Suuri maatalouskeskustelu

No nyt on ollu Nyysky kovilla. Sähköt on vähän semmoinen heikko kohta noissa italiaanoissa. Mut moottorin lämmöt ei yleensä liikaa nouse millään, peräöljyt voi kyllä näillä keleillä olla lämpöisenä. Onhan se tuon kokoluokan traktori aika kovilla jos vähänkin jämerämpi niittomurskain on perässä.
Joo, moottorilämpöjen kanssa ei ollut enää ongelmia. Mutta joskus oli. Niittokone on Elhon HNM 320C ja tuolla niittäessä melkein ymmärtää, miksi jotkut tuntevat eroottista vetoa elottomiin esineisiin (esimerkiksi se yksi nainen, joka on mielestään naimisissa Eiffel-tornin kanssa). Mutta onhan se melko ylärajalla tuolle traktorille. Huomaa hyvin, jos on vastamäkeä tai paksu kasvusto.

Tosin tuossa Nyykkäri-yksilössä on semmoinen "ominaisuus", että syö laturinremmejä. Välillä kestää melkein vuoden, välillä kestää puoli tuntia. Esimerkiksi maantieajossa katkeava remmi keskellä hiihtolomien vaihtoliikennettä on sangen mielenkiintoinen kokemus, etenkin kun autoilijat eivät pahemmin pelkää työkonetta. Onneksi pelastava P-paikka oli 50 metrin päässä ja onneksi kokemusperäisesti olin osannut ottaa hyttiin mukaan 4 vararemmiä.

Alkuperäinen urahihna maksaa 70€ paikallisessa liikkeessä, mutta onneksi vaihtokelpoinen hammashihna maksaa toisessa liikkeessä vitosen. Viimeinen alkuperäinen hihna kesti just sen puoli tuntia ja oli ammattilaisen (ei siis minun) asentama.:p
 
Joo, moottorilämpöjen kanssa ei ollut enää ongelmia. Mutta joskus oli. Niittokone on Elhon HNM 320C ja tuolla niittäessä melkein ymmärtää, miksi jotkut tuntevat eroottista vetoa elottomiin esineisiin (esimerkiksi se yksi nainen, joka on mielestään naimisissa Eiffel-tornin kanssa). Mutta onhan se melko ylärajalla tuolle traktorille. Huomaa hyvin, jos on vastamäkeä tai paksu kasvusto.

Tosin tuossa Nyykkäri-yksilössä on semmoinen "ominaisuus", että syö laturinremmejä. Välillä kestää melkein vuoden, välillä kestää puoli tuntia. Esimerkiksi maantieajossa katkeava remmi keskellä hiihtolomien vaihtoliikennettä on sangen mielenkiintoinen kokemus, etenkin kun autoilijat eivät pahemmin pelkää työkonetta. Onneksi pelastava P-paikka oli 50 metrin päässä ja onneksi kokemusperäisesti olin osannut ottaa hyttiin mukaan 4 vararemmiä.

Alkuperäinen urahihna maksaa 70€ paikallisessa liikkeessä, mutta onneksi vaihtokelpoinen hammashihna maksaa toisessa liikkeessä vitosen. Viimeinen alkuperäinen hihna kesti just sen puoli tuntia ja oli ammattilaisen (ei siis minun) asentama.:p
Eikös Elho ole molemmilta puolin niittävä? Ts. käännöksessä kone ajetaan hydrauliikalla toiselle puolen traktoria ja niitto tapahtuu reunakiekkojen ajamisen jälkeen pisintä sivua edestakaisin.

En kovin paljon ole niittänyt niin äkkiseltään tuo molemmilta puolin niittävä on hieman erikoinen ajettava. Tottuupa siihenkin.

Laturi ja voimaa sille siirtävä hihnapyörä ei ole linjassa. Toinen kone, missä tyyppivika eräässä hihnassa on uudemmat 2000-sarjan Sampot. Jäähdyttimen flektin hihnoja menee siinä tuon tuosta.
Itsellä onneksi vanhempaa mallia.
 
Eikös Elho ole molemmilta puolin niittävä? Ts. käännöksessä kone ajetaan hydrauliikalla toiselle puolen traktoria ja niitto tapahtuu reunakiekkojen ajamisen jälkeen pisintä sivua edestakaisin.

En kovin paljon ole niittänyt niin äkkiseltään tuo molemmilta puolin niittävä on hieman erikoinen ajettava. Tottuupa siihenkin.

Laturi ja voimaa sille siirtävä hihnapyörä ei ole linjassa. Toinen kone, missä tyyppivika eräässä hihnassa on uudemmat 2000-sarjan Sampot. Jäähdyttimen flektin hihnoja menee siinä tuon tuosta.
Itsellä onneksi vanhempaa mallia.
Niittäisi molemmin puolin. Kuitenkin traktorissa hydrauliikkavivut ovat oikealla puolen penkin vieressä melko matalalla ja vaikka meikäläisen käytös onkin sangen apinamaista, ruumiinrakenne on kohtuullisen ihmismäinen. Ei pysty eikä kykene niittämään vasemmalta puolelta, kun pää ei taivu vasemmalle taakse, kun pitää kurkottaa oikealle alas. Tietysti jos on riittävän hankala paikka, niin silloin otan myös vasemmalta, mutta ei kiitos kovin pitkää pätkää. Joskus yritin sivupeilin avulla niittää, mutta ei ollut oikein meikäläisen juttu. Vedän aina saran reunat vastapäivään ja sitten loppusaran myötäpäivään.

Eilen oli yksi parhaista saroista niitettävänä, kun säännöllisen suorakulmion muotoisessa sarassa pituutta on reilut 200 metriä ja leveyttä 16 karhon verran. Hyvä ajaa, kun mahtuu reilusti kääntymään ja pystyy pitämään kunnolla vauhtia. Pihasarat ovat myös hyviä, koska ne ovat tasapituisia pareja (pisimmät 500 metriä) ja säännöllisen muotoisia ja molemmissa päissä on rumpu. Ne ajan aina kaksi sarkaa kerrallaan.

Näillä vehkeillä ongelmana on se, että sarat on yleensä tehty joko hevosvehkeille tai sitten suunnilleen 35-Verkun mitoille. Kapea sarka, jonka pää on kiilanmuotoinen ja jossa ei ole rumpua päässä, on semmoista hieromista, että ikävä meinaa tulla. Siihen kun sitten on vielä yleensä siunautunut joku pehmeä paikka, niin sadekesänä on hymy herkässä. Tai sitten joku epämääräisen muotoinen kolmio tai tiimalasi. Oma ongelmansa on tietysti myös se, että muutama pikkulohko on jossain hevon jeerassa, ja siirtymisiin menee aikaa.
 
Niittäisi molemmin puolin. Kuitenkin traktorissa hydrauliikkavivut ovat oikealla puolen penkin vieressä melko matalalla ja vaikka meikäläisen käytös onkin sangen apinamaista, ruumiinrakenne on kohtuullisen ihmismäinen. Ei pysty eikä kykene niittämään vasemmalta puolelta, kun pää ei taivu vasemmalle taakse, kun pitää kurkottaa oikealle alas. Tietysti jos on riittävän hankala paikka, niin silloin otan myös vasemmalta, mutta ei kiitos kovin pitkää pätkää. Joskus yritin sivupeilin avulla niittää, mutta ei ollut oikein meikäläisen juttu. Vedän aina saran reunat vastapäivään ja sitten loppusaran myötäpäivään.

Eilen oli yksi parhaista saroista niitettävänä, kun säännöllisen suorakulmion muotoisessa sarassa pituutta on reilut 200 metriä ja leveyttä 16 karhon verran. Hyvä ajaa, kun mahtuu reilusti kääntymään ja pystyy pitämään kunnolla vauhtia. Pihasarat ovat myös hyviä, koska ne ovat tasapituisia pareja (pisimmät 500 metriä) ja säännöllisen muotoisia ja molemmissa päissä on rumpu. Ne ajan aina kaksi sarkaa kerrallaan.

Näillä vehkeillä ongelmana on se, että sarat on yleensä tehty joko hevosvehkeille tai sitten suunnilleen 35-Verkun mitoille. Kapea sarka, jonka pää on kiilanmuotoinen ja jossa ei ole rumpua päässä, on semmoista hieromista, että ikävä meinaa tulla. Siihen kun sitten on vielä yleensä siunautunut joku pehmeä paikka, niin sadekesänä on hymy herkässä. Tai sitten joku epämääräisen muotoinen kolmio tai tiimalasi. Oma ongelmansa on tietysti myös se, että muutama pikkulohko on jossain hevon jeerassa, ja siirtymisiin menee aikaa.
Pellot avo-ojassa?

Tarjoa ihmeessä elokuvantekijöille kuvauspaikaksi. Mulla ottaa vähän silmään, kun sodan ajasta kertovissa elokuvissa on aina salaojitekt pellot taustalla.
 
Jos pellon hinta olisi sopiva niin mikä olisi optimikoko suomalaiselle viljatilalle täällä eteläisessä Suomessa?
Olisiko mahdollisesti 150 hehtaaria hyvä vai olisiko ehkä 300 hehtaaria parempi?
 
:ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO:Pellot avo-ojassa?

Tarjoa ihmeessä elokuvantekijöille kuvauspaikaksi. Mulla ottaa vähän silmään, kun sodan ajasta kertovissa elokuvissa on aina salaojitekt pellot taustalla.
:ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO: "avo-ojassa"?:ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO:

Ei täällä muita olekaan. Tai tietysti onhan ne kolme sarkaa, joihin tuli itse vedettyä salaojitus.
 
Jos pellon hinta olisi sopiva niin mikä olisi optimikoko suomalaiselle viljatilalle täällä eteläisessä Suomessa?
Olisiko mahdollisesti 150 hehtaaria hyvä vai olisiko ehkä 300 hehtaaria parempi?
Riippuu paljolti henkilöstöresursseista. Jos yksin touhuaa niin 150 ha lienee parempi kuin 300. Isolla pinta-alalla voi tulla sesonkiaikana kiirus ja toiminnan laatu saattaa heiketä. Toki kiirettä voi vähentää pitämällä viljelyssä sellaisia kasveja jotka pidentävät kylvö ja korjuukautta. Tämä vähentää myös kasvukauden aikaisten sääolojen aiheuttamaa riskiä.
 
Jos pellon hinta olisi sopiva niin mikä olisi optimikoko suomalaiselle viljatilalle täällä eteläisessä Suomessa?
Olisiko mahdollisesti 150 hehtaaria hyvä vai olisiko ehkä 300 hehtaaria parempi?
Muista katsoa hehtaarien tukioikeudet ennen kauppoja. Nehän eivät automaattisesti siirry hehtaarien mukana.
 
Siinäpä olisikin oiva apuhenkilö säilörehun tekoon. Huomaavainenkin vielä, kun vaihtelee kameran sijoitusta niin, että tis.. tiestö ja muu ympäristö tulee näytettyä huolella eri kulmista.

Hyvin kyllä peruutti aumalle (y)

 
Viljatilalle? Ei mikään koko. Jo 150 hehtaarilla raadat kesän kuin eläin ja talven palkkatöissä että voit seuraavan kesän taas raataa.
Se ei oikein taida viljanviljely sitten kannattaa Suomessa?
Minulle taitaisi kyllä farmaroinnissa käydä samanlaisesti kuin sille Jeremy Clarksonille!
Kannattavuuden puolesta pitäisi lähteä norjalaisten jäljille Manitobaan, jossa koneet itsestään tekevät peltotyöt yötä päivää isännän levätessä.


NRK:n juttu oli vuodelta 2012 ja seuraava juttu samasta äijästä on vuodelta 2018
Alunperin 2008 Kristialund osti 2300 hehtaaria rakennuksineen ja koneineen 40 milj kruunulla.
Samaan aikaan veli osti vierestä 1000 hehtaaria 15 milj kruunulla ilman koneita.
Onko täällä viljelysmaan hinta kohdallaan?

Kannattaako viljanviljely täällä paremmin kuin Suomessa?

Agranomi preerialla

Loppuosa löytyi mutta maksullinen.
On siinä sentään kuva 150 hehtaaria päivässä kylvävästä koneesta!
 
Viimeksi muokattu:
Viljatilalle? Ei mikään koko. Jo 150 hehtaarilla raadat kesän kuin eläin ja talven palkkatöissä että voit seuraavan kesän taas raataa.

Joskus tulee maanviljelystäkin taas kannattavaa Suomessa. Paljon pitää rumia juttuja vaan maailmalla tapahtua ennen sitä.
 
Pellot avo-ojassa?

Tarjoa ihmeessä elokuvantekijöille kuvauspaikaksi. Mulla ottaa vähän silmään, kun sodan ajasta kertovissa elokuvissa on aina salaojitekt pellot taustalla.
Kieltämättä omakin elokuvaelämys Gladiaattoria katsoessa vähän kärsi kolauksen kun ohrapelloissa oli ruiskutraktorin ajourat.. Ja salaojapellot on käytännössä elokuvissa lähes aina kun vanhaa aikaa kuvataan. Tai sähkölinjat on nykyikaisia Tuntemattomassa. Tai hevosaikakauttta kuvatessa hiekkatien keskellä on heinikkoa. Ja sota-aikaa kuvaavissa elokuvissa on 60-lukulaisia kuorma-autoja..
 
Siinäpä olisikin oiva apuhenkilö säilörehun tekoon. Huomaavainenkin vielä, kun vaihtelee kameran sijoitusta niin, että tis.. tiestö ja muu ympäristö tulee näytettyä huolella eri kulmista.

Hyvin kyllä peruutti aumalle (y)

Hyvinhän ne ajohommat näytti sujuvan ja puitteet oli asianmukaiset. Mutta onhan nuo täysperävaunut kuorma-auton renkailla aivan älyttömiä maatalousajoihin. Ja takalaita ei auennut hytistä vaan kuski joutui sen käydä avaamassa, mikä on tavallaan ylimääräinen riski kun joutuu hyppäämään koneesta pois.
 
Joku täällä, muistaakseni @baikal , aina välillä on kirjoittanut että x määrä aterioita kun jää välistä niin väki on kadulla mellakoimassa. Pitänee sekin mitä luultavammin paikkansa..

Siitä on tehty ansiokkaita tutkimuksia mm. Britanniassa. Erilaisia lukumääriä, mutta kuusi ruokakertaa kun jää väliin, niin jonkinlaiset levottomuudet ovat tosiasia. Tusinan kohdalla mennään jo anarkian puolelle.

Moni väittää vastaan, mutta sopiihan sitä kokeilla omaehtoisesti. Jättää kolme syöntipäivää väliin ja pohtii asiaa uudestaan.

Usa pelasti ainakin Italian luisumisen kommunismiin laivaamalla 2.ms:n aikana ravintoa ja paljon. Ymmärrettiin, että leivätön kansa on helppo ajattaa kommunistien pilttuuseen. Joku viisas väitti, että leipä on paras kommunismin vastainen ase. Ehkä se oli myös halvin lopun perin.
 
Kieltämättä omakin elokuvaelämys Gladiaattoria katsoessa vähän kärsi kolauksen kun ohrapelloissa oli ruiskutraktorin ajourat.. Ja salaojapellot on käytännössä elokuvissa lähes aina kun vanhaa aikaa kuvataan. Tai sähkölinjat on nykyikaisia Tuntemattomassa. Tai hevosaikakauttta kuvatessa hiekkatien keskellä on heinikkoa. Ja sota-aikaa kuvaavissa elokuvissa on 60-lukulaisia kuorma-autoja..
Toisaalta Rooman valloittaessa Gallian siellä oli käytössä mekaanisia leikkuukoneita:
1626532549504.png
 
Back
Top