Suuri maatalouskeskustelu

^ Kyllä käytetään olkea rehun jatkeena. Nautaeläin tarvitsee kuitua, märehtijästä ei millään saa yksimahaista. Viljan osuutta ruokinnasta ei voi ylettömästi kasvattaa.
Väkirehuprosentin katto on 50:n hujakoilla.
Jos väkirehuprosenttia kasvatetaan tuosta, naudan jalat ei kestä, sorkkavikoja jne. Sadasta naudasta kymmenen jalatonta. Näillä katteilla ei tuottajan lompakko kestä tuota hävikkiä. Ei juuri minkäänlaista hävikkiä.

Olkea tipautetaan puoli paalia apevaunuun, jos säilörehusta on niukkuutta. Tämä on tilanne monella tilalla, puskurit syötiin ja ei saatu hyvää nurmivuotta tästäkään.

Viljan hinta sukelsi. Kyllä kiinnostaa 12-14 h/vrk tuolla hinnalla viljan pölyä niellä. Ei kai se auta, puimurin rasvaukseen.
 
Viimeksi muokattu:
Hilkka on kyllä kerrostalokyttääjän lehmäversio. Kanttura seissy päivän ihmettelemässä ku olkea paalataan. Toisaalta, tuskin sillä on mitään tähdellisempääkään tekemistä.
21447D36-B3AF-4690-9243-52941E686AC7.jpeg

Huomisen jälkeen mulla on enää kaksi lehmää. Hilkan isosisko Hulina lähtee kohti pohjoista. Sille ku tarttis saada sammakko syyläriin ja niitä annoksia ei oo tuhlattavaksi asti niin en uskalla edes kokeilla. Hilkan ja sen äiteen otan pihaan niin voin toljottaa herkeämättä niitä, josko sais siemennettyä edes sen.
 
nöksy kirjoitti:
Mahtaako syksyn vipasta sadosta saada minkäänlaista kun sateita tuli vasta toisen sadon jälkeen. Osa tiloista ajaa vain kaksi satoa, osa kolme.
Klikkaa laajentaaksesi...
Rehupulan takia osa tiloista yrittää saada kolmatta satoa. Lannoittivat turve ja multamaita, joissa vesi riittää paremmin. Siitä sitten kolmatta satoa syyskuu lopussa/ lokakuussa. Surkeaa se on rehuarvoiltaan ja lähes aina märkää, mutta apppeen seassa menee täytteenä, kuten olkikin.

Sateli toisen korjuun jälkeen, lähti hyvin kasvuun, mutta taas taitaa loppua vesi.

Tosin sateita ensi viikolle lupaili. (Niistä ei nyt viljanviljelijän näkövinkkelistä juuri nyt olisi niin väliksi.)

Jatkan puinteja, kun taas murskeviljan vastaanotto jatkuu. Kuivata en viljan surkean hinnan takia taida viitsiä. Pölyä saa niellä ihan riittävästi puidessakin.

Kosteana kuivaamatta myydyn murskeviljan ja kuivatun hintaero on tällä hetkellä niin pieni, että sillä ei kuivurin polttoainetta makseta.

Myin kesällä viime kesän kuivattua ohraa hintaan 195 euroa/tonni. Nyt pitäisi myydä kuivattua 140-150 euroa/tonni, jos myydä aikoisi. Siis suoraan ostajalle(tilalle) toimitettuna. Kauppaliikkeet maksaa vähemmän.

Kuivatun viljan sisäänostohinnat välittäjille lienee nyt jossain 130 euroa/tonni. Viljanviljelyn katteet niukahti taas äärimmäisen ohuiksi, kotieläintilat taas ei tästä hintakehityksestä ole pahoillaan.

No, tässä välissä oli yksi kuitenkin vähän parempi vuosi. Niillä kymmenen vuotta mennä kitkutellaan:)

Muistan vuoden, jolloin kuivattua ohraa piti myydä 100 euroa tonni. Ensiluokkaisesta kaurasta ostajat maksoi 80 euroa/tonni. Kaveri vei julmetun yli 20 kuution kärrin kauroja välittäjälle ja naureskeli, että nyt lähti rahan puute ihan kertalaakista:)
 
Puintikelit ovat kyllä olleet hyvät, eikä kuivaamoihin varmaan ole tarvinnut ihan savuavaa satsia ajaa kenenkään.

Juu, muistan takavuosina, kun kauraa poltettiin lämpökeskuksissa. Se tuntui wanhan liiton maalaispojasta ihan tolkuttoman hölmöltä. Kun muistan vieläkin liian selvästi, että ei sitä aina ollut kauraa polttaa asti.....sai olla hyvillä mielin, kun sitä piisasi edes talviruokintakaudelle....no, ehkä sitä suhtautuu liian tunteellisesti asiaan. Mutta kun se opetettiin pentuna aika visusti, että viljaa ei hukata....kuivaamon lakaisukin oli niin tarkkaa hommaa, että amerikkalaissarja CSI:n rikospaikkatutkijat eivät ikinä yllä samaan huolellisuuteen.:) Wanhemmat mökkien ja talojen pojat ja tytöt varmasti muistavat millä hartaudella ennen suhtauduttiin viljasatoon.
 
baikal kirjoitti:
Puintikelit ovat kyllä olleet hyvät, eikä kuivaamoihin varmaan ole tarvinnut ihan savuavaa satsia ajaa kenenkään.

Juu, muistan takavuosina, kun kauraa poltettiin lämpökeskuksissa. Se tuntui wanhan liiton maalaispojasta ihan tolkuttoman hölmöltä. Kun muistan vieläkin liian selvästi, että ei sitä aina ollut kauraa polttaa asti.....sai olla hyvillä mielin, kun sitä piisasi edes talviruokintakaudelle....no, ehkä sitä suhtautuu liian tunteellisesti asiaan. Mutta kun se opetettiin pentuna aika visusti, että viljaa ei hukata....kuivaamon lakaisukin oli niin tarkkaa hommaa, että amerikkalaissarja CSI:n rikospaikkatutkijat eivät ikinä yllä samaan huolellisuuteen.:) Wanhemmat mökkien ja talojen pojat ja tytöt varmasti muistavat millä hartaudella ennen suhtauduttiin viljasatoon.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näin on, ei niitä jyviä pitkin pihamaita nykyäänkään roiluutella. Vielä vähemmän wanhaan (en sano hyvään) aikaan. Sodissa olleiden sukupolvi oli kärsinyt lapsena suoranaista nälkää, eikä vanhempienikaan lapsuudessa pitopöydissä mässäilty. Ruokaa jo tuolloin ehkä tarpeeksi oli, mutta se oli aika perus sellaista.

Ukkini, sodan käynyt mies, oli vanhanakin kova kalamies. Ilmeisesti ottivat lapsuudessa (suuri perhe ja ei tosiaankaan maalikylissä) merkittävästi lisäsärvintä pöytään kalastamalla ja kun oli tottunut kalaa syömään, tykkäsi syödä sitä, vaikka ei enää olisi ollut niin pakkokaan.

Viljaa (vaikka tuottajan saama hinta onkin nykyjään naurettavan ja itkettävän välimaastossa) ja yleensäkin kaikkia elintarvikkeita käsitellään edelleenkin ainakin maaseudulla kaikella kunnioituksella. Nälkä ei ole vielä hävinnyt muistista. Edelleenkin mikä lautaselle otetaan, myös syödään.

Kuivasin 12 tn:n erän ohraa. Hehtolitran paino kuivattuna 74 kg/hl. Faija aikoi käyttää muutaman kymmenen kiloa myllyssä. Eiköhän tuosta rieska leipoontune, näin uskon. Ei nuo tällä kelillä olleet etelärinteeltä puituna ja hyvin joutuneina lainkaan hankalia kuivata. Pari tuntia oli kuivurissa lämmöt päällä.
 
nöksy kirjoitti:
Mahtaako syksyn vipasta sadosta saada minkäänlaista kun sateita tuli vasta toisen sadon jälkeen. Osa tiloista ajaa vain kaksi satoa, osa kolme.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuntuu että tänä vuonna erot eripuolilla Suomea isot, jopa viereisissä pitäjissä ainakin täällä päin isoja eroja.
Sukulaisen tilalla eka sato oli ollut isompi kuin koko viime viime vuoden sato ja toinen sato vielä parempi.

Kaverin kanssa päivällä soittelin ja sillä oli tullut kaurasta ihan huippu sato.

Minäkin jouduin tässä alkuillasta maatalous "hommiin", kun toisella kaverilla oli loppunut muovi olkia kääriessä. Soitti ja pyysi tuomaa lisää. Tuli oikeen hiki, kun reippaasti pyöräilin kaverin tilalle , sieltä maasturi käyttöön ja pari rullaa muovia kyytiin. ☺
 
Ikarus kirjoitti:
Näin on, ei niitä jyviä pitkin pihamaita nykyäänkään roiluutella. Vielä vähemmän wanhaan (en sano hyvään) aikaan. Sodissa olleiden sukupolvi oli kärsinyt lapsena suoranaista nälkää, eikä vanhempienikaan lapsuudessa pitopöydissä mässäilty. Ruokaa jo tuolloin ehkä tarpeeksi oli, mutta se oli aika perus sellaista.

Ukkini, sodan käynyt mies, oli vanhanakin kova kalamies. Ilmeisesti ottivat lapsuudessa (suuri perhe ja ei tosiaankaan maalikylissä) merkittävästi lisäsärvintä pöytään kalastamalla ja kun oli tottunut kalaa syömään, tykkäsi syödä sitä, vaikka ei enää olisi ollut niin pakkokaan.

Viljaa (vaikka tuottajan saama hinta onkin nykyjään naurettavan ja itkettävän välimaastossa) ja yleensäkin kaikkia elintarvikkeita käsitellään edelleenkin ainakin maaseudulla kaikella kunnioituksella. Nälkä ei ole vielä hävinnyt muistista. Edelleenkin mikä lautaselle otetaan, myös syödään.

Kuivasin 12 tn:n erän ohraa. Hehtolitran paino kuivattuna 74 kg/hl. Faija aikoi käyttää muutaman kymmenen kiloa myllyssä. Eiköhän tuosta rieska leipoontune, näin uskon. Ei nuo tällä kelillä olleet etelärinteeltä puituna ja hyvin joutuneina lainkaan hankalia kuivata. Pari tuntia oli kuivurissa lämmöt päällä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sitä mahtavaa aikaa pikkupoikana, kun naapurin JF alkoi pistella laihoa sisuksiinsa. Siinä oltiin parvena katsomassa kylän pojat. JF:n ääni, voi pojat kun sen vielä kuulisi. Tuohon kuvaan joku tuhatsarjan Foorti, se oli siinä. Se ääni oli röllötystä, ei varsinaista koneen ääntä. Sitten oli keltaisia Sampoja, säkkikoneista muunnettuja.
Ja sitten lapsena kahdelta mäeltä kuului kuivurin ääntä, se tuuditti uneen.

Nostalgista aikaa, muttei varmaankaan aikuisten mielestä. Jonain katovuonna muistan, kun vietiin läpimärkää viljakasaa peräkärryllä naapurin kuivuriin. Ei ollut kärry täysi, ja eiköhän kyydissä ollut valtaosa sadosta.
Meillä on ollut sellaista sivutoimisen pienviljelijän meininkiä :). Omalle työlle kun ei laske hintaa, niin aina pärjää ;). Juu, toista se on oikean ammattiviljelijän arki.

1567105117130.png

https://www.koneviesti.fi/artikkelit/artikkeli-1.208094
 
JR49 kirjoitti:
Sitä mahtavaa aikaa pikkupoikana, kun naapurin JF alkoi pistella laihoa sisuksiinsa. Siinä oltiin parvena katsomassa kylän pojat. JF:n ääni, voi pojat kun sen vielä kuulisi. Tuohon kuvaan joku tuhatsarjan Foorti, se oli siinä. Se ääni oli röllötystä, ei varsinaista koneen ääntä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Noita JF:n sivupuimureita tosiaan usein näki poikasena. Voi todeta, että jo vanha 2000-sarjan Sampo edustaa äärimmäistä hiteciä tuon rinnalla:)
Videossa veteraani painaa ilman kuulosuojaimia kuivissa olosuhteissa yhdistelmällä aika ravakasti.

Mitenkähän se pelasi meidän tyypillisissä 70-luvun puintiolosuhteissa eli kasvustossa juolavehnää + rikkakasveja, useinkin puitaessa kostea kasvusto.
Kuskilla paloi ehken nortti yhtenä köytenä:)
 
Ikarus kirjoitti:
Noita JF:n sivupuimureita tosiaan usein näki poikasena. Voi todeta, että jo vanha 2000-sarjan Sampo edustaa äärimmäistä hiteciä tuon rinnalla:)
Videossa veteraani painaa ilman kuulosuojaimia kuivissa olosuhteissa yhdistelmällä aika ravakasti.

Mitenkähän se pelasi meidän tyypillisissä 70-luvun puintiolosuhteissa eli kasvustossa juolavehnää + rikkakasveja, useinkin puitaessa kostea kasvusto.
Kuskilla paloi ehken nortti yhtenä köytenä:)
Klikkaa laajentaaksesi...
Kiitoksia äänellisestä tunnelmapalasta! Tokihan peto livenä kuultuna viidakossa on aivan toista luokkaa kuin eläintarhassa, mutta tunnelmiin pääsi.
Kovin pieneltä näytti. Liekö ajan aikaansaamaa vai oliko Jompulla joku max-malli, vaan kun kuulosuojaimista puhuit, niin ei naapurin Jomppu kyllä nykyisin mitään kuule :). Jiiäffällä ja olisiko ollut viistonninen Foorti jolla pui koko 70-luvun ja pitkän matkaa 80-lukua.
Koskaan en ole tullut muuten ajatelleeksi, että laite olisi ollut jotenkin huonoimmasta päästä puimurien joukossa.
 
JR49 kirjoitti:
Sitä mahtavaa aikaa pikkupoikana, kun naapurin JF alkoi pistella laihoa sisuksiinsa. Siinä oltiin parvena katsomassa kylän pojat. JF:n ääni, voi pojat kun sen vielä kuulisi. Tuohon kuvaan joku tuhatsarjan Foorti, se oli siinä. Se ääni oli röllötystä, ei varsinaista koneen ääntä. Sitten oli keltaisia Sampoja, säkkikoneista muunnettuja.
Ja sitten lapsena kahdelta mäeltä kuului kuivurin ääntä, se tuuditti uneen.

Nostalgista aikaa, muttei varmaankaan aikuisten mielestä. Jonain katovuonna muistan, kun vietiin läpimärkää viljakasaa peräkärryllä naapurin kuivuriin. Ei ollut kärry täysi, ja eiköhän kyydissä ollut valtaosa sadosta.
Meillä on ollut sellaista sivutoimisen pienviljelijän meininkiä :). Omalle työlle kun ei laske hintaa, niin aina pärjää ;). Juu, toista se on oikean ammattiviljelijän arki.

Katso liite: 32417

https://www.koneviesti.fi/artikkelit/artikkeli-1.208094
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuttu yhdistelmä kuvassa, kotipaikassa oli juurikin samanlainen Jf ja MF 165S.. Kesällä Okrassa oli tällainen Jf Wanhojen koneiden osastolla, oli se vaan pienentynyt siitä mitä ite muistin.
 
JR49 kirjoitti:
Kiitoksia äänellisestä tunnelmapalasta! Tokihan peto livenä kuultuna viidakossa on aivan toista luokkaa kuin eläintarhassa, mutta tunnelmiin pääsi.
Kovin pieneltä näytti. Liekö ajan aikaansaamaa vai oliko Jompulla joku max-malli, vaan kun kuulosuojaimista puhuit, niin ei naapurin Jomppu kyllä nykyisin mitään kuule :). Jiiäffällä ja olisiko ollut viistonninen Foorti jolla pui koko 70-luvun ja pitkän matkaa 80-lukua.
Koskaan en ole tullut muuten ajatelleeksi, että laite olisi ollut jotenkin huonoimmasta päästä puimurien joukossa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei kai ne niin häävejä olleet 70-luvulla ajopuimuritkaan, Sampo 10 , 360 , pienet Fahrit ja Massikat. Mutta luulen, että ajopuimurissa pöydälle näkee korkealta paremmin, kuin viistosti takaa ja matalalta traktorin pukilta. Jo 70-luvun puimureissa hallintalaitteet oli kohtuullisesti käden ulottuvilla, tuosta JF:stä ei minulla ole tietoa eikä kokemusta.

@PSB 5500 voisi kertoa, minkälainen sivupuimuri oli hankalissa oloissa ajaa. Näkyvyyttä pöydälle arvelen huonoksi, voin olla väärässäkin. Muutoin etenemiskyvyltään saattoi olla pehmeissä oloissa jopa tuon aikakauden ajopuimureita parempi.
(Hyvä näkyvyys leikkuupöydälle on puinnin sujuvuuden kannalta erinomaisen tärkeää.)


80-luvulle kun päästiin tuli Sampo 500. Koskaan viissatasen jälkeen en ole yhtä hyvän etenemiskyvyn omaavalla puimurilla ajanut ja valistunut arvaus, että en tule ajamaankaan. Muutoin se ei ollut mikään teknologinen ihme, etenkään kestävyydeltään:) Sampo-kuskit vitsaili, että sen pellit maalataan ja pelti vetäistään maalauksen jälkeen välistä pois..
 
Ikarus kirjoitti:
Ei kai ne niin häävejä olleet 70-luvulla ajopuimuritkaan, Sampo 10 , 360 , pienet Fahrit ja Massikat.
Klikkaa laajentaaksesi...
Meillä oli 360 ja oli siinä sentään hydraulitoiminen variaattori. Volvo 830:ssä oli mekaaninen vipu ja kyllähän se habaa kasvatti.

Ei ollut kuulonsuojaimia ja jatkuva jatkuva tinnitus on niin kova, ettei arkielämässä eikä pyhänäkään niin kovaa melua ole, etteikö se sen yli kuuluisi. Ei se haittaa kun ei sitä mieti :rolleyes:
 
Ikarus kirjoitti:
Ei kai ne niin häävejä olleet 70-luvulla ajopuimuritkaan, Sampo 10 , 360 , pienet Fahrit ja Massikat. Mutta luulen, että ajopuimurissa pöydälle näkee korkealta paremmin, kuin viistosti takaa ja matalalta traktorin pukilta. Jo 70-luvun puimureissa hallintalaitteet oli kohtuullisesti käden ulottuvilla, tuosta JF:stä ei minulla ole tietoa eikä kokemusta.

@PSB 5500 voisi kertoa, minkälainen sivupuimuri oli hankalissa oloissa ajaa. Näkyvyyttä pöydälle arvelen huonoksi, voin olla väärässäkin. Muutoin etenemiskyvyltään saattoi olla pehmeissä oloissa jopa tuon aikakauden ajopuimureita parempi.
(Hyvä näkyvyys leikkuupöydälle on puinnin sujuvuuden kannalta erinomaisen tärkeää.)


80-luvulle kun päästiin tuli Sampo 500. Koskaan viissatasen jälkeen en ole yhtä hyvän etenemiskyvyn omaavalla puimurilla ajanut ja valistunut arvaus, että en tule ajamaankaan. Muutoin se ei ollut mikään teknologinen ihme, etenkään kestävyydeltään:) Sampo-kuskit vitsaili, että sen pellit maalataan ja pelti vetäistään maalauksen jälkeen välistä pois..
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei ole omaa perskohtaista kokemusta tuon ajamisesta, olin 12v kun tuo vaihtui ajopuimuriin..Vaan kyydissä tuli oltua paljonkin. Mutta isä joka tuota ajoi niin ei pitänyt ongelmana ettei pöydälle nähnyt koska heti pöydän jälkeen taas näki lopputuloksen. Puintiteho käsittääkseni vastasi aikansa ajopuimureita. Kulkukyky ei tuolla traktorilla ollut paras mahdollinen pehmeällä. Hinauskokemusta tästä kyllä on. Tuossa koneessa oli alkujaan yksi kannatuspyörä, uudemmat tuli kahdella pyörällä jo. Meidän koneeseen laitatettiin Laborilla jälkeenpäin toinen pyörä. Viimeiseksi puintikaudeksi meillä tällä tuli neliveto-Massikka niin kyllä kulki. Tuo puimuri oli meillä sen 12 vuotta ja sillä puitiin ne 30-hehtaarisen karjatilan viljat loistavasti. Faija olisi uudenkin tällaisen ostanut mutta niiden tuonti oli lopetettu vuonna -85 joten se piti Mf 16 ostaa.. Eli oli ilmeisen tyytyväinen koneeseen. Traktorin vaihteisto ym ominaisuudet vaikutti melko paljon tuon käytettävyyteen. Se on vielä sanottava saman ajan ajopuimureista että ei nekään niin hääppöisiä olleet kulkemaan ja aina muutenkaan.
Mutta tuosta kuvan koneesta vielä sen verran että vois vaikka meidän vanha ollakin, tuossa traktorissa on isommat etupyörätkin alla kuten meilläkin oli. 590sen eturenkaat hankittiin alle..

Edit. EI olekaan meidän, tuossa onkin kuormaajan sovitteet!
 
YliKoo kirjoitti:
Meillä oli 360 ja oli siinä sentään hydraulitoiminen variaattori. Volvo 830:ssä oli mekaaninen vipu ja kyllähän se habaa kasvatti.

Ei ollut kuulonsuojaimia ja jatkuva jatkuva tinnitus on niin kova, ettei arkielämässä eikä pyhänäkään niin kovaa melua ole, etteikö se sen yli kuuluisi. Ei se haittaa kun ei sitä mieti :rolleyes:
Klikkaa laajentaaksesi...
Oliko Volvossa kone kuskin korvan vieressä parkumassa?

Sampo 360 on tuttu kapistus. Puntikoneisto teholtaan vielä niin tehoton, että vähänkään kosteassa viljassa piti ajaa todella hitaasti, muutoin tuli iso puintitappio, seulasto ei kyennyt selvittämään. Jyviä tuli seulaston yli. Sampo 500 oli jo puintikoneistoltaan tehokkaampi.

Olen ihmetellyt noita 70-luvun Valmet-kuskeja, että he ylipäänsä kuulee enää mitään. Perän korvia raastava jollotus peltikopissa, voe veljet, sitä kun 12 h päivässä kuunteli, illalla korvat soi. (Valmet 500 esim.) Emännän palautekin meni iltaisin kehuina.

Hirvittävä melultaan oli myös puimureista pikku Massikka. Volkkarin bensakone rääkyi kuskin korvan vieressä täysillä.

Uudemmat Valmetit esim. 502 olikin sitten ohjaamomelultaan hiljaisia ja ergonomialtaan maailman ehdotonta huippua.

Kolä Compi, olihan melkoinen kapistus sekin.
Pöydän kevennys ei ehken ollut parasta mahdollista tasoa, kun pöytä tökkäsi kiveen se nosti kiven ylös kuin aura.

Eli näkyvyys ei ollut JF:ssä pöydälle häävi. Mutta asian kanssa tuli jotenkin toimeen.

Itse en mäkimailla puintia sokkona edes yrittäisi. Pitää nähdä, miten terä leikkaa, mitä mahdollisia esteitä on edessä, mikä on syöttöruuville tulevan massan tasaisuus, säätää sopiva laonnnostokelan korkeus ja pitää leikkuukorkeus sopivana. Ajonopes kasvuston mukaisesti, tyypillisesti 4- 8 km/h, jolla 2000- sarjan Sampolla ottaa irti jyviä 6.5 tn/h. (Normaalista hyvästä kasvustosta.) Lakoviljat on sitten asia erikseen. Mutta pieneen lakoplänttiin ei tarvitse yleensä edes hiljentää vauhtia. Pöytää ja laonnostokelaa alemmaksi ja antaa mennä.

Mutta jos edessä on hehtaareittain tasaiseksi jyräytynyttä märkää lakoa, alkaa kuskin kuin kuskin hymy muuttua väkinäiseksi yllättävällä nopeudella. Ja kasvusto on pakko saada puiduksi. Siihen päälle runsaasti juolavehnää niin alkaa olla puimaton paikka.

Ketkä on puimuria ajaneet, tietää miten fantastisesti puinti kosteassa juolavehnikössä sujuu. Jos glyfosaatti kielletään, ollaan viljan todella suurien sadonkorjuuvaikeuksien äärellä muutamassa vuodessa. (No, jospa tuo ei vaikuttaisi negatiivisesti tuottajahintaan, kuluttajahintaan se tulee varmuudella vaikuttamaan sitä nostavasti.)

Tästä on ketjussa keskusteltu. Jos käytännön viljelystä mitään ymmärtämättä ja jollain ''mahdollisesti ruiskuttajalle syöpää ehkä aiheuttava'' perusteella se kielletään kiellon kustannusvaikutuksia lainkaan mieltämättä, hyvällä tiellä ollaan.

Pitämällä välillä vuosi avokesantoa juolavehnän kanssa pärjää. Mitenkä tehokasta pellon käyttöä se on ja minkälaiset ympäristövaikutukset sillä on runsaine fosforin pintavaluntoineen, sitäkin voisi ennen glyfosaatin kieltämistä edes hetkisen mietiskellä.
 
Viimeksi muokattu:
Ikarus kirjoitti:
Noita JF:n sivupuimureita tosiaan usein näki poikasena. Voi todeta, että jo vanha 2000-sarjan Sampo edustaa äärimmäistä hiteciä tuon rinnalla:)
Videossa veteraani painaa ilman kuulosuojaimia kuivissa olosuhteissa yhdistelmällä aika ravakasti.

Mitenkähän se pelasi meidän tyypillisissä 70-luvun puintiolosuhteissa eli kasvustossa juolavehnää + rikkakasveja, useinkin puitaessa kostea kasvusto.
Kuskilla paloi ehken nortti yhtenä köytenä:)
Klikkaa laajentaaksesi...

Pikkupelloilla ketterä, leikkuupöytä muistaakseni vaatimaton leveydeltään, pysyi pinnalla paremmin kuin ne oikeat puimurit. Muistaakseni ym. juolavehnä-rikat-kostea....paljon puitiin jyviä pelloille teeriä varten. :) Taisivat ukot pitää kohtuullisen hyvänä ja kiitollisena huollettavana ja korjattavana. Mutta niihin -oikeisiin- puimureihin verrattuna leikkikaluhan se oli. Aika halpa kai se oli hankkia aikana, jona myytiin jo niitä -oikeita- puimureita.
 
Ikarus kirjoitti:
Hirvittävä melultaan oli myös puimureista pikku Massikka. Volkkarin bensakone rääkyi kuskin korvan vieressä täysillä.
Klikkaa laajentaaksesi...
:love:

Muistan tuon oivallisen möyryäjän. Sitä kun kuski käski vastaseen kunnolla, niin pakoputkesta nousi näreen korkuinen onka ja meteli kuului varmasti etäs. Ihan ilman bensaa se ei kulkenut, oletko hajulla paljonko se veti tunnissa?
 
Alkoi tekemään kovasti mieli munaa,hyppäsin autoon,ajoin toiselle puolelle pitäjää,tutulta kanafarmarilta 8 isoa kennoa munia,nyt kelpaa taas,perkele kun saisi kaiken voita myöten suoraan tiloilta,menee rahat oikeaan paikkaan,suoraan tuottajalle!!
 
Tuosta traktorin melusta,ei se vanha Zetorikaan ollut kovin hiljainen kun Taaruppi oli kiinni ja Virtasta teki,peukalon hanka oli kovilla kun painoi tornin kääntöä,ei ollut kaapeli ohjattua vaan sivu ikkuna pois ja siitä tanko sisään :)
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top