SUURI RESERVILÄISKESKUSTELU

[baikal]

Pääasia on lopultakin arvostaa muita osallistujia. Välillä tulee aika täräkästi ilmaistua itseään, mutta mielestäni pitää pyrkiä siihen, ettei anna uriinin kihistä onkapannussa, vaikka olisi mielestään kovakin tietäjä ja mielipiteissään vankka.

Edelleen odottaisin jokirannalta eräänlaista ihan omaa ja persoonallista tapaa käsitellä asioita. Meihin ei todennäköisesti tehdä vaikutusta pitkillä vorinoilla, joihin toki itsekin syyllistyn. Pitää olla omia näkemyksiä ja hyväksyä myös se, ettei kaikkeen ole vastausta.

 

[jokiranta]

Utiliteetit

Kirjoituksen muodon lisäksi sisällölläkin on oma vaikutuksensa.

Niin on. Olen melkoisen kyllästynyt lukemaan kansallista itsekehua jostain ammattilaisuudesta, kun pitäisi aivan oikeasti katsoa, miten maailma makaa.

Suomessa mikään ei ole niin hyvää kuin pedagogiikka, sanovat suomalaiset suomenkieliset ja suomenmieliset pedagogiikan harjoittajat Alma Mediaan, Sanomaan ja Yleisradioon.

Ja niinhän se on kuin lehdessä on painettu, koska painettu sana on totta.

Jos muotopuhtaasti laadittu essee on hyötykuormaltaan väsynyttä jankkaamista jo tyhjentynein argumentein, ei lopputulema ole sen kauniimpi kuin tiiviisti iskien samoin sävelin.

Silloin luulisi järki-ihmisen sulkevan tietokoneensa ja menevän vaikka hiihtolenkille sen sijaan, että julkistaa miltei kokonaan salaisen ansioluettelonsa, kansalaiskuntonsa ja kokemuksensa, jotta kaikki muut ottaisivat henkisen asennon ja luokka hiljenisi.

Reserviläisasiasta: Minusta on vaara menettää valtava yhteiskunnallinen hyöty, joka tulee siitä että pääosat miesikäluokasta on koulutettu johdettuun ja tavoitteelliseen toimintaan.

Entinen ylipäällikköehdokas totesi, ettei Suomella ole päämäärää. Kun maalla ei ole päämäärää, on melko vaikea määritellä sen osatoiminnoille päämääriä.

Joko koululaitosta on asiassa muovattava yksilökeskeisestä lähestymisestä yhteisölliseen lähestymiseen (joka kilpailuyhteiskunnan oloissa on kovin vaikeaa), tai varusmiespalveluksesta ja muusta asevelvollisuusajan panoksesta tulee ohjata vapautuvaa kapasiteettia yhteiskuntapalvelukseen tavalla tai toisella.

Monille yhteiskuntapalvelukseksi riittää peruskoulu oppivelvollisuuden ankaruudella.

Olen itse suhteellisen suuren asevelvollisuusarmeijan kannalla, sillä en usko vain rautaa tottelevien johtajien hävinneen maailmasta mihinkään. Järjestelyihin olisi syytä tehdä muutoksia, jotta asevelvollisuuden kokonaisuus olisi paremmin suorituskykyä tuottava.

Suorituskyky voidaan määritellä vain tavoitteista. Jos tavoitteena on hyvä diplomaattinen suorituskyky ulkopolitiikan saralla ja maineenhallinta, on tietenkin tehtävä kuin Tanska ja pyrittävä reservistä ja varushenkilöistä eroon niin nopeasti kuin mahdollista.

Nyt lähinnä alkupää toimii hyvin, mutta iso osa potentiaalista hukataan jo ensimmäisten vuosien aikana. Lisäksi asevelvollisuuteen liitettyjen muiden tavoitteiden (kansanterveys, rauhan ajan laaja viryt-valmius) toteuttaminen kohdentuu aivan väärään kohtaan varusmiesten kautta.

Tuo potentiaali katoaa vuosien 5-15 kohdalla, koska reservin paapominen on pois ammattisotilaan ammatilliselta kehittymiseltä kansainvälisen luokan osaajaksi. On paljon palkitsevampaa harjoittaa sotatiedettä Santahaminassa tai lukea lehtiä toimistossa, jotta voidaan hankkia oikeat prototyypit sekä julkistaa kehitystyö oikeaan tahtiin kuin olla ulkomuseoarmeijan kanssa jossain päin Suomea, jossa joukkotiedonvälitys ei paista ja sudet ulvovat yössä.

Yli suoranaisten ei-sotilaallisten suorituskykyjen pidän itse suurimpana menetysuhan alla olevana yhteisöllisen työskentelyn pakollista jaksoa elämässä.

Mikä tuo pakkoyhteistö voisi olla? Kansainvälisyyskasvatus tulisi kuntoon, jos olisi jossain maassa vaikka mormonisaarnaajana vuoden. Olen aina ottanut Jehovan todistajat, mormonit ja helluntailaiset vastaan ja mukavaa on ollut.

 

[Kapiainen]

RE: Utiliteetit

Tuo potentiaali katoaa vuosien 5-15 kohdalla, koska reservin paapominen on pois ammattisotilaan ammatilliselta kehittymiseltä kansainvälisen luokan osaajaksi

Tuohon nyt kuulisi taas hieman perusteluita!

Suomen armeija perustuu asevelvollisuuteen ja reserviin. Se tuottaa kustannustehokkaasti täysin kelvollisen kenttäarmeijan kotimaan puolustamiseen. Miten reservin ja reserviläisten kanssa toimiminen on pois ammattisotilaan ammatilliselta kehittymiseltä?
Voin tietyllä tavalla ymmärtää sen näkökulman, että se on pois kehittymiseltä kansainvälisen tason huippuosaajaksi..joka käytännössä tarkoittaa sotilasta, joka kykenee jotenkin sotimaan missäpäin maailmaa tahansa. Sitähän kansainvälisen tason huippuosaaminen tässä tapauksessa on!
Asian kääntöpuoli onkin sitten se, että Suomalainen sotilas..ammattisotilas ja reserviläinen..ei pysty taistelemaan parhaala mahdollisella tavalla kaikissa maailman olosuhteissa..MUTTA hän pystyy taistelemaan hyvinkin erikoistuneena kotimaan olosuhteisiin, Suomen armeijan joukkotyyppeihin, niiden taktiikkaan ja taistelutekniikkaan tiettyä vihollista vastaan.
Kansainvälisen tason huippuosaaja onkin tosiasiassa kansainvälisen tason "yleisosaaja" joka pystyy taistelemaan kaikissa olosuhteissa mitä tahansa vastustajaa vastaan...joka johtaa väistämättä siihen, ettei hän ole erikoistunut mihinkään, vaan tosiaankin on "yleisosaaja".
Suomalainen on tiettyihin olosuhteisiin, tiettyyn taktiikkaan ja taistelutekniikkaan ja tiettyyn vastustajaan erikoistunut sotilas. Me emme ole yleisosaajia, me olemme erikoistuneet hyvinkin pitkälle oman maan puolustamiseen.
Jopa Venäläisten näkökulmasta Suomessa vallitsevat olosuhteet ovat monessa mielessä erikoisolosuhteet ja he itsekin tietävät ja tunnustavat sen, että heidän koulutusohjeensa, taktiikkansa ja taistelutekniikkansa ei sovi sellaisenaan Suomessa vallitseviin erikoisolosuhteisiin.

 

[adam7]

Yleensä ne, jotka vaativat lyhyttä ja iskevää kirjoittamista Iltalehden, Ilta-Sanomien ja Seitsemän päivää -lehden tai tekstitelevision tapaan, ovat jollain tavalla lyhytjännitteisiä tai heidän on vaikea lukea asiatyylisiä kirjoituksia.

no koska alat niitä tuottamaan?

tähän asti olen lukenut lähinnä affektia sisältävää kritiikkiä eri tahoille, ilman suurempia rakentavia esityksiä?

Itse asiassa pidän jonkinlaisena hätähuutona sitä, että pitäisi jättää perustelut ja viitteet kirjoittamatta ja alistua yleiselle leimakirveilytasolle.

no juuri postasin hieman kysymyksiä perusteluittesi osalta, niitä siis ei ollut, tuonne afgathreadiin, muistaakseni.

Ymmärrän kyllä, että sotatiede ytimekkäimillään on esitetty Korkeajännitys-albumeissa, jossa asiat ovat vielä helpommin omaksuttavissa kuin esimerkiksi Valituista Paloista.

onko tämä muuta kuin edellä mainitsemasi leimakirveilytaso *retorinen kysymys*

Jotenkin suhtaudun optimistisesti kirjoittamiseen. Sen tarkoituksena on sivistää kaikkia eikä tyhmistää huutelun tasolle.

no silloin saat kyllä parantaa "sivistävien" postaustesi tasoa. nyt on tullut lyhyessä ajassa paljon tajunnanvirtaa, mutta määrä on kyllä voittanut laadun.

tämä menee nyt valitettavasti hieman henkilökohtaiselle puolelle, mutta taisit väittelläsi ja brassaamisellasi avata oven sinne.

 

[jokiranta]

Pieni metametakeskustelu tyylistä, tasosta ja hierarkiasta

no koska alat niitä tuottamaan?

Olen jo aloittanut sinuttelun, dehumanisaation ja luokittelun kapiaisen vanavedessä: et ymmärrä, et ole lukenut, ymmärrät jälleen väärin, et kuulu threadin joukko-osastoon, olet ulkopuolinen jne. Yleensä kaikki kolmirivissä seisomiseen käytettävät masentamisen muodot on jo esitetty regression muodossa. On siirrytty ojentavaan hallintaan. Kun yksi on heittänyt kiven ja näyttänyt tulenosoituspanoksella suuntaa, pikkukivittäjät tulevat perässä. [/quote]

no juuri postasin hieman kysymyksiä perusteluittesi osalta, niitä siis ei ollut, tuonne afgathreadiin, muistaakseni.

"Ajan kans", sanoi Askela. Ehkäpä joku muukin ottaa kelan selkäänsä ja vetää keskustelua maastoon eikä vain nautiskele lyhyillä sissi-iskevillä nautinnollisilla kommenteilla.

onko tämä muuta kuin edellä mainitsemasi leimakirveilytaso *retorinen kysymys*

Retorisiin kysymyksiin ei koskaan vastata. Juuri siksi vastaan, että juuri se on tapa pitää luokka hereillä, ellei luokassa ole kenttäkestävyyttä lukea kirjoituksia tai syvälukemistaitoa ja jo puolessa välissä alkaa taisteluväsymys uuvuttaa.

no silloin saat kyllä parantaa "sivistävien" postaustesi tasoa. nyt on tullut lyhyessä ajassa paljon tajunnanvirtaa, mutta määrä on kyllä voittanut laadun.

Miksi? Silloin alkaa sadella syytöksiä päivystävästä dosenttiudesta, koska lukeminen alkaa hengästyttää. Onko joku tilannut laatua, saati yrittänyt itse värkätä sitä?

tämä menee nyt valitettavasti hieman henkilökohtaiselle puolelle, mutta taisit väittelläsi ja brassaamisellasi avata oven sinne.

Ymmärrän kyllä, että lauman johtaja haukkuu ja pienet hauvata hieman vähäisemmällä palvelusarvolla perässä. Yhdelle keskustelupalsta on Ilta-Sanomien tyylinen ja toiselle se on henkinen kasarmi, jossa käskytetään kiven päältä.

Miten monta keskustelunaiheitta tai linkkiä olet itse tuottanut viimeisen viikon aikana ja mikä on oma laatuilusta riippumaton sisältötuotantourakkasi?

 

[KorpiSISSI]

RE: Pieni metametakeskustelu tyylistä, tasosta ja hierarkiasta

..
"Ajan kans", sanoi Askela. Ehkäpä joku muukin ottaa kelan selkäänsä ja vetää keskustelua maastoon eikä vain nautiskele lyhyillä sissi-iskevillä nautinnollisilla kommenteilla.
..

No nyt kyllä pahoitin mieleni tuosta :a-embarassed:
Onko pakko vetää kelaa jos ei taho? :a-rolleyes:
:a-grin: Langatonta radiotekniikkaa, mielellään äly- semmosta ..mieluummin

 

[jokiranta]

"Häntä pystyyn", sanoi Pekka Töpöhäntä.

No nyt kyllä pahoitin mieleni tuosta :a-embarassed:
Onko pakko vetää kelaa jos ei taho? :a-rolleyes:
:a-grin: Langatonta radiotekniikkaa, mielellään äly- semmosta ..mieluummin[/quote]

Ei ole. Sissi voi kiertää kiven. Tuohon langattomuuteen sanoisin, että sekään ei välttämättä oikein toimi.

https://www.google.com/search?client=ubuntu&channel=fs&q=Electronic+counter+measures&ie=utf-8&oe=utf-8#sclient=psy-ab&hl=fi&client=ubuntu&hs=hO0&channel=fs&source=hp&q=Electronic+countermeasures&pbx=1&oq=Electronic+countermeasures&aq=f&aqi=g1&aql=&gs_sm=3&gs_upl=19618l19618l0l19855l1l1l0l0l0l0l152l152l0.1l1l0&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.,cf.osb&fp=b671110cfcdb5c85&biw=1366&bih=622

 

[KorpiSISSI]

RE: "Häntä pystyyn", sanoi Pekka Töpöhäntä.

No nyt kyllä pahoitin mieleni tuosta :a-embarassed:
Onko pakko vetää kelaa jos ei taho? :a-rolleyes:
:a-grin: Langatonta radiotekniikkaa, mielellään äly- semmosta ..mieluummin

Ei ole. Sissi voi kiertää kiven. Tuohon langattomuuteen sanoisin, että sekään ei välttämättä oikein toimi.

..

Pulssiradioteknikka on luonteeltaan vähän kuin vilkkuvalo: TOIMII-EITOIMI-TOIMII-EITOIMI ..hajasijoitettuja heikkoja laajaspetrisiä signaleita voi olla vaikeampi havaita ja ELSO-aseita kohdistaa.

Noh.. Ainahan voi käyttää "postilaatikoita" :a-cool: kun pärjää pidemmillä vasteajoilla

 

[Touhottaja]

Tai kirjevariks.. eiku. Sotasalaisuus. Täällä ei ole mitään nähtävää.

Ja ihan vakavissaa, reserviläisen pitää osata viestin kulkemisen varmistaminen myös silloin, kun viestivälineet pettävät. Kelan vetämisen analogia kenties hieman ontuu, silloinhan luodaan viestiyhteyksiä, ei lähetetä viestejä. Viestit ovat vallan lyhyitä ja ytimekkäitä lankojakin pitkin. Toki se "yhteyden luominen" internet-keskustelujen yhteydessä voidaan sitten käsittää sellaiseksi, että kirjoitetaan omia ajatuksia auki, jotta muutkin voivat ottaa niihin kantaa. Näinä päivinä tuossa näyttää oelvan ongelmia.

 

[KorpiSISSI]

Tai kirjevariks.. eiku. Sotasalaisuus. Täällä ei ole mitään nähtävää.

Ja ihan vakavissaa, reserviläisen pitää osata viestin kulkemisen varmistaminen myös silloin, kun viestivälineet pettävät. Kelan vetämisen analogia kenties hieman ontuu, silloinhan luodaan viestiyhteyksiä, ei lähetetä viestejä. Viestit ovat vallan lyhyitä ja ytimekkäitä lankojakin pitkin. Toki se "yhteyden luominen" internet-keskustelujen yhteydessä voidaan sitten käsittää sellaiseksi, että kirjoitetaan omia ajatuksia auki, jotta muutkin voivat ottaa niihin kantaa. Näinä päivinä tuossa näyttää oelvan ongelmia.

Niin.. Tai heitellään täkyjä ja tunnustellaan maaperää.
Provokaattorin elämä on lyhyt mutta antoisa.
"mää vaan kelaan" voi mennä jaarittelun puolle ja itse asia hukkuu muodolliseen yksin-kaksin puheluun. Tietysti jos keskustelun avauksessa saa kaikua pohjattomasta kaivosta, voi älyn hipusia leijailla tuhkankin seassa. Näin meillä netissä, mitenkäs teillä? (mukaellen: "näin naapurissa"..jos joku muistaa)

 

[jokiranta]

Metakeskustelu keskustelusta

Ja ihan vakavissaa, reserviläisen pitää osata viestin kulkemisen varmistaminen myös silloin, kun viestivälineet pettävät.

Miten reserviläinen sen voisi osata, kun ei sitä osaa ammattisotilaskaan? Jos kaikki on langatonta, on tuloksena se, että jokainen paljastaa sijaintipaikkansa, ei pelkästään komppanian johtopaikan kautta muille omille jalkaväkijoukkueille ja kranaatinheitinjoukkueelle, vaan myös vastustajalle, jos skannaus tuodaan lähelle, joukkuetasolle.

Jos taas järjestetään kunnolla laajakaistaista häirintää esimerkiksi kranaatein tai sitten sissien sijoittamin häiriölähettimin, alkaa tiedonsiirrosta olla melko paljon pois.

Viestintäajattelun kehittymättömyys tai kehitys on riippuvaista siitä, miten laajalle vastatoimia esitellään. Tykistössä, jossa vastatykistötoiminta on samassa joukkoyksikössä, tykistö tuntee vastatykistötoiminnan ja tämä vaikuttaa tykistön toimintaan.

Viestissä ja johtojärjestelmissä vastaviestitoiminta salataan viestitoiminnalta niin tehokkaasti, ettei tietoisuus laajene yleissivistykseksi eikä aiheuta korjaavia toimia.

Tämän vuoksi kehitetään yhtä parasta menetelmää, joka ei välttämättä toimi sen sijaan, että kehitettäisiin 2-3 menetelmää, joista aina jokin voisi toimia.

Kelan vetämisen analogia kenties hieman ontuu, silloinhan luodaan viestiyhteyksiä, ei lähetetä viestejä.

Kelan vetäminen on yksi inhottavampia tehtäviä jossain aamuyön pusikossa, kun muut vielä nukkuvat, mitä kohdalle osuvaksi saattaa. Kelan vetäjä on hieman yksinkertainen ja kokemukseltaan nuorempi, koska ei ole päässyt pidemmälle asiantuntijatehtäviin johonkin lämpöiseen hoitamaan viestiasemaa tai viestiaseman päälliköksi.

Kelan vetämiseen liittyy yksi tarinakin. Pioneerieversti oli katsellut sotaharjoituksissa, kun viestimies käveli tien ylitse tela- ja sakaramiinakentän poikki huutaen viestimiehelle, että mitä tämä oikein tekee. Viestimies oli vastannut pioneerille:"En tiedä, herra eversti, minä vain kelaan."

Sen lisäksi, että on keloja, joita pitää maastossa kantaa ja kaapelia levittää, pitää kaapelisto ylläpitää toimintakykyisenä.

Kun ensin kenttäkaapeliyhteydet katkeavat ja sitten tulee langattomille radioille häirintä, moninkertaistuvat tiedonvälityksen haasteet siksi, että tietoliikenne tässä tapauksessa jäisi paljolti taitelulähettien varaan. Se, että jokainen sanoma pitäisi panna menemään moottoripyörällä tai jalan, hidastaa huomattavasti taktista toimintaa ja tekee sen synkronisoimisen erittäin vaikeaksi.

Viestit ovat vallan lyhyitä ja ytimekkäitä lankojakin pitkin. Toki se "yhteyden luominen" internet-keskustelujen yhteydessä voidaan sitten käsittää sellaiseksi, että kirjoitetaan omia ajatuksia auki, jotta muutkin voivat ottaa niihin kantaa. Näinä päivinä tuossa näyttää oelvan ongelmia.

Kelan vetäminen on sitä, että aukoo uraa ja avaa keskusteluja. On paljon helpompaa sisältötuotannossa vain huudella kunniavieraskatsomusta nasevia möläytyksiä ja antaa tyylipisteitä taitoluistelun tapaan.

"Titari on ritari, mutta kelari on keisari!"

"Mitä enemmän tiedän langattomasta viestinnästä, sitä enemmän en sitä kannata."

 

[Touhottaja]

Kyllä kaikki tuntemani ammattisotilaat osaavat viestiä myös langallisesti, lähetein ja muilla konstein. Onhan se hitaampaa ja kankeampaa lähetein, mutta pakko on pakko. Ja kyllä, viestitoiminnan vastatoimenpiteet (häirintä, lähettimen sijainnin määritys yms.) ovat haasteita. Joiden voittamiseksi tapahtuu koko ajan jotain. Käsittääkseni siis menetelmiä on useampia, mutta voi olla että vain yhtä viedään eteenpäin. En tiedä, en ole viestikoelaitoksella töissä.

Kelan vetäminen oli aika jännää, jouduin kerran itsekin siihen hommaan. Pahaksi onneksi meillä oli vain 1 kenttäpuhelin, eikä kelan toimintaa ollut testattu. Sen sijaan, että olisin saanut kävellä kela mukanani vasta-asemalle, ja testata sen toiminnan, tuli komento ottaa joukkueen hulivilit mukaan ja vetää kela testaamatta. No, ei siinä mitään, otin hulivilit mukaan ja katselin hommaa päältä päin. Olipahan heillekin tekemistä, ja oikeastaan toiminnasta ei kerrankin ollut valittamista. Olin ainoa, jolla oli edes jonkin asteen koulutus kaapelin vetämiseen, joten hulivilit keskittivät energiansa uuden asian tekemiseen. Meillä ei tosin ollut hommaan oikeanlaisia välineitä, joten se meni vähän niin ja näin.

Vasta-asemalla sitten testattiin kaapeli, ei toiminut. Omiin asemiin palatessa joku vahvisti, että "joo se kaapeli on rikki". No, olipa vedetty ja hulivilit vähän aikaa pois kouluttajan silmistä.

Uusien ajatuskantojen esille tuominen ja keskustelujen avaaminen aiheista, joissa kokee olevan epäkohtia ja epäkohtiin tottunutta fakkiutuntta ajattelua, on ihan hyvä asia. Pitää toki sitten hyväksyä sekin, etteivät tiettyä rataa pitkin kulkevat ajatukset sitten äkkiä poikkea radaltaan. Tämä on haaste ilmeisesti myös sen uuden taistelutavan kanssa.

 

[KorpiSISSI]

RE: Metakeskustelu keskustelusta

..
Kelan vetäminen on sitä, että aukoo uraa ja avaa keskusteluja. On paljon helpompaa sisältötuotannossa vain huudella kunniavieraskatsomusta nasevia möläytyksiä ja antaa tyylipisteitä taitoluistelun tapaan.

"Titari on ritari, mutta kelari on keisari!"

"Mitä enemmän tiedän langattomasta viestinnästä, sitä enemmän en sitä kannata."

Totta.. Uran avaajia tarvitaan. Uutta keskustelunaihetta aloitettaessa on paikallaan johdanto, jossa aihetta avataan hieman laajemminkin --- mielellään monesta näkökulmasta. Siihen sitten täkyjä ja pientä provosointiakin, kommentteja ja ajatuksiakin alkaa ilmaantumaan.

Omasta näkulmastani nuo estot radioviestintään alkaa jo kaikota, kun saanut syvällisempääkin tietoutta aiheesta.

Kuidullakin on kuidun paikka, mutta tekniikka kehittyy... sekä matalalla että korkemmalla taajuusalueella ja siinä välissäkin. Toki koko spektrikin (sekä vierailta että omilta) voidaan tukkia mutta vain hetkellisesti ja paikallisesti.

 

[jokiranta]

Rakennekeskustelu

Kelan vetäminen oli aika jännää, jouduin kerran itsekin siihen hommaan. Pahaksi onneksi meillä oli vain 1 kenttäpuhelin, eikä kelan toimintaa ollut testattu.

Mitäpä tapahtuisi, jos kelan yhdistäisi virtapiiriksi siten, että yhdistää kelan toisen pään ja toisen pään langat kiinnittää kenttäpuhelimeen? Tulisi tietenkin tavallaan oikosulku, kun yhdellä kenttäpuhelimella hälyttäisi. Jos kaapeli olisi poikki kelalla "matkaltaan", ei tietenkään oikosulkua muodostuisi.

Mieleen tulee, että jos on taskulamppu, voisi tietenkin katsoa, menisikö hälytysvirta lampun lävitse. Toisaalta tuo virta voi olla kymmeniä voltteja, joten todennäköisesti lamppu palaisi rikki.

Kukapa osaisi koestaa kaapelin yhdellä kenttäpuhelimella?

Sen sijaan, että olisin saanut kävellä kela mukanani vasta-asemalle, ja testata sen toiminnan, tuli komento ottaa joukkueen hulivilit mukaan ja vetää kela testaamatta. No, ei siinä mitään, otin hulivilit mukaan ja katselin hommaa päältä päin. Olipahan heillekin tekemistä, ja oikeastaan toiminnasta ei kerrankin ollut valittamista. Olin ainoa, jolla oli edes jonkin asteen koulutus kaapelin vetämiseen, joten hulivilit keskittivät energiansa uuden asian tekemiseen. Meillä ei tosin ollut hommaan oikeanlaisia välineitä, joten se meni vähän niin ja näin.

No kyllä ajan säästämiseksi usein kaapelinveto aivan oikeidenkin viestimiesten keskuudessa menee hieman välttävämmin kuin mitä on opetettu.

Tuo varsinainen kaapelinveto, jossa on substanssia enemmän mukana, on kenttäkaukokaapelin veto traktorin lavalta tai kuorma-auton lavalta tienojaan ja myöhemmin valokaapelin veto mönkijällä metsään. Valokaapelin liittäminen on jonkin verran opettelemista vaativaa eikä ole niin helppoa kuin kuparikaapelin yhteenliittäminen.

Nykyään tosin HDSL:llä saadaan kuparikaapeliinkin vaikka noin 5 Mb kulkemaan monta kilometriä, joten tavallaan tekniikan kehitys on mahdollistanut tilanteen, jossa parikaapelinkin vetäjä alkaa olla jonkinlainen yhteyksien sankari.

Vasta-asemalla sitten testattiin kaapeli, ei toiminut. Omiin asemiin palatessa joku vahvisti, että "joo se kaapeli on rikki". No, olipa vedetty ja hulivilit vähän aikaa pois kouluttajan silmistä.

- Joo, se ei toimi. => Mikä ei toimi?
- Ei se varmaan toimi. => Onko tarkastettu, että ei toimi?
- Ei tästä tule mitään. => Missä vika?

Yksi viestihuollon johtava periaate on se, että ennen kuin mouhotaan kilometrien päähän ja tehdään oma kompetenssi kyseenalaiseksi joko yksikön piirissä tai juoksutetaan yössä vikapartiota kilometrejä edes takaisin on se, että ENSIN TUTKITAAN OMA PÄÄ eli oman viestiaseman kaapelikytkennät ja liittimet ja asetukset.

Paras viestialan ilmoitus, minkä tiedän on se, että "Temistä on mennyt kampi". Teleminikrypt oli Nokian sanomalaitetta edeltänyt sanomalaite, jossa oli 150 baudin akustinen modeemi, jossa ei ollut kenttäkaapelin vetotelineen tapaan minkäänlaista kampea.

Uusien ajatuskantojen esille tuominen ja keskustelujen avaaminen aiheista, joissa kokee olevan epäkohtia ja epäkohtiin tottunutta fakkiutuntta ajattelua, on ihan hyvä asia. Pitää toki sitten hyväksyä sekin, etteivät tiettyä rataa pitkin kulkevat ajatukset sitten äkkiä poikkea radaltaan. Tämä on haaste ilmeisesti myös sen uuden taistelutavan kanssa.

Aluejoukkojen sissittäminen motin murtajaksi ennalta arvaamattomiin paikkoihin aiheuttaa ajattelutavan muutosta muuallakin kuin korpraalikunnassa partionjohtajana.

Se, että aluejoukoista olisi jotain hyötyä, kyseenalaistaa puolestaan valmiusyhtymillä brassaamisen.

Tapahtuu postmoderni atomistuminen, jota monet eivät turvallisessa ekosysteemissään laitoksen sisällä ymmärrä.

Uskon, että merivoimissa on intelligentsijaa läsnä, kun tuo ohjustuistuminen rannikolle valtaa alaa ajattelussa ja on jo nyt herättänyt huolestuneita kirjoittamaan.

Moni luulee alueellisesta taistelutavasta, että se on helppoa kuin tavaran toimittaminen K-lähikauppaan tai kuin kännykän käyttö. Viestinnän ja huollon haasteet ovat tätä suurempia, jos teitä pommitetaan tai jos pannaan kunnollinen häirintä päälle, jollaista ei olla koettu taistelumoraalin ylläpitämiseksi asepalveluksessa.

Jotenkin tulee mieleen se, että mitä enemmän on paikallistuntemusta ja mitä vähemmän on tietoliikenteellä siirrettävää, sen parempi.

Tosin valtakunnallinen reservi ei asu toiminta-alueella, vaan 300 km:n - 500 km:n päässä toiminta-alueesta. Eivät asu kyllä ammattisotilaatkaan, aselajikomentajat eivätkä kaikki komentajatkaan, kun verkoston karsimista jatketaan.

Onnistuminen mielestäni vaatii paljon epävirallista: määrävahvuuksia suurempaa pioneerityötä, ajateltua määrää suurempia määriä räjähteitä sekä ajateltua suurempaa määrää kaapeleita sekä ajateltua määrää suurempaa rehkimistä maastossa aselajien ikävimpien suoritteiden parissa.

 

[Touhottaja]

En tiedä, saisiko kenttäpuhelimen avulla kaapelin testattua oikosulkemalla. Muistaakseni se kiellettiin tekemästä. ei siis siinä tilanteessa, kun lähdettiin kaapelia kiskomaan, vaan jo aiemmin koulutuksessa. Muutenkin koulutus oli hyvin varusmiestyyliin " tehkää vain ja ainoastaan näin" puuttui se syväjohtaminen. Omaa kehittymättömyyden puutetta oli, etten osannut kaikissa tilanteissa improvisoida, vaikka aika monessa tilanteessa se onnistuikin.

Joka tapauksessa, tarinan juju oli siinä, että kouluttaja halusi vähän hankalammat varusmiehet pois silmistään, ja laittoi minut lapsenvahdiksi. viestiyhteys oli aivan toissijainen asia. Huomasin tämän kyllä, ja motivaatio vetää kaapeli oikein ja saada viestiyhteys toimimaan oli vähäninen.

Näin jälkikäteen hoitaisin homman varmaan eri tavalla.

Tuo vianselvitysohje on muuten hyvä.

 

[jokiranta]

Oman pään tutkiminen

Tuo vianselvitysohje on muuten hyvä.

Ennen vanhaan kun ei ollut YVI-3:a eli matkapuhelinta käytössä, jokainen virhe piti äärimmäisyydessään oikaista henkilökohtaisella tapaamisella.

Saattoi olla mahdollista se, että jollain oli liitin löysällä tai kaapelia ei oltu kytketty laitteesee viestiasemalla niin tuloksena oli kilometrien hiihto jonnekin talviyössä -26 C pakkasessa.

Se, että joku ei ollut huolellinen aiheutti kritiikkiä ja jälkipuheita, jotka ei luonnehdittu mitenkään vain miltei poliittisesti korrektisti sössimisenä, vaan käytettiin kantasuomalaisia perinnesanontoja.

Aselajissa, jossa ei taistella, vaan perustetaan ja ylläpidetään järjestelmiä, ei oikeastaan henkilökohtaisella sankaruudella ole merkitystä, vaan asiantuntemus ja suunnittelu on se, mikä ratkaisee toimivuuden.

Jos esimerkiksi päällikkö on "vain" Kadettikoulun käynyt ja alokas on tietojärjestelmätieteen diplomi-insinööri Otaniemestä, on tietenkin selvää, kenellä on paremmat edellytykset hallita järjestelmä, jos saa tuntuman.

Yleensä viestijoukoissa silloin, kun palvelusaika oli 330 vuorokautta, noin 2/3-3/4 viestimiehistä osasi kaiken ja nopeasti, koska oli harjoitellut riittävän monta kertaa, alikersanteistakin osasi asiat tyydyttävästi yli puolet, mutta kokelailla oli ongelmana se, että sotilaalliseen meni niin paljon aikaa, että eivät oikein kokelasaikana oppineet, elleivät joutuneet oman saapumiserän kokelaiksi, jolloin he oppivat vähitellen alikersanttiensa ja miehistönsä kanssa.

Katsoin kerran yhtä viesti- ja pioneerisotaharjoitusta jossa joukkueenjohtaja-kokelas esitteli viestiaseman pystytysnopeuksia lisäten aina sen, miten paljon enemmän aikaa kokelailla menee samaan suoritukseen miehistöön verrattuna. Se oli yleensä se normaalit viidesosa tai kolmasosa.

Jonkin viestijärjestelmän toiminta ei riipu joukkueesta, vänrikki nappulasta, vaan suunnitelmasta ja viestiaseman päälliköstä, alikersantista ei ennen myös korpraalista ja autonkuljettaja-viestimiehestä, joka hallitsi asemansa ja johon tehtävään ei otettu muita kuin niitä, jotka olivat suorittaneet aselajinsa ensimmäisen luokan tutkinnon.

Toiminnot, jossa ei tapeta kuin jalkaväessä tai ammuta kuin tykisössä, suunnitellaan, perustetaan ja ylläpidetään. Tällaisissa toiminnoissa alainen osaa aina yhden yksityiskohdan satavarmasti paremmin kuin esimiehensä esimiehen esimiehestä puhumattakaan. Se kääntää hierarkiaan lappeelleen, jolloin esimies saa olla varovainen, että ei esiinny typeränä osaamattomuuttaan.

Jotkut sosiaalisesti rajoittuneet tyypit voivat osata laitteet erittäin hyvin, kun taas ne oikeat johtajaluonteet puolestaan voivat olla teknisesti sellaisia, että eivät selviä järjestelmän ylläpidosta.

Jos tulee ongelma niin ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on se, kuka tämän aivan oikeasti osaa.

Esikunnista sekä viesti- ja johtojärjestelmän porukoista en epäile, ettei kaksisataa- tai kolmesataapäisessä joukossa olisi aina jotain, jotka todella osaisivat asiansa ja jakavat tiedoistaan toisilleen.

Sen sijaan epäilen, että osaako asiantuntijajärjestelmä sotia, jos jotain primitiivejä, paljain käsin tappajia tai muita häiriköitä tulisi alueelle.

Jos nyt siviiliyhteiskunnassakin tulisi tarve tosimiehille niin heidät voisi kerätä ehkä helpommin pelastuslaitoksesta tai järjestyspoliisista kuin esimerkiksi Elisan, DNA:n tai Soneran callcenteristä tai pörssiyhtiön johtokunnan äitijohtajien piiristä.

Tuota sivistyksen ja sotimisen raakalaismaisuuden suhdetta pohdin. Suunnittelijaluonteesta tai ylläpitäjäluonteesta saa harvoin koulutettua tositappajaa, mutta toisaalta joku Lauri Törni tai muu yksilöllinen sankari harvoin alistuu järjestelmään sisäsiistiksi ylläpitäjäksi.

Sana jako on yrityksissäkin. Satojen tai tuhansien kilometrien päässä olleita projektipäälliköitä on vaikea sosiaalistaa johonkin asiantuntijajärjestelmään kahvipöydän jatkoksi, koska heillä ei ole ajatuksena se, että he näyttävät hyvältä harmonisessa järjestelmässä informaatiosodankäynnin ja nuolemisen tuloksena tai tieteellistä fiksuuttaan, he vain todistavat itselleen ja muille, että ovat kovia jätkiä, jotka selviävät melkein mistä vain. Erilaisuus on rikkaus!

Ilmeisesti panssarijoukossa on kehitetty vaihtoehtoinen sanonta:"Kovaa ja tyhmästi!".

 

[Kapiainen]

RE: Rakennekeskustelu

....Tapahtuu postmoderni atomistuminen, jota monet eivät turvallisessa ekosysteemissään laitoksen sisällä ymmärrä....

Annan toistamiseen ilmaisen vinkin:

Jos näissä keskusteluissa haluaa tulla ymmärretuksi ja kuulluksi, kannattaa ehdottomasti käyttää sellaista kieltä, jota porukka ymmärtää...

Minä olen niin hölmö, että minulle "postmoderni atomistuminen" ei sano oikeastaan mitään - ja tuohon asiayhteyteen, mihin se oli kytketty, se ei sano sitäkään vähää. Postmodernin ymmärrän sanana, atomitumisenkin uskon ymmärtäväni - se onkin jo sitten epäselvää mitä on postmoderni atomistuminen..
Toisinsanoen en siis ymmärtänyt yhtään mitään - uskon myös, etten ole lainkaan ainoa.
Jos olet niin fiksu ja älykäs keskustelija kuin millaisen vaikutelman yrität antaa, niin ymmärrät varmasti valita käyttämäsi kielen ja muun ilmaisun siten, että se istuu keskustelijakuntaan..
Jopa meikäläinenkin ymmärtää, että kutsuntaikäisen asevelvollisen kanssa kommunikoidaan eri kielellä kuin reserviläisjohtajien..joiden kanssa taas puhutaan hieman eri tavalla kuin ammattisotilaspäällystön kesken..
Fiksu ja osaava kaveri osaa valita kielen ja puhetavan keskustelijoiden mukaan..muussa tapauksessa se fiksu ja osaava kaveri ainoastaan yrittää vaikuttaa fiksummalta ja osaavammalta kuin tosiasiassa onkaan.

 

[jokiranta]

Jos eristäytyy niin homehtuu paikoilleen

Minä olen niin hölmö, että minulle "postmoderni atomistuminen" ei sano oikeastaan mitään - ja tuohon asiayhteyteen, mihin se oli kytketty, se ei sano sitäkään vähää. Postmodernin ymmärrän sanana, atomitumisenkin uskon ymmärtäväni - se onkin jo sitten epäselvää mitä on postmoderni atomistuminen.

http://www.scottlondon.com/reviews/toffler.html

Suosittelen Alvin ja Heidi Toffleria, jotka US Army, josta kaikki länsimaisen uutuudet tänne rantautuvat, tulevat.

Siellä ovat kaikki postmodernismiin liittyvät peruskäsitteet.

Atomisoituminen liittyy organisaatioiden, arvojen murenemiseen ja hienojakoistumiseen.

https://www.google.com/search?client=ubuntu&channel=fs&q=atomisoituminen&ie=utf-8&oe=utf-8

Siksi armeijassakin alkaa olla montaa pätevyyttä, jotka ovat toisiinsa yhteensopimattomia alimmalla tasolla ja yhteys kohtaa vasta ylempänä siellä, missä Jumala on antanut viran mukana järjenkin (viran toimittamiseen).

Jos haluaa joltain ammattisotilaalta tai tutkijalta kysyä, he mainostavat itseään kaikille avoimessa seminaaritilaisuudessa joka toinen vuosi Santahaminassa sotatieteiden päivillä: on kandidaattimajuria ja tohtorieverstiluutnanttia. Tosin osa esityksistä on ulkomaisten vierailevien taitelijoiden osalta.

https://www.google.com/search?client=ubuntu&channel=fs&q=Sotatieteiden+p%C3%A4iv%C3%A4t&ie=utf-8&oe=utf-8

23.05.2012 - 24.05.2012
Lisäksi on jokaisen alokkaan ja teinin oma tiedonhankintatapa: KG (katso Googlesta).

Jos olet niin fiksu ja älykäs keskustelija kuin millaisen vaikutelman yrität antaa, niin ymmärrät varmasti valita käyttämäsi kielen ja muun ilmaisun siten, että se istuu keskustelijakuntaan..
Jopa meikäläinenkin ymmärtää, että kutsuntaikäisen asevelvollisen kanssa kommunikoidaan eri kielellä kuin reserviläisjohtajien..joiden kanssa taas puhutaan hieman eri tavalla kuin ammattisotilaspäällystön kesken.

Olen kokenut, että helpointa on keskustella nuoren ammattikadettiupseeriston kanssa ja keski-ikäisen jo suhtautumaan oppineen toimiupseeriston kanssa, jolla on jo kokemustakin työstään. Edellinen tulee siitä, että heidät on aivopesty maanpuolustuskorkeakoulussa pakottamaan itsensä länsimaisen ihmisen ihannetyyppiin, avoimeen, pohtivaan ja itseään tarkkailevaan ja jälkimmäinen tulee elämänkokemuksesta.

Kolmas helppo keskusteluryhmä ovat totaalikieltäytyjät ja osa siviilipalvelushenkilöistä, koska heillä on pakoton ja älyllisesti vapaa suhtautuminen asiaan, ehkä siksi, että heillä ei ole taakkaa edustaa muita kuin itseään. Totaalikieltäytyjillä kuitenkin jossain kohtaa karahtaa kiinni niin kuin militaristeillakin. Jossain kohtaa aivokudosta on kova luu kudoksen paikalla.

Tuo on 1970-luvun kohderyhmäajattelua, josta on osittain jouduttu luopumaan, koska postmodernissa ympäristössä kuka tahansa voi pyrähtää pöytään: kutsuntaikäinen vanhan sotilasmestarin pöytään.

Ei millään anonyymipalstalla voi tietää toisen sijoitusta, kokemusta, elämänkokemusta, vaikka arvot voi kyllä paikantaa perinteisiksi fennomaanisiksi ja hieman oikeistolaisiksi sekä hierarkkiksi.

Olisi tietoturvariski tietää, kenen kanssa keskustelee. Siksi anonyymeillä palstoilla jatketaan sokkotreffien merkeissä.

Kun vaaditaan keskustelulla TASO:a niin se taso ei voi pienessä Suomessa olla mikään muu kuin kansainvälinen eli juuri se taso, josta nämä ammattikehittäjätkin tietonsa ammentavat Santahaminasta Langleyhin. Juuri siksi linkit piristävät.

Fiksu ja osaava kaveri osaa valita kielen ja puhetavan keskustelijoiden mukaan..muussa tapauksessa se fiksu ja osaava kaveri ainoastaan yrittää vaikuttaa fiksummalta ja osaavammalta kuin tosiasiassa onkaan.

Mielipiteet, joilla on tai voi olla ikuinen elämä, ovat paljon arvokkaampia kuin niiden kuolevat esittäjät. Hietaniemikin on täynnä korvaamattomia sankareita.

Siksi ei ole väliä sillä, kuka esittää, kunhan viitsii esittää ja kunhan asia menee eteenpäin.

Ehkä paras esitys häiritsevästä esittämisestä on Ooda-luuppi. Se on helpompi muistaa kuin John Boyd.

Jos keskustelu voidaan purkaa pois hierarkioistaan, on se vapaampaa ja tuottavuus on suurempi.

 

[Kapiainen]

RE: Jos eristäytyy niin homehtuu paikoilleen

Ei millään anonyymipalstalla voi tietää toisen sijoitusta, kokemusta, elämänkokemusta, vaikka arvot voi kyllä paikantaa perinteisiksi fennomaanisiksi ja hieman oikeistolaisiksi sekä hierarkkiksi.

Millä tahansa anonyymipalstalla pystyy helposti näkemään sen kielen ja tavan jolla keskustelua käydään..se ei vaadi edes mitään erityistä älykkyyttä, vain hieman vaistoa aistia sitä ympäristöä missä toimii. Noin 99% ihmisistä pystyy siihen vaivatta, eikä heidän tarvitse siihen tietoisesti uhrata ajatustakaan.

Voit tietysti jatkaa noita "tuhannen sanan" mittaisia tekstejä, joiden kieli on lähes kuin pahinta mahdollista "akateemista paskaa"..mutta huomioi niitä tuottaessasi, että todennäköisesti suurin osa tekstistäsi menee suurimmalta osalta lukijoista ohi - josta seuraa se, että se asia mitä siellä pitkien tekstien seassa on, hukkuu siihen "akateemiseen paskaan".

Ihmisten kanssa pitää puhua ihmisten kieltä - ainakin jos haluaa tulla ymmärretyksi. Saisit varmasti ajatuksesi paljon paremmin perille jos ymmärtäisit sen asian..

 

[adam7]

RE: Jos eristäytyy niin homehtuu paikoilleen

Jos keskustelu voidaan purkaa pois hierarkioistaan, on se vapaampaa ja tuottavuus on suurempi.

ja tajunnan virta jatkuu...

tekstiä kyllä tuotat mutta tuleepa scrollattua aika pikaluvulla nuo jutut.

täällä "natsifennomaanien" postauksista saan selvää, vaikka olen useimmiten eri mieltä, mutta alkaa näkemykseni jutuistasi sekä tässä että muualla kallistumaan jo sille tutulle t***i (arvaa puuttuvat kirjaimet) janalle. tämä on tietysti vain hlökohtainen mielipide eikä välttämättä vastaa tarkoitustasi, vai vastaako?