SUURI RESERVILÄISKESKUSTELU

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja baikal
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
MPK-kivääri kokemuksia tässä, kuten lupasin. Ase on tyypillinen AK-klooni, toiminta ja huolto pitkälti samalla kaavalla kuin kotoinen RK, kaliberia myöden. Oikeastaan suurin poikkeavuus on kaasumännän suojaputki, minkä irroittaminen vaatii erikseen työkalun. Tosin jos sormet ovat norsunnahkaa, ja voimat myös, kaasuputken avaaminen voi onnistua ilman työkaluja. Alkuperäisessä, ja useissa kalashnikovin kopioissa, työkalut löytyvät aseen perään kätketystä tamppoonista, puhdistusvälineitä ja etutähtäimen koronsiirtoavainta myöden. AK:n etutähtäimen sivusäätöhän tehdään joko vasaralla, tai sitten ruuvipuristinta muistuttavalla työkalulla, hienostuneemmin. Niitä ei ole AK-kiväärin mukana, mutta MPK-kiväärissä ei ole mukana yhtään mitään työkalua. Mutta eipä niitä juuri tarvitakaan, etutähtäin, eli jyvä, on jo valmiiksi säädetty, sivu-ja korosäätö tehdään tasapäisellä meisselillä (esim leatherman, pihdeillä onnistuu myös tuo kaasuputken irroitus) takatähtäimestä. Tähtäimet ovat rk:n tapaista diopterimallia, ja omalle silmälleni tuo takatähtäimen reikä on onnettoman ahdas. Aseessa on taittoperä, jostain minulle tuntemattomasta syystä, ja perää voi säätää pituussuunnassa. Tämä yhdistelmä oli tuoda turmion, koska en saanut ahtaasta takatähtäimen reiästä tolkullista tähtäinkuvaa, ja säädin perän pituuden lyhyimmäksi mahdolliseksi, jotta se läpi näyttäisi isommalta mun öögaani. En huomannut, että samalla taittoperän sarana tuli hyvin lähelle ylähuultani, ja kas, kun laukaisin, sarana täräytti hyvin ikävästi siihen! Seurauksena tietysti rekyylikammo joksikin aikaa. Rekyyliähän muuten tuossa kaliberissa ei hirveästi ole, mutta verrattuna vaikka 5,56 Natoon (.223 Rem) olemattomaan, niin kyllähän se hiukan tärähtää. Aseen tarkkuudesta voin mainita, että 150m matkalta hyvät ampujat ampuivat 10 lks ysiringin sisään, ja vähemmänkin ampuneet osuivat tauluun, jopa ensikertalaisetkin. 50m matkalta, mitä viimeiseksi kokeiltiin, ei tuottanut vaikeuksia, paremmille ampujille, ampua pelkkiä kymppejä. MPK-kivääri oli hyvin positiivinen kokemus, ja mainostan taas MPK-kursseja! Turha jäädä odottelemaan mitään kh-kutsuja, kun voit ihan itse osallistua vastaaville kursseille, monta kertaa vuodessa.
 
MPK:n reserviläiskivääriä kouluttaessa tullut vuoden alkupuolella myös muutama havainto... Ase käy kyllä tarkasti. Poiketen tavallisista AK/AKM-tusinaklooneista joissa avotähtäin on edessä lukonkehyksen päällä, RK:n tapaan reikätähtäin (L.P.A. BAR11 tms) on laatikon kannessa. Tähtäinkuva on tuttu ja selkeä, voi olla että reikä on jopa avarampi kuin RK62:ssa - en ole päässyt vertaamaan rinnakkain. Olennaisesti tähtäinkuvaan vaikuttaa, onko peruskohdistuksessa saatu jyvä asemoitua riittävän keskelle piippulinjaa.

Laatikon kannessa on kiristysruuvi, jotta kansi ja kohdistus ei heilahda rekyylin seurauksena, testattava ja kiristettävä ettei ole klappia. Kohdistaminen on helppo kouluttaa ja suorittaa. Koro- ja sivusäädöt tapahtuu nopeasti ruuvisäädöillä, molemmat takatähtäimestä, kortin mukaan 1.6cm/0.8cm@150m per hyvin tunnistettava naksu. Poskitukea hakiessa ja lyhyessä asennossa taittoperän sarana on tosiaan vaaraksi hampaille. Taittomekanismi rikkoutuu lisäksi melko helposti. Säädettävä perän pituus on sen sijaan suuri parannus monelle taistelijalle, jolle kiinteä RK:n perä on joko liian lyhyt tai pitkä. Perän kulma voi olla erilainen kuin mihin on tottunut. AK:n ja RK:n lippaat käy, lippaan salpa ollut löysä joissain kivääreissä. Normaalisti ase syöttää hienosti, kunhan lipas pysyy kiinni. Yhden syöttöhäiriön nähnyt kerran, mahdollisesti käyttäjän aiheuttama. Kerran on etsitty uutta nallipiikin sokkaa.

Männänohjainta ei kannata irroitella turhaan, eikä pihdeillä ainakaan. Kevytasekäsikirja 2019 ohjeistaa irroittamaan "kääntämällä puhdistusvälinekotelolla takatähtäimen oikealla sivulla oleva salpa ylös". Monet (ja minä) käyttävät AK:n luistin kyljessä olevaa uraa työkaluna, mutta kannattaa unohtaa turha aukominen vieraassa kiväärissä, koska tiukan putken takaisinsovittaminen vaatii usein verta, hikeä ja kirosanoja, ja senkin jälkeen mahdollisesti väkivaltaa. AK:n männänohjaimen pää on syystä halkileikkaukseltaan tähtimäinen jotta taistelu jatkuu pidempään ilman huoltoa.

Kuten modernissa Izhmashin AK-103 -mallissa, kädensuojukseen saa kiinnitettyä erilaisia picatinny-kiskoon sopivia kahvoja, lamppuja ja muita lisävarusteita. Näitä ei perusammunnoissa yleensä tarvita ja kahva on vähemmän ergonominen, ellei taistelijan kämmenessä ole sattumalta valmiiksi picatinnyhammastusta.

Omasta mielestä todella sopiva perusase reserviläisammuntoihin, tähtäinkuva ja pitkä tähtäinten väli on huomattavasti avotähtäintä parempi. Tarkkuus ja työn jälki on parempaa kuin esim. vastaavassa kiinalaisessa SDM:ssä. Vaikka pieniä lastentauteja on lisävarusteissa, säätöperä tekee operoinnista kaikenkarvaisille reserviläisille keskimäärin miellyttävämpää. Täyttää ja ylittää vaatimukset sotilaallisten valmiuksien ylläpitoon rata-ammunnoissa.

Mielellään kuulisi lisää muiden kokemuksia aseesta, nyt kun aseilla on ammuttu harjoituksissa jo tovi. (edit: oikeinkirjoitus)
 
Viimeksi muokattu:
ltnFred kirjoitti:
MPK:n reserviläiskivääriä kouluttaessa tullut vuoden alkupuolella myös muutama havainto... Ase käy kyllä tarkasti. Poiketen tavallisista AK/AKM-tusinaklooneista joissa avotähtäin on edessä lukonkehyksen päällä, RK:n tapaan reikätähtäin (L.P.A. BAR11 tms) on laatikon kannessa. Tähtäinkuva on tuttu ja selkeä, voi olla että reikä on jopa avarampi kuin RK62:ssa - en ole päässyt vertaamaan rinnakkain. Olennaisesti tähtäinkuvaan vaikuttaa, onko peruskohdistuksessa saatu jyvä asemoitua riittävän keskelle piippulinjaa.

Laatikon kannessa on kiristysruuvi, jotta kansi ja kohdistus ei heilahda rekyylin seurauksena, testattava ja kiristettävä ettei ole klappia. Kohdistaminen on helppo kouluttaa ja suorittaa. Koro- ja sivusäädöt tapahtuu nopeasti ruuvisäädöillä, molemmat takatähtäimestä, kortin mukaan 1.6cm/0.8cm@150m per hyvin tunnistettava naksu. Poskitukea hakiessa ja lyhyessä asennossa taittoperän sarana on tosiaan vaaraksi hampaille. Taittomekanismi rikkoutuu lisäksi melko helposti. Säädettävä perän pituus on sen sijaan suuri parannus monelle taistelijalle, jolle kiinteä RK:n perä on joko liian lyhyt tai pitkä. Perän kulma voi olla erilainen kuin mihin on tottunut. AK:n ja RK:n lippaat käy, lippaan salpa ollut löysä joissain kivääreissä. Normaalisti ase syöttää hienosti, kunhan lipas pysyy kiinni. Yhden syöttöhäiriön nähnyt kerran, mahdollisesti käyttäjän aiheuttama. Kerran on etsitty uutta nallipiikin sokkaa.

Männänohjainta ei kannata irroitella turhaan, eikä pihdeillä ainakaan. Kevytasekäsikirja 2019 ohjeistaa irroittamaan "kääntämällä puhdistusvälinekotelolla takatähtäimen oikealla sivulla oleva salpa ylös". Monet (ja minä) käyttävät AK:n luistin kyljessä olevaa uraa työkaluna, mutta kannattaa unohtaa turha aukominen vieraassa kiväärissä, koska tiukan putken takaisinsovittaminen vaatii usein verta, hikeä ja kirosanoja, ja senkin jälkeen mahdollisesti väkivaltaa. AK:n männänohjaimen pää on syystä halkileikkaukseltaan tähtimäinen jotta taistelu jatkuu pidempään ilman huoltoa.

Kuten modernissa Izhmashin AK-103 -mallissa, kädensuojukseen saa kiinnitettyä erilaisia picatinny-kiskoon sopivia kahvoja, lamppuja ja muita lisävarusteita. Näitä ei perusammunnoissa yleensä tarvita ja kahva on vähemmän ergonominen, ellei taistelijan kämmenessä ole sattumalta valmiiksi picatinnyhammastusta.

Omasta mielestä todella sopiva perusase reserviläisammuntoihin, tähtäinkuva ja pitkä tähtäinten väli on huomattavasti avotähtäintä parempi. Tarkkuus ja työn jälki on parempaa kuin esim. vastaavassa kiinalaisessa SDM:ssä. Vaikka pieniä lastentauteja on lisävarusteissa, säätöperä tekee operoinnista kaikenkarvaisille reserviläisille keskimäärin miellyttävämpää. Täyttää ja ylittää vaatimukset sotilaallisten valmiuksien ylläpitoon rata-ammunnoissa.

Mielellään kuulisi lisää muiden kokemuksia aseesta, nyt kun aseilla on ammuttu harjoituksissa jo tovi. (edit: oikeinkirjoitus)
Klikkaa laajentaaksesi...
Itsekin kävin tässä hiljan kokeilemassa MPK:n järjestämissä ammunnoissa tuota MPK-kivääriä.
Ensivaikutelma aseesta oli vähän ristiriitainen: toisaalta ase vaikutti samanlaiselta pataraudalta kuin tyypilliset itä-AK:t laatikon valmistusjäljen perusteella, eikä vaikutelmaa parantaneet muutamasta aseesta löysällä olleet pistoolikahvat, mutta toisaalta ase oli kevyt, tähtäimet ihan hyvät ja teleskooppiperän ansiosta ase oli yllättävänkin ergonominen.

Puhdistuspuikkoa ei ollut piipun alla, vaan erillisessä pussissa muiden puhdistusvälineiden (puikkoadapteri/jagi, kupariharja, pesäharja, öljypullo; messinkipesuria ei ollut) kanssa puhdistusvälinepussissa, muistelisin toisaalla jo lukeneeni tässä olleen se perinteinen syy, eli puhdistuspuikko piipun alla aiheuttaa jännityksiä piippuun, heikentäen tarkkuutta. Puhdistamisen kannalta männänohjaimen irrottaminen käsin ilman työkaluja tuntui vaikeammalta kuin Saigassa.

Vaihdin liikkui vanhaan RK 62:een verrattuna helpommin, mutta oli vähän tiukempi kuin RK 95:ssä. Vaihtimessa on RK 62 M -tyyppinen lipare nopeuttamaan sen käyttöä.

Tähtäimet vaikuttivat yllättävän toimivilta, ei tosin tullut tarvetta säätääkään niitä, ne oli kohdistettu jo oikein. Olin kovin epäileväinen takatähtäinratkaisua kohtaan, mutta se oli kiristysruuvinsa ansiosta varsin toimiva. Säädöt tapahtuvat tosiaan kaikki takatähtäimestä, vaikka periaatteessa etutähtäinkin olisi AK:n tapaan säädettävä. Kannessa ei ollut väljää liikettä lainkaan.

Aseen tarkkuus ja käytettävyys olivat ihan hyviä, niistä tuskin jää kenelläkään mitään kiinni vs. RK, vaikka jälkimmäinen voikin olla jonkin verran tarkempi. Yhtenä epäilyttävä huomiona jäi kuitenkin mieleen rekyylikompensaattorin irtonaisuus, se vain pyöri piipun päässä ainoastaan lukitustappinsa pidättämänä (joka ei riittänyt estämään väljää liikettä piipunsuun kierteissä). Paljonkohan se vaikuttaa aseen osumien hajontaan?
 
Viimeksi muokattu:
MPK:n kautta löytyy kansimies-kursseja ja koulutuskokonaisuuksia. Onko kokemusta näistä?

Sopiiko maakravulle? Oma vesistökokemus ruotsinlaivoilta ja soutelusta. Kuulostaa nimittäin mielenkiintoiselta..
 
J0h1F kirjoitti:
Itsekin kävin tässä hiljan kokeilemassa MPK:n järjestämissä ammunnoissa tuota MPK-kivääriä.
Ensivaikutelma aseesta oli vähän ristiriitainen: toisaalta ase vaikutti samanlaiselta pataraudalta kuin tyypilliset itä-AK:t laatikon valmistusjäljen perusteella, eikä vaikutelmaa parantaneet muutamasta aseesta löysällä olleet pistoolikahvat, mutta toisaalta ase oli kevyt, tähtäimet ihan hyvät ja teleskooppiperän ansiosta ase oli yllättävänkin ergonominen.

Puhdistuspuikkoa ei ollut piipun alla, vaan erillisessä pussissa muiden puhdistusvälineiden (puikkoasapteri/jagi, kupariharja, pesäharja, öljypullo; messinkipesuria ei ollut) kanssa puhdistusvälinepussissa, muistelisin toisaalla jo lukeneeni tässä olleen se perinteinen syy, eli puhdistuspuikko piipun alla aiheuttaa jännityksiä piippuun, heikentäen tarkkuutta. Puhdistamisen kannalta männänohjaimen irrottaminen käsin ilman työkaluja tuntui vaikeammalta kuin Saigassa.

Vaihdin liikkui vanhaan RK 62:een verrattuna helpommin, mutta oli vähän tiukempi kuin RK 95:ssä. Vaihtimessa on RK 62 M -tyyppinen lipare nopeuttamaan sen käyttöä.

Tähtäimet vaikuttivat yllättävän toimivilta, ei tosin tullut tarvetta säätääkään niitä, ne oli kohdistettu jo oikein. Olin kovin epäileväinen takatähtäinratkaisua kohtaan, mutta se oli kiristysruuvinsa ansiosta varsin toimiva. Säädöt tapahtuvat tosiaan kaikki takatähtäimestä, vaikka periaatteessa etutähtäinkin olisi AK:n tapaan säädettävä. Kannessa ei ollut väljää liikettä lainkaan.

Aseen tarkkuus ja käytettävyys olivat ihan hyviä, niistä tuskin jää kenelläkään mitään kiinni vs. RK, vaikka jälkimmäinen voikin olla jonkin verran tarkempi. Yhtenä epäilyttävä huomiona jäi kuitenkin mieleen rekyylikompensaattorin irtonaisuus, se vain pyöri piipun päässä ainoastaan lukitustappinsa pidättämänä (joka ei riittänyt estämään väljää liikettä piipunsuun kierteissä. Paljonkohan se vaikuttaa aseen osumien hajantaan?
Klikkaa laajentaaksesi...
Aseessa oli vikaa, jos kompensaattori eli suujarru tosiaan pyöri piipun päässä. Pieni klappi, siis pieni, on ihan normaalia AK:n lusikka- tyyppisessä suujarrussa. Osumatarkkuuteen sen asento ei varsinaisesti vaikuta, mutta rekyylituntemukseen kylläkin hieman. Idis on, että ruutikaasun paine painaa piippua vasemmalle alaviistoon, (jos lusikka on asiaankuuluvasti paikallaan) kun rekyyli pyrkii heittämään pyssyä oikealle yläviistoon. Sotahommia ajatellen tuo lusikan kärki on usein teroitettu, eli eräänlainen pistimen korvike samalla.
 
tommi kirjoitti:
Aseessa oli vikaa, jos kompensaattori eli suujarru tosiaan pyöri piipun päässä. Pieni klappi, siis pieni, on ihan normaalia AK:n lusikka- tyyppisessä suujarrussa. Osumatarkkuuteen sen asento ei varsinaisesti vaikuta, mutta rekyylituntemukseen kylläkin hieman. Idis on, että ruutikaasun paine painaa piippua vasemmalle alaviistoon, (jos lusikka on asiaankuuluvasti paikallaan) kun rekyyli pyrkii heittämään pyssyä oikealle yläviistoon. Sotahommia ajatellen tuo lusikan kärki on usein teroitettu, eli eräänlainen pistimen korvike samalla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei se kompensaattori ihan valtoimenaan pyörinyt, mutta sellaiset 10-15 astetta vapaasti kuitenkin. Itä-AK:issa en ole tuollaista huomannut, niissä lukitustappi on aina oman kokemukseni perusteella lukinnut suulaitteet jämäkästi paikoilleen.
 
J0h1F kirjoitti:
Ei se kompensaattori ihan valtoimenaan pyörinyt, mutta sellaiset 10-15 astetta vapaasti kuitenkin. Itä-AK:issa en ole tuollaista huomannut, niissä lukitustappi on aina oman kokemukseni perusteella lukinnut suulaitteet jämäkästi paikoilleen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Täytyypä katsastaa asia itsekin, kun seuraavan kerran MPK-kivääriä käpistelen. Olin kyllä joskus todistamassa, miten Norincosta kiertyi koko jarru irti, vaikka sen pitäisi päinvastoin kiertyä kiinnipäin ammuttaessa, ainakin teoriassa.
 
tommi kirjoitti:
Aseessa oli vikaa, jos kompensaattori eli suujarru tosiaan pyöri piipun päässä. Pieni klappi, siis pieni, on ihan normaalia AK:n lusikka- tyyppisessä suujarrussa. Osumatarkkuuteen sen asento ei varsinaisesti vaikuta, mutta rekyylituntemukseen kylläkin hieman. Idis on, että ruutikaasun paine painaa piippua vasemmalle alaviistoon, (jos lusikka on asiaankuuluvasti paikallaan) kun rekyyli pyrkii heittämään pyssyä oikealle yläviistoon. Sotahommia ajatellen tuo lusikan kärki on usein teroitettu, eli eräänlainen pistimen korvike samalla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Miksihän siihen on valittua tuo lusikka eikä normaalia ak-100 sarjan jarrua vai iskiö joku suomen moninaisista olosuhteista taas tähänkin valintaan?
 
Jorde kirjoitti:
Ainakin se ryssän armeijan käyttämä jarru tai saigojen nokalla tuleva modattuna voittaa tuo lusikan 100-0
Klikkaa laajentaaksesi...
En itse ole juuri huomannut eroa, kumpaankaan suuntaan. Sitten kun ei ole mitään ylimääräistä piipun suulla, ehkä hiukan enemmän täräyttää yläoikealle. Mistään kovasta rekyylistä ei mun mielestä voi puhua näissä kalibereissa ja aseissa
 
MPK:n kiväärihän on perinteinen AKM-klooni (45 asteen kaasuportti) moderneilla 100-sarjasta matkituilla muoviosilla. Viisto lusikka on perinteinen AKM-kompensaattori, joka yrittää suunnata kaasuja niin että piipun nousun sijaan piipun liikkeen suunta kohdistuu oikeakätisen ampujan tukikäteen, vasurilla kai pahentaa vaan tilannetta. 100-sarjassa on vakiona se uudempi suujarru isommalla kierteellä, joka taas ohjaa kaasuja sivuille vähentäen koettua rekyyliä, lisää äänenpainetta sivuilla ja puhaltaa joskus hiekat naapurin silmille, mikä voi harmittaa viereisiä sunnuntaiammuskelijoita. Näillä kaliipereilla ei varmaan isoa eroa ja tykkään lusikasta AK:ssa. Toi perusmalli toimii ihan OK suunnitellussa käyttötarkoituksessa, tuo vähän plussaa ilman miinuksia. Ei olisi monen kympin investointi kokeilla muita vaihtoehtoja, mutta itse en näe syytä koska en tarvitse kilpa-asetta ja it ain't broken. Vaihto tuskin muuttaisi reserviläisammuntojen tuloksia tilastollisesti suuntaan tai toiseen. Oliskin muuten hyvä idea teroittaa kärki lasien rikkomista varten.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Mitäs tussareita ukot olettaa saavansa käpäliin, sitten kun putte alkaa meidän kanssa rähjäämään, itse uskon saavani harjanvarren perkin nurkasta eikä siihenkään pistintä
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top