Minä olen sellanen omavaraistelijahippi. Omat lihat tulee lampaksista, linnuista ja nyt pakkasessa on mangalitza. Niin ja riistaa nyt tietysti. Itse en kylläkään juurikaan metsästä, laiskuuttani en todellakaan lähde aamuyöllä mihinkään puskaan pulupassiin ötökän syötäväksi, mies tykkää niin metsästäköön se niin kauan kun minun ei tarvitse vääntäytyä mihinkään pöpelikköön tai kivennokkaan
Seuraavassa osoitteessa sitten uudet possut ja nautaa. Nyt on siis vain kaksi kyyttöä, niistä toinen on ollut lypsyssä mulla ja tulevaisuudessa se saapi palailla maidontuotantoon ja saa siitä sitten vasikankin lihaksi kasvamaan. Vuohiakin on ollut lypsyssä mutta ne laitoin umpeen kun meillä pirtti paloi niin oli vähän muuta työstöä. Parhaimmillaan siis omat juustot, voit, viilit, jogurtit ja jäätelöt.
Kasvihuoneita on kolme ja avomaalla loput. Nyt tässä on ajettu aika pienelle nää hommat kun ensin oli se palo, sitten laitettiin tämä myyntiin ja syöpäänkin joutessani sairastuin, niin ollu vähän kaikkee.
Tähän markkinaan vaan kohtuu kusista yrittää taloa myydä
Mutta siis voihan vittu. Tuo pöyhin on siis kevään hankinta ja näin ollen vähän tuntematon kalu kaikille. Kuka vittu on suunnitellut härpäkkäiden säädön noinkin yksinkertaiseksi. Riittoisasti noita härpäkkeitä, jokaisessa aivan vitun jumissa oleva pultti mikä pitää saada ylös ja käännettyä eri asentoon. Asentovaihtoehtoja on kolme ja yksi niistä on ilmeisesti karhottamiseen. Vittu että ähräsin noiden kansa kontallani pellossa ja tuhat kotkan kokoista paarmaa kaverina. Mursin luultavasti jokaisen sormeni. Käyttöohjeitahan museokalleuksiin ei ole, enkä mä niistä luultavasti mitään ymmärtäisikään.
Ne jotka noista jotain ymmärtää, älyää myös painaa kaasun lattiaan kun näkee ohi ajaessaan minut perse pystyssä työstämässä parkissa olevaa konetta heinäpellolla. Se neito pulassa ja pelastava ritari-kuvaelma saattaa osoittautua turhan työlääksi konseptiksi, ainakin sille ritarille.
Mutta hitto sentään. Osasin aivan itse, omin liiskautunein sormineni sain pöyhimen säätöihin, löysin traktorista käypäsen vaihde-kierros-yhdistelmän ja aivan helvetin tyytyväisenä itseeni hävisin pölypilveen muinaismuistovehkeineni. Että vetäkääpä vaan käteenne ritarit
Mitäpä sitä noita työstämään kivasti kotipihalla varjossa ja käden uloittuvilla muutakin työkaluja kuin hiljaksiin mureneva mielenterveys ja tahdonvoima. Näihin heiniin olen vuodattanut sen verran tuskanhikeä, että jos yksikään elukka meinaa sotkea korrenkaan kuivikkeisiin, työnnän sen heinänkorren peräluukusta sisään
Ja kirsikkana kakussa, tuo pöyhin maksoi minulle lopulta noin 3000€. Lieneekö uutenakaan ollut noin kallis
