkiljahduksia)
 
Juu, korealaisilla valmiit reseptit.
Vaan tuo lihan hankkiminen metsästämisellä olisikin mielenkiintoinen tapahtuma sodan aikana. Rhy:llä siihen johtovalmius, toteuttaisivat MMM:n ohjeita siinä.
Mietin vain käytännön metsästystapahtumaa. Tilanteen vuoksi kaikki olisivat vähän varpaillaan selustassa liikkuvien todellisten tai kuviteltujen vihollisten takia. Täytyis varmaan ottaa tunnussanat käyttöön :), ettei liikaa tulisi hillitöntä tulta passeista pois tullessa.
Hehehe, kaikki, joilla ei ole oranssia pipoa tai m05:sta, keilataan armotta kumoon:)
 
Mites ku tuli aikanaan hoitsukoulu käytyä
Tuohan vain lisää kelpoisuuttasi Perkin majuriksi. Tässä virassa yksi vastuunalaisimpia tehtäviä on tarkastaa reserviläisten kaikki ruumiinontelot, ettei kukaan vain salakuljeta omia pistooleita tai kivääreitä ohi Perkin. Vapaa-ajat kuluvat Perkin majurin varustuksiin kuuluvassa kylpyammeessa.
Ja sitä paitsi, veli @baikal ansaitsee kyllä kaltaisesi hyvän esimiehen Perkin tehtäviinsä.
(Jos et ymmärtänyt, niin ei haittaa. Ikiaikaista MPnet-huumoria :))
 

Tätä et oppinut intissä: vanha armeijan asiakirja neuvoo, miten jäkälää syödään ja kranaatilla kalastetaan

Tutkijat tekivät 1970-luvulla armeijan pyynnöstä valtavan urakan selvittääksen, miten isot joukot pystytään ruokkimaan suoraan luonnosta. Vaikka ohje on monelta osin vanhentunut, se on periaatteessa edelleen käytössä.

"Kalat voidaan pyydystää myös myrkyllisillä tai huumaavilla aineilla, räjähdysaineilla tai käyttäen hyväksi sähkökalastusta". Kun menetelmät ovat tätä luokkaa, on selvää, että käsissä ei ole mikään tavallinen eränkävijän opas.

Puolustusvoimien Luonnonmuonaohje vuodelta 1985 on opas poikkeustilanteeseen, jossa vaihtoehtoina ovat nälkiintyminen ja ravinnon hankkiminen suoraan luonnosta.

Sen mukaan elintoimintojen ylläpitämiseen tarvitaan energiaa viisi megajoulea päivässä. Ohjeessa on laskettu, kuinka paljon mitäkin ruoka-ainetta on saatava päivässä energiantarpeen tyydyttämiseksi.

Esimerkiksi hirvenlihaa pitäisi saada kilo henkeä kohti ja lokin munia 0,8 kiloa. Pähkinöitä riittää 0,2 kilon annos päivittäin, mutta pettua tarvittaisiin vuodenajasta riippuen 1,5–2 kiloa, islanninjäkälää 2,6 kiloa ja pinaattia 7,5 kiloa.

Nykylukijan näkökulmasta Luonnonmuonaohjeen hämmentävintä antia ovat neuvot siihen, miten esimerkiksi kalakannasta saadaan mahdollisimman paljon pyydystettyä. Pyyntivalikoimaan kuuluvat myrkyttäminen, huumaaminen, räjäyttäminen ja sähköisku.

Räjähdyspanokseksi riittää käsikranaatti, polkumiina tai vastaavan kokoinen muu räjähde. Kevyeen räjähteeseen on kiinnitettävä paino, jotta se uppoaisi.

Luonnonmuonaohje perustuu tutkimukseen, jonka Puolustusvoimat tilasi professori Pekka Koivistoisen johtamalta työryhmältä 1970-luvun lopussa. Ohje on edelleen ohjesääntöjen listassa, eli se katsotaan sisällöltään käyttökelpoiseksi.

Käytännössä ohje on kuitenkin monin osin vanhentunut, sillä se perustuu isojen joukkojen ruokkimiseen, kertoo selviytymiskoulutukseen erikoistunut Jääkäriprikaatin kapteeni Mikael Aikio. Jääkäriprikaatissa LUMOsta on otettu osia prikaatin omaan ohjeeseen.

Nykyään ajatellaan, että luonnosta ruokittaisiin lähinnä yksittäisiä erikoisjoukkojen taistelijoita, jotka ovat joutuneet eristyksiin omistaan. Tällöin ei todennäköisesti voi käyttää ampumisen ja räjäyttämisen kaltaisia pyyntikeinoja paljastumisen pelossa.

– Tänä päivänä ei välttämättä missään tilanteessa käytettäisi käsikranaatteja kalastamiseen, Aikio naurahtaa.

Viiden MJ:n energiamäärän saamiseksi olisi syötävä yhdestä seitsemään ja puoleen kiloa tuoreita lehtiä. Näin suurta määrää on jo vaikea syödä, eikä se ole suositeltavaakaan.

Kapteeni Aikio vetää niin sanottuja SERE-harjoituksia (survival, evasion, resistance and extraction), joissa taistelijat opettelevat selviytymään luonnon armoilla. Kursseilla on harjoiteltu muun muassa poron kenttäteurastusta ja Lapin oloista löytyvien kasvien käyttöä.

– Ei ole muuta ongelmaa kuin se, että ihmiset eivät tiedä, mitä kasveja voi käyttää ja miten niitä pitää käsitellä. Eväs näyttää ehkä epämiellyttävältä, mutta kun on nälkä, niin hyvin on maistunut.

Osa Luonnonmuonaohjeesta perustuu 1977 tehtyihin kokeisiin, joissa selvitettiin sellaisten ruokatarpeiden hyödyntämistä, jotka eivät normaalisti tulisi mieleen. Myöhemmin tutkimusryhmä harjoitteli vielä kalan ja pienriistan pyyntiä omatekoisilla välineillä.

Alkuperäisessä ohjeessa varoitettiin oppaan jakamisesta koulutettavien käyttöön, "ettei käsitys luvanvaraisuudesta katoa". Nykyään LUMO löytyy kuitenkin jo puolustusvoimien verkkosivuiltakin, ja sitä käytetään oppimateriaalina esimerkiksi erätaitoja opiskellessa.

Kokosimme listan Luonnonmuonaohjeen hurjimmista vaihtoehdoista tavoista ruokkia sotilaat. Useimpia näistä ei kannata kokeilla itse, sillä ne ovat luonnonsuojelusäädösten vastaisia.

Kuusi ohjetta, joita tuskin kannattaa kokeilla itse:

1. Lampi tyhjäksi, kalat konttiin:"Kalakannat voidaan ottaa lähes täydellisesti talteen silloin kun koko vesialue on laskettavissa kuivaksi ja kalojen vaeltaminen alavirtaan on estettävissä."

2. Haaskalinnut hyödyksi: "Variksia, korppeja ja harakoita on helpointa pyydystää haaskoilta, jotka voidaan tehdä teuras- ja perkausjätteistä."

3. Muurahaisten munat talteen: "Kätevä keino munien saamiseksi on levittää telttakangas tai kelmu aurinkoon pesän viereen ja lapioida munakammiot keskelle kangasta. Kun nurkkiin pannaan lehtiä, muurahaiset itse siirtävät munat niiden varjoon."

4. Hyönteissyönti ei ole 2000-luvun keksintö: "Hyönteisistä voi syödä paahdettuna ainakin heinäsirkkoja, kaskaita ja koskikorennon toukkia."

5. Sammakoita, ei rupikonnia:"Sammakoista kannattaa käyttää ruuaksi vain reidet, jotka irrotetaan ja nyljetään tuppeen. Ne kypsyvät nopeasti pienelläkin tulella ja ovat hyvän makuisia. Rupikonnaa ei suositella käytettäväksi."

6. Kypsennä pedot kunnolla: "Petoeläimillä, kuten karhulla, sudella, ilveksellä ja mäyrällä on ravintona merkitystä vain erikoistapauksissa. Koska niiden lihassa voi olla trikiinejä, sitä voidaan käyttää vain kunnolla kypsytettynä."

Tässä vielä PVn Luonnon Muona Ohje vuodelta 1985.

 
Tuosta räjähdekalastuksesta tuli mieleen, että nykyäänhän aika monella ihmisellä on veneessä kaikuluotain (toisin kuin vuonna 1985) jolla näkee hyvin, missä kalaparvi on.
Ei muuta kuin painolla varustettu käsikranaatti tai polkumiina perään, vene ajetaan sivuun, PUM!, veneellä takas ja haavilla kalat veneeseen :p
 
Tuohan vain lisää kelpoisuuttasi Perkin majuriksi. Tässä virassa yksi vastuunalaisimpia tehtäviä on tarkastaa reserviläisten kaikki ruumiinontelot, ettei kukaan vain salakuljeta omia pistooleita tai kivääreitä ohi Perkin. Vapaa-ajat kuluvat Perkin majurin varustuksiin kuuluvassa kylpyammeessa.
Ja sitä paitsi, veli @baikal ansaitsee kyllä kaltaisesi hyvän esimiehen Perkin tehtäviinsä.
(Jos et ymmärtänyt, niin ei haittaa. Ikiaikaista MPnet-huumoria :))

Ooh, mullahan on suorastaan supervoimia erinnäisten ruumiinaukkojen tutkimisessa. Myös tarvittaessa jokamiehen suosikki eli katetrointi hoituu kyllä.
 
Sodan aikaan ja sen jälkeen monet lammet ja pienet järvetkin kärsivät melkoisen kalakadon. Rintamalta lomille ja kotiin tulleet kuljettivat usein räjähteitä, joilla -ongittiin- talven suolakalat tiinuun. Tästä kertoivat monet pohjoissavon ja - karjalan veteraanit aikanaan. Moni oli oppinut tämän kalastustavan mm. Rukajärven rintamalla. Kiellettyä joo, mutta kuten tiedetään, niin moiset kiellot saanevat useimmiten hymähdyksen arvon, kun on katsellut pari vuotta avonaisia päitä ja irtiammuttuja jäseniä.

Tuo yllä kuvattu luonnonmuonaohje on tarkoitettu -oppikirjaksi- enemmän kuin mitään muuta. Se kuvaa ja kertoo niistä keinoista, joilla voi kohentaa ruokataloutta ja vihoviimeisimmässä tilanteessa yrittää jatkaa selviämistä. Koska yrittämiseksi se luonnonmuonilla menee aika nopeasti. Lihalla voi vetää muutamia viikkoja, sitten alkaa tulla ongelmia, joka tapauksessa toimintakyky ohenee ja sotilastoiminta keskittyy selviämiseen.

Jokainen voi mielikuvitella mitä vatsa sanoo, kun sinne purraan viisi kiloa koivunlehteä tai pari kiloa jäkälää. Teorian soveltaminen käytäntöön ei vaan toimi. Kuten yllä kouluttaja sanoo, keskitytään taistelijakohtaiseen osaamiseen ja ymmärrykseen.

Luonnonmuonaohjeen luenta toki panee uuteen valoon sisävesitroolarijäänmurtaja-idean, jota forumilla aikanaan ansiokkaasti esiteltiin.

Luonnonmuona-asioissa on taistelijakohtaisissa kysymyksissä erilaisia koulukuntia. Tämä meikäläinen on omansa ja mm. Venäjällä on ollut teema, jossa korostetaan: mieluummin vähän ja laadukasta kuin roskaa mahan täydeltä. Sama teema on ollut usa-gb-akselillakin. Ranskalainen lähestymistapa oli ainakin vielä ysärillä se, että taistelija - t hakeutuu vesistön ääreen ja pyrkii hankkimaan vedeneläviä. Hollantilainen malli oli lähellä usa-gb. Norjalaismallin arvaatte varmasti, kun he keskittyvät kotialueensa selviytymiskoulutukseen.

Poikkitieteellisen baikal-mallin mukaan ohje voisi olla: iso kourallinen hyvälaatuista kasvikuntaa eli lehtiä, ruohoja, vesikasvien juuria jne. kourallinen proteiinilähteitä ja kerran pari päivässä keittää havu-lehti-varpujuomia. Tuolla konseptilla välttää vatsan prakaamisen ja säilyy jonkinlaisen toimintakyvyn rajoilla, yksilöstä riippuen ja siitä riippuen, missä -lihassa- henkilö on. Totta moses marjat ja sienet ovat käyttökelpoisia, joskin sienien osalta on käytettävä malttia tai se maha kyllä menee solmuun. Ja lopun viimein juomisen kanssa pitää säilyttää tolkku. Nykymallin mukainen kovasti lanseerattu -juo 9 litraa päivässä- malli ei toimi, siinä tulee pää vetävän käteen.

Suomessa varmin saatavilla oleva sapuskanlähde on mielestäni vesikasvien juuret, ne ovat kutakuinkin perunan ravintosisältöä vastaavia ja saatavuus sulan maan aikana hyvä, myrkyllisiä kasveja ei ole tiedossani. Maku ei hivele kulinaristin mieltä eikä kieltä, mutta kuorittuna ja keitettynä syö ihan täysiään. Järven rannoilla tapaa muutakin muonaa.

Tuo kasarilla julkaistu virallinen malli on mielestäni jonkinlainen, anteeksi vain, suomalaiskansallinen nälkähistorian pyhitys. Jos ei muuta, niin siitä näkee, etteivät suomalaiset tehneet minkäänlaista kansainvälistä yhteistyötä tuohon aikaan noissa asioissa. Jäkälän ja petun nostaminen esiin on anteeksi edelleen, suorastaan näännyttävän herttaista ja sen täytyy kummuta kansallisesta historiastamme. Mitäpä olisikaan suomalainen selviäminen ilman jäkälän raapimia sisuskaluja ja verratonta turvonnutta pettumahaa....ei mitään. :)
 
Suomessa varmin saatavilla oleva sapuskanlähde on mielestäni vesikasvien juuret, ne ovat kutakuinkin perunan ravintosisältöä vastaavia ja saatavuus sulan maan aikana hyvä, myrkyllisiä kasveja ei ole tiedossani. Maku ei hivele kulinaristin mieltä eikä kieltä, mutta kuorittuna ja keitettynä syö ihan täysiään. Järven rannoilla tapaa muutakin muonaa.
Viittaat varmaan järviruokoon. Ilmeisen ravintorikas juuri, olen samaa mieltä, että hyvä ravinnonlähde ja runsaasti saatavilla, jos muuta ei ole. Joskus meloessa on joitain juuria kellunut vedessä, ja oletan, että maistuu myös metsäneläville, ehkä majaville? Olen lukenut, että suurina nälkävuosina tätä ravinnonlähdettä ei ikävä kyllä tajuttu hyödyntää. Vihreät osat maistuvat karjalle, joten siitä vain reservityövoima opettelemaan niittämisen järviruokon nyhtämisen jaloa taitoa.
http://www.mehilaispesa.net/Vesikasveja/Merkinnat/2012/2/1_Perheen_piknik.html
Myrkyllisestä kasveista puhuttaessa, lienee tätä parasta varoa rantamaisemissa. Myrkkykeiso. Tämänkin olen oppinut jonkun melontareitin opastauluista.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005611508.html

Mitä dynamiittikalastukseen tulee, niin yksi suurimmista haaveistani, mutta en ole vielä päässyt kokeilemaan :cry:. Tosin, koska kalastustapahtuma luonnollisesti pitää ilmeisesti suorittaa juovuksissa, niin saattaa jäädä kokeilematta. Tuttavalla on syvällä korvessa pienellä kylällä lohilammikko. Vielä keski-ikäisenä ollessaan hän tyhjensi sen kaloista, juovuksissa, dynamiittipaukuilla kavereiden kanssa. Usein kalat olivat kuolleina kerätty pois jo hyvän tovin aikaa, mutta luonnollisesti dynamiittikalastaminen jatkui vielä pitkään sen jälkeen :LOL:.
Vakavasti puhuen, kun kalastus muuttuu selviämisen elinehdoksi, niin jokeen vain verkot poikittain rannasta rantaan, ja näitä verkkoja kymmenkunta peräkkäin, niin johan toimii. Suuremmaksi ongelmaksi nyky-yhteiskunnassa nousisi saaliin pitkäaikaissäilöminen, etenkin jos sähkönsaannin kanssa olisi ongelmia.
Suolakalan syönti kun on pitkälti unohtunut taito :)
 
Tässä pitää taas mainita syntymäpaikkani isäntämiesten keskustelu baarissa aikoinaan:

"Miltähän se kurki maistuisi?"
"Ihan samalta kuin joutsen..."

:D
 
Onkos muuten kalan pitkäaikaissäilömiseen muuta konstia kuin suolaaminen? Jos ei ole sähköä niin kuivaaminen?
 
Jokainen voi mielikuvitella mitä vatsa sanoo, kun sinne purraan viisi kiloa koivunlehteä tai pari kiloa jäkälää. Teorian soveltaminen käytäntöön ei vaan toimi. Kuten yllä kouluttaja sanoo, keskitytään taistelijakohtaiseen osaamiseen ja ymmärrykseen.
[...]
Tuo kasarilla julkaistu virallinen malli on mielestäni jonkinlainen, anteeksi vain, suomalaiskansallinen nälkähistorian pyhitys. Jos ei muuta, niin siitä näkee, etteivät suomalaiset tehneet minkäänlaista kansainvälistä yhteistyötä tuohon aikaan noissa asioissa. Jäkälän ja petun nostaminen esiin on anteeksi edelleen, suorastaan näännyttävän herttaista ja sen täytyy kummuta kansallisesta historiastamme. Mitäpä olisikaan suomalainen selviäminen ilman jäkälän raapimia sisuskaluja ja verratonta turvonnutta pettumahaa....ei mitään. :)
Jäkälästä saa kovuuden ja kitkeryyden pois, kun liottaa vedessä johon on lisätty ruokasoodaa/leivinjauhetta (tai sen puutteessa tuhkalipeää) muutaman tunnin välillä puristellen, sitten huuhtelee useampaan kertaan ja lopuksi vielä keittää pitkään.
 
Nyt kun Suuri Maatalouskeskustelu onkin muuttunut Suureksi Lopunaikojen valmistautumiskeskusteluksi, niin jotenkin tullut mieleen että osa porukasta voisi pärjäilläkin. Tarkoitan niitä jotka ovat tottuneet luontoon ja siellä liikkumiseen ja toimiseen eri tavoilla. Ja ne jotka ovat tottuneet edes joskus ruumiilliseen työhön. Yleensä ehkä ne jotka asuvat vähän kauempana ytimistä. Kaupungeissa varmaan suurimmat ongelmat olisi, ja vieläpä urbanisoituneemmalla väellä. Ehkä niillä joilla vyö saa aikaan voimakkaan allergisen reaktion tai kaikkinainen fyysinen ponnistelu aiheuttaa shokin.. Maatiloista sen verran vielä että eivät ne nykyään ole mitään runsaudensarvia mistä löytyy kaikkea tarvittavaa, pääasiassa ne ovat erinoistuneita yhteen tuotantosuuntaan ja hyvinkin tehokkaasti.
 
Onkos muuten kalan pitkäaikaissäilömiseen muuta konstia kuin suolaaminen? Jos ei ole sähköä niin kuivaaminen?

Kuivaaminen onnistuu mm. kevätahavien aikaan oivallisesti. Parhaita kuivattavia ovat ahvenet ja hauet. Ennen syntymääni ollut käytössä vielä kotokulmillakin. Aitan seinällä tai jopa pirtin seinällä, verkkoa eteen, etteivät linnut ja kärpäset pääse niitä paskomaan. Säilyy maailmantappiin. Kapahauella on maksettu muinoin kuninkaanverojakin.

Toinen kuivaamistapa on -hellällä savulla- ryyditetty tapahtuma, siihen on ollut sitten jo rakennekin apuna. Säilyy hyvin ja maistuu oivalliselta. Menetelmä tappanee tunnetuimmat loisiot, lämpötila on käytettävä aluksi tuolla melkein satasessa vähän ylikin...sitten hellää savua.

Sitten on märätys. Itämurteissa tunnettiin pantiointina. Eli puutiinuun kalat puhdistettuna, tiiviisti latoen, paino päälle ja maan sisään. Oletan, että parin kuukauden haudonnan jälkeen tuo kulinarian kuninkaallinen ilmentymä on ollut -valmis- sanan parhaassa merkityksessä. Puoli vuottakin on ollut ihan jees. On harrastettu vielä edellisen vuosisadan alussa. Ruotsalaiset taitavat edelleen märättää silakkansa, joita sitten riitinomaisesti vetävät mahaansa epäilemättä runsaan viinatarjoilun ohessa.

Sitten on säilytetty myös suossa puulootassa. Eli suon kylmin hete, johon tuo puhdistettu kala on sullottu. Paras tulos on ollut kaiketi suo, jossa on ollut rahkasammalta, jolla tuo tiinu on vuorattu. Tuollainen suohete on pirullisen kylmä millä helteellä tahansa. Alla ikirouta ja siihen tulee tasaisesti pohjavesi. Ompa mm. hirvenruhojakin säilytetty tuollaisissa, eikä siitä suinkaan ole edes ihmisikää. En osaa sanoa, kauanko tuossa säilyy, tosin säilyminen on suhteellista silloin, kun kyse on puutteellisista ravinto-oloista. Kummasti leukojen väliin kelvannee myös jo vähän violettikin liha tai kala.

Selviytymistilanteessa on viisasta kypsentää koko saalis, säilyy syötävänä pitempään kuin raakana kuljetettava eines. Jos käytössä on koivupuun tuhkaa, sillä holvaaminen parantaa makua ja säilymistä, leppäkin muuten käy, epäilen, että katajakin sopii, mutta en ole kopaissut.
 
Back
Top