Suuri maatalouskeskustelu

Sen verran voin tunnustaa, että olin pari vuotta sitten paikallisen marttakerhon makkarantekokurssilla. Ja komppaan kyllä tuota rasvapitoisuutta suositeltavana ominaisuutena. Jos mahdollista, kannattaa tehdä kokeiluja rasvapitoisuuden sekä maustamisen kanssa.

Näihin suolijuttuihin: Jaa ja nauti! (Viittaus tieteiskuvitelmakirjallisuuteen)
Tuo rasvaprosentti on totta. Samoin mielestäni mahdollisimman tasaiseksi jauhaminen. Ensin hyvästä myllystä kerran-pari ainekset läpi (osan voi vetää ensin kutterilla/tehosekoittimella/sauvasekoittimella hienoksi) ja sitten pursotetaan kuoreen. Kotitekoisessa makkarassa itseäni ahdistaa monesti se ainesten vaihteleva karkeus ja epätasainen jakautuminen.
 
Et omia kanoja oo hankkinu?

Mietin muuten jos tekis makkaraa savustetusta kalkkunasta, mitä siihen olis hyvä lykätä matkaan? Silavaa nyt tietysti mutta mitä muuta?
Salviaa ja pikkusen timjamia tuomaan herätystä. Kuivattua suppilovahveroa ja tujakka täräys kunnon soijaa. Laita vähän hunajaa tuomaan soijan kanssa kosmista balanssia.

Chili on omasta mielestäni vähän niinkuin no-go savustettuun valkoisen hyvin vähärasvaiseen lihaan, kun haetaan jotain ihan muuta. Samoin kaltattu ja murskattu valkosipuli, ei ehkä hyvä.
Toisalta niitä ("villivalkosipulin versoja") eli kynsiä kanta alas vaan multaan ja valoon ikkunan eteen niin johan rupee puskee versoa joka on vähän niinkuin 'saaristoruohosipuli', mutta vähemmän kitkerää koska juuri kasvanut, ja sitä voi leikellä ja puskee lisää jatkoa vaan. Suosittelen, kasvaa hitaasti jopa valottomana aikana...

Inkivääri olis no-go jollei halua jotain kokonaan aasia-teemaa, silloin soija, inkivääri, hillottu valkosipuli ja miso-tahna (umami-lähde ja soijan raaka-korvike)... oletko muuten ajatellut niitä kuivattuja suppilovahveroita, niissä on juuri kausi käynnistymässä ja voisi tuoda mukavaa 'lihaisuutta' (kalkkunaanne väheksymättä!)

Sorry tais tulla jo noi sienet, pitkä viikko ja tunnin aikaero vuonomaasta, skol.

ps. ai niin täällä tavattiin toissa päivänä kaksi halluista venäläistä naista alasti huutamassa ja yksi kuollut ryssämies, olivat poimineet retkellä vääriä sieniä ja örvelsivät pitkin leirintäaluetta jossain Oslosta pohjoiseen (muttei paljon, siellä on Jotunheim jossa ei sienet kasva).

Suomalaisena pitää aina vähän keskittyä että täällä kaikkein pohjoisin ei ole korkein kolkka, vaan itse asiassa matalin.
 
Viimeksi muokattu:
Itse olen paahtanut/ kuullottanut/ keittänyt ja kokoon yleensä makkaroiden mauste ainekset eri versioina, ja sitten vain maistellut että jos tähän laittasi 78% lihaa ja 22% läskiä niin miltäköhän maistuisi... rasva syö mausteita, sanotaan, ja näinhän se on. Parempi ylimaustaa kuin jarrutella, lopputulos voi yllättää :).

ps. olen puoli-brittinä tehnyt ja myynyt raakamakkaraa (asuessani Kunmingissa Yunnanin provinssissa Kinkkulassa), ja nää mielipiteet ovat täysin omiani.
 
Possu-omena oli haastavin combo saada toimimaan, siinä kokeilin five spiceä... noh, tulipahan joulu mieleen. Plus niitä ruskeita omppubiittejä ei saa siellä seassa näkyä...
 
Poimin olennaisen.
ps. ai niin täällä tavattiin toissa päivänä kaksi halluista venäläistä naista alasti huutamassa ja yksi kuollut ryssämies, olivat poimineet retkellä vääriä sieniä
Mepä vain annamma sinun kerä omat sienesi, emmekä tule häirittemmään lainkaan.
 
Poimin olennaisen.

Mepä vain annamma sinun kerä omat sienesi, emmekä tule häirittemmään lainkaan.
Jahha, heti nokitetaan... noh katson sitten ja totean että niitä sieniä löytyy lähinnä lehmihakojen ja hautuumaiden lähistöltä, joita siellä pöndellä taitaa pukata enemmän kuin syntymäkuntani Espoon Viherlaaksossa :)?

ps. nimestään huolimatta Viheri on edelleen kasari-jämäinen teollisuusalue, jonka Espoon tuleva piilaakso ohitti etelän puolelta, ja kirjaimellisesti Kauniaisten -kokoisella puskurivyöhykkeellä... Graniin jäi junarata, mutta me saimme Apteekin. Se oli kivaa. Emme saaneet ALKO:a. Se oli lähinnä ivaa, kun piti käydä hurreilta virallisetkin flindet blisaamassa.
Seuraava Alko oli Lepuskissa 5 kilsan päässä, ja Grankullaan siis vain 3.

Hullu hikoilee turhaan!

EDIT: pönde-sanan boldaus
 
Jahha, heti nokitetaan... noh katson sitten ja totean että niitä sieniä löytyy lähinnä lehmihakojen ja hautuumaiden lähistöltä, joita siellä pöndellä taitaa pukata enemmän kuin syntymäkuntani Espoon Viherlaaksossa :)?

ps. nimestään huolimatta Viheri on edelleen kasari-jämäinen teollisuusalue, jonka Espoon tuleva piilaakso ohitti etelän puolelta, ja kirjaimellisesti Kauniaisten -kokoisella puskurivyöhykkeellä... Graniin jäi junarata, mutta me saimme Apteekin. Se oli kivaa. Emme saaneet ALKO:a. Se oli lähinnä ivaa, kun piti käydä hurreilta virallisetkin flindet blisaamassa.
Seuraava Alko oli Lepuskissa 5 kilsan päässä, ja Grankullaan siis vain 3.

Hullu hikoilee turhaan!
Ai sori. En tarkoittanut noin.

Kuvittelin, että itänaapurit olivat erehtyneet @Fremen reviirille. En sienten laatua pohtinut lainkaan.
 
Ai sori. En tarkoittanut noin.

Kuvittelin, että itänaapurit olivat erehtyneet @Fremen reviirille. En sienten laatua pohtinut lainkaan.
Ei syytä huoleen kuomaseni, tilanne oli ettö ketjun puitteissa itäiset ja kakkois-naapurimme poimivat tiettyä valkoista sienilajia tiettyyn aikaan, ja se on sitten (huom. elokuussa!) Norjassa joku suippomyrkkyseitikkiä vastaava, eli voimakkaita halluja, kramppeja, ja pysyviä maksa- ja munuaisvaurioita.
Eli poimivat sieniä koska olivat väärässä sesongissa, tämä tuntuu olevan norjalaiskäsitys. Tarjosin tänään yhdelle asiakkaalle omaani, "koska ryssat on vitun tyhmiä ja ne oli tod. näk. ihan sumeilemattomat naamat vodusta, ja joku päätti että hei napataan noi vitun sienet ja vedetään naamat uudelleen..."
Lähinnä sain oudoksivia katseita...
 
Ei syytä huoleen kuomaseni, tilanne oli ettö ketjun puitteissa itäiset ja kakkois-naapurimme poimivat tiettyä valkoista sienilajia tiettyyn aikaan, ja se on sitten (huom. elokuussa!) Norjassa joku suippomyrkkyseitikkiä vastaava, eli voimakkaita halluja, kramppeja, ja pysyviä maksa- ja munuaisvaurioita.
Eli poimivat sieniä koska olivat väärässä sesongissa, tämä tuntuu olevan norjalaiskäsitys. Tarjosin tänään yhdelle asiakkaalle omaani, "koska ryssat on vitun tyhmiä ja ne oli tod. näk. ihan sumeilemattomat naamat vodusta, ja joku päätti että hei napataan noi vitun sienet ja vedetään naamat uudelleen..."
Lähinnä sain oudoksivia katseita...
Ah. Se ei ollutkaan tämä tietenkään. Mutta samanlainen tapaus
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006217430.html
Poliisia odotti karmea näky öisellä leirintäalueella Ruotsissa – puolialaston nainen ulvoi, toinen nytkähteli auton ympärillä
 
Ei syytä huoleen kuomaseni, tilanne oli ettö ketjun puitteissa itäiset ja kakkois-naapurimme poimivat tiettyä valkoista sienilajia tiettyyn aikaan, ja se on sitten (huom. elokuussa!) Norjassa joku suippomyrkkyseitikkiä vastaava, eli voimakkaita halluja, kramppeja, ja pysyviä maksa- ja munuaisvaurioita.
Eli poimivat sieniä koska olivat väärässä sesongissa, tämä tuntuu olevan norjalaiskäsitys. Tarjosin tänään yhdelle asiakkaalle omaani, "koska ryssat on vitun tyhmiä ja ne oli tod. näk. ihan sumeilemattomat naamat vodusta, ja joku päätti että hei napataan noi vitun sienet ja vedetään naamat uudelleen..."
Lähinnä sain oudoksivia katseita...
Ja sitäpaitsi eikös se ole normi mp-net:läiselle lähinnä välttävä suoritus, että (vain) kaksi tänaapurin naista huutaa alasti (onnesta) ja (vain) yksi miespuolinen makaa kuolleena...
 
Ja sitäpaitsi eikös se ole normi mp-net:läiselle lähinnä välttävä suoritus, että (vain) kaksi tänaapurin naista huutaa alasti (onnesta) ja (vain) yksi miespuolinen makaa kuolleena...
OPSEC. (nyt kun olemme taas vasemmiston mukaan nato-armeija...). eli siis notha eläpä paljasta kaikkia meidän menetelmiä nyt alkhuun ainakaan verottajalle, pannahinen!
 
OPSEC. (nyt kun olemme taas vasemmiston mukaan nato-armeija...). eli siis notha eläpä paljasta kaikkia meidän menetelmiä nyt alkhuun ainakaan verottajalle, pannahinen!
Iteppä vihjaisit siihen tapporahaan.

Saatana! Nythä mieki vahvistin sen...
 
Iteppä vihjaisit siihen tapporahaan.

Saatana! Nythä mieki vahvistin sen...
Noh käsittääkseni pannahinen vastaa lähinnä valapattoa, tai hiivattia, tai peijakasta... itse en osaa sanoa mistä noista vähiten todennäköisyydellä edes nyky-Härmässä syyteeseen joutuisi. Vihapuheet ohittaa kauniin ugrilaisen kielemme kukkaset, mutta topiikissa pysyäkseni pitää tiedustella miten muuten teillä kaikilla on rapusaaliit edenneet viime vuosina, nyt kun kausi on litteraa vaille valmis, ja onko edes jollain ilmansuunnalla ilmoittaa miten täplää alkaa esinntymään merroissa, ja maistuuko?

ps. meitä huijattiin koltiaisina käyttämään raakaa kanaa syöttinä, se oli kyllä kurjin temppu mertojen puhdistajalle eli nuorelle Fremenille.
 
Viimeksi muokattu:
Pikkupelloilla ketterä, leikkuupöytä muistaakseni vaatimaton leveydeltään, pysyi pinnalla paremmin kuin ne oikeat puimurit. Muistaakseni ym. juolavehnä-rikat-kostea....paljon puitiin jyviä pelloille teeriä varten. :) Taisivat ukot pitää kohtuullisen hyvänä ja kiitollisena huollettavana ja korjattavana. Mutta niihin -oikeisiin- puimureihin verrattuna leikkikaluhan se oli. Aika halpa kai se oli hankkia aikana, jona myytiin jo niitä -oikeita- puimureita.

Vakolan koetusselotus nro 857 "4 PUIMURIN KÄYTTÖOMINAISUUDET valmistusvuosi 1972":

BM-Volvo S 800, Claas Compact 25, JF MS 90 ja Sampo 35. Työleveydet noissa 244-265 cm, JF:ssä 245 cm. Paino tyhjänä Claas ja Volvo n. 2500 kg, Sampo 3270 kg ja JF 1905 kg, johon tulee päälle traktorin paino, tässä BM Volvo T 600, 2910 kg (konedata.net), yhteensä 4815 kg. Hinnat vuonna 1972 JF 17650 mk, muut 42500 - 43900 mk.

Jos käyttöominaisuuksia arvioi puintitehon ja puintitappion perusteella, Volvo sai noissa testeissä puitua ohraa 6550 kg/h 1,06% puintitappiolla, Claas 5310 kg/h ja 1,38%, JF 5580 kg/h ja 1,60%, Sampo 4880 kg/h ja 0,63%.


Jos joku ei ole löytänyt, niin tuolla on 1328 kappaletta Vakolan koetusselostuksia nostalgisista maatalouskoneista vuosilta 1949-1994:


Koetusselostusluettelo ei ole linkitetty, mutta selostukset löytyvät helpohkosti googlella, nimet ovat tyyppiä kselostusXXX: selostus nro 1 on kselostus001, selostus nro 43 on kselostus043, tämä puimurivertailu kselostus857 ja viimeinen kselostus1328.

Vielä jukuri.luke.fi:n hakusivu:
 
Viimeksi muokattu:
Vakolan koetusselotus nro 857 "4 PUIMURIN KÄYTTÖOMINAISUUDET valmistusvuosi 1972":

BM-Volvo S 800, Claas Compact 25, JF MS 90 ja Sampo 35. Työleveydet noissa 244-265 cm, JF:ssä 245 cm. Paino tyhjänä Claas ja Volvo n. 2500 kg, Sampo 3270 kg ja JF 1905 kg, johon tulee päälle traktorin paino, tässä BM Volvo T 600, 2910 kg (konedata.net), yhteensä 4815 kg. Hinnat vuonna 1972 JF 17650 mk, muut 42500 - 43900 mk.

Jos käyttöominaisuuksia arvioi puintitehon ja puintitappion perusteella, Volvo sai noissa testeissä puitua ohraa 6550 kg/h 1,06% puintitappiolla, Claas 5310 kg/h ja 1,38%, JF 5580 kg/h ja 1,60%, Sampo 4880 kg/h ja 0,63%.


Jos joku ei ole löytänyt, niin tuolla on 1328 kappaletta Vakolan koetusselostuksia nostalgisista maatalouskoneista vuosilta 1949 -1994.


Koeselostusluettelo ei ole linkitetty, mutta selostukset löytyvät helpohkosti googlella, nimet ovat tyyppiä kselostusXXX: selostus nro 1 on kselostus001, selostus nro 43 on kselostus043, tämä puimurivertailu kselostus857 ja viimeinen kselostus1328.

Vielä jukuri.luke.fi:n hakusivu:
Vakolan johtajana toimi pitkään sotaveteraani- ja invalidi Alpo Reinikainen, joka on käsittääkseni sama mies kuin sotakirjailija Reinikainen. Posliinipojat jne.
 
IMG_20190831_132925.jpg
Edessä 50-luvun puintitekniikkaa, ruosteen jo nykyisin raiskaama Massey Harris, joka vielä 70-luvulla pui ollessani kaljapullon kokoinen kotitilallani rahtipuintia.

Takana 90-lukulainen Sampo. On tekniikka kehittynyt. Jos Sampon takana olisi se Belgian kokoinen nykypuimuri, niin huomattaisiin, että teknologian kehitys ei tuohon 2000-sarjaan pysähtynyt. (En ole varma, onneksi vai valitettavasti, Sampossa ei ole yhtään tietokonetta sekoilemassa.)

IMG_20190831_133000.jpg
Siinä se Volkkarin mylly.
 
Viimeksi muokattu:
02:02
Suomenhevoselta löytyi kaukaisia juuria – geenitutkimus paljasti yhteistä perimää przewalskinhevosen kanssa
1065589.jpg

Tutkimus vahvistaa aiempia käsityksiä suomenhevosen sukulaisuudesta alkukantaisten itäisten rotujen kanssa. LEHTIKUVA / Martti Kainulainen
Suomenhevosen geneettinen tutkimus on tuottanut yllätyksen, sillä rodun perimästä löytyi harvinaisen przewalskinhevosen emälinjan dna:ta. Kyseessä on maailman ainoa jäljellä oleva villihevonen, joka on kotoisin Aasian aroilta.
Mistään muusta nykyisestä kesyhevosrodusta ei ole toistaiseksi löytynyt mongolianvillihevosen emälinjaa. Suomalaiset tutkijat löysivät näitä villihevosen emälinjan geenimerkkejä muutamasta suomenhevosyksilöstä, niiden emälinjassa periytyvästä mitokondrio-dna:sta. Tutkimus vahvistaa aiempia käsityksiä suomenhevosen sukulaisuudesta alkukantaisten itäisten rotujen kanssa.
Vielä ei ole tutkimustietoa siitä, miten villihevosen perimää on aikoinaan joutunut suomenhevoseen. Suomeen on tuotu kesyhevosia vuosisatojen aikana monesta suunnasta.
– Jotain mielenkiintoista on tapahtunut kesyhevosen leviämisen alkuaikana, kun niitä tuotiin Suomen ja Baltian alueille. Tätä meillä on tarkoitus selvittää seuraavaksi. Olemme pääsemässä käsiksi Liettuan esihistorialliseen hevosluumateriaaliin, josta voidaan eristää dna:ta, selvittää yliopistotutkija Markku Niskanen Oulun yliopistosta.
Geenien monimutkaiset reitit
Tutkijat selvittivät emälinjojen perimää noin 850 suomenhevosen sekä liki 150:n muunrotuisen hevosen jouhinäytteistä. Przewalskinhevosen äitilinjaa löytyi neljästä suomenhevosesta.
– Löydös viittaa siihen, että joku przewalskitamma on risteytynyt kesyhevosen kanssa, ja jälkeläiset risteytyneet edelleen. Tammalinjassa markkeri on kulkeutunut suomenhevosiin asti, arvioi geneetikko Laura Kvist Oulun yliopistosta.
Villihevoslajin geenejä ei olekaan loikannut Mongoliasta suoraan Suomeen Euraasian mantereen yli. Kvist muistuttaa, että kesyhevosten kehitys on kestänyt tuhansia vuosia. Itäisiä nykyhevosia on tutkittu vielä melko vähän, joten villihevosen geenejä ei ole toistaiseksi löytynyt.
Kesyhevosen kantamuoto kadonnut
Se tiedetään jo nyt, että przewalskin isälinjaa oli Keski-Euroopassa asti ennen kesyhevosen leviämistä.
– On täysin mahdollista, että myös äitilinjat olivat jo olemassa Euroopan puolella ennen hevosen kesyttämistä. Ehkä suomenhevonen sai nämä äitilinjat Euroopan itäosan tai Baltian alueen villihevoselta.
Suomenhevosen läheisimmät sukulaiset ovat Baltian alkuperäisrodut kuten eestinhevonen. Yhteistä perimää on myös pohjoismaisten alkuperäisrotujen kuten islanninhevosten ja norjalaisen vuonohevosen kanssa.
Przewalskinhevonen eroaa geneettisesti selkeästi kesyhevosesta, koska sen evolutiivinen eriytyminen tapahtui jo yli 35 000 vuotta sitten. Se ei ole kantamuoto kesyhevoselle. Kantamuotoa, Euroopan aron villihevosta eli tarpaania, ei ole enää olemassa.
Ensimmäisiä hevosia kesytettiin tiettävästi Kazakstanin alueella jo runsaat 5 000 vuotta sitten, kun Botai-kulttuurin ihmiset käyttivät niitä ratsuina ja ravinnon lähteenä.
Kansallishevonen erottuu muista
Suomenhevosrotu perustettiin kantakirjauksella vuonna 1907. EU vahvisti suomenhevosen alkuperäisroduksi runsaat 20 vuotta sitten, ja kansallishevoseksi se julistettiin vuonna 2007.
Rotua on jalostettu neljään suuntaan: juoksija-, ratsu-, pien- ja työhevoseksi. Geneettinen tutkimus osoitti, että eri jalostuslinjat ovat varsin lähellä toisiaan. Muista roduista suomenhevonen on eriytynyt merkittävästi, eli se on perimältään selkeästi oma rotunsa.
Tutkimus suomenhevosen geneettisestä muuntelusta ja historiasta ilmestyi heinäkuussa Genetics Selection Evolution -julkaisussa. Oulun yliopistossa tutkimus jatkuu selvittämällä nyky- ja muinaishevosten perimää. Tässä käytetään arkeologisia näytteitä myös kuuluisasta Levänluhdan-kalmistosta, josta löydetyistä hevosenluista on jo eristetty dna:ta.
Tutkimusta tehdään osittain yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Helsingissä tutkitaan historiallisten bionäytteiden avulla kansallisrodun syntyyn johtaneita vaiheita.
Villihevoset kummeksuivat jakkeja
Przewalskinhevosia asustelee myös Korkeasaaressa. Laji oli sukupuuton partaalla vielä 50 vuotta sitten. Hevosia metsästettiin, ja ne joutuivat myös kilpailemaan ravinnosta ja vedestä kesyhevosen kanssa. Eläintarhoihin pyydystettyjen yksilöiden ansiosta laji kuitenkin pelastui.
Korkeasaaressa przewalskeja on ollut vuodesta 1977. Nykyisin laumaan kuuluu viisitoistavuotias tamma Sprotte, kolmevuotias Ilo-tamma ja kaksivuotias Jirka-ori.
Kolmikolla on seuraa viereisten aitausten kahdesta jakkilehmästä ja kolmesta villiaasin eli kulaanin tammasta. Suunnitelmissa on yhdistää nämä Keski-Aasian ylänköjen heinänsyöjät samaan tarhaan.
– Loppuvuoden aikana tavoitteena on saada koko porukka yhteiseen aitaukseen. Kulaanit ja jakit tulivat meille viime marraskuussa Kolmårdenin eläinpuistosta. Hevosemme olivat ensin aika ihmeissään jakeista, että mitä mörköjä nuo oikein ovat, kertoo nisäkäskuraattori Hanna-Maija Lahtinen.
Eläinlajeja on jo totutettu toisiinsa niin, että niiden välissä on vain yksi aita. Ne pääsevät halutessaan jo turpakontaktiin asti.
"Jirka yrittää kukkoilla"
Przewalskinhevoset näyttävät leppoisilta, mutta niissä virtaa villi veri. Siksi vain vakihoitajat voivat mennä niiden kanssa samaan aitaukseen.
– Sprotte on vähän tulisempi tamma. Nuori ori Jirka yrittää kukkoilla, mutta tammat pitävät sitä kurissa. Mongolianvillihevosilla ori yleensä johtaa laumaa kiima-aikaan. Muulloin johdossa ovat usein fiksut tammat, jotka tietävät myös vaellusreitit.
Villihevoset ovat lisääntyneet hyvin eläintarhoissa, ja niitä on palautettu myös takaisin luontoon. Hevosia on nykyisin luonnossa noin 400 ja eläintarhojen suojeluohjelmassa noin 500.
Myös Korkeasaaresta lähti runsas vuosi sitten kaksi tammaa kohti lajin kotiseutua. Hanna ja Helmi totuttelivat uusiin oloihin aitauksessa Gobin autiomaassa, kunnes viime heinäkuussa ne vapautettiin. Laumaan kuuluu myös ori Hustai.
– Vapautus meni hyvin, ja näyttäisi siltä, että toinen tammoista on tiine. Olisi hienoa, jos sieltä tulisi varsauutisia.
Myös Korkeasaaren Jirka-ori saatetaan palauttaa luontoon, mutta ei Mongoliaan vaan Kiinan aroille. Asiasta neuvotellaan parhaillaan.

STT
 
Katso liite: 32454
Edessä 50-luvun puintitekniikkaa, ruosteen jo nykyisin raiskaama Massey Harris, joka vielä 70-luvulla pui ollessani kaljapullon kokoinen kotitilallani rahtipuintia.

Takana 90-lukulainen Sampo. On tekniikka kehittynyt. Jos Sampon takana olisi se Belgian kokoinen nykypuimuri, niin huomattaisiin, että teknologian kehitys ei tuohon 2000-sarjaan pysähtynyt. (En ole varma, onneksi vai valitettavasti, Sampossa ei ole yhtään tietokonetta sekoilemassa.)

Katso liite: 32455
Siinä se Volkkarin mylly.
Onko tuo M-H säkkipuimuri? Meillä naapurissa oli 80-luvulla varmaan tuollainen samanlainen käytössä, hämärästi muistelen että olisi ollut säkkipuimuri.. Taikka sitten se oli joku vähän nuorempi M-F mutta samaa näköä.
 
Onko tuo M-H säkkipuimuri? Meillä naapurissa oli 80-luvulla varmaan tuollainen samanlainen käytössä, hämärästi muistelen että olisi ollut säkkipuimuri.. Taikka sitten se oli joku vähän nuorempi M-F mutta samaa näköä.
Oli säkkipuimuri. Kyydissä ollut säkittäjä tiputteli säkit pellolle ja ne nostettiin sieltä traktorin perävaunuun. Massey Harriksen renkaat olivat onnettoman kapeat ja jos pelto oli märkää, ei sillä pystynyt puimaan. Se vaan suti niillä mopon renkaan levyisillä kumeillaan.

Aikoinaan tälläkin kylällä oli Maamiesseuran säkkikuivaamo. Tarkkaa toimintaperiaatteita en tiedä, mutta myös kuivaus oli paljon raskasta työtä vaativa projekti. Painavia säkkejä jouduttiin kantelemaan portaita ylös yms.

Myöhemmin kuivuri muutettiin lavakuivuriksi, johon mahtui jyviä peräti 4 kuutiota. Siihen jyvät saatiin sentään ruuvilla ja kuivat pois vinssaamalla kuivauslava halki, jolloin jyvät tipahti alla olevaan kärryyn.
Ei ole tätä päivää enää tuo neljän motin kuivauskapasiteetti, eikä tuokaan kuivuri ole enää käytössä.
 
Back
Top