En mä mihinkään ole hävinnyt vaan ollunna pikkasen muuta. Menin keväällä lupautumaan töihin ja siinä on pitäny vähän hoppua tän kaiken muun lisäksi.
Vaan vakavaksi alkaa vetämään mutkin. Laitettiin kokeeksi talo myyntiin ja löydettiinkin uutta tilalle, ehdollisella tarjouksella ja blaablaablaa. Ei uskallettu velkarahalla tämmöisessä maailmantilanteessa toista hankkia vaan haluttiin myydä nykyinen ensin pois. Paras päätös ikinä.
Sitten tuli pari muuttujaa. Meidän koti paloi eilen aamulla. Käytännössä kaikki meni. Sain pelastettua koiran ja pari kissaa. Palossa kuoli kolme kissaa joista yksi luovutusikäinen pentu minkä piti muuttaa huomenna vanhimman tyttären tykö. Toki tärkeintä on ettei ihmisille käynyt mitään mutta surettaa silti ne. Oikeastaan kaikki mitä jäi, oli päällä olevat vaatteet. Ei mikään helppo tilanne lapsiperheelle talvea vasten.
On ollut hämmästyttävää huomata miten paljon meillä on auttavia ihmisiä ympärillä. Lapset ja koira lähtivät isovanhemmille. Kavereita tuli auttamaan tänne, yksi hoiti asuntovaunun pihaan. Loput vaatteita meille ja lapsille. Ruokaa, tavaroita ihan kaikkea mitä nyt akuutisti tarvitsee kun ei jää mitään. Täältähän ei noin vaan voi lähteä kun eläimet täytyy kuitenkin hoitaa
Tänään saatiin vuokrattua mökki tästä ihan vierestä. Ehtikin jo vähän ahistelemaan ajatus talvesta asuntovaunussa lasten kanssa. Saadaan olla siinä mökissä niin kauan kun tarvitsee.
Tässä alkaa raivaus maanantaina ja siitä sitten uutta tilalle, ei oo ihan viikon eikä parin rupeama. Vakuutus kattaa kyllä kaiken materian ja sivukulut, mutta paljon sellaista paloi, mitä ei millään voi korvata. Ja koko hirveys liesituulettimen liukukytkimestä.
Nyt on pakko todeta etten vaan vittu sentään jaksais
Ikävä kyllä edeltävä esimerkki tilanne ei edes ollut vitsi, vähän ongelma välillä jo tämä addiktio joka paheni helmikuun lopulla 
..sitähän tuli ajettua aika läheltä ohi tietämättä mitään. Katsekin oli taivaalla lintujen perässä..
