Pohjois-Savo ja Pohjois-Pohjanmaa ovat alueita, joissa tuotetaan merkittävä osa tämän maan maidosta.
Olen täsmälleen samaa mieltä jutussa haastatellun kanssa, että tuottajien tilanteen kohentaa ainoastaan tuottajahintojen nousu.
Menossa on pudotuspeli, parhaat ja parhaiten johdetut tilat jää jäljelle. Riittääkö jäljelle jääneiden tuotantokapasiteetti omavaraisuuden ylläpitoon, pelkään pahoin ettei riitä.
Maitokiintiöiden poisto Eu:n toimesta oli karmea virhe, jonka maksumiehet ovat jossain muualla kuin Brysselissä.
”Jopa viidennes tiloista voi joutua konkurssiin”
Maitotilaa pitävän Asko Kärkkäisen mukaan maatalouden kannattavuutta on syönyt kustannusten nousu. Hän katsoo, että pitkässä juoksussa helpotusta voi tuoda vain tuottajahintojen nousu. (Kuva: Emilia Parviainen)
20.7.2016
Liisa Kauppinen
Maatilojen taloudellinen kurimus voi alkaa näkyä maito- ja lihatilojen konkurssien määrässä. Näin laskee Osuuspankki Poppian toimitusjohtaja
Timo Niskanen.
– Jos tilanne jatkuu pitkään, noin 10–20 prosenttia tiloista voi seuraavan parin vuoden aikana ajautua kriisiin, Niskanen arvioi Ylä-Savon maatalousyrittäjien tilannetta.
Maidon ja lihan tuottajahintojen lasku, Venäjän vastapakotteet ja maataloustukien maksatusten viivästyminen ovat heikentäneet maatilojen kannattavuutta ja maksuvalmiutta.
– Yhtä totuutta tässä ei ole. On edelleen tiloja, joilla yrittäjäosaamisen ansiosta menee edelleen kohtuullisen hyvin, Niskanen sanoo.
Kiuruvetinen maatalousyrittäjä
Asko Kärkkäinen kiittelee onneaan: Hänen maitotilansa suuret laajennukset ajoittuivat aikaan ennen maidon hinnan laskua, eikä uusia tarvitse lähiaikoina tehdä.
– Meillä tilanne on vakaa. Laajennusten lainoja saatiin maksettua niin sanottujen hyvien vuosien aikana pois, ja tuotanto pyörii täysillä.
Kärkkäisen mukaan tilanne olisi aivan toisenlainen, jos maidon hinta olisi romahtanut runsaat viisi vuotta sitten.
– Pahimmassa tilanteessa ovat ne, jotka ovat laajentaneet hiljattain, peltoala ei riitä karjan ruokkimiseen, ja velkamäärä alkaa olla tapissa.
Kärkkäisen maitotila on verrattain iso, sillä lypsettävinä on 160 lehmää. Keskimäärin yhdellä tilalla on 35 lehmä, jotka tuottavat noin 300 000 litraa maitoa vuodessa.
– Meillä maitotuotanto on 1,5 miljoonaa litraa vuodessa, ja hinnan lasku on ollut 10,5 senttiä litralta. Siitä voi jokainen laskea, että tulopuolen menetykset nousevat yli 150 000 euroon vuodessa, Kärkkäinen huomauttaa.
– Jos EU:n kriisituet tuovat muutamat tuhat euroa, ne ovat hinnoista aiheutuviin menetyksiin nähden suolarahoja.
Painetta tilojen koon kasvattamiseen on Kärkkäisen mukaan ollut siitä lähtien, kun Suomi vuonna 1995 liittyi Euroopan unioniin.
– Tämä ei ole enää omavaraistaloutta, jossa vain suola on haettu muualta. Maatilan pitämisestä on tullut liiketoimintaa. Tilan isontaminen on aika iso muutos, ja tilaa pitää pystyä myös johtamaan. Jos isot päätökset on tehty väärin, ei auta, vaikka työskentelisi 24 tuntia vuorokaudessa, sanoo neuvonta- ja etujärjestö ProAgrian Pohjois-Savon piirin hallituksessa istuva maatalousyrittäjä.
Tilojen laajentamiseen yrittäjät tarvitsevat lainarahaa, ja huonot lainaehdot ovat osaltaan olleet ajamassa maatiloja ahtaalle.
– Ennen talouskriisin alkua vuosina 2006–2008 näytti siltä, että korkojen suunta olisi nouseva. Lainoja on otettu kiinteäkorkoisina, tai niille on otettu korkosuoja. Kun korot sittemmin ovat laskeneet, on korkosuojausten purkaminen aiheuttanut tiloille lisäkustannuksia, selvittää pankinjohtaja Niskanen.
– Jos heittäydyn poliitikoksi, akuuttina kriisitoimena voisivat olla vakauttamislainat, eli nykyiset lainat paketoitaisiin, ja niille saisi valtiontakauksen.
Viimeisen vuoden aikana Ylä-Savon kunnissa on ollut kaikkiaan kuusi maa-, metsä- ja kalatalousyrittäjien konkurssia. Näistä kolme on ollut kiuruvetisiä maatalousyrittäjiä.
Maatalousyrittäjä Kärkkäinen arvioi, että tuottajahinnat eivät ole olleet näiden konkurssien perimmäinen syy.
– Maito- ja lihapuolella hinnan tippuminen alkaa näkyä vasta tästä eteenpäin. Nyt on saavutettu tilanne, ettei laskujen maksua voi enää siirtää, Kärkkäinen sanoo.
–
Näkemykseni on, että jos tilanne jatkuu samanlaisena, konkurssiaalto tulee. Se on kuitenkin pienestä kiinni. Jos maitolitran hintaan tulee viiden sentin korotus, se muuttaa tilanteen täysin. Nyt ylituotantomaidosta tehdään jauhetta. Siitä tuottaja saa 11–20 senttiä, kun jalostetuista tuotteista kuten vanukkaista osuus on euron luokkaa.
Kainalo: Konkurssi voi viedä puille paljaille
Jos maatalousyrittäjä ajautuu konkurssiin, hän menettää usein myös kotinsa.
Suurin osa maatalousyrittäjistä harjoittaa elinkeinoa omalla nimellään, mikä tarkoittaa, että veloista vastataan koko henkilökohtaisella omaisuudella.
– Monesti näin on silloinkin, vaikka maatila toimisikin osakeyhtiön kautta, huomauttaa Pohjois-Savon ProAgrian hallituksessa istuva maatalousyrittäjä
Asko Kärkkäinen.
Velkojen kattamiseksi konkurssipesä realisoi eli myy koko maatilaan kuuluvan omaisuuden.
– Se on henkisesti todella kova paikka. Monet ovat asuneet tilalla perheineen vuosikymmenien ajan, ja tilat ovat voineet kulkea suvussa myös vuosikymmenten ajan, Kärkkäinen lisää.
Faktat:
Maatalous- ja puutarhayritysten lukumäärä kunnittain 2015
Iisalmi 294
Kiuruvesi 410
Lapinlahti 349
Pielavesi 193
Sonkajärvi 195
Vieremä 244
Lähde: Luonnonvarakeskus.
Maidon keskimääräinen tuottajahinta toukokuussa (senttiä/litra)
2010: 32,09
2011: 38,18
2012: 40,56
2013: 40,54
2014: 43,6
2015: 37,15
2016: 37,79
Lähde: Luonnonvarakeskus.
Iisalmen Sanomat 21.07-16
Siis tuo karhuhan on melkoisella varmuudella käyttänyt noita pitkospuita enemmän, kuin yksikään noista rajavartioista (siis luokkaa päivittäin) ja nyt sitten se säikyteltiin pitkospuilta pois ja jorpakkoon. Siis kaikki olisi varmana ollut tyytyväisiä, jos karhu olisi vain jolkotellut päivastaiseen suuntaan pitkospuita käyttäen. Mutta kai tuossa näkyy, että karhu ei kuitenkaan ole menettänyt arkuuttaan ihmisiä kohtaan, joka on aina positiivista.
