Ikarus
Respected Leader
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/mavi-lähes-kaikki-tuet-maksettu-1.154505
Mavin mukaan lähes kaikki on nyt maksettu. Keväällä oli lisäbudjetti pakolaiskriisin hoitoon yli 300 milj. euroa.. mistä otettiin rahat..
Suuri maatalouskeskustelu
- Viestiketjun aloittaja H.A
- Aloitus PVM
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/mavi-lähes-kaikki-tuet-maksettu-1.154505
Mavin mukaan lähes kaikki on nyt maksettu. Keväällä oli lisäbudjetti pakolaiskriisin hoitoon yli 300 milj. euroa.. mistä otettiin rahat..
Käsittääkseni tätä penkoo jotkut ihan mielenkiinnosta. Jos totta, niin mainio ennakkotapaus. Pikavipit voidaan jatkossa ottaa mm. eläkkeistä, valtion työläisten palkoista, työttömyyskorvauksista......mutta pidetään vielä foliokuupat päässä.
Geronimo
Ylipäällikkö
Kyllähän tämä kertoo ainakin sen että täytyy olla kova "maausko" jotta jaksaa jatkaa, on toki myöskin todella hyvinmenestyneitä tiloja joiden liikevaihto syntyy jostakin muusta kuin perusmaataloudesta ja isot tilat voivat tuottaa paremmin mutta riskitkin ovat huomattavat.
Keskiverron suomalaistilallisen yrittäjätulo on vuodessa 2 300 euroa
Maatalous05:00Silja Eisto
Keskivertotilallinen on noin 50-vuotias viljanviljelijämies.
JUKKA PASONEN
PEKKA FALI
Vuonna 2015 keskimääräisen tilan liikevaihto oli 64 000–65 000 euroa, ja summasta noin puolet koostui erilaisista tuista.
JUKKA PASONEN
PEKKA FALI
Vuonna 2015 keskimääräisen tilan liikevaihto oli 64 000–65 000 euroa, ja summasta noin puolet koostui erilaisista tuista.
MT:n apuna keskivertotilallisen määrittämisessä olivat Luonnonvarakeskus Luken aktuaari Jaana Kyyrä sekä tutkija Jukka Tauriainen.
Tilastoja tutkimalla selvisi, että keskivertoinen suomalaistuottaja on noin 50-vuotias mies, joka viljelee viljaa. Tässä jutussa hänestä käytetään nimeä Keke.
Keke omistaa viljanviljelyalaa noin 50 hehtaaria, ja apuna hänellä on sen töissä tarkemmin määrittelemätön perheenjäsen. Hän omistaa myös metsää noin 50 hehtaaria.
Keke ei ole päätoiminen viljelijä, vaan hän harjoittaa todennäköisesti jotain muutakin toimintaa viljelyn ohessa.
Vuonna 2013 hieman vajaasta 20 000 viljatilan viljelijästä yritystoimintaa harjoitti noin kolmasosa. Heistä suurin osa, noin 4 700 viljelijää, toimi palvelualalla. Palvelualan käsite on varsin laaja, ja se pitää sisällään muun muassa koneurakointia, mökkien vuokrausta, aurausta sekä ravintolapalveluita.
Vuonna 2015 Keken tilan liikevaihto oli 64 000–65 000 euroa, ja summasta noin puolet koostui erilaisista tuista, Tauriainen arvioi.
Pitkäaikaista velkaa Kekellä on 56 000 euroa ja lyhytaikaista noin 2 000 euroa. Viime vuosina Keke on nostanut lainoja hieman enemmän kuin hän on niitä lyhentänyt. Vuonna 2014 hän nosti lainaa 13 800 euroa, ja lyhennyksiä hän maksoi 12 900 euroa.
Keken maatilan tilanne on Tauriaisen mukaan ollut heikko jo useita peräkkäisiä vuosia, eikä tila tarjoa elantoa koko perheelle.
"Yrittäjälle jää vuoden 2015 ennusteen mukaan yrittäjätuloa vain 2 300 euroa vuodessa. Tämän pitäisi riittää noin 900 työtunnille palkaksi ja noin 300 000 euron omalle pääomalle korkotuotoksi. Näitä vaatimuksia se ei pysty millään täyttämään."
Yrittäjätulolla tarkoitetaan kokonaistuotosta, josta vähennetään kaikki tuotantokustannukset lukuun ottamatta yrittäjäperheen oman työn palkkavaatimusta ja oman pääoman korkovaatimusta. Yrittäjätulo jää siis kokonaistuotosta korvaukseksi omalle työlle ja pääomalle.
Keskiverron suomalaistilallisen yrittäjätulo on vuodessa 2 300 euroa
Maatalous05:00Silja Eisto
Keskivertotilallinen on noin 50-vuotias viljanviljelijämies.
JUKKA PASONEN
PEKKA FALI
Vuonna 2015 keskimääräisen tilan liikevaihto oli 64 000–65 000 euroa, ja summasta noin puolet koostui erilaisista tuista.
JUKKA PASONEN
PEKKA FALI
Vuonna 2015 keskimääräisen tilan liikevaihto oli 64 000–65 000 euroa, ja summasta noin puolet koostui erilaisista tuista.
MT:n apuna keskivertotilallisen määrittämisessä olivat Luonnonvarakeskus Luken aktuaari Jaana Kyyrä sekä tutkija Jukka Tauriainen.
Tilastoja tutkimalla selvisi, että keskivertoinen suomalaistuottaja on noin 50-vuotias mies, joka viljelee viljaa. Tässä jutussa hänestä käytetään nimeä Keke.
Keke omistaa viljanviljelyalaa noin 50 hehtaaria, ja apuna hänellä on sen töissä tarkemmin määrittelemätön perheenjäsen. Hän omistaa myös metsää noin 50 hehtaaria.
Keke ei ole päätoiminen viljelijä, vaan hän harjoittaa todennäköisesti jotain muutakin toimintaa viljelyn ohessa.
Vuonna 2013 hieman vajaasta 20 000 viljatilan viljelijästä yritystoimintaa harjoitti noin kolmasosa. Heistä suurin osa, noin 4 700 viljelijää, toimi palvelualalla. Palvelualan käsite on varsin laaja, ja se pitää sisällään muun muassa koneurakointia, mökkien vuokrausta, aurausta sekä ravintolapalveluita.
Vuonna 2015 Keken tilan liikevaihto oli 64 000–65 000 euroa, ja summasta noin puolet koostui erilaisista tuista, Tauriainen arvioi.
Pitkäaikaista velkaa Kekellä on 56 000 euroa ja lyhytaikaista noin 2 000 euroa. Viime vuosina Keke on nostanut lainoja hieman enemmän kuin hän on niitä lyhentänyt. Vuonna 2014 hän nosti lainaa 13 800 euroa, ja lyhennyksiä hän maksoi 12 900 euroa.
Keken maatilan tilanne on Tauriaisen mukaan ollut heikko jo useita peräkkäisiä vuosia, eikä tila tarjoa elantoa koko perheelle.
"Yrittäjälle jää vuoden 2015 ennusteen mukaan yrittäjätuloa vain 2 300 euroa vuodessa. Tämän pitäisi riittää noin 900 työtunnille palkaksi ja noin 300 000 euron omalle pääomalle korkotuotoksi. Näitä vaatimuksia se ei pysty millään täyttämään."
Yrittäjätulolla tarkoitetaan kokonaistuotosta, josta vähennetään kaikki tuotantokustannukset lukuun ottamatta yrittäjäperheen oman työn palkkavaatimusta ja oman pääoman korkovaatimusta. Yrittäjätulo jää siis kokonaistuotosta korvaukseksi omalle työlle ja pääomalle.
Ikarus
Respected Leader
@Geronimo , tässä joitakin tilastoja tältä keväältä. Jossain ketjussa muistaakseni sinä noista olit kiinnostunut.
Maidon tuottajahinnat on meillä paremmat kuin Euroopassa keskimäärin, mutta verrattaessa esim. Ruotsiin, tuottajahinnoissa tulee pataan kaikissa muissa tuotteissa. Maidon paremmasta tuottajahinnasta huolimatta tilanne maitotiloilla on kriisiytynyt, eikä yhtään paremmin mene muillakaan tuotantosuunnilla.
MT 9.5-16
Lihan tuotannon ja kulutuksen kasvu painottuu siipikarjaan
Maidon hinta
kääntyi laskuun kansainvälisessä meijerihuutokaupassa.
Markkinakatsaus
TEKSTI: Tuure KivirantA
GRAFIIKAT: Jukka Pasonen
Siipikarjanlihan tuotanto on ollut alkuvuodesta kasvussa, muutoin lihantuotanto on pysytellyt lähellä edellisvuoden määriä.
Verrattuna edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan maaliskuussa sianlihan tuotanto väheni neljä prosenttia.
Naudanlihaa tuotettiin lähes saman verran kuin vuotta aiemmin.
Siipikarjanlihan tuotanto kasvoi kahdeksan prosenttia, mutta lampaanlihan tuotanto väheni 14 prosenttia.
Tiedot perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) viime viikolla julkaisemiin ennakollisiin tilastoihin.
Kun vuoden kolme ensimmäistä kuukautta lasketaan yhteen, muutokset lihantuotannossa ovat viime vuoteen verrattuna pienempiä, paitsi siipikarjalla.
Tammi-maaliskuussa sianlihan tuotanto kasvoi yhden prosentin ja naudanlihan tuotanto väheni prosentin.
Siipikarjanlihan tuotanto kasvoi 12 prosenttia.
Lampaanlihan tuotanto kasvoi kaksi prosenttia.
Lihan kokonaiskulutus kasvoi Gallup Elintarviketiedon mukaan tammi–maaliskuussa viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna kaksi prosenttia, pääosin siipikarjanlihan johdolla.
Lisäystä oli myös sian- ja naudanlihan käytössä.
Lihan kuluttajahinnat olivat viisi prosenttia viime vuotta halvempia.
Koko vuonna 2016 lihan kulutuksen kasvun arvioidaan painottuvan edelleen siipikarjanlihaan. Karitsanlihalle ennakoidaan lisäystä ja sian- sekä naudanlihalle vakaata menekkiä.
Maitotuotteiden hinnat ottivat viime viikolla takapakkia kansainvälisessä GlobalDairyTrade-meijerihuutokaupassa.
Hinnat laskivat 1,4 prosenttia edellisestä, kaksi viikkoa aiemmin järjestetystä, huutokaupasta, jolloin hinnat olivat nousussa.
Täysmaitojauheen hinta on kuitenkin ylimmillään kolmeen kuukauteen. Rasvattoman maitojauheen hinta sen sijaan on alimmillaan sitten viime syyskuun.
Hollantilaisen Rabobankin arvion mukaan hinnat alkavat varovaisesti nousta ensi vuonna, kun tuotannon kasvu hidastuu ja kysyntä paranee.
Rabobank arvioi, että Euroopassa maidontuotannon kasvu hidastuu, kun tuottajat keskittyvät enemmän kustannuksissa säästämiseen kuin laajentamiseen.
Kananmunia tuotettiin tammi-maaliskuussa 18,2 miljoonaa kiloa, kertoo Luke.
Määrä on kuusi prosenttia ja miljoona kiloa enemmän kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana. Helmikuussa tuotanto kasvoi 13 prosenttia.
Virikehäkkikanaloissa tuotettujen kananmunien määrä kasvoi kuusi prosenttia ja luomukanaloissa tuotettujen 10 prosenttia.
Lattiakanaloissa tuotanto säilyi lähes ennallaan.
A-luokan kananmunista 64 prosenttia tuotettiin virikehäkeissä, 31 prosenttia lattiakanaloissa ja viisi prosenttia luomukanaloissa.
Vehnän hinta Pariisin viljapörssissä polkee paikallaan. Perjantaina toukokuun vehnänoteeraus liikkui 150 euron tuntumassa.
Yhdysvalloissa päätuotantoalueilla vehnät ovat hyvässä kunnossa, mikä heikentää hintaodotuksia.
Maissin pörssinoteeraukset ovat noin kymmenen euroa vehnää korkeammalla.
Kesäkuun maissinoteeraus oli viime perjantaina 162 euroa tonnilta.
Australiassa viljelijät ovat lisäämässä öljykasvialaa, sillä niille on paremmat tuotto-odotukset kuin viljoille.
YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n ruuanhintaindeksissä vain kasviöljyt ja sokeri olivat huhtikuussa korkeammalla kuin vuosi sitten. Viljojen hintoja painaa hyvät sääolot ja suuret varastot.
Rapsille elokuun noteeraus oli perjantaina 360,50 euroa tonnilta Pariisin hyödykepörssissä.
Ruokaperunan tuottajahinta oli maaliskuussa 24,11 euroa sadalta kilolta, kertoo Luke. Hinta on lähes 10 euroa vuodentakaista korkeampi.
Hintaa on tänä vuonna nostanut heikkovarastotilanne. Samanlainen varastotilanne perunalla oli keväällä 2013. Silloin hinta oli noin viisi euroa kuluvaa kevättä korkeampi.
Perunan kuluttajahinta oli Tilastokeskuksen mukaan maaliskuussa 1,01 euroa kilo.
Tuottajan osuus perunakilosta on siten vajaa neljännes.
Vuosi sitten kuluttajahinta oli 0,89 euroa kilolta ja vuoden 2013 maaliskuussa hinta oli 1,04 euroa.
Avomaanvihannesten verottomat pakkaamohinnat ostajalle toimitettuna olivat viime viikolla: keräkaali 0,48–0,55 euroa/kilo ja pakkaamaton sipuli 0,56–0,60 euroa/kilo.
Maidon tuottajahinnat on meillä paremmat kuin Euroopassa keskimäärin, mutta verrattaessa esim. Ruotsiin, tuottajahinnoissa tulee pataan kaikissa muissa tuotteissa. Maidon paremmasta tuottajahinnasta huolimatta tilanne maitotiloilla on kriisiytynyt, eikä yhtään paremmin mene muillakaan tuotantosuunnilla.
MT 9.5-16
Lihan tuotannon ja kulutuksen kasvu painottuu siipikarjaan
Maidon hinta
kääntyi laskuun kansainvälisessä meijerihuutokaupassa.
Markkinakatsaus
TEKSTI: Tuure KivirantA
GRAFIIKAT: Jukka Pasonen
Siipikarjanlihan tuotanto on ollut alkuvuodesta kasvussa, muutoin lihantuotanto on pysytellyt lähellä edellisvuoden määriä.
Verrattuna edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan maaliskuussa sianlihan tuotanto väheni neljä prosenttia.
Naudanlihaa tuotettiin lähes saman verran kuin vuotta aiemmin.
Siipikarjanlihan tuotanto kasvoi kahdeksan prosenttia, mutta lampaanlihan tuotanto väheni 14 prosenttia.
Tiedot perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) viime viikolla julkaisemiin ennakollisiin tilastoihin.
Kun vuoden kolme ensimmäistä kuukautta lasketaan yhteen, muutokset lihantuotannossa ovat viime vuoteen verrattuna pienempiä, paitsi siipikarjalla.
Tammi-maaliskuussa sianlihan tuotanto kasvoi yhden prosentin ja naudanlihan tuotanto väheni prosentin.
Siipikarjanlihan tuotanto kasvoi 12 prosenttia.
Lampaanlihan tuotanto kasvoi kaksi prosenttia.
Lihan kokonaiskulutus kasvoi Gallup Elintarviketiedon mukaan tammi–maaliskuussa viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna kaksi prosenttia, pääosin siipikarjanlihan johdolla.
Lisäystä oli myös sian- ja naudanlihan käytössä.
Lihan kuluttajahinnat olivat viisi prosenttia viime vuotta halvempia.
Koko vuonna 2016 lihan kulutuksen kasvun arvioidaan painottuvan edelleen siipikarjanlihaan. Karitsanlihalle ennakoidaan lisäystä ja sian- sekä naudanlihalle vakaata menekkiä.
Maitotuotteiden hinnat ottivat viime viikolla takapakkia kansainvälisessä GlobalDairyTrade-meijerihuutokaupassa.
Hinnat laskivat 1,4 prosenttia edellisestä, kaksi viikkoa aiemmin järjestetystä, huutokaupasta, jolloin hinnat olivat nousussa.
Täysmaitojauheen hinta on kuitenkin ylimmillään kolmeen kuukauteen. Rasvattoman maitojauheen hinta sen sijaan on alimmillaan sitten viime syyskuun.
Hollantilaisen Rabobankin arvion mukaan hinnat alkavat varovaisesti nousta ensi vuonna, kun tuotannon kasvu hidastuu ja kysyntä paranee.
Rabobank arvioi, että Euroopassa maidontuotannon kasvu hidastuu, kun tuottajat keskittyvät enemmän kustannuksissa säästämiseen kuin laajentamiseen.
Kananmunia tuotettiin tammi-maaliskuussa 18,2 miljoonaa kiloa, kertoo Luke.
Määrä on kuusi prosenttia ja miljoona kiloa enemmän kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana. Helmikuussa tuotanto kasvoi 13 prosenttia.
Virikehäkkikanaloissa tuotettujen kananmunien määrä kasvoi kuusi prosenttia ja luomukanaloissa tuotettujen 10 prosenttia.
Lattiakanaloissa tuotanto säilyi lähes ennallaan.
A-luokan kananmunista 64 prosenttia tuotettiin virikehäkeissä, 31 prosenttia lattiakanaloissa ja viisi prosenttia luomukanaloissa.
Vehnän hinta Pariisin viljapörssissä polkee paikallaan. Perjantaina toukokuun vehnänoteeraus liikkui 150 euron tuntumassa.
Yhdysvalloissa päätuotantoalueilla vehnät ovat hyvässä kunnossa, mikä heikentää hintaodotuksia.
Maissin pörssinoteeraukset ovat noin kymmenen euroa vehnää korkeammalla.
Kesäkuun maissinoteeraus oli viime perjantaina 162 euroa tonnilta.
Australiassa viljelijät ovat lisäämässä öljykasvialaa, sillä niille on paremmat tuotto-odotukset kuin viljoille.
YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n ruuanhintaindeksissä vain kasviöljyt ja sokeri olivat huhtikuussa korkeammalla kuin vuosi sitten. Viljojen hintoja painaa hyvät sääolot ja suuret varastot.
Rapsille elokuun noteeraus oli perjantaina 360,50 euroa tonnilta Pariisin hyödykepörssissä.
Ruokaperunan tuottajahinta oli maaliskuussa 24,11 euroa sadalta kilolta, kertoo Luke. Hinta on lähes 10 euroa vuodentakaista korkeampi.
Hintaa on tänä vuonna nostanut heikkovarastotilanne. Samanlainen varastotilanne perunalla oli keväällä 2013. Silloin hinta oli noin viisi euroa kuluvaa kevättä korkeampi.
Perunan kuluttajahinta oli Tilastokeskuksen mukaan maaliskuussa 1,01 euroa kilo.
Tuottajan osuus perunakilosta on siten vajaa neljännes.
Vuosi sitten kuluttajahinta oli 0,89 euroa kilolta ja vuoden 2013 maaliskuussa hinta oli 1,04 euroa.
Avomaanvihannesten verottomat pakkaamohinnat ostajalle toimitettuna olivat viime viikolla: keräkaali 0,48–0,55 euroa/kilo ja pakkaamaton sipuli 0,56–0,60 euroa/kilo.
PekkaSavo
Ylipäällikkö
Ne ovat arvovalintoja. Aivan selkeästi; elintason perässä marssineet tulijat vaiko suomalaiset maanviljelijät. Ei ole keltään pois. Tämän kyllä muistan kun on seuraavat vaalit.
Bushmaster
Greatest Leader
Onko suomessa yhtään puoluetta joka on Suomen (ei eu:n ) kansalaisten ja äänestäjiensä puolustajia joihin voi äänestäjä luottaa...?
Geronimo
Ylipäällikkö
@Geronimo , tässä joitakin tilastoja tältä keväältä. Jossain ketjussa muistaakseni sinä noista olit kiinnostunut.
Maidon tuottajahinnat on meillä paremmat kuin Euroopassa keskimäärin, mutta verrattaessa esim. Ruotsiin, tuottajahinnoissa tulee pataan kaikissa muissa tuotteissa. Maidon paremmasta tuottajahinnasta huolimatta tilanne maitotiloilla on kriisiytynyt, eikä yhtään paremmin mene muillakaan tuotantosuunnilla.
MT 9.5-16
Lihan tuotannon ja kulutuksen kasvu painottuu siipikarjaan
Maidon hinta
kääntyi laskuun kansainvälisessä meijerihuutokaupassa.
Markkinakatsaus
TEKSTI: Tuure KivirantA
GRAFIIKAT: Jukka Pasonen
Siipikarjanlihan tuotanto on ollut alkuvuodesta kasvussa, muutoin lihantuotanto on pysytellyt lähellä edellisvuoden määriä.
Verrattuna edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan maaliskuussa sianlihan tuotanto väheni neljä prosenttia.
Naudanlihaa tuotettiin lähes saman verran kuin vuotta aiemmin.
Siipikarjanlihan tuotanto kasvoi kahdeksan prosenttia, mutta lampaanlihan tuotanto väheni 14 prosenttia.
Tiedot perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) viime viikolla julkaisemiin ennakollisiin tilastoihin.
Kun vuoden kolme ensimmäistä kuukautta lasketaan yhteen, muutokset lihantuotannossa ovat viime vuoteen verrattuna pienempiä, paitsi siipikarjalla.
Tammi-maaliskuussa sianlihan tuotanto kasvoi yhden prosentin ja naudanlihan tuotanto väheni prosentin.
Siipikarjanlihan tuotanto kasvoi 12 prosenttia.
Lampaanlihan tuotanto kasvoi kaksi prosenttia.
Lihan kokonaiskulutus kasvoi Gallup Elintarviketiedon mukaan tammi–maaliskuussa viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna kaksi prosenttia, pääosin siipikarjanlihan johdolla.
Lisäystä oli myös sian- ja naudanlihan käytössä.
Lihan kuluttajahinnat olivat viisi prosenttia viime vuotta halvempia.
Koko vuonna 2016 lihan kulutuksen kasvun arvioidaan painottuvan edelleen siipikarjanlihaan. Karitsanlihalle ennakoidaan lisäystä ja sian- sekä naudanlihalle vakaata menekkiä.
Maitotuotteiden hinnat ottivat viime viikolla takapakkia kansainvälisessä GlobalDairyTrade-meijerihuutokaupassa.
Hinnat laskivat 1,4 prosenttia edellisestä, kaksi viikkoa aiemmin järjestetystä, huutokaupasta, jolloin hinnat olivat nousussa.
Täysmaitojauheen hinta on kuitenkin ylimmillään kolmeen kuukauteen. Rasvattoman maitojauheen hinta sen sijaan on alimmillaan sitten viime syyskuun.
Hollantilaisen Rabobankin arvion mukaan hinnat alkavat varovaisesti nousta ensi vuonna, kun tuotannon kasvu hidastuu ja kysyntä paranee.
Rabobank arvioi, että Euroopassa maidontuotannon kasvu hidastuu, kun tuottajat keskittyvät enemmän kustannuksissa säästämiseen kuin laajentamiseen.
Kananmunia tuotettiin tammi-maaliskuussa 18,2 miljoonaa kiloa, kertoo Luke.
Määrä on kuusi prosenttia ja miljoona kiloa enemmän kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana. Helmikuussa tuotanto kasvoi 13 prosenttia.
Virikehäkkikanaloissa tuotettujen kananmunien määrä kasvoi kuusi prosenttia ja luomukanaloissa tuotettujen 10 prosenttia.
Lattiakanaloissa tuotanto säilyi lähes ennallaan.
A-luokan kananmunista 64 prosenttia tuotettiin virikehäkeissä, 31 prosenttia lattiakanaloissa ja viisi prosenttia luomukanaloissa.
Vehnän hinta Pariisin viljapörssissä polkee paikallaan. Perjantaina toukokuun vehnänoteeraus liikkui 150 euron tuntumassa.
Yhdysvalloissa päätuotantoalueilla vehnät ovat hyvässä kunnossa, mikä heikentää hintaodotuksia.
Maissin pörssinoteeraukset ovat noin kymmenen euroa vehnää korkeammalla.
Kesäkuun maissinoteeraus oli viime perjantaina 162 euroa tonnilta.
Australiassa viljelijät ovat lisäämässä öljykasvialaa, sillä niille on paremmat tuotto-odotukset kuin viljoille.
YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n ruuanhintaindeksissä vain kasviöljyt ja sokeri olivat huhtikuussa korkeammalla kuin vuosi sitten. Viljojen hintoja painaa hyvät sääolot ja suuret varastot.
Rapsille elokuun noteeraus oli perjantaina 360,50 euroa tonnilta Pariisin hyödykepörssissä.
Ruokaperunan tuottajahinta oli maaliskuussa 24,11 euroa sadalta kilolta, kertoo Luke. Hinta on lähes 10 euroa vuodentakaista korkeampi.
Hintaa on tänä vuonna nostanut heikkovarastotilanne. Samanlainen varastotilanne perunalla oli keväällä 2013. Silloin hinta oli noin viisi euroa kuluvaa kevättä korkeampi.
Perunan kuluttajahinta oli Tilastokeskuksen mukaan maaliskuussa 1,01 euroa kilo.
Tuottajan osuus perunakilosta on siten vajaa neljännes.
Vuosi sitten kuluttajahinta oli 0,89 euroa kilolta ja vuoden 2013 maaliskuussa hinta oli 1,04 euroa.
Avomaanvihannesten verottomat pakkaamohinnat ostajalle toimitettuna olivat viime viikolla: keräkaali 0,48–0,55 euroa/kilo ja pakkaamaton sipuli 0,56–0,60 euroa/kilo.
Suomea ja Ruotsia ei voi verrata keskenään koska Ruotsilla on ilmastoetu, lähinnä siitä johtuen että Ruotsalaiset alkavat viljeleen 60 leveyspiirin alapuolelta kun Suomalaiset ovat käytännössä mailman pohjoisin maatalousmaa ja kaikki maanviljelys tapahtuu tuon leveyspiirin pohjoispuolella.
Satotasot ovat ilmastollisista systä varmasti huonommat kuin missään muualla ja kustannukset myöskin korkeammat, asiaa voitaisiin verrata Yhdysvaltain alueeseen Suomi on samalla leveyspiirillä kuin Alaska jossa Alaska Rangen itäpuolella on ikuinen jäätikkö ja kapea kaista tyynenmeren puolella jota lämmin Alaskan virta lämmittää niin että metsät voivat siellä hyvin ja jos mennään itään päin niin Siperiassa on samoilla leveysasteilla ikirouta.
Niin paljonko muualla samoilla leveysasteilla viljellään ja saadaan jopa kohtuullisen hyviä satoja?
Mikäli Suomen maatalous ajettaisiin alas ja ruoka ostettaisiin ulkomailta niin metsäteollisuuden viennin arvo ei riittäisi sen maksamiseen joten sen tempun jälkeen Suomi todella köyhtyisi koska toisimme maahan rutkasti enemmän kuin veisimme jolloin kansatalous olisi rankasti miinuksella.
Hieman kannattaa ottaa myöskin huoltovarmuus.
miheikki
Greatest Leader
Suomi on karjatalousmaa. Lihakarjan kasvatus sopii meille paljon paremmin kuin viljanviljely.
http://arkisto.aviisi.fi/artikkeli/?num=05/2011&id=a7e5474
http://arkisto.aviisi.fi/artikkeli/?num=05/2011&id=a7e5474
Satotasoista pari sanaa: isot viljamaat kuten esim USA tai Australia saavat melko pieniä hehtaarisatoja. Eli puhutaan vain n 1,5 tonnia/ha viljasadoista, eli suuret viljasadot sielä tehdään suurilla pinta-aloilla. Vertailun vuoksi Keski-Euroopan parhailla viljelyalueilla saadaan 10 tonnin ja ylikin hehtaarisatoja. Suomessa vaihtelevasti 3-5 tonnia/ ha mutta pienempiä ja isompiakin satoja tavataan. Tässä vähän mittasuhteita ja taustatietoa keskusteluun jos jollekin olisi uutta asiaa..
Ikarus
Respected Leader
Lienee niin, että satotasoa rajoitaa monessa viljelyolosuhteiltaan muuten suotuisammassa maassa veden puute. Meillä ilmastolle on tyypillistä lännestä puskevat matalapaineet sateineen, niitä on nytkin riittänyt, kun yksi menee yli, seuraava on jo tulossa. Tällä kohdalla maata sateita on tullut kasvustojen kannalta sopivasti ja satonäkymät ovat sekä viljojen että nurmien osalta oikein hyvät. Syksyllä tilanne sitten korjuukauden jälkeen tiedetään, mitä lopulta saatiin laariin.
Lyhyt kasvukausi rajoittaa meillä satoisimpien lajikkeiden käyttöä ja lienee syy siihen, että esim. viljalla yli 5000 kg/ha tahtoo olla tosi tiukassa. Hyvänä kesänä ja hyvä kuntoisella lohkolla onnistuu kyllä. Tämä yli 5000 kg edellyttää jo voimakasta ostopanosten käyttöä: lannoitus, kalkitus, kasvinsuojelu vähintään 2 * kesä sekä lisäksi tarvitaan ne suotuisat sääolosuhteet. Optimi lämpötila kasvuun on noin +20 C, muutaman päivän välein jokunen milli sadetta, väliajat paistaa aurinko. Lisäksi keväällä hyvä poutajakso kylvöaikaan ja toinen korjuuaikaan. Ei nyt satu muistiin, onko yksikään kesä mennyt näillä nuoteilla, vaan joko nyt on sen aika
Lyhyt kasvukausi rajoittaa meillä satoisimpien lajikkeiden käyttöä ja lienee syy siihen, että esim. viljalla yli 5000 kg/ha tahtoo olla tosi tiukassa. Hyvänä kesänä ja hyvä kuntoisella lohkolla onnistuu kyllä. Tämä yli 5000 kg edellyttää jo voimakasta ostopanosten käyttöä: lannoitus, kalkitus, kasvinsuojelu vähintään 2 * kesä sekä lisäksi tarvitaan ne suotuisat sääolosuhteet. Optimi lämpötila kasvuun on noin +20 C, muutaman päivän välein jokunen milli sadetta, väliajat paistaa aurinko. Lisäksi keväällä hyvä poutajakso kylvöaikaan ja toinen korjuuaikaan. Ei nyt satu muistiin, onko yksikään kesä mennyt näillä nuoteilla, vaan joko nyt on sen aika
Geronimo
Ylipäällikkö
Tämä tuo lisää velvoitteita maanomistajalle jos EU`n kaavailut toteutuvat että maanomistajan velvollisuus olisi tuhota alueellaan olevat vieraslajit.
Toivotaan että juttu kuopataan koska jos glyfosaatti kielletään niin vieraslaji kasvien tuhoaminen tulee olemaan vaikeaa ja kun vielä aseetkin kielletään niin alkaa supien ja minkkien tappamista tulla vaikeaa kun lopetusta ei saa nuijimallakaan tehdä ja jos pitää eläinlääkärit kutsua lopettamaan niin kalliiksi tulee ja sen jälkeen ei elukoita hoideta vaan supeja ja minkkejä tapetaan.
Paras olisi pistää poliisit lopettamaan supit jolloin poliisitkin kulkisivat maaseudulla ja turvallisuus lisääntyisi.
Supikoira halutaan EU:n
haitallisten vieraslajien luetteloon
Lajin torjuntaa
haluttaisiin
säädellä mieluiten vain kansallisesti.
Sari Penttinen
Alun perin Itä-Aasiasta peräisin oleva supikoira on levinnyt Eurooppaan Uralin länsipuolelta istutettuna vieraslajina. Nyt tämä koiraeläin halutaan saada Euroopan unionin (EU) luetteloon haitallisista vieraslajeista.
Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijaryhmä on sen kannalla, että supikoiran mahdollisista torjuntatoimista tulee säädellä vain kansallisesti. ”Hallintatoimet olisivat joustavammat, jos niistä päättäminen olisi meidän omissa käsissämme”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston neuvotteleva virkamies Johanna Niemivuo-Lahti.
Kansallinen vieraslajilaki tuli voimaan tämän vuoden alussa. Kansallisista haittalajeista säädetään valtioneuvoston asetuksessa, mutta supikoira ei ole vielä tämän asetuksen haittalajien listalla.
Kansallisessa vieraslajistrategiassa supikoira on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.
Niemivuo-Lahti kertoo, että supikoiran aseman suhteen ei tapahdu EU:ssa tämän vuoden puolella vielä mitään, sillä neuvotteluja käydään vasta syksyllä ja päätökset tehdään ensi vuonna. Nyt täydennetään lajin riskinarviointia.
”Haitallisten vieraslajien aiheuttamia haittoja yritetään vähentää mahdollisimman paljon, mutta hallintatoimien pitäisi olla mahdollisimman kustannustehokkaita. Jos hävittäminen ei ole mahdollista, pitää lajin aiheuttamia haittoja pyrkiä rajoittamaan. Esimerkiksi laajalle levinneen supikoiran kohdalla hävittäminen ei tulisi kyseeseen.”
EU:n haitallisten vieraslajien luettelossa nimettyjen lajien maahantuonti, kasvattaminen, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.
Jos supikoira päätyy EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, estäisi se supikoiran, eli kasvatettuna muotona suomensupin, käytön turkistarhauksessa, toteaa Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton eläinlääkäri Johanna Korpela.
”Jos supikoira vieraslajiluetteloon päätyisi, ainoa mahdollisuus suomensupin kasvatuksen jatkuvuuden turvaamiseksi olisi yrittää hakea poikkeuslupaa sen kasvattamiseen turkistilalla. Suomen lisäksi supia kasvatetaan Puolassa.”
Turkiseläinten kasvattajat toivovat, että laji ei päätyisi listalle ollenkaan eikä poikkeuslupia tarvittaisi. Korpela painottaa, että supikoiran villipopulaatio on niin mittava, että turkistarhoista karanneilla yksilöillä ei ole mitään merkitystä kannan kasvulle.
”Supikoira kuuluu ehdottomasti haitallisten vieraslajien luetteloon”, sanoo yhteispohjoismaisen Supikoira-life -hankkeen kenttätyöntekijä Juha Mäkimartti.
Hän yrittää työkseen estää supikoiran levittäytymisen Ruotsiin ja Norjaan, jonne vieraslaji ei ole tervetullut. Kummassakaan maassa supikoira ei ole riistalaji, eikä sen tappamiseen tarvita metsästysoikeutta eikä metsästyskorttia.
Mäkimartti harmittelee, että Suomessa supikoiran haitallisuutta ei ole oikein oivallettu. ”Supikoira levittää loistauteja, kuten myyräekinokokkia ja trikiiniä sekä raivotautia. Se hävittää etenkin kosteikoilla ja pelloilla lintujen munia ja poikasia.”
Mäkimartin mielestä pitäisi ruveta rohkeasti puhumaan supikoirakannan puolittamisesta etenkin tiheän kannan alueilla eteläisessä Suomessa. ”Metsästäjät ovat paljon vartijoina, sillä muut eivät pysty tehtävään tarttumaan.”
”Supikoira
levittää loistauteja, kuten myyräekinokokkia ja trikiiniä sekä raivotautia.”
Juha Mäki-martti
Toivotaan että juttu kuopataan koska jos glyfosaatti kielletään niin vieraslaji kasvien tuhoaminen tulee olemaan vaikeaa ja kun vielä aseetkin kielletään niin alkaa supien ja minkkien tappamista tulla vaikeaa kun lopetusta ei saa nuijimallakaan tehdä ja jos pitää eläinlääkärit kutsua lopettamaan niin kalliiksi tulee ja sen jälkeen ei elukoita hoideta vaan supeja ja minkkejä tapetaan.
Paras olisi pistää poliisit lopettamaan supit jolloin poliisitkin kulkisivat maaseudulla ja turvallisuus lisääntyisi.
Supikoira halutaan EU:n
haitallisten vieraslajien luetteloon
Lajin torjuntaa
haluttaisiin
säädellä mieluiten vain kansallisesti.
Sari Penttinen
Alun perin Itä-Aasiasta peräisin oleva supikoira on levinnyt Eurooppaan Uralin länsipuolelta istutettuna vieraslajina. Nyt tämä koiraeläin halutaan saada Euroopan unionin (EU) luetteloon haitallisista vieraslajeista.
Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijaryhmä on sen kannalla, että supikoiran mahdollisista torjuntatoimista tulee säädellä vain kansallisesti. ”Hallintatoimet olisivat joustavammat, jos niistä päättäminen olisi meidän omissa käsissämme”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston neuvotteleva virkamies Johanna Niemivuo-Lahti.
Kansallinen vieraslajilaki tuli voimaan tämän vuoden alussa. Kansallisista haittalajeista säädetään valtioneuvoston asetuksessa, mutta supikoira ei ole vielä tämän asetuksen haittalajien listalla.
Kansallisessa vieraslajistrategiassa supikoira on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.
Niemivuo-Lahti kertoo, että supikoiran aseman suhteen ei tapahdu EU:ssa tämän vuoden puolella vielä mitään, sillä neuvotteluja käydään vasta syksyllä ja päätökset tehdään ensi vuonna. Nyt täydennetään lajin riskinarviointia.
”Haitallisten vieraslajien aiheuttamia haittoja yritetään vähentää mahdollisimman paljon, mutta hallintatoimien pitäisi olla mahdollisimman kustannustehokkaita. Jos hävittäminen ei ole mahdollista, pitää lajin aiheuttamia haittoja pyrkiä rajoittamaan. Esimerkiksi laajalle levinneen supikoiran kohdalla hävittäminen ei tulisi kyseeseen.”
EU:n haitallisten vieraslajien luettelossa nimettyjen lajien maahantuonti, kasvattaminen, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.
Jos supikoira päätyy EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, estäisi se supikoiran, eli kasvatettuna muotona suomensupin, käytön turkistarhauksessa, toteaa Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton eläinlääkäri Johanna Korpela.
”Jos supikoira vieraslajiluetteloon päätyisi, ainoa mahdollisuus suomensupin kasvatuksen jatkuvuuden turvaamiseksi olisi yrittää hakea poikkeuslupaa sen kasvattamiseen turkistilalla. Suomen lisäksi supia kasvatetaan Puolassa.”
Turkiseläinten kasvattajat toivovat, että laji ei päätyisi listalle ollenkaan eikä poikkeuslupia tarvittaisi. Korpela painottaa, että supikoiran villipopulaatio on niin mittava, että turkistarhoista karanneilla yksilöillä ei ole mitään merkitystä kannan kasvulle.
”Supikoira kuuluu ehdottomasti haitallisten vieraslajien luetteloon”, sanoo yhteispohjoismaisen Supikoira-life -hankkeen kenttätyöntekijä Juha Mäkimartti.
Hän yrittää työkseen estää supikoiran levittäytymisen Ruotsiin ja Norjaan, jonne vieraslaji ei ole tervetullut. Kummassakaan maassa supikoira ei ole riistalaji, eikä sen tappamiseen tarvita metsästysoikeutta eikä metsästyskorttia.
Mäkimartti harmittelee, että Suomessa supikoiran haitallisuutta ei ole oikein oivallettu. ”Supikoira levittää loistauteja, kuten myyräekinokokkia ja trikiiniä sekä raivotautia. Se hävittää etenkin kosteikoilla ja pelloilla lintujen munia ja poikasia.”
Mäkimartin mielestä pitäisi ruveta rohkeasti puhumaan supikoirakannan puolittamisesta etenkin tiheän kannan alueilla eteläisessä Suomessa. ”Metsästäjät ovat paljon vartijoina, sillä muut eivät pysty tehtävään tarttumaan.”
”Supikoira
levittää loistauteja, kuten myyräekinokokkia ja trikiiniä sekä raivotautia.”
Juha Mäki-martti
Geronimo
Ylipäällikkö
Nyt tulee taas Ympäristöministeriöstä oikein kunnon aivopieru, pitääkö yhteen Ministeriöön valita ihan uunoja töihin?
Jätelain muutokset iskisivät maaseudulle
Politiikka05:00Taneli Kontiainen
Vaikutukset kohdistuisivat maatalouden vaarallisen jätteen käsittelyyn sekä sote- ja koulutuspalveluiden yhdyskuntajätteeseen.
JARKKO SIRKIÄ
Maatilojen vaarallinen jäte siirtyisi kuntien vastuulta jätteentuottajan eli viljelijän hoidettavaksi.
Jätelain muuttuessa haja-asutusalueiden pienet jätteentuottajat kantaisivat kielteisimmät vaikutukset, ilmenee keskiviikkona julkaistusta ympäristöministeriön selvityksestä.
Lakihanke perustuu hallitusohjelman kirjaukseen. Sen sisältönä on kunnallisten jäteyhtiöiden yksinoikeuden rajaaminen asumisessa syntyviin jätteisiin. Alueelliset erityispiirteet pyritään ottamaan huomioon, mutta käytännön toimenpiteistä ei vielä ole tietoa.
Jatkossa maa- ja metsätalouden vaarallisen jätteen käsittely sekä sosiaali- ja terveyspalveluista, julkisesta hallinnosta ja koulutuksesta syntyvät yhdyskuntajätteet olisivat jätteentuottajan vastuulla. Nykyisin niistä vastaa kunta.
Erityisesti haja-asutusalueilla muiden vaihtoehtojen puuttuessa jätteen tuottaja voi joutua toimittamaan jätteet syntypisteestä etäälle, mikä nostaa kustannuksia. Raportissa arvioidaan, että vaarallisen jätteen vastaanottovelvollisuuden poistaminen kunnilta saattaa aiheuttaa haitallisia ympäristövaikutuksia, jos vaarallisten jätteiden toimittaminen asianmukaiseen käsittelyyn viivästyy tai vähenee.
Maatalouden vaarallisia jätteitä ovat esimerkiksi erilaiset kemikaalit, torjunta-aineet ja öljyt. Viljelijöiden pitäisi jatkossa huolehtia käsittelystä jonkin yrityksen kanssa.
Suurille jätteentuottajille tiheään asutuilla alueilla muutokset vaikuttaisivat olevan positiivisia kustannusten alentumisen muodossa. Koko maassa muutoksilla ei olisi suuria vaikutuksia jätehuoltoon.
Ympäristöministeriön ylitarkastaja Sirje Stén toteaa, että ennen lakihankkeen etenemistä on toteutettava vielä toinen selvitys, jossa tutkitaan hankintalakiehdotuksen ja jätelain muutosten yhteisvaikutus.
Hallituksen hankintalakiesityksen mukaan kunnallisten jäteyhtiöiden toimintaa rajataan sallimalla ulosmyynnin osuus korkeintaan viiteen prosenttiin liikevaihdosta tai 500 000 euroon tilikaudessa. Ulosmyyntiä on kaikki muu kuin kotitalouksiin tai kunnan omiin toimintoihin kohdistuva jätehuolto.
Sténin mukaan jäte- ja hankintalain muutoksilla voi olla toisiaan vahvistava vaikutus, joka on jätehuollon toimivuuden näkökulmasta kielteinen.
Nykyisen jätelain mukaan kunnalla on velvollisuus tarjota jätehuoltoa yrityksille jos palvelutarjontaa alueella ei ole. Sténin mukaan on vielä auki, millainen uuden EU-hankintadirektiivin tulkinta ulosmyyntirajoituksille on kunnan toissijaisen velvoitteen hoitamisesta.
Tulkinnan muuttuessa kunnallisilla jäteyhtiöillä ei olisi mahdollista vastata yritystoiminnan jätteistä edes toissijaisesti.
Jätelain muutokset iskisivät maaseudulle
Politiikka05:00Taneli Kontiainen
Vaikutukset kohdistuisivat maatalouden vaarallisen jätteen käsittelyyn sekä sote- ja koulutuspalveluiden yhdyskuntajätteeseen.
JARKKO SIRKIÄ
Maatilojen vaarallinen jäte siirtyisi kuntien vastuulta jätteentuottajan eli viljelijän hoidettavaksi.
Jätelain muuttuessa haja-asutusalueiden pienet jätteentuottajat kantaisivat kielteisimmät vaikutukset, ilmenee keskiviikkona julkaistusta ympäristöministeriön selvityksestä.
Lakihanke perustuu hallitusohjelman kirjaukseen. Sen sisältönä on kunnallisten jäteyhtiöiden yksinoikeuden rajaaminen asumisessa syntyviin jätteisiin. Alueelliset erityispiirteet pyritään ottamaan huomioon, mutta käytännön toimenpiteistä ei vielä ole tietoa.
Jatkossa maa- ja metsätalouden vaarallisen jätteen käsittely sekä sosiaali- ja terveyspalveluista, julkisesta hallinnosta ja koulutuksesta syntyvät yhdyskuntajätteet olisivat jätteentuottajan vastuulla. Nykyisin niistä vastaa kunta.
Erityisesti haja-asutusalueilla muiden vaihtoehtojen puuttuessa jätteen tuottaja voi joutua toimittamaan jätteet syntypisteestä etäälle, mikä nostaa kustannuksia. Raportissa arvioidaan, että vaarallisen jätteen vastaanottovelvollisuuden poistaminen kunnilta saattaa aiheuttaa haitallisia ympäristövaikutuksia, jos vaarallisten jätteiden toimittaminen asianmukaiseen käsittelyyn viivästyy tai vähenee.
Maatalouden vaarallisia jätteitä ovat esimerkiksi erilaiset kemikaalit, torjunta-aineet ja öljyt. Viljelijöiden pitäisi jatkossa huolehtia käsittelystä jonkin yrityksen kanssa.
Suurille jätteentuottajille tiheään asutuilla alueilla muutokset vaikuttaisivat olevan positiivisia kustannusten alentumisen muodossa. Koko maassa muutoksilla ei olisi suuria vaikutuksia jätehuoltoon.
Ympäristöministeriön ylitarkastaja Sirje Stén toteaa, että ennen lakihankkeen etenemistä on toteutettava vielä toinen selvitys, jossa tutkitaan hankintalakiehdotuksen ja jätelain muutosten yhteisvaikutus.
Hallituksen hankintalakiesityksen mukaan kunnallisten jäteyhtiöiden toimintaa rajataan sallimalla ulosmyynnin osuus korkeintaan viiteen prosenttiin liikevaihdosta tai 500 000 euroon tilikaudessa. Ulosmyyntiä on kaikki muu kuin kotitalouksiin tai kunnan omiin toimintoihin kohdistuva jätehuolto.
Sténin mukaan jäte- ja hankintalain muutoksilla voi olla toisiaan vahvistava vaikutus, joka on jätehuollon toimivuuden näkökulmasta kielteinen.
Nykyisen jätelain mukaan kunnalla on velvollisuus tarjota jätehuoltoa yrityksille jos palvelutarjontaa alueella ei ole. Sténin mukaan on vielä auki, millainen uuden EU-hankintadirektiivin tulkinta ulosmyyntirajoituksille on kunnan toissijaisen velvoitteen hoitamisesta.
Tulkinnan muuttuessa kunnallisilla jäteyhtiöillä ei olisi mahdollista vastata yritystoiminnan jätteistä edes toissijaisesti.
Ikarus
Respected Leader
No vanhat akut on taas kohta entiseen malliin raunioilla ja pitkin metsiä
Eikös Tiilikainen ole myös ympäristöministeri?
Lyijymyrkytykseen voi oikeasti kuolla. Mönkijästä on joskus tippunut akku rehupeltoon. Isäntä silppuroi akun (tai akun palasia) rehun mukana ruokintapöydälle, toistakymmentä nautaa oli kohta jalakset suorana.. ja mönkijän akku ei ole iso.
Joskus kuullut juttuja, kun wanhat sorakuskit aikoinaan vaihtoi kalustoon öljyjä. Proppu auki montulla, öljyt imeytyi mukavasti hiekkaan ja uudet tilalle.
Oikeastaan ihme, ettei pohjavesiä tiettävästi isommin onnistuttu pilaamaan. Soranottopaikat kun useasti ovat pohjavesialueilla.
Eikös Tiilikainen ole myös ympäristöministeri?Lyijymyrkytykseen voi oikeasti kuolla. Mönkijästä on joskus tippunut akku rehupeltoon. Isäntä silppuroi akun (tai akun palasia) rehun mukana ruokintapöydälle, toistakymmentä nautaa oli kohta jalakset suorana.. ja mönkijän akku ei ole iso.
Joskus kuullut juttuja, kun wanhat sorakuskit aikoinaan vaihtoi kalustoon öljyjä. Proppu auki montulla, öljyt imeytyi mukavasti hiekkaan ja uudet tilalle.
Oikeastaan ihme, ettei pohjavesiä tiettävästi isommin onnistuttu pilaamaan. Soranottopaikat kun useasti ovat pohjavesialueilla.
No vanhat akut on taas kohta entiseen malliin raunioilla ja pitkin metsiä
Lyijymyrkytykseen voi oikeasti kuolla. Mönkijästä on joskus tippunut akku rehupeltoon. Isäntä silppuroi akun (tai akun palasia) rehun mukana ruokintapöydälle, toistakymmentä nautaa oli kohta jalakset suorana.. ja mönkijän akku ei ole iso.
Joskus kuullut juttuja, kun wanhat sorakuskit aikoinaan vaihtoi kalustoon öljyjä. Proppu auki montulla, öljyt imeytyi mukavasti hiekkaan ja uudet tilalle.
Oikeastaan ihme, ettei pohjavesiä tiettävästi isommin onnistuttu pilaamaan. Soranottopaikat kun useasti ovat pohjavesialueilla.
Sama meno oli metsäkoneillakin. Proppu auki suon laidassa ja uutta tilalle. Onneksi pahimmat hölmöt käytännöt alkavat olla jo historiaa.
krd
Ylipäällikkö
Tässä delay-summaksi mainittu 85M€:
http://www.finlandtimes.fi/business/2016/03/10/25702/Delay-of-support-drives-farmers-to-crisis
Täällä 200M€:
http://yle.fi/uutiset/maaseutuviras...n_syy_mutkikkaassa_tukijarjestelmassa/8710018
Sen aikainen lisäbudjetti, jonka rahoitus pääosin lainalla:
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2016/20160088.pdf
Koetin hakea olisiko jossain mainittu tuosta viivyttelystä josta baikal mainitsi. Tietokonevika sopisi siihen hyvin, mutta vahvistusta sille ei löytynyt. Sen sijaan esim. Briteissä näyttää olevan samanlaista tietokonevikaa, joten enemmän kallistuisin vain kompleksiseen tukisysteemiin jota on vaikea sovittaa tietokoneille:
http://www.ft.com/cms/s/0/ea95ebca-1607-11e6-b197-a4af20d5575e.html#axzz4E72eKtIv
Ikarus
Respected Leader
Tämähän kotieläitiloilta enää puuttui 20 %:n ammoniakki päästöjen vähennys käytännössä lopettaa lannan hajalevityksen ilman multausta ja lietesäiliöt on katettava. Pahimmassa tapauksessa tuotantorakennusten ilmastointiin lantakaasupesuria jne.. Hyvähän se on, valitettavasti homma maksaa, eikä mitenkään vähän. Tosin tuo 20 % täyttyy jo moninkertaisesti sillä, että tuotantoeläinten lukumäärä tuona vuonna eli 2030 Suomessa on parhaassakin tapauksessa enintään 50 % tähän päivään verrattuna.
Itse olin aikaani edellä ja vähensin ammoniakkipäästöjä keväällä täydet 100%.
MT 11.7-16
Tiilikainen: Suomi ei voinut
alentaa ammoniakkileikkausta
Suomi olisi tarvinnut tuekseen
yhden suuren maan lisää, jotta olisi voinut kaataa EU:n jäsenmaiden äänestyksen
ammoniakista.
Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) mukaan Suomen ammoniakin 20 prosentin vähennystavoitetta ei voitu vääntää alaspäin toissa viikon ympäristövirkamiesten kokouksessa.
Toisin kuin MT:ssä väitettiin 6. heinäkuuta, Suomi ei ollut vedenjakajalla äänestyksessä.
Suomi ei siis olisi voinut kaataa äänestystä, jossa EU:n jäsenmaat päättivät ammoniakkipäästöjen vähentämisestä osana päästökattodirektiiviä.
”Joku suuri maa olisi tarvittu lisäksi äänestämään vastaan. Kun neuvottelut vuoden 2030 tavoitteesta aloitettiin, ensimmäinen tavoite oli, että ei tulisi lisää kiristyksiä. Siinä onnistuttiin.”
Vuoden 2020 vähennystavoite Suomella on 20 prosenttia ja vuoden 2030 tavoite on myös 20 prosenttia.
Ammoniakkipäästöistä 90 prosenttia on peräisin tuotantoeläinten lannasta ja lannoitteista. Siksi päästövähennys osuu erityisesti maataloustuottajiin.
”Nyt aloitamme työn, jolla etsimme keinoja saada päästöjä alas kustannustehokkaasti”, Tiilikainen sanoo.
”Lähtökohta on, että tuotannon volyymi jatkuu eikä eläinten määrää vähennetä.”
”Suomella on viiden vuoden poikkeus, jossa maatalouden ammoniakkipäästöjä voi kompensoida esimerkiksi liikenteen ja teollisuuden rikkipäästöjä alentamalla.”
Rikkipäästöjä on helpompi alentaa kuin maatalouden ammoniakkipäästöjä.
Komission tutkimuksen mukaan Suomelle kustannustehokkain päästövähennys olisi 15 prosenttia.
Se tieto ei kuitenkaan tehonnut neuvotteluissa.
Tiilikainen vetoaa siihen, että jo päätettyä lukua ei voida alentaa.
”Komissio piti kiinni periaatteesta, että millään maalla vuoden 2030 tavoite ei pienentynyt vuoden 2020 tavoitteesta. Se on ikävä kiveen hakattu periaate Brysselissä. 2020 tavoitteesta päätettiin vuonna 2012 ja Suomi vastusti silloin 20 prosentia.”
EU:n jäsenmaiden kiristysprosentit elivät neuvottelujen aikana. Esimerkiksi joulukuussa Puolan kiristys oli 22 prosenttia ja lopullinen 17 prosenttia. Itävallan prosentti laski 18:sta 12:een.
”Kyse oli siitä, että tavoite ei kiristynyt yhtä paljon kuin alun perin esitettiin. Vuoden 2030 tavoite on näillä mailla selvästi kireämpi kuin vuoden 2020 tavoite.”
Direktiivin muut tavoitteet Suomi täyttää helposti.
Aimo Vainio
BRYSSEL
20 %:n ammoniakki päästöjen vähennys käytännössä lopettaa lannan hajalevityksen ilman multausta ja lietesäiliöt on katettava. Pahimmassa tapauksessa tuotantorakennusten ilmastointiin lantakaasupesuria jne.. Hyvähän se on, valitettavasti homma maksaa, eikä mitenkään vähän. Tosin tuo 20 % täyttyy jo moninkertaisesti sillä, että tuotantoeläinten lukumäärä tuona vuonna eli 2030 Suomessa on parhaassakin tapauksessa enintään 50 % tähän päivään verrattuna.Itse olin aikaani edellä ja vähensin ammoniakkipäästöjä keväällä täydet 100%.
MT 11.7-16
Tiilikainen: Suomi ei voinut
alentaa ammoniakkileikkausta
Suomi olisi tarvinnut tuekseen
yhden suuren maan lisää, jotta olisi voinut kaataa EU:n jäsenmaiden äänestyksen
ammoniakista.
Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) mukaan Suomen ammoniakin 20 prosentin vähennystavoitetta ei voitu vääntää alaspäin toissa viikon ympäristövirkamiesten kokouksessa.
Toisin kuin MT:ssä väitettiin 6. heinäkuuta, Suomi ei ollut vedenjakajalla äänestyksessä.
Suomi ei siis olisi voinut kaataa äänestystä, jossa EU:n jäsenmaat päättivät ammoniakkipäästöjen vähentämisestä osana päästökattodirektiiviä.
”Joku suuri maa olisi tarvittu lisäksi äänestämään vastaan. Kun neuvottelut vuoden 2030 tavoitteesta aloitettiin, ensimmäinen tavoite oli, että ei tulisi lisää kiristyksiä. Siinä onnistuttiin.”
Vuoden 2020 vähennystavoite Suomella on 20 prosenttia ja vuoden 2030 tavoite on myös 20 prosenttia.
Ammoniakkipäästöistä 90 prosenttia on peräisin tuotantoeläinten lannasta ja lannoitteista. Siksi päästövähennys osuu erityisesti maataloustuottajiin.
”Nyt aloitamme työn, jolla etsimme keinoja saada päästöjä alas kustannustehokkaasti”, Tiilikainen sanoo.
”Lähtökohta on, että tuotannon volyymi jatkuu eikä eläinten määrää vähennetä.”
”Suomella on viiden vuoden poikkeus, jossa maatalouden ammoniakkipäästöjä voi kompensoida esimerkiksi liikenteen ja teollisuuden rikkipäästöjä alentamalla.”
Rikkipäästöjä on helpompi alentaa kuin maatalouden ammoniakkipäästöjä.
Komission tutkimuksen mukaan Suomelle kustannustehokkain päästövähennys olisi 15 prosenttia.
Se tieto ei kuitenkaan tehonnut neuvotteluissa.
Tiilikainen vetoaa siihen, että jo päätettyä lukua ei voida alentaa.
”Komissio piti kiinni periaatteesta, että millään maalla vuoden 2030 tavoite ei pienentynyt vuoden 2020 tavoitteesta. Se on ikävä kiveen hakattu periaate Brysselissä. 2020 tavoitteesta päätettiin vuonna 2012 ja Suomi vastusti silloin 20 prosentia.”
EU:n jäsenmaiden kiristysprosentit elivät neuvottelujen aikana. Esimerkiksi joulukuussa Puolan kiristys oli 22 prosenttia ja lopullinen 17 prosenttia. Itävallan prosentti laski 18:sta 12:een.
”Kyse oli siitä, että tavoite ei kiristynyt yhtä paljon kuin alun perin esitettiin. Vuoden 2030 tavoite on näillä mailla selvästi kireämpi kuin vuoden 2020 tavoite.”
Direktiivin muut tavoitteet Suomi täyttää helposti.
Aimo Vainio
BRYSSEL