Baltriber
Eversti
Se on taas keli hellinyt tätä rajaseudun kituhippiartesaania, nyt sentään virkistävänä vaihteluna tulee veden sijasta räntää. Lätsähteli kivasti naamaan A4- kokoiset jääkylmät läystäkkeet kun kärräsin rehusäkkejä pihavarastoautosta tallille.
Suunnittelin syyskylvöt taputeltuani istuvani sohvannurkkaan kutomaan ja päivittämään teekuppikuvia instaan niinkuin keski-ikäisen naisen nykyään kuuluu tehdä, vaan niin taas menee aika kaikkea muuta tuhratessa. Potkukelkka iskee kipinää kiireessä. Mutta nyt on kaikki kylvettynä odottamassa että tulvavesi huuhtoo siemenet, mukulat ja kynnet ojanpohjaan.
Lapsoset on kilvan karanteeneissa ja päiviin tulee kiva sadankilsan tauko kun saa käyttää niitä nenänkaivuussa. Mistä tulikin mieleen että sain liki laakin kun huomasin bensan hinnan hivelevän kahta euroa, meinasin jotta tyystin jätän bensat ostamatta, pitäköön tunkkinsa. Päätöstä vaan uhkasi seurata ikävä logistinen ongelma, ratkaisin sen toki neuvokkaasti valitsemalla pihasta sen menopelin minkä se kuuluisa ”joku muu” on tankannut. Mieheni tuntuu arvostavan tätäkin ratkaisua.
Käytin mä oman ajokkini oikeen sellasessa oikeassa korjaamossa. Alkoi puskemaan pintaan volvon perusominaisuus, eli kaasuläppäkotelo. Edelliseen tuli ostettua sellainen vallankin marmoritiskiltä, ei ollu halpaa lystiä se eikä tonnin rutkuun osteta tonnin varaosaa. Mutta koska siihen edelliseen se tuli ostettua vajaa 100t sitten, eikä pihavarasto kaipaa kaasuläppäkoteloa niin tuumasta toimeen ja kotelon vaihtoon. Ihan muuten jokaiselta -hinnat alkaen- tissikalenterikorjaamolta ei löydy niitä vitun ohjelmia ja raja-arvosäätimiä ja lahden volvolle en autoani vie (kolme kertaa niiden piti puhdistaa joku polttoainesysteemi ja vaihtaa suodatin, kahdesti seisoi auto siellä päivän ilman että edes koskivat siihen, kolmannella kattoivat tietokoneella ettei varmaan tarvi. Laskuttivat näistä kolmesta kerrasta sitä kuljetusfirmaa jolta oli lorahtanut löpöä bensapumppuun). Vähän hävetti, piti pestä se auto ennen korjaamolle vientiä kun se epäonnisesti pääsi uppoamaan niin syvälle savipeltoon ettei liikkunut ku traktorilla, en viitsinyt, muistanut enkä ehtinyt. Villatakkisetä suorastaan värisi inhosta nähdessään sen. Kai se nyt on kunnossa, olivat ainakin kellon siirtäny oikeeseen aikaan ja kyllä se niin monta rahaa maksoi sekin että toivottavasti tekivät muutakin kun säätivät aikavyöhykettä.
Possuille houkuttaisi etsiä sulhanen tai edes ottaa selvää että kulkeeko sulhasia typpipöntöissä ja jos kulkee, niin pitäisi ottaa selvää että mistä tietää kun sika on kiimassa. Sikäli olis ehkä helpompi jos hankkisi karjun, jos se ei ole samanlainen villasukkien tumputtelija kuin tuo meidän leijonakuningas, ei tarttisi niin syvällisesti perehtyä possun kiimankiertoon. Lehmäkin on edelleen siementämättä, pitäis muistaa tilata geenipankista muinaisjäännettä, mikäs kiire tässäkään nyt on, vastahan se on 8v ja emänsä oli 19v kun poiki tuon.
Blondiristeytysvasikka kasvaa niin että kohina käy, se on kyllä ihan uskomattoman nöyrä ja sopuisa. Kun on tottunut noihin kyyttöihin, vuohiin ja poneihin, jaksaa aina hämmästyä kun joku ei olekaan eri mieltä ihan vaan periaatteen vuoksi. Jos ei kohta tee pakkasta, jää lehmien päiväulkoilu vähemmälle kun uppoavat tonne vesistöön.
Ei pitäis valittaa, käpyjen keräyssesonki on taas kiihkeimmillään. Meillä on takapihalla joidenkin tuhansien mäntyjen viljelmä ja siellä ne onnelliset kävystäjät ahkeroivat parisen kuukautta, aamuhämärästä iltamyöhään. Se on paskaa hommaa jopa mun mittapuulla. Monta vuotta oli jotain ukrainalaisia, viimevuonna oli thaimaalaisia nauttimassa vesisateesta ja lumimyrskyistä ja nyt taas näemmä ukrainasta tai jostain sieltä suuntimilta.
Suunnittelin syyskylvöt taputeltuani istuvani sohvannurkkaan kutomaan ja päivittämään teekuppikuvia instaan niinkuin keski-ikäisen naisen nykyään kuuluu tehdä, vaan niin taas menee aika kaikkea muuta tuhratessa. Potkukelkka iskee kipinää kiireessä. Mutta nyt on kaikki kylvettynä odottamassa että tulvavesi huuhtoo siemenet, mukulat ja kynnet ojanpohjaan.
Lapsoset on kilvan karanteeneissa ja päiviin tulee kiva sadankilsan tauko kun saa käyttää niitä nenänkaivuussa. Mistä tulikin mieleen että sain liki laakin kun huomasin bensan hinnan hivelevän kahta euroa, meinasin jotta tyystin jätän bensat ostamatta, pitäköön tunkkinsa. Päätöstä vaan uhkasi seurata ikävä logistinen ongelma, ratkaisin sen toki neuvokkaasti valitsemalla pihasta sen menopelin minkä se kuuluisa ”joku muu” on tankannut. Mieheni tuntuu arvostavan tätäkin ratkaisua.
Käytin mä oman ajokkini oikeen sellasessa oikeassa korjaamossa. Alkoi puskemaan pintaan volvon perusominaisuus, eli kaasuläppäkotelo. Edelliseen tuli ostettua sellainen vallankin marmoritiskiltä, ei ollu halpaa lystiä se eikä tonnin rutkuun osteta tonnin varaosaa. Mutta koska siihen edelliseen se tuli ostettua vajaa 100t sitten, eikä pihavarasto kaipaa kaasuläppäkoteloa niin tuumasta toimeen ja kotelon vaihtoon. Ihan muuten jokaiselta -hinnat alkaen- tissikalenterikorjaamolta ei löydy niitä vitun ohjelmia ja raja-arvosäätimiä ja lahden volvolle en autoani vie (kolme kertaa niiden piti puhdistaa joku polttoainesysteemi ja vaihtaa suodatin, kahdesti seisoi auto siellä päivän ilman että edes koskivat siihen, kolmannella kattoivat tietokoneella ettei varmaan tarvi. Laskuttivat näistä kolmesta kerrasta sitä kuljetusfirmaa jolta oli lorahtanut löpöä bensapumppuun). Vähän hävetti, piti pestä se auto ennen korjaamolle vientiä kun se epäonnisesti pääsi uppoamaan niin syvälle savipeltoon ettei liikkunut ku traktorilla, en viitsinyt, muistanut enkä ehtinyt. Villatakkisetä suorastaan värisi inhosta nähdessään sen. Kai se nyt on kunnossa, olivat ainakin kellon siirtäny oikeeseen aikaan ja kyllä se niin monta rahaa maksoi sekin että toivottavasti tekivät muutakin kun säätivät aikavyöhykettä.
Possuille houkuttaisi etsiä sulhanen tai edes ottaa selvää että kulkeeko sulhasia typpipöntöissä ja jos kulkee, niin pitäisi ottaa selvää että mistä tietää kun sika on kiimassa. Sikäli olis ehkä helpompi jos hankkisi karjun, jos se ei ole samanlainen villasukkien tumputtelija kuin tuo meidän leijonakuningas, ei tarttisi niin syvällisesti perehtyä possun kiimankiertoon. Lehmäkin on edelleen siementämättä, pitäis muistaa tilata geenipankista muinaisjäännettä, mikäs kiire tässäkään nyt on, vastahan se on 8v ja emänsä oli 19v kun poiki tuon.
Blondiristeytysvasikka kasvaa niin että kohina käy, se on kyllä ihan uskomattoman nöyrä ja sopuisa. Kun on tottunut noihin kyyttöihin, vuohiin ja poneihin, jaksaa aina hämmästyä kun joku ei olekaan eri mieltä ihan vaan periaatteen vuoksi. Jos ei kohta tee pakkasta, jää lehmien päiväulkoilu vähemmälle kun uppoavat tonne vesistöön.
Ei pitäis valittaa, käpyjen keräyssesonki on taas kiihkeimmillään. Meillä on takapihalla joidenkin tuhansien mäntyjen viljelmä ja siellä ne onnelliset kävystäjät ahkeroivat parisen kuukautta, aamuhämärästä iltamyöhään. Se on paskaa hommaa jopa mun mittapuulla. Monta vuotta oli jotain ukrainalaisia, viimevuonna oli thaimaalaisia nauttimassa vesisateesta ja lumimyrskyistä ja nyt taas näemmä ukrainasta tai jostain sieltä suuntimilta.
