Suvun (äidin puolelta) vanha maatila, jäi mulle pari vuotta sitten. Vuokrasin pellot naapurille ja asunnon pariskunnalle, ainakin siksi aikaa että saan tämän Pohjois-Savon asunnon myytyä/vuokrattua. En väitä tietäväni maanviljelystä paljoakaan, muuta kuin sen verran että kehoitan jokaista MV-tukea haukkuvan ostamaan itselle oman tilan, ja eikus sit vaan eeasy living...
Aika harva täällä kai maanviljelijöitä suoranaisesti haukkuu ja jopa maataloustuet hyväksytään jollakin tasolla, kuten huoltovarmuusasiana.
Se mikä monia pännii on valitettavan monen maajussin ja jyväjemmarin asenne!
Vähintään SAK:n pahimpien junttamiesten eli paperiliiton ja merimiesunionin kaltaisia omissa poteroissaan istuvia ihmisiä, joita ei ulkomaailman meno ja taloudelliset lainalaisuudet koskisi lainkaan. Ei ihme, että saa muissa ihmisissä nousemaan karvat pystyyn ja poistamaan (sanallisen) varmistimen.
Konkurssin pelko se pitäisi tuottajallakin olla päällimmäisenä ja näkökulman yrittäjän. Vanhempi kaarti tuottajista ei tunne olevansa yrittäjiä, mutta nuorempi polvi sentään ymmärtää tämän, ja sitä kautta tunnustaa taskulaskiminen olevan tuottajan tärkein työväline. Samalla tulee myös vastuu omista päätöksistä ja tilan kannattavuudesta. Ei se voi niin olla, että puuhastellaan samalla perheviljelmällä kuin ennen EU:ta asti ja toiminnalla pitäisi olla jokin olemisen oikeutus. Jos ei kannata, niin vouti kyllä viimeistään viheltää pilliin.
Tuottajien puheenvuoroissa on myös sellaisia kaikuja YYA-ajoilta, ettei niitä äänestäjien enemmistö sulata ja vastaanotto on sen mukainen. Kuten EU:sta eroamisen haikailu ja samaan hengenvetoon haikailu jonkin Pietarin maitotuotteiden viejän erityisaseman hankkiminen. Samoin puheet ja toiveet ruoan hinnan tuplaamisesta Suomessa ja vanhanajan voivuorien kasvattamisesta, jotka valtio sitten dumppaisi tappiolla ulkomaille, kun samaan aikaan Suomessa kansalla ei riittäisi rahat säädylliseen ruokaan. Tuollaiset puheet ovat silkkaa epäisänmaallisuutta!
Jos meidän maataloustuotteet ovat niin ainutlaatuisen hyviä, niin maailmanmarkkinat kyllä vetävät tällaiset lilliputtierät ilman mitään ongelmia.
Onneksi tuntemani tuottajat ovat järkilinjan ihmisiä ja ymmärtävät katsoa maailmaa laajemminkin kuin oman tuvan ovelta.
